Lue keskustelun säännöt.
Kaveri kääntää aina kaiken itseensä
19.04.2024 |
Aina kun puhutaan jostain, varsinkin vaikeista asioista, niin kaverilla on tapana kääntää kaikki se itseensä ja esimerkiksi vertailla muiden kokemia asioita itseensä. Ihan ääneen ja siinä muiden seurassa. Esimerkiksi kun yksi toinen kaveri oli eronnut, alkoi tämä kaveri selittää, miten ero on pieni juttu, uusi mies vaan, eikä ero ole mitään siihen verrattuna että hänen vanhempansa kuolivat onnettomuudessa hänen ollessa lapsi. Mikä tällaisen ihmisen agenda on? Miksi kaikkea pitää verrata tuolla tavalla omaan elämään? Ihan kuin elämässä ei voisi edes puhua musita asioista.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Et voi tietää muiden kaikkia kokemuksia. Sillä sinun mielestäsi ns. pienistä valittavalla voi olla rankempia kokemuksia kuin tiedätkään, rankempia kuin sinulla.
Ja vaikkei "pienistä valittavilla" olisikaan, monilla ihmisillä maailmassa joka tapauksessa on. Kenelläkään ei olisi varaa "valittaa" ikinä mistään, koska aina jollain jossain on vielä kamalampaa. Miksi emme suhtautuisi toisiin empatialla, olivat huolet isoja tai pieniä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös kömpelö tapa esittää myöntätuntoa.
Minä nyt tiedostan jo olevani tällainen ihminen, enkä siis mitenkään brassaile sillä, että "kuule kun se mun naapuri niin sillä kävi vielä vähän pikkasen pahemmin kuin sulla, sulla on siis asiat tosi hyvin kuitenkin".
Joo, TIEDÄN, mä tiedän. En vaan osaa esittää myötätuntoa mitenkään muuten.
Ihan sama minullakin. Ehkä taustalla on pienoinen ajatus siitä, että esimerkki saisi toisen olon helpottamaan, kun saa toisen oman mielipahaa aiheuttaneen asian mittakaavaan, Tai esimerkin ajattelee antavan toivoa, koska huonommassakin tapauksessa ollut ihan hyvä lopputulema.
Joo, minäkin TIEDÄN. Olen myötätuntoinen kuitenkin, enkä voi sille mitään, jos toinen ei sitä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Teen tuota silloin, kun kertojan jutut kyllästyttää ja haluan antaa perspektiivejä.
Mitä perspektiivejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen tuota silloin, kun kertojan jutut kyllästyttää ja haluan antaa perspektiivejä.
Mitä perspektiivejä?
Oikeista ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen tuota silloin, kun kertojan jutut kyllästyttää ja haluan antaa perspektiivejä.
Mitä perspektiivejä?
Oikeista ongelmista.
Sinäkö ne oikeat ongelmat määrität?
En usko että kukaan edes haluaa kertoa ongelmistaan sellaiselle joka vaan vähättelee muiden ongelmia ja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen niin ja näytettävästi väärin luullut että halutaan neuvoja ja ratkaisuja asioihin. Kerron esimerkin omasta elämästäni ja mitä minä tein ja sitten kuuntelija voi miettiä voiko tehdä myös niin ja saa vertaistukea. Sekö sitten onkin itsekästä minulta? Sitten se että tulee vinkumaan minulle ongelmistaan ja minä en saa aukaista suutani vaan halutaan toisen olevan pelkkä korva, niin se on tosi itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Minä teen niin ja näytettävästi väärin luullut että halutaan neuvoja ja ratkaisuja asioihin. Kerron esimerkin omasta elämästäni ja mitä minä tein ja sitten kuuntelija voi miettiä voiko tehdä myös niin ja saa vertaistukea. Sekö sitten onkin itsekästä minulta? Sitten se että tulee vinkumaan minulle ongelmistaan ja minä en saa aukaista suutani vaan halutaan toisen olevan pelkkä korva, niin se on tosi itsekästä.
Miksi, jos oma kokemuksesi ei mitenkään liity siihen toisen ongelman aiheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverillasi ei ehkä ole aivan samoja kokemuksia. Jos olisi eronnut, eikö kertoisi siitä.
Tavallaan ihminen voi tarkoittaa hyvää. Selviytymistarina. Tai traaginen tilanne tuo mieleen vanhempien kuoleman. Tunnereaktio.
Osa voi olla itsekeskeisiä mutta puheen kääntäminen itseen voi olla vaan tapa selittää, mitä aihe tuo mieleen.
Vaikeuksien vertailu on turhaa koska aina löytyy joku jolla on asiat huonommin. Eikä asiat oikeastaan edes ole vertailukelpoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Et voi tietää muiden kaikkia kokemuksia. Sillä sinun mielestäsi ns. pienistä valittavalla voi olla rankempia kokemuksia kuin tiedätkään, rankempia
turhasta valittaminen vous jäädä pois. On raskasta kuunnella pikkujutuista valittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Et voi tietää muiden kaikkia kokemuksia. Sillä sinun mielestäsi ns. pienistä valittavalla voi oll
turhasta valittaminen vous jäädä pois. On raskasta kuunnella pikkujutuista valittamista.
Eikö se että tuo vielä vuosia ja vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen ne omat menetyksensä keskusteluun jonkun kertoessaan avioerostaan ole just sitä turhasta valittamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Et voi tietää muiden kaikkia kokemuksia. Sillä sinun mielestäsi ns. pienistä valittavalla voi oll
turhasta valittaminen vous jäädä pois. On raskasta kuunnella pikkujutuista valittamista.
Sehän on paljon helpompaa. On paljon rankempaa kuunnella jonkun avautumista ja valittamista esimerkki läheisten menettämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Et voi tietää muiden kaikkia kokemuksia. Sillä sinun mielestäsi ns. pienistä valittavalla voi oll
Valittaminen on tosi huono tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös yksi tuollainen työkaveri jolta kuoli lapsi synnytyksessä kohta parikymmentä vuotta sitten. Hänen seurassa ei voi puhua yhtään mistään vaikeuksista kun aina silloin tämä lyö aina pöytään tuon lapsen kuolema -kortin. Kukaan muu kuin hän ei voi tietää surusta yhtään mitään.
Jos joltakulta kuolee oma vanhempi ja on siitä surullinen ja itkuinen tulee tuo yksi taatusti muistuttamaan kuinka häneltä on kuollut lapsi ja vanhemman kuolema ei ole sen rinnalla mitään.
Tämä just on se mitä tarkoitan. Miksi ihmeessä on pakko tuoda esiin aina se oma kokemus ja verrata sitä muiden kokemukseen?
Koska muut ei tiedä oikeista ongelmista.
Ja siksikö täytyy estää sen toisen surukokemus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Et voi tietää muiden kaikkia kokemuksia. Sillä
Valittaminen on tosi huono tapa.
Niin. Miksi jotkut sitten tekee sitä? Jopa siten että yrittävät vähätellä sitä eroaan surevan kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Et voi tietää muiden kaikkia kokemuksia. Sillä sinun mielestäsi ns. pienistä valittavalla voi oll
Minusta isoista jutuista valittaminen on paljon raskaampaa.
Kun siskoni oli kuollut äkillisesti nuorena, isämme oli itsetuhoisuuden takia melkein osastohoidon tarpeessa ja siskon pieni lapsi äidittömyyden lisäksi käytännössä myös isätön, niin olisi tuntunut ihan liian raskaalta ja vaikealta valittaa näitä asioita muille ihmisille. Esimerkiksi vaikeasta tentistä tai työongelmista valittaminen oli paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti: Et voi tietää muiden kaikkia kokemuksia. Sillä sinun mielestäsi ns. pienistä valittavalla voi olla rankempia kokemuksia kuin tiedätkään, rankempia kuin sinulla.
Näinpä. Ja usein on helpompaa valittaa pikkuasioista. Kun elämässäni on ollut aivan kamalia asioita, en minä ole halunnut tai kyennyt niistä puhumaan. Olisin murtunut täysin. On ollut helpottavaa valittaa oikein tunteenpalolla jostain ärsyttävistä pikku vastoinkäymisistä, jotta esim. oma tai läheisen vakava sairaus unohtuu edes hetkeksi.
Ihminen, joka valittaa vaikkapa läheisen kuolemasta ei todellakaan halua mitään neuvoja ja ratkaisuja, vaan puhua asiasta. Jos et pysty olemaan pätemättä neuvoinesi, ole edes hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä teen niin ja näytettävästi väärin luullut että halutaan neuvoja ja ratkaisuja asioihin. Kerron esimerkin omasta elämästäni ja mitä minä tein ja sitten kuuntelija voi miettiä voiko tehdä myös niin ja saa vertaistukea. Sekö sitten onkin itsekästä minulta? Sitten se että tulee vinkumaan minulle ongelmistaan ja minä en saa aukaista suutani vaan halutaan toisen olevan pelkkä korva, niin se on tosi itsekästä.
Puutteista vuorovaikutustaidoissahan tuossa on kyse. Syy voi kuitenkin olla mikä hyvänsä. Voi olla, että toinen on "one uppaaja", eli hänen pitää aina keksiä vakavampi, jännittävämpi tai kiinnostavampi tarina kuin se, mikä juuri kerrottiin. Heillä kyse on vallasta. On myös itsekeskeisiä ihmisiä, jotka eivät pysty asettumaan toisen asemaan eivätkä tunnista, milloin pitäisi vain tukea ja kuunnella eikä kääntää puhetta omiin kokemuksiin. Voi olla niinkin, että tarkoitus on yrittää lohduttaa tai osoittaa myötätuntoa mutta toteutus on kömpelö. Yksi kommentoija tähän mahdollisuuteen jo viittasikin.
Teen tuota silloin, kun kertojan jutut kyllästyttää ja haluan antaa perspektiivejä.