Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri kääntää aina kaiken itseensä
19.04.2024 |
Aina kun puhutaan jostain, varsinkin vaikeista asioista, niin kaverilla on tapana kääntää kaikki se itseensä ja esimerkiksi vertailla muiden kokemia asioita itseensä. Ihan ääneen ja siinä muiden seurassa. Esimerkiksi kun yksi toinen kaveri oli eronnut, alkoi tämä kaveri selittää, miten ero on pieni juttu, uusi mies vaan, eikä ero ole mitään siihen verrattuna että hänen vanhempansa kuolivat onnettomuudessa hänen ollessa lapsi. Mikä tällaisen ihmisen agenda on? Miksi kaikkea pitää verrata tuolla tavalla omaan elämään? Ihan kuin elämässä ei voisi edes puhua musita asioista.
Kommentit (51)
Varmaan traumatausta siinä vaikuttaa käytökseen, jos vanhemmat tosiaan ovat kuolleet, kun hän oli pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää se kun ihmiset ei kestä edes eroa vaan ollaan valittamassa ystäville vaikka näillä on oikeitakin vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan traumatausta siinä vaikuttaa käytökseen, jos vanhemmat tosiaan ovat kuolleet, kun hän oli pieni.
Sille traumataustallekin voi tehdä jotain.
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Vierailija kirjoitti:
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Et voi tietää muiden kaikkia kokemuksia. Sillä sinun mielestäsi ns. pienistä valittavalla voi olla rankempia kokemuksia kuin tiedätkään, rankempia kuin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Et voi tietää muiden kaikkia kokemuksia. Sillä sinun mielestäsi ns. pienistä valittavalla voi olla rankempia kokemuksia kuin tiedätkään, rankempia kuin sinulla.
Juuri näin. Ihmisillä voi olla vaikka kuinka valtavia murheita ja taakkoja mutta valittavat niistä pienistä jutuista, kun on tarve purkaa oloa mutta ei haluta kertoa niistä pahemmista jutuista. Tietysti on niitäkin jotka vaan eivät kestä pientäkään epämukavuutta ja valittavat koska tykkäävät valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Sinuna hakisin jotain apua asioiden käsittelyyn koska selvästi kärsit edelleen suuresti ja koet vihantunteita, ehkä katkeruuttakin mikä on ihan normaalia mutta ei auta ylipääsemisessä.
Vierailija kirjoitti:
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Riikka? Oletko se sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös yksi tuollainen työkaveri jolta kuoli lapsi synnytyksessä kohta parikymmentä vuotta sitten. Hänen seurassa ei voi puhua yhtään mistään vaikeuksista kun aina silloin tämä lyö aina pöytään tuon lapsen kuolema -kortin. Kukaan muu kuin hän ei voi tietää surusta yhtään mitään.
Jos joltakulta kuolee oma vanhempi ja on siitä surullinen ja itkuinen tulee tuo yksi taatusti muistuttamaan kuinka häneltä on kuollut lapsi ja vanhemman kuolema ei ole sen rinnalla mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös yksi tuollainen työkaveri jolta kuoli lapsi synnytyksessä kohta parikymmentä vuotta sitten. Hänen seurassa ei voi puhua yhtään mistään vaikeuksista kun aina silloin tämä lyö aina pöytään tuon lapsen kuolema -kortin. Kukaan muu kuin hän ei voi tietää surusta yhtään mitään.
Jos joltakulta kuolee oma vanhempi ja on siitä surullinen ja itkuinen tulee tuo yksi taatusti muistuttamaan kuinka häneltä on kuollut lapsi ja vanhemman kuolema ei ole sen rinnalla mitään.
Tämä just on se mitä tarkoitan. Miksi ihmeessä on pakko tuoda esiin aina se oma kokemus ja verrata sitä muiden kokemukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös yksi tuollainen työkaveri jolta kuoli lapsi synnytyksessä kohta parikymmentä vuotta sitten. Hänen seurassa ei voi puhua yhtään mistään vaikeuksista kun aina silloin tämä lyö aina pöytään tuon lapsen kuolema -kortin. Kukaan muu kuin hän ei voi tietää surusta yhtään mitään.
Jos joltakulta kuolee oma vanhempi ja on siitä surullinen ja itkuinen tulee tuo yksi taatusti muistuttamaan kuinka häneltä on kuollut lapsi ja vanhemman kuolema ei ole sen rinnalla mitään.
Tämä just on se mitä tarkoitan. Miksi ihmeessä on pakko tuoda esiin aina se oma kokemus ja verrata sitä muiden kokemukseen?
Koska muut ei tiedä oikeista ongelmista.
Voi olla myös kömpelö tapa esittää myöntätuntoa.
Minä nyt tiedostan jo olevani tällainen ihminen, enkä siis mitenkään brassaile sillä, että "kuule kun se mun naapuri niin sillä kävi vielä vähän pikkasen pahemmin kuin sulla, sulla on siis asiat tosi hyvin kuitenkin".
Joo, TIEDÄN, mä tiedän. En vaan osaa esittää myötätuntoa mitenkään muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Et voi tietää muiden kaikkia kokemuksia. Sillä sinun mielestäsi ns. pienistä valittavalla voi olla rankempia kokemuksia kuin tiedätkään, rankempia kuin sinulla.
Niinpä. Ihan kuin ne elämän rankimmat kokemukset olisi ainoita mistä ihminen voi valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska elämä pyörii oman navan ympärillä.
Kyllä se vaan kaikilla pyörii, olen tullut siihen tulokseen.
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös yksi tuollainen työkaveri jolta kuoli lapsi synnytyksessä kohta parikymmentä vuotta sitten. Hänen seurassa ei voi puhua yhtään mistään vaikeuksista kun aina silloin tämä lyö aina pöytään tuon lapsen kuolema -kortin. Kukaan muu kuin hän ei voi tietää surusta yhtään mitään.
Jos joltakulta kuolee oma vanhempi ja on siitä surullinen ja itkuinen tulee tuo yksi taatusti muistuttamaan kuinka häneltä on kuollut lapsi ja vanhemman kuolema ei ole sen rinnalla mitään.
Hauskintahan näissä on se että asia ei edes liity mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt joko itsariin tai joutunut suljetulle. Selvisin niistä ihan yksin, ilman terapiaa tai muuta apua. Valitettavasti sen seurauksena on tullut tietynlainen kylmyys muita kohtaan kun valittavat pienistä asioista. Koen, että ainoita joiden vaikeuksia jaksaisin kuunnella on sellaisten jotka ovat käyneet läpi todellisia menetyksiä, kuten menettäneet lapsen tai koko perheen. Heillä on kokemusta todellisista vastoinkäymisistä. Yksi suuri vaikeus milä minulla on ollut on myös että lapseni kävi kuoleman porteilla. Se tuli kaikkien muiden vaikeuksien kanssa samaan aikaan. Silloin ajattelin, että Jumala vihaa minua.
Et voi tietää muiden kaikkia kokemuksia. Sillä sinun mielestäsi ns. pienistä valittavalla voi olla rankempia kokemuksia kuin tiedätkään, rankempia
Usein voi olla helpompaa valittaa niistä pienemmistä asioista kuin avata kaikille niitä omia suurimpia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan traumatausta siinä vaikuttaa käytökseen, jos vanhemmat tosiaan ovat kuolleet, kun hän oli pieni.
Sille traumataustallekin voi tehdä jotain.
Voi, jos tajuaa, että omassa käytöksessä on muutettavaa ja on resurssit saada apua.
Alue: Aihe vapaa
Koska elämä pyörii oman navan ympärillä.