Lue keskustelun säännöt.
Aiheeton mustasukkaisuus
19.04.2024 |
Olen mustasukkainen suhteessa. Olen ihan älykäs ihminen ja järjellä näen realistisesti onko mustasukkaisuuteen syytä vai ei. Yleensä ei ole. Kuitenkin kaikki suhteet päätyvät siihen että alkuhuuman jälkeen mun kurkkua kuristaa ja rintaa puristaa riittämättömyyden ja mustasukkaisuuden tunteet 24/7 vaikkei niihin olisi mitään syytä. Miehelle en koskaan tästä puhu koska en halua olla tällainen enkä halua hänen tietävän että olen tällainen. En syytä enkä rajoita miestä mitenkään. Kunnioitan yksityisyyttä. Salaa kuitenkin stalkkaan häntä netissä, kaivelen kaikkea mahdollista ja inhoan itseäni sen vuoksi koko ajan enemmän.
Itselleni muutun hirveän vaativaksi, laihdutan, kuntoilen, pistän sairaasti rahaa kauneudenhoitoon enkä siltikään enää pidä peilikuvastani. Lopulta kaikki käy niin raskaaksi että minun on pakko alkaa kuolettaa tunteita miestä kohtaan ja sitten erotaan. Sinkkuna muutun taas järkeväksi ihmiseksi, jolla ei ole mielenterveyden kanssa mitään ongelmia ja joka pitää itsestään, ulkonäöstään ja muista ihmisistä. Sinkkuna unohdan kaiken tuon tuskan, luulen olevani normaali ja alan taas suhteeseen. Kunnes kaikki alkaa taas ja muistan että minun on paras olla yksin.
Näin on ollut kaikissa kolmessa suhteessani. En tiedä mistä tämä johtuu tai mitä sille voisi tehdä. Ensimmäisen suhteeni aikaan kävin tämän takia terapiassa mutta se ei johtanut yhtään mihinkään. Puhuttiin vain lapsuuden hylkäämiskokemuksista mutta ei niistä puhuminen muuttanut mitään.
Kirjoitin tämän kommenttina toiseen ketjuun, mutta kirjoittaessani huomasin että haluaisin keskustella aiheesta enemmänkin, jos vaikka jollakin olisi samanlaisia kokemuksia tai vinkkejä. Voiko tästä parantua vai pitääkö olla yksin loppuelämä?
Kommentit (52)
Olisin itse voinut kirjoittaa aloituksen! Minäkin olen sinkkuna viimeisen päälle tasapainoinen ja pidän itsestäni, mutta suhteessa ajatukseni vinksahtaa aivan täysin. Välillä pitkään sinkkuna ollessani olen jo kuvitellut tervehtyneeni, mutta aina suhteen ensiaskelten jälkeen menen taas sekaisin. Olo on silloin aivan psykoottinen, ei yhtään minua.
Tällä hetkellä ainoa ratkaisuni tilanteeseen on pysyä sinkkuna. Sekä oman että kumppaniraukkojen mielenterveyden vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen kaltaisesi ihmisen. En osaa muuta sanoa, kuin että on niin kurja katsoa vierestä kun iloinen ja rento sinkku muuttuu suhteessa ollessaan aina huonoitsetuntoiseksi ja ainakin hänen tapauksessaan hirveäksi miellyttäjäksi joka kadottaa itsensä ja keskittyy mollaamaan ulkonäköään. Hän on aina ollut kaunis mutta suhteessa hän alkaa aina kokea itsensä rumaksi. Kyse ei hänenkään osalla ole siitä että miehissä olisi vikaa, päin vastoin hänellä on ollut omienkin sanojensa mukaan mahtavia miehiä joihin hän on ollut rakastunut. Mutta siinäpä se juuri onkin kun hän alkaa kokea ettei ole rakkauden arvoinen.
Hylkäämisen kokemuksia kai hänelläkin ja tosi kylmä koti, muuta en tiedä. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse voinut kirjoittaa aloituksen! Minäkin olen sinkkuna viimeisen päälle tasapainoinen ja pidän itsestäni, mutta suhteessa ajatukseni vinksahtaa aivan täysin. Välillä pitkään sinkkuna ollessani olen jo kuvitellut tervehtyneeni, mutta aina suhteen ensiaskelten jälkeen menen taas sekaisin. Olo on silloin aivan psykoottinen, ei yhtään minua.
Tällä hetkellä ainoa ratkaisuni tilanteeseen on pysyä sinkkuna. Sekä oman että kumppaniraukkojen mielenterveyden vuosi.
Niin, tuo on jännä että suhteessakin sitä on alkuun hyvinkin tasapainoinen ja armollinen, kuvittelee että ehkä tämä menee nyt toisin ja on oppinut jotain. Mutta ei, jossain kohtaa se alkaa kun herää solmu vatsassaan eikä pysty syömään koska tuntee itsensä niin täysin arvottomaksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaltaisesi ihmisen. En osaa muuta sanoa, kuin että on niin kurja katsoa vierestä kun iloinen ja rento sinkku muuttuu suhteessa ollessaan aina huonoitsetuntoiseksi ja ainakin hänen tapauksessaan hirveäksi miellyttäjäksi joka kadottaa itsensä ja keskittyy mollaamaan ulkonäköään. Hän on aina ollut kaunis mutta suhteessa hän alkaa aina kokea itsensä rumaksi. Kyse ei hänenkään osalla ole siitä että miehissä olisi vikaa, päin vastoin hänellä on ollut omienkin sanojensa mukaan mahtavia miehiä joihin hän on ollut rakastunut. Mutta siinäpä se juuri onkin kun hän alkaa kokea ettei ole rakkauden arvoinen.
Hylkäämisen kokemuksia kai hänelläkin ja tosi kylmä koti, muuta en tiedä. Tsemppiä sinulle!
Kuulostaa aika samalta. Minulla on ollut erityyppisiä miehiä. Kaikkia en todellakaan luonnehtisi mahtaviksi, enkä ole jälkikäteen edes varma olenko itse oikeasti rakastanut heitä. Kaipasin vain hirveästi rakkautta, enkä koskaan osannut tietää oliko se totta vai ei. Nykyistä olen rakastanut aidosti mutta alan olla väsynyt ja se syö tunteita kun tekisi mieli heittää kaikki mäkeen ja juosta metsään asumaan loppuiäkseen
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pitkään sinkku juuri kyseisen ongelman vuoksi. Sitten kun aloin olemaan miehen kanssa joka on ihan ok, mustasukkaisuutta ei olekaan! Ajatus siitä että toinen pettäisi ei olekaan maailmanloppu. Toki ero tulisi koska en hyväksy pettämistä. Ennen olin miesten kanssa jotka saivat aikaan suuria tunteita, niin hyvässä kuin pahassa. Nykyinen mies on mukava ja se riittää. Vaikkei saakaan sukkia pyörimään jaloissa jatkuvasti kuten edelliset.
Eli voi olla että oikean kumppanin kanssa sitä ei tunne mustasukkaisuutta. Tätä oikeaa voi vaan joskus olla vaikea löytää.
Kävin itsekin monet terapiat läpi ja niistä ei ollut mitään mainittavaa hyötyä. Lääkkeitäkin tuli kokeiltua monta erilaista. Mustasukkaisuus on pakkoajattelua ja näin ollen voi aiheuttaa masennusta, ahdistusta ja muuta kivaa. Monesti kuullaan vaan sen toisen osapuolen tarina, eli kumppanin joka on mustasukkaisen puolison uhri. Ei ymmärretä että myös mustasukkainen kärsii ja kovasti. Se on tavallaan sairaus ja asiaan on vaikea hakea apua koska se on häpeä olla mustasukkainen.
Asia on toki eri silloin kun mustasukkainen luulee olevansa normaali ajatuksineen ja ei ymmärrä kun se on sairaalloista. Nämä ovat päästään vialla muutenkin, koska eivät ymmärrä tarvitsevansa apua.
Vierailija kirjoitti: Olen tosi paljon pohtinut sitä, kannattaako kertoa. Olen ajatellut, että miehen näkökulmasta se tarkoittaisi vain että hän yrittäisi muuttaa käytöstään ja tuntisi itsensä rajoitetuksi mitä en todellakaan halua. Mutta tuota en ole ajatellut että puhumattomuudella toimin meidän suhdetta vastaan.
Mä kerroin omalle exälle ongelmistani pitkän pohdinnan jälkeen. Pyörittelin asian mielessäni niin, että en vahingossakaan antaisi tilaa ymmärtää mitään väärin. Että viestini olisi selkeästi: sori että olen tyhmä, mutta mulla on tällaisia ihan älyttömiä ajatuksia joilla ei ole sinun tekemistesi kanssa mitään tekemistä, mutta joiden kertominen sinulle keventäisi oloani.
Vastaanotto oli kaikkea muuta kuin odotin. Mies todellakin raivostui, syytti siitä että yritän kontrolloida jne. Ehkäpä hän ei ollut tunteista puhumisessa kovin hyvä, joten kuuli kertomukseni vain syytöksinä ja yrityksenä kieltää häneltä asioita jne. Suhde ei palannut tuon jälkeen enää ennalleen. Olinhan juuri kaikkein heikoimpana, nöyrimpänä ja haavoittuvimpana hetkenäni saanut rakkaaltani halveksivailmeisen raivonpurkauksen.
Myöhemmällä elämänkokemuksella (tästä on noin 15 vuotta) olen kyllä miettinyt sitäkin, että mitä jos miehellä sittenkin todella oli jotain tekeillä selkäni takana ja hän siksi raivostui niin. Ei voi tietää, mutta silloin en ainakaan selvinä hetkinäni uskonut olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kuulisin että eukko stalkkaa salaa someani olisin raivona. Mustasukkaiset naiset ovat hirveitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Olen tosi paljon pohtinut sitä, kannattaako kertoa. Olen ajatellut, että miehen näkökulmasta se tarkoittaisi vain että hän yrittäisi muuttaa käytöstään ja tuntisi itsensä rajoitetuksi mitä en todellakaan halua. Mutta tuota en ole ajatellut että puhumattomuudella toimin meidän suhdetta vastaan.
Mä kerroin omalle exälle ongelmistani pitkän pohdinnan jälkeen. Pyörittelin asian mielessäni niin, että en vahingossakaan antaisi tilaa ymmärtää mitään väärin. Että viestini olisi selkeästi: sori että olen tyhmä, mutta mulla on tällaisia ihan älyttömiä ajatuksia joilla ei ole sinun tekemistesi kanssa mitään tekemistä, mutta joiden kertominen sinulle keventäisi oloani.
Vastaanotto oli kaikkea muuta kuin odotin. Mies todellakin raivostui, syytti siitä että yritän kontrolloida jne. Ehkäpä hän ei ollut tunteista puhumisessa kovin hyvä, joten kuuli kertomukseni vai
Se joka kilahtaa tuollaisesta ei ole tasapainoinen. Miehellä varmastikin pettäjän tausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkaisuuden suhteen helpoimmat suhteet minulla on ollut
a) epäkunnioittavan miehen kanssa joka usein uhkasi pettää ja pidin/pidän selvyytenä että hän pettikin, ja
b) ihan mukavan miehen kanssa, johon en oikeastaan ollut edes ihastunut.
Ensimmäisessä näistä olin siis niin alistunut huonoon kohteluun, että tiesin varmaksi ettei mies pitänyt minua minään ja pyöritti muita naisia. Pettäminen oli siis varmaa. Toisessa taas en itse välittänyt miehestä lainkaan. Kummassakaan en kokenut mustasukkaisuutta. Normaalimmissa suhteissa olenkin sitten ollut aivan mielipuolisen mustasukkainen jopa naisesta mainoslehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Olen tosi paljon pohtinut sitä, kannattaako kertoa. Olen ajatellut, että miehen näkökulmasta se tarkoittaisi vain että hän yrittäisi muuttaa käytöstään ja tuntisi itsensä rajoitetuksi mitä en todellakaan halua. Mutta tuota en ole ajatellut että puhumattomuudella toimin meidän suhdetta vastaan.
Mä kerroin omalle exälle ongelmistani pitkän pohdinnan jälkeen. Pyörittelin asian mielessäni niin, että en vahingossakaan antaisi tilaa ymmärtää mitään väärin. Että viestini olisi selkeästi: sori että olen tyhmä, mutta mulla on tällaisia ihan älyttömiä ajatuksia joilla ei ole sinun tekemistesi kanssa mitään tekemistä, mutta joiden kertominen sinulle keventäisi oloani.
Vastaanotto oli kaikkea muuta kuin odotin. Mies todellakin raivostui, syytti siitä että yritän kontrolloida jne. Ehkäpä hän ei ollut tunteista p
Tai sitten miestä itseään on petetty edellisessä suhteissa tai jopa kärsinyt mustasukkaisesta puolisosta. Ei ihme jos silloin on vahva reaktio. Käy mielessä alkaako sama h*lvetti uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ratkaisu oli pettää itse. Olen ollut miehen kanssa jo vuosikaudet ja mustasukkaisuus oli järkyttävää. Sitten menin ja petin, koska ajattelin että mies kuitenkin pettää, ajattelin että kostan valmiiksi. Kas kummaa, en enää ole mustatukkainen. Jos mies pettää niin ei tunnu missään koska niin minäkin tein.
Asialla ei ole mitään logiikkaa mutta noin hävisi mustasukkaisuus. Mies ei tiedä pettämisestä.
Miksi pilata oma tai varsinkin toisen elämä mustasukkaisuudella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pilata oma tai varsinkin toisen elämä mustasukkaisuudella?
No siksihän ap kysyy neuvoja ettei näin kävisi. Sinkkuus ei aina ole vaihtoehto tai ratkaisu jos haluaa kuitenkin kumppanin, mustasukkaisuudesta huolimatta.
Mustasukkaisuus on yksi murehtimisen laji. Itellä pakko-oireinen häiriö jossa samankaltaista murehtimista siitäkin huolimatta, että tiedän sen olevan järjetöntä. Mulle käänteentekevää oli psykoterapeutti O.Wadströmin kirja nimeltä Quit ruminating and brooding. Siinä kerrotaan uusi tyyli suhtautua näihin ahdistaviin päässä kiertäviin ajatuksiin ja varmisteluihin (kuten sulla stalkkaaminen) ja irrottautua tästä varmistelusta, koska se on se jolla mustasukkaisten ajatusten kehä pysyy yllä. Näiden ajatusten tullessa tulisi kohdata ne ajattelemalla esim.Näin tosiaan voi käydä, mieheni löytää jonkun toisen upeamman naisen kuin minä Se asian varmistelu ei auta asiaa, koska et tule saamaan koskaan täyttä varmuutta asiaan sillä. Murehtimalla, siis pyörittämällä asiaa päässä ja varmistelemalla, sitten taas murehtimalla..ylläpidät mustasukkaisia ajatuksia ja välttelet niitä kohtaamisen sijaan. Toivottavasti saisit tästä yhtä paljon apua kuin itse aikoinaan sain. Voimia.
Lisään vielä jatkoa tuohon murehtimis-teemaan. Tarkoituksena siis kohdata asia ja luovuttaa sille. Että ei alakaan analysoida ja koittaa löytää ratkaisuja ja varmistuksia. Annat vain asian olla ja ajattelet, että käy miten käy. Hän joko pettää tai on pettämättä. Kun toistat tätä reaktiota näihin murheajatuksiin, pikkuhiljaa asia menettää mielessäsi painoarvoaan, koska olet kohdannut sen pakoilemisen sijaan. Suosittelen lämpimästi tota mainitsemaani O.Wadströmin kirjaa.
Kumppani antaa jotain sellaista signaalia, että mustasukkaisuus nousee pintaan. Hän voi jättää kertomatta asioita, pieniä valkoisia valheita tms, välinpitämättömyyttä, jotkut ihmiset on vaikeasti luettavia, eivät avaa itseään pari suhteessa niin toiselle tulee epävarma olo. (voi olla narsismia mukana)
Joku kiintymyssuhdetraumahan tuo on. Hakeudu psykoterapeutin juttusille.
Liian pinnallisiin miehiin kun rakastuu, käy helposti just noin. Kokemusta on.
Niin, järjellähän asia on juuri näin mutta aiheena onkin irrationaalinen mustasukkaisuus. Ei auta vaikka ajattelisi että on olemassa isompiakin ongelmia. Tälle pitää tehdä jotain muuta kuin yrittää vähätellä ja kiinnittää huomio muihin asioihin, sitäkin olen yrittänyt. Nyt yritän jotain muuta ja ensiaskel on ollut tehdä tämä ketju ja pyytää neuvoja & vertaistukea.
Jos joskus tästä hulluudesta pääsen niin lupaan alkaa olla huolissani järkevämmistä ongelmista :)
En ole muuten huomannut merkitä viestejäni, eli tästä lähin laitan niihin ap.