Ukkola: Fyysisesti terve 28-vuotias nainen aikoo kuolla toukokuussa - Ja valtio hoitaa hänen surmaamisensa

"Eli tärkeintä että sulla on mukavaa ja muuten ei ole väliä sillä miten maailma toimii? Ja silti tulet julistamaan vaatimuksia siitä miten muiden pitää toimia vaikket kykene tai edes yritä auttaa noita niiden ongelmissa mitenkään? Ei ratkaisun estäminen ole mikään ratkaisu, silti turhankin moni lopettaa siihen ja taputtelee itseään selkään että ongelma ratkaistu kun saatiin estettyä joku korjausyritys. "

Mitä ihmettä selität. Mielestäni tämän ihmisen pitäisi siis hakea apua,eikä tap paa itseään. Kun taustalla on muutakin, tuoreita asioita. Et edes tiedä mitä siellä oli. 

Ja sinusta minä vain elän mukavaa elämää,kun en lähtenyt mukaan neuvomaan miten t ap paa itsensä vaan mietin,että ratkaisu voisi olla muualla?

Enkä ole edes ollut vaatimassa yhtään mitään.

Jotain sinun tunne elämässäsi on pielessä,jos ensimmäinen reaktio on auttaa jotain it se murhassa. Sen sijaan,että auttaisi muuten, vaikka ne omat voimavarat (kyllä, ne ovat rajatut) oriittäisi vain siihen,että pyytäisi harkitsemaan muita apuja tilanteeseen.

Suksi psykopaatti pitkälle.

Vierailija kirjoitti: Miksi te haluatte joidenkin ihmisten kuolemaa?

Haluamme että ihmisillä on oikeus päättää omasta kuolemastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo englannin tapaus oli se ratsastaja joka oli some-kuuluisuus? Vaati eutanasiaa koska ei saanut enää ratsastuksesta some-kuvia.

Varmasti järkytys joutua pyörätuoliin mutta eikö ole valtava määrä ihmisiä jotka kuitenkin tottuu elämään pyörätulin kanssa ja voivat elää ihan onnellista elämää? Kunhan joitakin vuosia on sopeutunut.

Joitakin vuosia sopeutunut. Hulluko olet, jos haluaa kuolla niin haluaa kuolla se ei kuulu muille. Harmi kun tuo ukkola saa elää, tuommoinen vittunmainen hul. lu ạkkạ olisi paras kuolleena. Kuten kaikille persuille olisi ku olema ainoa oikea ratkaisu. Vi haan persuja ne on kaikki saastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun kuka tahansa ns. terveistä voi päättää päivänsä milloin haluaa, niin minusta olisi reilua antaa se mahdollisuus vähintään neliraajahalvaantuneille ja muille, jotka eivät siihen omin voimin pysty.

Mutta masennukseen löytyy paljon lääkkeitä, joita ei juuri anneta niiden laittomuuden takia, mutta raja voisi kulkea tuossa, eli kunnon mömmöt peliin.

Mitkään mömmöt eivät tule masentunutta pelastamaan.

Miten se on ihmisten (joidenkin) niin vaikeaa ymmärtää se että, jokainen ihminen voi käyttää oman elämänsä miten itse haluaa?

Tuntuu olevan vaikea ymmärtää. 

Kuolema aiheen käsitteleminen tuntuu olevan joillekkin mahdoton asia. Ja mietin, että osuuko se heille niin arkaan paikkaan että muutkaan ihmiset eivät saisi heidän mielestään kuolla oman päätöksen seurauksena.

Parempi se näin on avustettu kuolema kuin se että ihminen päättää päivänsä jollain kyseenalaisilla keinoilla, joissa pahimmillaan voi sivulliset olla osana tahtomattaan. Esim. ajaa autolla päin vastaan tulevaa autoa. 

Eikö annettaisi ihmisten päättää omasta elämästään ja hyväksyä heidän päätöksensä.

Omaisilla on varmasti sulateltavaa ja paljon kysymyksiä mikä ymmärrettävää. Randomeille ei asian luulisi kuuluvan. 

Eutanasia lait halutaan tulevaisuuden kontrolliyhteiskuntaa varten. Ei-toivottuja henkilöitä voidaan poistaa "laillisesti". Jos pyristelevät vastaan, niin todetaan vaan etteivät kykene enää ilmoittamaan aitoa tahtoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahasti masentuneen,jatkuvasti kuolemantoiveen ilmaisevan 19vuotiaan äitinä olen kauhuissani mahdollisuudesta että tälläinen hullutus leviäisi suomeenkin!

Ymmärrän  että jos kroppa ei toimi ja ruokakin menee letkulla masennuksen takia..

Jos ollaan tilanteessa jossa ruoka menee letkulla mahaan, eutanasiaa eli aktiivista toisen ihmisen tappamista ei tarvita. Tällaiselle ihmiselle voidaan suoda mahdollisuus luonnolliseen kuolemaan esim. niin, että ruokaa ja juomaa ei enää anneta. Kaikkia keinoja kivunlievitykseen on tietysti syytä hyödyntää.

Jos kyseessä olisi koira, näännyttäminen kuoliaaksi olisi rikos. Jopa valvotusti, eläinlääkärin tekemänä.

Ihmisen ollessa kyseessä, tilanne on päinvastoin.

Aikamoinen ristiriita, vai mitä?

Oletko varma että se olisi rikos, jos koiran annettaisiin kuolla nälkään tai janoon niin että kivunlievitys olisi koko ajan kunnossa? Mitä lakia siinä rikottaisiin ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut voisi mennä ulos reippailemaan. Luontoon katselemaan maisemia ja puita.

 

Joo! Ja ihottumapotilas lakata raapimasta, ja uneton laittaa pään tyynyyn ja nukkua.

Postmodernia wokelogiikkaa. Älkää alkako parantamaan kannattajiamme!

Tämä! Masennusta ei voi ymmärtää uhristatuslogiikan mukaan kuin vain toinen masentunut. Älkää tulko selittämään, että siitä voi parantua pienin askelin, menemällä ulos, tapaamalla ystäviä, syömällä terveellisemmin, siivoamalla huone. 

Tämän keskustelun perusteella ei voi ymmärtää edes toinen masentunut.

Jokaisen kokemus on yksilöllinen. Jokaisen masentuneenkin

Ja syitäkin siihen voi olla yhtä monia. Osa kemiallisia. Osa tilannekohtaisia.

Mielestäni hoitoja pitäisi kehittää sen sijaan,että annetaan jotain kuolinlaukauksia.

Ketamiinikin kuulemma toimii osalla.

Jenkeissä saa jopa nenäsumutteena. 

Ihminen koostuu niin elävänä kuin kuolleenakin lukemattomista atomeista, joista yksikään ei ole elävä.

Selittäkää te viisaat mikä on se ylistetty elämä mistä ei saisi luopua. Kemiallisia reaktioita elottomien atomien välillä? Jos ne päättyvät syystä tai toisesta, niin mitä se muille kuuluu? 

Mitä ihmeellistä tuossa on

Vierailija kirjoitti:

Masennus on sairaus, jonka oireisiin kuuluu usein toivottomuus, näköalattomuus ja suoranainen halu kuolla. Vakavasti masentuneet ihmiset ei aina kykene ajattelemaan tällaisista asioista järkevästi, vaikka kuinka yrittäisi. Onko eutanasia tämän naisen todellinen tahto?

Sitä ei ainakaan Sanna Ukkola voi tietää. Eikä hän voi elää kenenkään muun puolesta. Naurettava ja vastuuton kolumni.

Vierailija kirjoitti:

Olen sairastanut vakavaa masennusta noin 19-vuotiaasta asti ja 21-vuotiaana olin määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen joutunut sairaalaan joskus päälle parikymppisenä itsemurhavaaran takia jne. Mulle syötettiin vuosia vääriä lääkkeitä tasaamaan mielialaa ja mulla oli virheellisesti diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö kunnes astetta fiksumpi psykiatri purkas lääkityksen joka tyyliin vain oli pahentanut tilaa ja purkas sen epävakaan diagnoosin koska diagnoosikriteerit ei täyttyneet. Siitä meni vielä muutama vuosi, olin jo ollut pidempään taas työkykyinen ja uudessa työssä ollut muutaman vuoden kun sain lisäksi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö diagnoosin. Elämässä tapahtui traumaattisia asioita. Siitä meni vielä useampi vuosi niin, että päälle 30-vuotiaana sain ADHD diagnoosin. 

Ihminen jolla on ADHD oirehtii mm. masentumalla koska elämä ilman tietoa omasta ADHDsta aiheuttaa sitä että kuvittelee olevansa joten

Kiitos kertomuksestasi. Tilanteeni on eri,mutta huolenaihe sama aiheen ympärillä. Tai siis näen ne karikkoisetkin puolet.

Osa ei niitä täällä näe. 

Täällä on pidemmän aikaa tuotu esiin, kuinka vanhoista on pelkkää riesaa. Tappoapu on oiva keino juuri tähän tilanteeseen, kun lääkäreitä ei ole ja nuori ja vanha voi huonosti.

Pelottaa vaan kun ikää tulee ja pakosti kaikkea, vaikka juoksisin tuolla kieli vyön alla ylläpitääkseni hyvää kuntoa, saatan joutua piikille.

Hirveä tulevaisuus, jos uhataan piikillä vähemmästäkin siinä ihminen masentuu ja haluaa piikille.

Vein kissani piikille, ensin rauhoittava, sitten nukustuspiikki ja lopuksi myrkkypiikki. Eläinlääkäri sanoi, että näin hän auttaa kissaani ;(

Vieläkin itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut voisi mennä ulos reippailemaan. Luontoon katselemaan maisemia ja puita.

 

Joo! Ja ihottumapotilas lakata raapimasta, ja uneton laittaa pään tyynyyn ja nukkua.

Postmodernia wokelogiikkaa. Älkää alkako parantamaan kannattajiamme!

Tämä! Masennusta ei voi ymmärtää uhristatuslogiikan mukaan kuin vain toinen masentunut. Älkää tulko selittämään, että siitä voi parantua pienin askelin, menemällä ulos, tapaamalla ystäviä, syömällä terveellisemmin, siivoamalla huone. 

Itse masentuneena olen keksinyt " takaisin perusasioiden äärelle " - metodin. Eli jos en saa itseäni ylös sängystä, sitten olen sängyssä. Yritän katsoa ohjelmia. Hyväksyn että ok, nyt pitää levätä ja hautoa synkkiä vuoteessa. Unirytmi menee sekaisin, ei voi mitään. Pääasia että aktiivisesti taistelee niitä itseä soimaavia ajatuksia vastaan. 

Sitten kun se apatia vähän hellittää, yritän ottaa 1 asia kerrallaan asioita mun elämään: Syöminen, nukkuminen öisin, hampaiden pesu, suihkussa käyminen...En todellakaan siivoa tai patista itseäni lenkille. Patistaminen vain pahentaa. Ensimmäiset ulos menemiset on jokin pakollinen kauppareissu tyyliin pipo päässä koska hiukset on rasvassa. 

Syöminenkin on aluksi sitä että jos en saa mitään muuta syötyä kuin jotain valmisruokaa tai karkkia niin sitten se on niin. Pääasia että ylipäätään syön jotain. Kaikki vaiheet niin pienin askelin kuin mahdollista. 

Nyt mulla ollut paha kevätmasennus pitkästä aikaa niin olen nyt siinä vaiheessa että pääasiallisesti nukun yöt mutta saatan herätä kesken unien aamuyöllä ja heti jos oon yrittänyt ns. Liikaa niin nukun melkein kellon ympäri. 

Yritän ajatella tätä kuin henkisenä flunssana jonka oireet ei parane yhtään nopeammin kuin mitä ne paranee. Yritän hyväksyä tilanteen. Ikään kuin Kill Billissä se morsian joka oli koomassa ja aluksi taisteli että sai yhtä varvasta liikutettua. Samaan tapaan mun koko päivän projekti voi olla että käyn vessassa tms. 

Oon sama joka kommentoi et on ADHD ja muuta. Oon vain sopeutunut siihen että välillä tulee masennuskausi. Mietin että ruokkiiko jopa mielisairaalassa olo masennusta. Sitä olis sitten ihan potilas 24/7 vuodesta toiseen niin miten edes voisi parantua? 

Vierailija kirjoitti:

Olen sairastanut vakavaa masennusta noin 19-vuotiaasta asti ja 21-vuotiaana olin määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen joutunut sairaalaan joskus päälle parikymppisenä itsemurhavaaran takia jne. Mulle syötettiin vuosia vääriä lääkkeitä tasaamaan mielialaa ja mulla oli virheellisesti diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö kunnes astetta fiksumpi psykiatri purkas lääkityksen joka tyyliin vain oli pahentanut tilaa ja purkas sen epävakaan diagnoosin koska diagnoosikriteerit ei täyttyneet. Siitä meni vielä muutama vuosi, olin jo ollut pidempään taas työkykyinen ja uudessa työssä ollut muutaman vuoden kun sain lisäksi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö diagnoosin. Elämässä tapahtui traumaattisia asioita. Siitä meni vielä useampi vuosi niin, että päälle 30-vuotiaana sain ADHD diagnoosin. 

Ihminen jolla on ADHD oirehtii mm. masentumalla koska elämä ilman tietoa omasta ADHDsta aiheuttaa sitä että kuvittelee olevansa joten

Juuri tuo: Onko kaikki kivet käännetty? Kaikki lääkkeet kokeiltu? Terapiat? Sähköhoidot?

Itsellä oli erittäin vaikea masennus. Kaikki oli hyvin: olin just mennyt naimisiin, kiva työpaikka, ystäviä ym ja niin vaan masennus nappasi minut. Totaalinen unettomuus, ruokahaluttomuus, en uskaltanut ulos, en vastata puhelimeen. Lääkkeet ei auttanu, kokeiltiin monia. Ect pelasti minut, kun jo kokeilin keittiöveitsen terävyyttä, mietin missä joki on sula, otanko enää kotiavaimia mukaan kävellessäni juna-asemalle. Muutama hoitokerta, hymyilin ja hyräilin suihkussa. Nyt estolääkitys. Kaikki hyvin💕

Totuus on, että meistä kukaan ei tiedä mitään elämästä. Ei elämä välttämättä parannu kuoleman jälkeen.

Uusi ihmismieli syntyy jatkuvasti ja 40% tapauksissa köyhissä huonoissa olotiloissa.

Jos asut hyvinvointivaltiossa kannattaa ottaa pienistä asioista ilo irti. Niin moni ihminen tässä maapallolla ei ole siihen kykenevä olosuhteiden vuoksi. 



Masennus on lisäksi vain mielentila. Tilaa voi aina muuttaa. Itsekkin halusin kuolla masentuneena. Nyt nakertaisi aika kivasti, jos nuori teiniangst minä olisi tappanut mut. heh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homma haiskahtaa epäilyttävästi wokelle.

Hohhoijaa, woke woke woke. Keksisit ihan itse jotain uutta, etkä vain matkisi internetistä matkimaasi jankutusta.

Interneetistä voi oppia vaikka mitä. Siellä on sukupuolen vaihtamista, kulttuurista omimista tai vaikka meetoota, nyt siellä on eutanasiaa kun kukaan ei jaksa enää ilmaston lämpenemistä. Tommolan vois kyllä canceloida.

Kaikkia kiviä et ole kääntänyt jos et ole kokeillut microdosea psilosybiinisienillä.

Mahdollisesti maailman paras lääke masennukseen

Vierailija kirjoitti:

Täällä on pidemmän aikaa tuotu esiin, kuinka vanhoista on pelkkää riesaa. Tappoapu on oiva keino juuri tähän tilanteeseen, kun lääkäreitä ei ole ja nuori ja vanha voi huonosti.

Pelottaa vaan kun ikää tulee ja pakosti kaikkea, vaikka juoksisin tuolla kieli vyön alla ylläpitääkseni hyvää kuntoa, saatan joutua piikille.

Hirveä tulevaisuus, jos uhataan piikillä vähemmästäkin siinä ihminen masentuu ja haluaa piikille.

Vein kissani piikille, ensin rauhoittava, sitten nukustuspiikki ja lopuksi myrkkypiikki. Eläinlääkäri sanoi, että näin hän auttaa kissaani ;(

Vieläkin itkettää.

Selvitä nyt ensin mitä eutanasia tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten se on ihmisten (joidenkin) niin vaikeaa ymmärtää se että, jokainen ihminen voi käyttää oman elämänsä miten itse haluaa?

Tuntuu olevan vaikea ymmärtää. 

Kuolema aiheen käsitteleminen tuntuu olevan joillekkin mahdoton asia. Ja mietin, että osuuko se heille niin arkaan paikkaan että muutkaan ihmiset eivät saisi heidän mielestään kuolla oman päätöksen seurauksena.

Parempi se näin on avustettu kuolema kuin se että ihminen päättää päivänsä jollain kyseenalaisilla keinoilla, joissa pahimmillaan voi sivulliset olla osana tahtomattaan. Esim. ajaa autolla päin vastaan tulevaa autoa. 

Eikö annettaisi ihmisten päättää omasta elämästään ja hyväksyä heidän päätöksensä.

Omaisilla on varmasti sulateltavaa ja paljon kysymyksiä mikä ymmärrettävää. Randomeille ei asian luulisi kuuluvan. 

 Jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa ja se huomaa kyllä raitilla, mutta pitääkö koulutetun valan tehneen lääkäisin alkaa tappamaan.