Ystäväni ÄO on 140 ja hän on hyvä kaikessa

Hyvin harvoissa tapauksissa korkea ÄO on seurausta poikkeuksellisen kehittyneestä hermostosta. Kognition ohella se ilmenee kehollisissa toiminnoissa muun muassa hyvänä motoriikkana, silmä-käsikoordinaationa, avaruudellisena hahmottamisena ja matalana reaktioaikana. He ovat "neroja" ja hyviä kaikessa.

Useimmiten korkean ÄO-tuloksen saavat kuitenkin tavalliset ihmiset, joilla on hyvä työmuistin kapasiteetti. He eivät ole neroja, eivätkä hyviä kaikessa.

ÄO yksistään ei siis kerro ihmisestä kovinkaan paljon. Monet tietenkin haluavat ajatella, että korkea ÄO olisi superihmisen tunnus.

Olisit vain iloinen.

Tyhmät kaverit on pääasiassa vain riippakiviä, joista ei saa kuin hetken iloa. Yleensä kovassa kännissä.

Olen käynyt psyk.tutkimuksissa ja mensan virallisessa testissä ja niiden mukaan äo on +/- 130. En ole sosiaalisesti lahjakas ja kärsin kroonistuneesta masennuksesta. Monet käytännön asiat tuottavat vaikeuksia, olen myös aivan onneton raha-asioissa.

Pelkkä älykkyys ei siivitä menestykseen, omasta kokemuksesta voin sanoa että muitakin ominaisuuksia tarvitaan.

Yleensä meni niin, että lukuaineissa hyvät ei hyviä niissä muissa, käsityö ja liikunta. Ja jako luonnontieteet vs. kielet päti aika hyvin. 

Aina poikkeuksia oli. Sellaset kympit liikassa, kuviksessa, matikassa, kielissä ja muissa lukuaineissa oli ärsyttäviä.

Toki epäilen, että joskus se kymppi tuli niissä luovissa aineissa, joska ei haluttu rikkoa kaavaa. Aina ei arvostelu ollut ihan sen mukaan piti olla ja kyllä, kyllä sen oppilas huomasi. Pelkästään makuasioista ei kuitenkaan kyse. 

Itselläni korkein keskiarvo ysillä: Kaikki aineet 9.3 ja lukuaineet 9,7. 

Vierailija kirjoitti:

ÄO-keskustelut täällä on ihan turhia, en usko, että täältä löytyy noin paljon ihmisiä huomattavan korkealla ÄO:lla, kun se on harvinaista. Tai sitten ovat tehneet nettitestejä.

Itselläni on ihan oikean testin tulos, mutta en ole hyvä kaikessa. Toisaalta ÄO on vähän alempi kuin 140.

Valitettavasti kirjoituksestasi ei saa mitään selvää, koska siinä on runsaasti kirjoitusvirheitä. Esimerkiksi älykkyysosamäärä lyhennetään äo. Lauseen alussa se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, mutta ei koskaan tuolla tavalla kuin sinä sen kirjoitit. Huomaan, että sinua harmittaa, kun muut täällä ovat sinua älykkäämpiä. Ymmärräthän, että sinun uskomisesi ei vaikuta siihen, että täällä on paljon sinua älykkäämpiä ihmisiä. 

Minulla on golleega jonka ÄO on jotain 70 ja hän ei ole hyvä missään.

Huom, tämä "ystävä" on AP itse. Näitä kehumisketjuja riittää.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvoissa tapauksissa korkea ÄO on seurausta poikkeuksellisen kehittyneestä hermostosta. Kognition ohella se ilmenee kehollisissa toiminnoissa muun muassa hyvänä motoriikkana, silmä-käsikoordinaationa, avaruudellisena hahmottamisena ja matalana reaktioaikana. He ovat "neroja" ja hyviä kaikessa.

Useimmiten korkean ÄO-tuloksen saavat kuitenkin tavalliset ihmiset, joilla on hyvä työmuistin kapasiteetti. He eivät ole neroja, eivätkä hyviä kaikessa.

ÄO yksistään ei siis kerro ihmisestä kovinkaan paljon. Monet tietenkin haluavat ajatella, että korkea ÄO olisi superihmisen tunnus.

Älykkyystestithän eivät mittaa fyysistä suorituskykyä eivätkä ne mittaa ainoastaan työmuistia. Tai eivät ainakaan mitanneet ne testit, jotka itse olen tehnyt. Palstallahan taitavat kertoilla tuloksistaan lähinnä netin pikatestejä tehneet.

Joka tap. vaikka omakin tulos on suht korkea, niin lähipiiriini kuuluu (tietääkseni) testaamattomia, jotka ovat minua selvästi useamman pykälän älykkäämpiä. Ja he todella ovat hyviä ihan kaikessa älyllisyyttä mittaavissa toiminnoissa. Urheilullisuus ja musikaalisuus eivät kuvasta noita, mutta hyvä kielipää ja musikaalisuus kyllä usein liittyvät yhteen ja sitä kautta nämä minun tuntemani ovat myös musikaalisia. Yksi heistä on sukulaiseni, levyttänyt ja lahjakas muusikko, minkä lisäksi hänellä on yhteiskunnallisesti merkittävä työ ja näkyvä asema, puhuu useita kieliä sujuvasti jne. Luonnollisesti on tehnyt koulussa ja opinnoissaan huippusuoritukset ja ura on edennyt rakettimaisesti jo nuorena.

Kyllä minulla on sellainen käsitys, että hyvin korkean äo:n ihmiset usein ajautuvat tekemään jotakin merkittävää elämässään. Vaikkei omakaan ÄO ole ihan huippuluokkaa, niin onhan se elämässä näkynyt erinäisinä saavutuksina, että ÄO on hieman tavallista korkeampi. Geeneistähän se on kiinni. Minulla on kuulemma myös absoluuttinen sävelkorva, olen myös urheilullinen eli olen isäni tapaan hyvä aika monessa asiassa, kielipäätäkin on siunaantunut. Moni asia on kiinnostanut ja ura on jäänyt hajanaisemmaksi, kun olen tehnyt niin paljon eri alan juttuja elämässäni. 

Mutta ei älykkyys vaikuta onnellisuuteen. Jos olisin kasvanut ympäristössä, missä ei ole muita normaalia älykkäämpiä, niin se olisi voinut olla jopa muista erottava teema elämässä.

Tottahan se on tietenkin tuokin provo!

Sisareni on monilahjakas. En tiedä hänen älykkyysosamääräänsä, mutta pakko olla keskitasoa parempi. Hän oppii uuden taidon hetkessä oli kyse uudesta instrumentista tai kädentöistä. Lopputulos kaikessa on aina täydellisyyttä hipova. Hän pärjää urheilussa, opinnoissa, töissä, ihmissuhteissa, taiteissa ja on myös käsitöissä ja keittiössä erinomainen. Mikään ei tunnu olevan vaikeaa ja tunteetkin osaa hallita kuin viilipytty. Koskaan ei lähde käsistä mikään. Ja on vielä kauniimpi kuin suurin osa tuntemistani ihmisistä.

Itse olen taas kuin huono ja ruma koevedos verrattuna häneen. Älykkyydessä ehkä hieman keskitasoa parempi, mutten kuitenkaan huippuälykäs, etenkään matemaattisesti. Ei ole motivaatiota opetella mitään täydellisesti. Tunteet ja mielialojen heittelyt vievät suurimman osan energiastani. Tuntuu että olen oman itseni vankina, eikä minusta sen vuoksi koskaan tulee mitään, mistä haaveilin. 

Vierailija kirjoitti:

Sisareni on monilahjakas. En tiedä hänen älykkyysosamääräänsä, mutta pakko olla keskitasoa parempi. Hän oppii uuden taidon hetkessä oli kyse uudesta instrumentista tai kädentöistä. Lopputulos kaikessa on aina täydellisyyttä hipova. Hän pärjää urheilussa, opinnoissa, töissä, ihmissuhteissa, taiteissa ja on myös käsitöissä ja keittiössä erinomainen. Mikään ei tunnu olevan vaikeaa ja tunteetkin osaa hallita kuin viilipytty. Koskaan ei lähde käsistä mikään. Ja on vielä kauniimpi kuin suurin osa tuntemistani ihmisistä.

 

Itse olen taas kuin huono ja ruma koevedos verrattuna häneen. Älykkyydessä ehkä hieman keskitasoa parempi, mutten kuitenkaan huippuälykäs, etenkään matemaattisesti. Ei ole motivaatiota opetella mitään täydellisesti. Tunteet ja mielialojen heittelyt vievät suurimman osan energiastani. Tuntuu että olen oman itseni vankina, eikä minusta sen vuoksi koskaan tulee mitään, mistä haaveilin. 

Nopeus on juuri se asia, mistä älykkyyden eron minunkin mielestäni huomaa. Eli minua älykkäämmät ratkaisevat matemaattisia ongelmia nopeammin, mahdollisesti myös muita ongelmia, mutta noissa sen huomaa selvästi. Omalla kohdalla jo lapsena huomasin, että minun oli hyvin helppoa oppia kieliä ja soittaa jokin pitkäkin sävelmä sen kerran kuultuani perässä, vaikka muille nuo tuottivat vaikeuksia. Kaverini ei muistanut vieraan kielen sanoja ensikuulemalta, vaan hän joutui kertaamaan. 

On selvä asia, että korkea älykkyysosamäärä helpottaa elämää aika paljon. Samalla se on vain yksi ominaisuus ihmisessä.

"Ihminen ei liikaa tietoa kestä

Pian löydät itsesi suon silmäkkeestä"

Minulla on melkein sama ÄO, 137 Mensan testissä. Olen tasaisen, kohtuullisen hyvä kognitiivista kapasiteettia vaativissa toiminnoissa. Missään en ole erityisen lahjakas, en matematiikassa enkä kielissä. Tunneälyni ei ole mitenkään mahtava, olen liian suora ja asiakeskeinen. Liikunnallisuudessa olen alta keskitason, vaikka liikunkin viikoittain terveyteni vuoksi.

Koen itseni todella, todella tavalliseksi. Usein mietin, olisiko pitänyt jotenkin menestyä/onnistua enemmän ja alisuoriudunko jatkuvasti. No, toisaalta aivan sama. 

Vierailija kirjoitti:

en ole montaa älyllä ja atleettisuudella siunattua ihmistä nähny.

Onhan heitä paljon. Ihmisillä on vain outo käsitys, ettei atleettinen ihminen voisi olla älykäs.

Minulla on korkea äo, mutta ei se auta sosiaalisissa tilanteissa. Työnteossa kyllä.

Kaikki tuntemani älyköt on sellaisia jotka antaa suunvuoron muillekkin, aina ystävällisiä, positiivisia.

 

Tietää että ketkä negoja, haukkuu muita ja puhua pälpättää koko ajan on alhaisella älykkyydellä varustettuja.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tiedän yhden älykkään ja monilahjakkaan ihmisen, tuntuu että kaikki onnistuu mihin vaan ryhtyy. On myös kaunis ja pitkä ja kaikkee hienoo ja ihanaa. Mutta villasukkaa se ei osaa neuloa. Ihan varmasti on jotain mitä aloittajankaan ystävä ei osaa.

Mun äo on 156 enkä osaa neuloa. En vaikka miten yritän. Ymmärrän kyllä miten se homma toimii, mutta silmukoita tippuu puikoilta ja "käsiala" on niin vaihtelevaa, että lopputulos on aina hirvitys.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on melkein sama ÄO, 137 Mensan testissä. Olen tasaisen, kohtuullisen hyvä kognitiivista kapasiteettia vaativissa toiminnoissa. Missään en ole erityisen lahjakas, en matematiikassa enkä kielissä. Tunneälyni ei ole mitenkään mahtava, olen liian suora ja asiakeskeinen. Liikunnallisuudessa olen alta keskitason, vaikka liikunkin viikoittain terveyteni vuoksi.

Koen itseni todella, todella tavalliseksi. Usein mietin, olisiko pitänyt jotenkin menestyä/onnistua enemmän ja alisuoriudunko jatkuvasti. No, toisaalta aivan sama. 

 

Millainen tuo Mensan testi on? 

Se miten kokee itsensä taitaa pitkälti riippua ympäristöstä. Ehkä olet kasvanut ympäristössä, missä muutkin ovat älykkäitä, joten olet kokenut itsesi tavalliseksi. Minä koin itseni lapsena vähän tyhmäksi, koska vietin niin paljon aikaa aikuisten kanssa ja isäni on ns. nero, hyvä kaikessa. Tahattomasti hän esimerkiksi osoitti joskus kysymykseni tyhmäksi ja kaikki ongelmatilanteeni hän ratkaisi parilla sanalla. Osuvasti, mutta se sai minut tuntemaan itseni hitaaksi. Äidilläni onneksi oli paremmin lapsen maailmaan asettautuva tapa keskustella.

Älykkyystesti on mielestäni hyvin yksinkertainen ja kiistaton tapa arvioida ihmisen elämänpolkua. Mutta koska älykkyyden vaihtelu on tabu, on sitä tutkittu vasta aivan viime vuosikymmeninä. Ja kuten arvata saattaa, se vaikuttaa elämään huomattavasti enemmän kuin kotitausta. Esimerkiksi koulumenestykseen kotitausta vaikuttaa vain alemmilla luokilla. Tulo- ja koulutustasoa aikuisena selittää parhaiten älykkyysosamäärä. Nelisenkymmentä vuotta samojen brittivauvojen elämää seurannut laaja tutkimus tuotti tuollaisen tuloksen.

Kun täällä on sopivasti älykkäitä ihmisiä koolla, niin kertokaa joku, mitä tarkoittaa ÄO:ssä se yksi piste ylös tai alas? Jos 100 on keskivertoälykäs, niin miten se suhteutuu tuohon asteikkoon, että jonkun ÄO on vaikka 5 pistettä korkeampi? Varmaan siihen on joku kaava.

Toisin sanoen kuinka merkittävä on esim. 5 pisteen ero älykkyydessä?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tiedän yhden älykkään ja monilahjakkaan ihmisen, tuntuu että kaikki onnistuu mihin vaan ryhtyy. On myös kaunis ja pitkä ja kaikkee hienoo ja ihanaa. Mutta villasukkaa se ei osaa neuloa. Ihan varmasti on jotain mitä aloittajankaan ystävä ei osaa.

Niin jotenkin on kumma että aina pitää jotain löytää mitä ei osaa 😅

Ihan kuin tässäkin ketjussa olisi pointtina no ei taatusti kaikkea voi osata.