Ohjaako sinua enemmän tunteet vai järki?

Järki mies olen. Toivoisin enemmän tunteita nimittäin positiivisia ja hyviä tunteita, mutta kai se tässä reilun 40 vuoden iässä elämä vähän on laantunut. Ehkä pitäisi urheilla tai jotain, että saisi paremman aineenvaihdunnan...

No jos olet tutkinut asiaa, niin ei ole älyä ilman tunteita. Niin se vaan on. Ongelma suurella osalla ihmisistä on se, ettei osata niitä tunteita hallita ja niiden kanssa elää. Ja tosiaan jos olet tunteeton olet myös järjetön.

Eli tällaisen vanhanaikaisen jaottelun järki ja tunne ihmisiin voi heittää romukoppaan.

Molemmat. En osaa sanoa kumpi enemmän. 

Järkevästi tunteillen yritän elää.

Yleisesti ottaen järki, en tee isoja päätöksiä tunteen varassa. Mutta parisuhteessa olen kumppanini kanssa siksi, että tunteet tekivät alkuperäisen valinnan, vasta sen jälkeen totesin myös järjellä, että tähän ihmiseen kannattaa sitoutua.

Tunteet ovat itselläni todella suuria mutta nykyään olen oppinut toimimaan sen pohjalta minkä koen järkeväksi. Aika mahdoton tehdä siis tuollaista mustavalkoista yleistystä, vielä kun on myös tilannesidonnaista. Joitain päätöksiä ja tekoja pohtii enemmän kuin toisia. Mutta jos pakko valita jompikumpi, mulle on luontaisempaa että tunteet ohjaavat enemmän kuin järki. Kai se on ihan temperamenttiinkin liittyvä piirre. Siinä yhdessä "virallisessa" persoonallisuustestissä tätä muuten kysytään.

Seuraan tunteita, mutta toteutan asiat järjen kanssa.

Tunteet voittaa järjen joka kerta.

Järki kyllä ohjaa mun tunteita aikalailla.

Isot päätökset järjellä, pienemmissä voi mennä fiiliksen mukaan. 

Autoasiat aina tunteella muut asiat järjellä.

Eivät ole ristiriidassa keskenään. Molemmat lomittain johdattavat hyvien asioiden äärelle.

varmaan tunteet, sellainen osmoottinen käsitys kaikesta mitä havainnoin en sitä ihan logiikaksi kutsuisi

Järki, vaikka ensi alkuun musta voi saada hyvinkin empaattisen vaikutelman. Oikeasti olen laskelmoiva ja pidän huolen, etten jää ilman. Empaattinen jaksan olla tasan niin kauan, että saan haluamani. Mahdollisimman pienellä vaivalla mahdollisimman hyvään lopputulokseen.

En näytä kaikille kaikkia puolia itsestäni.

Kuten tuolla jo kirjoitettiin, ei ole olemassa tällaista dikotomiaa.

Luin jostain tapauksesta, jossa ihminen oli aivovamman seurauksena kyvytön yhdistämään loogista ajattelua emootioihin. Tämän takia potilas oli kyvytön tekemään mitään päätöksiä. Mikään ei _tuntunut_järkevältä. Ei ole olemassa järkeä ilman tunteita ja tunteissakin on aina oma järkensä.

Nälkä ja himo ohjaavat ihmismassaani hypermarkettien ledivalaistuilla ostos-sokkeloilla.

Järkeä ei ole, autuasta on olo kun hedonistisesti hiihdän ulkopuolisista nautinnoista toiseen hetkeäkään miettimättä.

Miksi olette palstalla, jos järki ohjaa muka kokonaan.

Tunteet kyllä selvästi enemmän. Äitini on puolestaan täysin järki-ihminen ja usein ihmettelen kuinka olemmekin niin erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette palstalla, jos järki ohjaa muka kokonaan.

Järki-ihminenkin lepää joskus. Tämä on lepoa.

Vierailija kirjoitti:

Kuten tuolla jo kirjoitettiin, ei ole olemassa tällaista dikotomiaa.

Luin jostain tapauksesta, jossa ihminen oli aivovamman seurauksena kyvytön yhdistämään loogista ajattelua emootioihin. Tämän takia potilas oli kyvytön tekemään mitään päätöksiä. Mikään ei _tuntunut_järkevältä. Ei ole olemassa järkeä ilman tunteita ja tunteissakin on aina oma järkensä.

Jep. Kaikenlaista voi ajatella, mutta asiat voi priorisoida vain tunteella. Kyvyttömyys seurata tunteitaan näkyy vaikkapa masennuksessa: tahtoa voi olla vaikka kuinka, mutta jos mikään ei tunnu hyvältä, niin sitä vaan jää sängyn pohjalle makaamaan. (Tylsimys sanoisi lisäksi, että tästä syystä naiset ovat touhukkaita ja miehet veteliä - naisista kaikki tuntuu enemmän.)Tunteet ovat polttoaine ja järki on ohjauslaite.