Lue keskustelun säännöt.
Aiheeton mustasukkaisuus
19.04.2024 |
Olen mustasukkainen suhteessa. Olen ihan älykäs ihminen ja järjellä näen realistisesti onko mustasukkaisuuteen syytä vai ei. Yleensä ei ole. Kuitenkin kaikki suhteet päätyvät siihen että alkuhuuman jälkeen mun kurkkua kuristaa ja rintaa puristaa riittämättömyyden ja mustasukkaisuuden tunteet 24/7 vaikkei niihin olisi mitään syytä. Miehelle en koskaan tästä puhu koska en halua olla tällainen enkä halua hänen tietävän että olen tällainen. En syytä enkä rajoita miestä mitenkään. Kunnioitan yksityisyyttä. Salaa kuitenkin stalkkaan häntä netissä, kaivelen kaikkea mahdollista ja inhoan itseäni sen vuoksi koko ajan enemmän.
Itselleni muutun hirveän vaativaksi, laihdutan, kuntoilen, pistän sairaasti rahaa kauneudenhoitoon enkä siltikään enää pidä peilikuvastani. Lopulta kaikki käy niin raskaaksi että minun on pakko alkaa kuolettaa tunteita miestä kohtaan ja sitten erotaan. Sinkkuna muutun taas järkeväksi ihmiseksi, jolla ei ole mielenterveyden kanssa mitään ongelmia ja joka pitää itsestään, ulkonäöstään ja muista ihmisistä. Sinkkuna unohdan kaiken tuon tuskan, luulen olevani normaali ja alan taas suhteeseen. Kunnes kaikki alkaa taas ja muistan että minun on paras olla yksin.
Näin on ollut kaikissa kolmessa suhteessani. En tiedä mistä tämä johtuu tai mitä sille voisi tehdä. Ensimmäisen suhteeni aikaan kävin tämän takia terapiassa mutta se ei johtanut yhtään mihinkään. Puhuttiin vain lapsuuden hylkäämiskokemuksista mutta ei niistä puhuminen muuttanut mitään.
Kirjoitin tämän kommenttina toiseen ketjuun, mutta kirjoittaessani huomasin että haluaisin keskustella aiheesta enemmänkin, jos vaikka jollakin olisi samanlaisia kokemuksia tai vinkkejä. Voiko tästä parantua vai pitääkö olla yksin loppuelämä?
Kommentit (52)
Kuulostaa, että keskityt ulkoiseen olemukseesi, et sisäiseen. Millainen suhde sulla on itseesi; siihen kannattaisi keskittyä terapiassa. Millaisena pidät itseäsi siis muutenkin kuin ulkonäöltä. Oletko ystävällinen, fiksu, hauska ja luotettava jne.
On varmasti kurjaa nuo tuntemuksesi ja melkeinpä pakkomielteesi. Voisitko aloittaa siitä, että rajoitat sitä stalkkaamista ja sitä kautta voisivat ne mielteetkin ajan kanssa hellittää. Voimia sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumppani menee jos on mennäkseen ja jää jos on jäädäkseen. Turhaan huseeraat, tekemisesi eivät saa ketään jäämään, eikä maailma kaadu jos toinen lähtee.
Näinhän se on ja juuri tällä tavalla koitankin järjellä ajatella. En oikein itsekään käsitä mitä pelkään, koska tavallaan en pelkää sitä että toinen lähtee vaan se tuntuu jopa helpottavalta ajatukselta, koska sitten saisin rauhan. Sinkkuna tosiaan pärjään hyvin ja olen varsin tasapainoiseksi kehuttu ihminen. Suhteessa sitten minusta kuoriutuukin joku muu..
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että keskityt ulkoiseen olemukseesi, et sisäiseen. Millainen suhde sulla on itseesi; siihen kannattaisi keskittyä terapiassa. Millaisena pidät itseäsi siis muutenkin kuin ulkonäöltä. Oletko ystävällinen, fiksu, hauska ja luotettava jne.
On varmasti kurjaa nuo tuntemuksesi ja melkeinpä pakkomielteesi. Voisitko aloittaa siitä, että rajoitat sitä stalkkaamista ja sitä kautta voisivat ne mielteetkin ajan kanssa hellittää. Voimia sulle!
Kiitos! Tämä on ihan totta, suhteessa keskityn tosi paljon ulkoiseen itsessäni. Pidän itseäni ihan mukavana ihmisenä, älykkäänä, iloisena, lämpimänä ja luotettavana. Uskon että kumppaninikin näkevät nuo piirteet. En ole pahan näköinenkään, mutta ulkonäkö muuttuu minulle pakkomielteeksi suhteessa ollessani. Olen varma ettei se riitä miehelle ja hän haluaa kauniimman. En tiedä mistä tämä tulee. Sitä on pahentanut keskustelupalstat, joissa miehet puhuvat siitä miten äärettömän tärkeä naisen ulkonäkö on heille. Olen alkanut kai ajatella että kaikki miehet ajattelevat niin eivätkä kykene antamaan mitään ulkonäkövirheitä anteeksi vaan rakkaus loppuu niihin.
Mutta tämä ongelma on kyllä ollut jo vuosia ennen kuin edes luin mitään tämänkaltaisia palstoja, joten juurisyy on muualla ja nämä ovat pahentaneet asiaa.
Stalkkauksen lopettaminen on ensimmäinen asia mikä minun tosiaan tulee tehdä, olen sen jo itsekin ymmärtänyt. Kiitos kun vielä muistutit siitä.
Aiheeton mustasukkaisuus on toki ongelmallista. Mutta varo törmäämästä narsistiin joka kaasvuvalottaa täysin aiheellisen mustasukkaisuuden sairaalloiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Aiheeton mustasukkaisuus on toki ongelmallista. Mutta varo törmäämästä narsistiin joka kaasvuvalottaa täysin aiheellisen mustasukkaisuuden sairaalloiseksi.
Ja tämäpä olikin auttavainen kommentti tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppanin kanssa puhuminen myös tälläsestä epäloogisesta mustasukkaisuudesta ois parempi vaihtoehto kun stalkkaaminen somessa. Mitä enemmän asiaa pyörität vaan omassa päässä, sitä suurempi siitä tulee.
Parisuhteessa pitäis muistaa se, että ootte tiimi, pelaatte samassa joukkueessa ja tähtäätte samaan tavoitteeseen. Nyt sä kuitenkin salaat asioita sun tiimissä ja ongelmat vaan kasvaa. Sä pelaat huomaamatta kokoajan sun kumppania vastaan kun et kerro mitä sun päässä liikkuu.
Joten yritä puhua asiasta sun kumppanille. Sä tiedät itekin jo miten tossa käy kun asiasta ei puhuta. Kun sä et kerro mitään ja sä vielä tiedät miten ite alat kuolettaa niitä tunteita tollasessa tilanteessa niin sehän on aivan kamala tilanne sille sun kumppanille. Mieti jos oisit hänen tilanteessaan ja sulla ois kumppani joka ei pysty kertomaan sulle epävarmuuksistaan vaan jatkaa sun kanssa, antaa sulle kuvan et kaikki on hyvin ja samalla kuolettaa tunteitaan sua kohtaan. Kokoajan jalka ovenraossa lähdössä pois
Tiedän mistä puhut koska itsellä on ollut sama ongelma. Minulla on syynä ollut huono itsetunto. Tosin joskus kävi niin että pitemmän päälle aloin luottaa ihmiseen joka jaksoi kanssani vaikean alun. Eli ikävien tunteiden yli voi päästä.
Suosittelisin silti terapiaa vaikket olekaan sitä mieltä että syy olisi lapsuudessa tms. Ammattilainen laittaa sinut pohtimaan asiaa uudesta näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiheeton mustasukkaisuus on toki ongelmallista. Mutta varo törmäämästä narsistiin joka kaasvuvalottaa täysin aiheellisen mustasukkaisuuden sairaalloiseksi.
En ole tällaista kokenut. Ensimmäiset suhteeni olivat ehkä vähän sellaisia joissa miehet halusivat tahallaan aiheuttaa minussa mustasukkaisuutta. Niiden jälkeen en ole edennyt mihinkään kenenkään miehen kanssa jonka huomaan tekevän samaa tai jonka käytöksessä olisi yhtään mitään aiheellisen mustasukkaisuuden syytä. Viimeisin kumppanini, josta siis vasta harkitsen eroa, ei ole koskaan antanut mitään syytä mustasukkaisuuteen, päinvastoin. Silti olen niin rikki riittämättömyyden tunteesta etten meinaa enää jaksaa olla suhteessa.
Mulla on muuten sama ongelma kuin ap:lla.
Vois olla ihan mun kynästä. Ja itsekin olen nuorempana ollut kategoriaa "kaunis" muiden mielestä, mutta itse sitä vain näkee viat.
Ja nythän ongelma on täysin räjähtänyt käsiin ja mopo lähtinyt keulimaan, kun pitkäaikainen aviomies otti ja lähti toisen matkaan ja olen jo rupsahtanut keski-ikäinen. Keski-ikäinen, jolle kauneus oli kaikki kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kokee riittämättömyydentunnetta ja itsetunto-ongelmia
Muista että some vääristää ihannekuvaa ihmisistä
Aiheeton mustasukkaisuus = luottamuspulaa
Parisuhde perustuu keskinäiseen luottamukseen
No jos se pettää, niin mitä sitten. Ei se ole pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Lopputulos tuossa on joka tapauksessa ero. Eron kanssa näköjään voit elää, mutta et syrjähypyn. Tätä en tajua. Minulle ajatus mieheni mahdollisesta sivusuhteesta on kurja nimenomaan siksi, että tilanne voisi johtaa eroon, mitä en halua. Sinä sen sijaan voit helposti erota näköjään eli mitä väliä sillä pettämisellä sitten muka edes on?
Jotkut kuolevat nuorina, jonkun lapsi saa syövän, ihmiset tekevät konkursseja ja kituvat köyhyydessä, ovat väkivallan uhreja ja kiusattuja, vammautuvat, elävät kokonaan yksin, maailmassa on sotaa ja kauheaa epäoikeudenmukaisuutta jne jne. Ja sitten jonkun ajatukset pyörivät täysin siinä, onko jonkun kettu käynyt kolossa. Ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos se pettää, niin mitä sitten. Ei se ole pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Lopputulos tuossa on joka tapauksessa ero. Eron kanssa näköjään voit elää, mutta et syrjähypyn. Tätä en tajua. Minulle ajatus mieheni mahdollisesta sivusuhteesta on kurja nimenomaan siksi, että tilanne voisi johtaa eroon, mitä en halua. Sinä sen sijaan voit helposti erota näköjään eli mitä väliä sillä pettämisellä sitten muka edes on?
Jotkut kuolevat nuorina, jonkun lapsi saa syövän, ihmiset tekevät konkursseja ja kituvat köyhyydessä, ovat väkivallan uhreja ja kiusattuja, vammautuvat, elävät kokonaan yksin, maailmassa on sotaa ja kauheaa epäoikeudenmukaisuutta jne jne. Ja sitten jonkun ajatukset pyörivät täysin siinä, onko jonkun kettu käynyt kolossa. Ihan oikeasti.
Ja Afrikan lapset näkevät nälkää...Typerä kommentti
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin kanssa puhuminen myös tälläsestä epäloogisesta mustasukkaisuudesta ois parempi vaihtoehto kun stalkkaaminen somessa. Mitä enemmän asiaa pyörität vaan omassa päässä, sitä suurempi siitä tulee.
Parisuhteessa pitäis muistaa se, että ootte tiimi, pelaatte samassa joukkueessa ja tähtäätte samaan tavoitteeseen. Nyt sä kuitenkin salaat asioita sun tiimissä ja ongelmat vaan kasvaa. Sä pelaat huomaamatta kokoajan sun kumppania vastaan kun et kerro mitä sun päässä liikkuu.
Joten yritä puhua asiasta sun kumppanille. Sä tiedät itekin jo miten tossa käy kun asiasta ei puhuta. Kun sä et kerro mitään ja sä vielä tiedät miten ite alat kuolettaa niitä tunteita tollasessa tilanteessa niin sehän on aivan kamala tilanne sille sun kumppanille. Mieti jos oisit hänen tilanteessaan ja sulla ois kumppani joka ei pysty kertomaan sulle epävarmuuksistaan vaan jatkaa sun kanssa, antaa sulle kuvan et kaikki on hyvin ja samalla kuolettaa tuntei
Tää oli tosi viisaasti kirjoitettu ja avasi uutta näkökulmaa. Olen tosi paljon pohtinut sitä, kannattaako kertoa. Olen ajatellut, että miehen näkökulmasta se tarkoittaisi vain että hän yrittäisi muuttaa käytöstään ja tuntisi itsensä rajoitetuksi mitä en todellakaan halua. Mutta tuota en ole ajatellut että puhumattomuudella toimin meidän suhdetta vastaan. Tässäkin muuten taitaa näkyä se etten luota miehen rakkauteen vaan uskon pohjimmiltani olevani hänelle yhdentekevä. Eroa miettiessäni se näyttäytyy minulle hänen osaltaan lähinnä siten, että päästän hänet vapaaksi etsimään täydellisen naisen.
Tämä on hankala, koska tiedän että miehen ensireaktio olisi loukkaantunut, että enkö luota häneen. Siitä kun ei ole yhtään kyse, mutta en tiedä osaanko kertoa asian niin että hän ymmärtää eikä ota itseensä tai ala pelätä kertoa minulle menoistaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos se pettää, niin mitä sitten. Ei se ole pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Lopputulos tuossa on joka tapauksessa ero. Eron kanssa näköjään voit elää, mutta et syrjähypyn. Tätä en tajua. Minulle ajatus mieheni mahdollisesta sivusuhteesta on kurja nimenomaan siksi, että tilanne voisi johtaa eroon, mitä en halua. Sinä sen sijaan voit helposti erota näköjään eli mitä väliä sillä pettämisellä sitten muka edes on?
Jotkut kuolevat nuorina, jonkun lapsi saa syövän, ihmiset tekevät konkursseja ja kituvat köyhyydessä, ovat väkivallan uhreja ja kiusattuja, vammautuvat, elävät kokonaan yksin, maailmassa on sotaa ja kauheaa epäoikeudenmukaisuutta jne jne. Ja sitten jonkun ajatukset pyörivät täysin siinä, onko jonkun kettu käynyt kolossa. Ihan oikeasti.
Ja Afrikan lapset näkevät nälkää...Typerä kommentti
No voisinpa sanoa, että aloitus on noin miljoona kertaa typerämpi. Erota nyt rakkaastaan tuollaisesta syystä ja rypeä koko elämänsä ongelmissa, joita ei edes ole. Kas kun maailmassa tosiaan on oikeitakin ongelmia, ei niitä tarvitse ihmisen keksiä.
Vierailija kirjoitti:
No jos se pettää, niin mitä sitten. Ei se ole pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Lopputulos tuossa on joka tapauksessa ero. Eron kanssa näköjään voit elää, mutta et syrjähypyn. Tätä en tajua. Minulle ajatus mieheni mahdollisesta sivusuhteesta on kurja nimenomaan siksi, että tilanne voisi johtaa eroon, mitä en halua. Sinä sen sijaan voit helposti erota näköjään eli mitä väliä sillä pettämisellä sitten muka edes on?
Jotkut kuolevat nuorina, jonkun lapsi saa syövän, ihmiset tekevät konkursseja ja kituvat köyhyydessä, ovat väkivallan uhreja ja kiusattuja, vammautuvat, elävät kokonaan yksin, maailmassa on sotaa ja kauheaa epäoikeudenmukaisuutta jne jne. Ja sitten jonkun ajatukset pyörivät täysin siinä, onko jonkun kettu käynyt kolossa. Ihan oikeasti.
Niin, tämä on kai vähän samaa kuin se kun jotkut jättävät itse etteivät tulisi jätetyksi. Eikä ihan vähänkään.
Sitä en tässä ketjussa jaksa alkaa pohtia että mikä on maailman suurin ongelma mistä saa olla huolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin kanssa puhuminen myös tälläsestä epäloogisesta mustasukkaisuudesta ois parempi vaihtoehto kun stalkkaaminen somessa. Mitä enemmän asiaa pyörität vaan omassa päässä, sitä suurempi siitä tulee.
Parisuhteessa pitäis muistaa se, että ootte tiimi, pelaatte samassa joukkueessa ja tähtäätte samaan tavoitteeseen. Nyt sä kuitenkin salaat asioita sun tiimissä ja ongelmat vaan kasvaa. Sä pelaat huomaamatta kokoajan sun kumppania vastaan kun et kerro mitä sun päässä liikkuu.
Joten yritä puhua asiasta sun kumppanille. Sä tiedät itekin jo miten tossa käy kun asiasta ei puhuta. Kun sä et kerro mitään ja sä vielä tiedät miten ite alat kuolettaa niitä tunteita tollasessa tilanteessa niin sehän on aivan kamala tilanne sille sun kumppanille. Mieti jos oisit hänen tilanteessaan ja sulla ois kumppani joka ei pysty kertomaan sulle epävarmuuksistaan vaan jatkaa sun kanssa, antaa sulle
"Rakas voidaanko puhua? Mun on tosi vaikea kertoa tästä sulle, koska en haluu rajottaa sua mitenkään ja pelkään miten reagoit. Mä kuitenkin rakastan sua ja haluun olla sun kanssa, mut ehkä just siksi koska mulla on niin vahvat tunteet sua kohtaan se tuo mussa itsessä epävarmuutta esiin. Sä et oo tehnyt mitään väärin, vaan tää ongelma on mussa ja mun omassa epävarmuudessa. Pelkään, että en oo tarpeeks hyvä ja löydät jonkun toisen, vaikka järjellä ajatellen mulla ei oo syytä tuntea näin.."
Aloittaisin ite varmaan jotenkin tähän tapaan puhumaan, jollon en kyllä usko että mies loukkaantuis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos se pettää, niin mitä sitten. Ei se ole pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Lopputulos tuossa on joka tapauksessa ero. Eron kanssa näköjään voit elää, mutta et syrjähypyn. Tätä en tajua. Minulle ajatus mieheni mahdollisesta sivusuhteesta on kurja nimenomaan siksi, että tilanne voisi johtaa eroon, mitä en halua. Sinä sen sijaan voit helposti erota näköjään eli mitä väliä sillä pettämisellä sitten muka edes on?
Jotkut kuolevat nuorina, jonkun lapsi saa syövän, ihmiset tekevät konkursseja ja kituvat köyhyydessä, ovat väkivallan uhreja ja kiusattuja, vammautuvat, elävät kokonaan yksin, maailmassa on sotaa ja kauheaa epäoikeudenmukaisuutta jne jne. Ja sitten jonkun ajatukset pyörivät täysin siinä, onko jonkun kettu käynyt kolossa. Ihan oikeasti.
Ja Afrikan lapset näkevät nälkää...Typerä kommentti
Sarjapettäjän näppikseltä se oli.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muuten sama ongelma kuin ap:lla.
Vois olla ihan mun kynästä. Ja itsekin olen nuorempana ollut kategoriaa "kaunis" muiden mielestä, mutta itse sitä vain näkee viat.
Ja nythän ongelma on täysin räjähtänyt käsiin ja mopo lähtinyt keulimaan, kun pitkäaikainen aviomies otti ja lähti toisen matkaan ja olen jo rupsahtanut keski-ikäinen. Keski-ikäinen, jolle kauneus oli kaikki kaikessa.
Voi ei, kurja kuulla. En oikeasti toivoisi tätä ajatusmaailmaa kenellekään. Ja nyt olet vielä joutunut pelkosi aiheen kohtaamaan. Toivon että pääset tuosta yli ja samalla myös alkuperäisen mustasukkaisuuden ongelman yli kun kehityt vahvemmaksi selättämällä kriisin.
Oliko mustasukkaisuus teidän suhteessa miehen tiedossa vai salasitko sinäkin sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos se pettää, niin mitä sitten. Ei se ole pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Lopputulos tuossa on joka tapauksessa ero. Eron kanssa näköjään voit elää, mutta et syrjähypyn. Tätä en tajua. Minulle ajatus mieheni mahdollisesta sivusuhteesta on kurja nimenomaan siksi, että tilanne voisi johtaa eroon, mitä en halua. Sinä sen sijaan voit helposti erota näköjään eli mitä väliä sillä pettämisellä sitten muka edes on?
Jotkut kuolevat nuorina, jonkun lapsi saa syövän, ihmiset tekevät konkursseja ja kituvat köyhyydessä, ovat väkivallan uhreja ja kiusattuja, vammautuvat, elävät kokonaan yksin, maailmassa on sotaa ja kauheaa epäoikeudenmukaisuutta jne jne. Ja sitten jonkun ajatukset pyörivät täysin siinä, onko jonkun kettu käynyt kolossa. Ihan oikeasti.
Niin, tämä on kai vähän samaa kuin se kun jotkut jättävät itse etteivät tulisi jätetyk
Jotkut narsimiin taipuvaiset läheisriippuvaiset ahdistuvat turvallisesta ja tasapainoisesta rakkaudesta. Siksi rikkovat salasuhteilulla suhteitaan. Läpi elämänsä.
Kumppani menee jos on mennäkseen ja jää jos on jäädäkseen. Turhaan huseeraat, tekemisesi eivät saa ketään jäämään, eikä maailma kaadu jos toinen lähtee.