Mitä keskinkertaisesta oppilaasta tulee?

Kyllä tuollainen opiskelija pääsee oikeastaan mihin vain, mutta kun todistus ei ole niin hyvä, pitää mennä valintakokeen kautta. Suoraan todistusvalinnalla pääsee kyllä jonnekin. Oma poikani ei niin innostunut lukiosta eikä yo-kirjoituksista mutta sai hyvät pisteet AMK-valintakokeesta ja opiskelee nyt siellä. Jotenkin sellainen käytännöllisempi lähestymistapa sopii hänelle paremmin.

No mä olin paska seiskan oppilas ja nyt ylempi toimihenkilö yli 6k€ kk-liksalla. Tahdolla ja sisulla pääsee pitkälle.

Vasta aikuisena tajusin oman älykkyyteni. Olin keskinkertainen oppilas koulussa, koska olin täysin loppuunajettu kiusaamisesta ja kotiväkivallasta.

Lukioon menin 8.7 keskiarvolla ja kirjoitin hyvät paperit, vastoin odotuksia. Lukion aikana oli rankkaa, hullu perheeni meni tuolloin ihan uusille kierroksille ja käytännössä olin pienen sisarukseni huoltaja.

Nykyisin olen sh. Suurimmaksi osaksi olen tyytyväinen elämääni ja pidän työstäni. 

Sairaanhoitajan täytyy taipua moneen ja osata luovia nopeasti vaihtuvissa tilanteissa. Meille kasataan työtehtäviä laidasta laitaan; lääkärin hommista laitoshuoltajan tehtäviin. Omatkin työt pitäisi siinä sivussa hoitaa. Eivätkä kaikki lääkäritkään ole mitään järjen jättiläisiä. Näidenkin kanssa täytyy osata toimia. Onnistumiset työssä eivät ole välttämättä mitään dramaattisia hetkiä, eivätkä välttämättä näy mitenkään erityisesti ulospäin. 

Suurin osa ihmisistä on aika keskinkertaisia, eikä älykkyys aina ole pelkkää siunausta. Fiksuja ihmisiä löytyy kaikilta aloilta, samoin niitä vähemmän fiksuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka korkeakouluihin otettaisiin opiskelemaan vai mediaania älykkäämmät, niin ei tämänkään joukon älykkyysosamäärän mediaani kohoa 109 pistettä korkeammalle. Koska koko tätä joukkoa ei korkeakouluihin saada, niin voidaan päätellä, että korkeakouluopiskelijoiden äo:n mediaani on vain vähän yli sadan eli aivan keskitasoa.

Lisäksi opiskelumenestykseen vaikuttaa myös paljon opiskelumotivaatio. Älyllisen kapasiteetin puutetta voi kompensoida melko tavalla ahkeruudella. Tosin esimerkiksi yliopiston teoreettisten opintojen jatkokursseissa tarvitaan varmasti myös älyllistä kapasiteettia.

Tää on niin totta. Yliopistolla opiskelijoiden äo on ihan selvää keskitasoa eli 100. Jokainen yliopiston käynyt tietää kyllä sen.

Suurin osa tosiaan on noita keskivertoälykkäitä, mutta seasta puuttuu kokonaan ne joiden äo on merkittävästi alempi kuin se 100 (koska eivät pärjää opinnoissa), ja toisaalta mukana on joitakin merkittävästi keskivertoa älykkäämpiä, joten jonkun verran yli 100 se keskimääräinen on. Mutta siis sisulla ja kovalla työllä 100 äo:lla saa kyllä sen tutkinnon ihan mistä vaan yliopistolta, ei se opiskelu niin ihmeellistä vaadi. Esim. mun suvussa on fyysikko, jonka äo oli Mensan testissä vain 105. Silti on saanut ne maisterinopinnot fysiikasta suoritettua, ihan vaan tunnollisella kovalla työllä ja periksiantamattomuudella. Työkseen hän on valinnut kuitenkin opettamisen, koska itsekin kokee ettei mitään merkittävää saisi esim. tutkijana aikaan koska siihen ei äly riittäisi.

Metallimies isossa konepajassa. Yläasteen jälkeen ammattikoiluun ja sieltä heti töihin 👍

M36

Peruskoulusta pääsin v. 96 siitä sitten suoraan töihin. 5v. työntekoa ja säästämistä. 2001 perustin rakennusalan toiminimen, pari vuotta töstä oy. Parivuotta sitten myin lafkan pois ja pistin tuotot kasvamaan osakkeisiin muiden vuosienvarrelka sijoitettujen joukkoon. Nyt voi vaan pötkötellä "eläkkeellä" johon ikätoverit ei pääse 15v. Tyhmä se on joka liikaa tekee töitä, vapaa-aika on arvokkaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, itse kirjoitin aikoinaan 2 x C, 2 x M ja 1 x E. Ei ollut mitään ongelmaa päästä yliopistoon. Valintakokeilla tosin. Nyt jo lähes 20v asiantuntijauraa takana.

Minä olen vaativan alan asiantuntija.

Vierailija kirjoitti:

Vasta aikuisena tajusin oman älykkyyteni. Olin keskinkertainen oppilas koulussa, koska olin täysin loppuunajettu kiusaamisesta ja kotiväkivallasta.

Lukioon menin 8.7 keskiarvolla ja kirjoitin hyvät paperit, vastoin odotuksia. Lukion aikana oli rankkaa, hullu perheeni meni tuolloin ihan uusille kierroksille ja käytännössä olin pienen sisarukseni huoltaja.

Nykyisin olen sh. Suurimmaksi osaksi olen tyytyväinen elämääni ja pidän työstäni. 

Sairaanhoitajan täytyy taipua moneen ja osata luovia nopeasti vaihtuvissa tilanteissa. Meille kasataan työtehtäviä laidasta laitaan; lääkärin hommista laitoshuoltajan tehtäviin. Omatkin työt pitäisi siinä sivussa hoitaa. Eivätkä kaikki lääkäritkään ole mitään järjen jättiläisiä. Näidenkin kanssa täytyy osata toimia. Onnistumiset työssä eivät ole välttämättä mitään dramaattisia hetkiä, eivätkä välttämättä näy mitenkään erityisesti ulospäin. 

S

No miten tajusit älykkyytesi ?  Sh-hommat on duunarin hommia. 

Mä olen johtavassa asemassa C-papereilla ja ilman muita tutkintoja. Keskinkertaisilla papereilla lukiosta valmistunut exäni, on suorittanut insinööriopinnot ja tällä hetkellä kansainvälisen pörssiyhtiön toimari, liksa päälle 20000€/kk plus muut edut. Poikapuoleni lopetti lukion kesken ja on tällä hetkellä menestyvä yrittäjä. Jatkanko?

Peruskoulusta keskiarvo 8.3, lukiosta hädin tuskin E:n paperit. Nykyisin olen tutkimuksia julkaissut tohtoriopiskelija. Eli en ollut aiemmin surkea opiskelija, mutten älyttömästi keskivertoa parempikaan. Itseäni, kuten on tavallista monellekin, vaivasi monen aineen kohdalla motivaation puute. Onhan koulujärjestelmä sikäli luonnoton, että kaikesta pitäisi muka olla tarpeeksi kiinnostunut menestyäkseen. No nyt kun voin kapeasti erikoistua vain omaan juttuuni, menestystäkin on helpompi saavuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos saa laajentaa opiskelupaikan ulkopuolelle: Elämässä keskinkertaisuuksista tulee usein menestyjiä. Tämä johtuu siitä, että koska he eivät ole minkään alan aivan huippuja, he hakeutuvat ja tarttuvat joustavasti avautuviin mahdollisuuksiin, eli työpaikkoihin. Näin olen ollut omassa elämässäni havaitsevinani.

Samaa mieltä, keskinkertaiset oppivat nuoresta saakka tekemään töitä menestyksen eteen ja yleensä tuntuvat olevan onnellisempia ja tyytyväisempiä ihan peruselämään.

Itse olin koulussa kympin tyttö, keskimääräistä reilusti älykkäämpi mutten kuitenkaan mikään einstein, ja niin perfektionisti, että lopulta sain burn outin ja masennuin. Koulu oli liian helppoa eikä opiskelun eteen tarvinnut nähdä vaivaa, yliopistolla onneksi päädyin opiskelemaan alaa, jossa pelkällä nopealla älyllä ei pärjännyt. Se ala ei työllistänyt, joten vaihdoin toiselle alalle. Edelleen olen uudella alalla vaihtanut työtehtäviä parin vuoden välein, koska kaikki alkaa uutuudenviehätyksen jälkeen tuntua liian helpolta ja sitä myöten turhauttavalta. Saan aina huippupalautetta esimiehiltä, kollegoilta ja asiakkailta, mutta itselle mikään suoritus ei ole riittävän hyvä. Salaa kadehdin työkavereita, jotka vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen tekevät tyytyväisenä samaa tehtävää :D

Vierailija kirjoitti:

Ammattikorkeasta työllistyy niin paljon varmemmin. Minulla on USEITA tuttavia joilla fm paperit ja nelikymppisinä sitten perheen perustamisen ja pitkän työttömyyden jälkeen menneet amikseen oppimaan oikean ammatin jolla työllistyy. Ei yliopistoon keskinkertaisten edes kannata mennä vaikka pääsisivtä, ei edes ihan hyvien kannata. Vain keskimääräistä älykkäämmille se on oikea paikka. Eli hyvin harvoille suomalaisille.

Mitä ihmettä?? Totta kai yliopistoon kannattaa mennä, jos sieltä löytää mielenkiintoisen alan, jolle haluaa työllistyä. Kyllä siellä pärjää, mutta joku joutuu tekemään töitä enemmän kuin toinen kurssit läpäistäkseen, mutta se ei ole vaarallista.

Tuo että kaikki sinun yliopistosta valmistuneet tuttusi ovat työttöminä, se on vain sinun tarinasi ja kokemuksesi. Yhtä pätevä on minun, kun kerron että minä itse ja kaikki minun maisteri- ja tohtorikaverini ovat työllistyneet omalle alalleen.

Keskinkertainen ajattelu näyttäis olevan haluttu ominaisuus ministereissä.

Vierailija kirjoitti:

Keskinkertainen ajattelu näyttäis olevan haluttu ominaisuus ministereissä.

Keskinkertaisella ajattelullakin voi päästä hyviin tuloksiin. Ehkä omaa itsereflektiokykyäkin ja konsultoi asiantuntijoita tarvittaessa.

Nykyisen hallituksen ministereillä ei taida tälläistä ajattelukykyä olla. Lisäksi taitavat olla jotenkin empatiakyvyiltään vajaita. Empatiaankin tarvitaan älykkyyttä.