Kaveri kääntää aina kaiken itseensä

Kerroin jossain aikaisemmassa ketjussa kun kuuntelin sivusta kahden keskenään työkaverin jutustelua. Toinen oli kovasti huolissaan jostain patista ihollaan niin tämä toinen alkoi paasaamaan kuinka hänelläkin on sairauksia ja luetteli niitä ihan päästä varpaisiin asti. Ja tämä alkuperäinen kertoja olisi kaivannut vain vähän sympatiaa sille patilleen (jonka kanssa oli menossa lääkäriin)...

Sosiaaliset taidot 0, tällä kenelle asian esitti.

Luulen kanssa vuorovaikutustaitojen olevan syynä. Ei kaikkeen ole mitään ratkaisua, eikä tarvi ollakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä teen niin ja näytettävästi väärin luullut että halutaan neuvoja ja ratkaisuja asioihin. Kerron esimerkin omasta elämästäni ja mitä minä tein ja sitten kuuntelija voi miettiä voiko tehdä myös niin ja saa vertaistukea. Sekö sitten onkin itsekästä minulta? Sitten se että tulee vinkumaan minulle ongelmistaan ja minä en saa aukaista suutani vaan halutaan toisen olevan pelkkä korva, niin se on tosi itsekästä.

Minäkin olen huomannut että jotkut eivät halua ratkaisuja. Suorastaan suuttuvat jos ehdottaa jotain ratkaisua heidän ongelmaansa. Haluavat vain ilmeisesti valittaa enkä minä ainakaan jaksa kuunnella valitusta johon ei haluta edes mitään ratkaisuja ja neuvoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen niin ja näytettävästi väärin luullut että halutaan neuvoja ja ratkaisuja asioihin. Kerron esimerkin omasta elämästäni ja mitä minä tein ja sitten kuuntelija voi miettiä voiko tehdä myös niin ja saa vertaistukea. Sekö sitten onkin itsekästä minulta? Sitten se että tulee vinkumaan minulle ongelmistaan ja minä en saa aukaista suutani vaan halutaan toisen olevan pelkkä korva, niin se on tosi itsekästä.

Minäkin olen huomannut että jotkut eivät halua ratkaisuja. Suorastaan suuttuvat jos ehdottaa jotain ratkaisua heidän ongelmaansa. Haluavat vain ilmeisesti valittaa enkä minä ainakaan jaksa kuunnella valitusta johon ei haluta edes mitään ratkaisuja ja neuvoja. 

Miksi ei saisi vaan purkaa mieltään? Miksi kaikkeen pitää aina olla joku ratkaisu tai ei saa edes puhua aiheesta?

Jos esimerkiksi eroaa ja jää yksinhuoltajaksi niin ei sitä surua ja stressiä mitkään ratkaisut auta. Tai jos kotona on vaikeaa uhmaikäisen kanssa, niin ei se arki sen helpommaksi muutu millään toisen esittämällä ratkaisulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen niin ja näytettävästi väärin luullut että halutaan neuvoja ja ratkaisuja asioihin. Kerron esimerkin omasta elämästäni ja mitä minä tein ja sitten kuuntelija voi miettiä voiko tehdä myös niin ja saa vertaistukea. Sekö sitten onkin itsekästä minulta? Sitten se että tulee vinkumaan minulle ongelmistaan ja minä en saa aukaista suutani vaan halutaan toisen olevan pelkkä korva, niin se on tosi itsekästä.

Minäkin olen huomannut että jotkut eivät halua ratkaisuja. Suorastaan suuttuvat jos ehdottaa jotain ratkaisua heidän ongelmaansa. Haluavat vain ilmeisesti valittaa enkä minä ainakaan jaksa kuunnella valitusta johon ei haluta edes mitään ratkaisuja ja neuvoja. 

Miksi ei saisi vaan purkaa mieltään? Miksi kaikkeen pitää aina olla joku ratkaisu tai ei saa edes puhua aiheesta?

Jos es

Eihän kaikkeen ole ratkaisua ja tuskin kukaan silloin sellaisen tuulesta tempaa. Se nyrppii että yleensä on ratkaisuja ja vaihtoehtoja mutta niitä valittaja ei halua kuulla vaan rypeä säälissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen niin ja näytettävästi väärin luullut että halutaan neuvoja ja ratkaisuja asioihin. Kerron esimerkin omasta elämästäni ja mitä minä tein ja sitten kuuntelija voi miettiä voiko tehdä myös niin ja saa vertaistukea. Sekö sitten onkin itsekästä minulta? Sitten se että tulee vinkumaan minulle ongelmistaan ja minä en saa aukaista suutani vaan halutaan toisen olevan pelkkä korva, niin se on tosi itsekästä.

Minäkin olen huomannut että jotkut eivät halua ratkaisuja. Suorastaan suuttuvat jos ehdottaa jotain ratkaisua heidän ongelmaansa. Haluavat vain ilmeisesti valittaa enkä minä ainakaan jaksa kuunnella valitusta johon ei haluta edes mitään ratkaisuja ja neuvoja. 

Miksi ei saisi vaan purkaa mieltään? Miksi kaikkeen pitää aina olla joku ratka

Eihän kaikkeen ole ratkaisua ja tuskin kukaan silloin sellaisen tuulesta tempaa. Se nyrppii että yleensä on ratkaisuja ja vaihtoehtoja mutta niitä valittaja ei halua kuulla vaan rypeä säälissä

Niin että kun jäin nuorena yksinhuoltajaksi kun lasteni isä kuoli niin olisi vaan pitänyt ottaa uusi mies ja isä lapsille, eikä purkaa asiaa mielestäni ystäville?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka valittaa vaikkapa läheisen kuolemasta ei todellakaan halua mitään neuvoja ja ratkaisuja, vaan puhua asiasta. Jos et pysty olemaan pätemättä neuvoinesi, ole edes hiljaa.

Ja kokemukset samasta asiastakin voi olla hyvin erilaiset. Esimerkiksi kun äitini kuoli hiljaa hiipumalla vanhuuden sairauksiin, niin ystävä neuvoi, että nyt otat viikon sairaslomaa, kuten hän itsekin oli tehnyt. Jouduin selittämään, ettei meillä ole töissä mitään tällaista käytäntöä palkallisesta vapaasta.

Muutenkin suru oli erilaista kuin äkkikriisissä. Toki voi jakaa omiakin kokemuksia, mutta ei viisastelevina neuvoina olettaen, että asiat kaikilla menee samoja ratoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka valittaa vaikkapa läheisen kuolemasta ei todellakaan halua mitään neuvoja ja ratkaisuja, vaan puhua asiasta. Jos et pysty olemaan pätemättä neuvoinesi, ole edes hiljaa.

Ja kokemukset samasta asiastakin voi olla hyvin erilaiset. Esimerkiksi kun äitini kuoli hiljaa hiipumalla vanhuuden sairauksiin, niin ystävä neuvoi, että nyt otat viikon sairaslomaa, kuten hän itsekin oli tehnyt. Jouduin selittämään, ettei meillä ole töissä mitään tällaista käytäntöä palkallisesta vapaasta.

Muutenkin suru oli erilaista kuin äkkikriisissä. Toki voi jakaa omiakin kokemuksia, mutta ei viisastelevina neuvoina olettaen, että asiat kaikilla menee samoja ratoja.

Ja toisaalta, ihmisillä on niin erilaisia tilanteita ettei ole yhtä oikeaa keinoa. Joku saattaa tarvita viikkojen sairasloman ja joku ei päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös yksi tuollainen työkaveri jolta kuoli lapsi synnytyksessä kohta parikymmentä vuotta sitten. Hänen seurassa ei voi puhua yhtään mistään vaikeuksista kun aina silloin tämä lyö aina pöytään tuon lapsen kuolema -kortin. Kukaan muu kuin hän ei voi tietää surusta yhtään mitään. 

Jos joltakulta kuolee oma vanhempi ja on siitä surullinen ja itkuinen tulee tuo yksi taatusti muistuttamaan kuinka häneltä on kuollut lapsi ja vanhemman kuolema ei ole sen rinnalla mitään. 

Sitten pitää vaan tietää että juuri tämän kanssa ei voi puhua vaikeuksista. Ei kaikkien kanssa voi puhua kaikesta.

Myöskin, kaverisuhteet ei ole hoitosuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös yksi tuollainen työkaveri jolta kuoli lapsi synnytyksessä kohta parikymmentä vuotta sitten. Hänen seurassa ei voi puhua yhtään mistään vaikeuksista kun aina silloin tämä lyö aina pöytään tuon lapsen kuolema -kortin. Kukaan muu kuin hän ei voi tietää surusta yhtään mitään. 

Jos joltakulta kuolee oma vanhempi ja on siitä surullinen ja itkuinen tulee tuo yksi taatusti muistuttamaan kuinka häneltä on kuollut lapsi ja vanhemman kuolema ei ole sen rinnalla mitään. 

 

 

Sitten pitää vaan tietää että juuri tämän kanssa ei voi puhua vaikeuksista. Ei kaikkien kanssa voi puhua kaikesta.

Myöskin, kaverisuhteet ei ole hoitosuhteita.

Ei kai kukaan niin ole väittänytkään.

Tiedän ihmistyypin, rasittavaa. Ilmeisesti heidän mielestään kukaan muu ei saa valittaa mistään.