Alan parisuhteeseen vain sellaisen miehen kanssa, joka tekee aloitteen

Toi on tosi hyvä päätös, tietääpähän että mies on tosissaan eikä pelleile :)

Minulla kesti puolitoista vuotta ennen vakavasti otettavaa aloitetta, mutta puoli vuotta vastasin vähintään kerran kuussa treffipyyntöön ei kiitos, koska en ollut varma, haluanko enää yhtään mitään sillä saralla, eikä kysyjäkään ollut sitä, mitä olin ajatellut tyypikseni. Tuona aikana minuun teki vaikutuksen se, että pettymyksestään huolimatta kysyjä ei purkanut sitä minuun, vaan vastauksen kuultuaan vaihtoi aihetta ja jatkoi keskustelua niin kuin koko asiaa ei olisi tapahtunut. Tuollainen itsehillintä on valitettavasti aika harvinaista. Lopulta käytiin treffeillä ja ollaan oltu siitä asti yhdessä. Välillä tuntuu yhä oudolta, että joku todella haluaa olla minun kanssani eikä aina niin päin, että minä haluan todella olla jonkun kanssa. En tiedä enää, onko viehättävämpää piirrettä kuin aito halu olla toisen kanssa ja mielenkiinto sitä toista kohtaan. 

Olen tehnyt aloitteen ainakin 80 eri naiselle 10 vuodessa ja olen vieläkin sinkku. Eipä aloitteen tekeminen kannata.

Future cat lady!

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt aloitteen ainakin 80 eri naiselle 10 vuodessa ja olen vieläkin sinkku. Eipä aloitteen tekeminen kannata.

Noin heikolla onnistumisprosentilla voisin veikata että siinä aloitteen teon tyylissäkin saattaa olla parantamisen varaa.

Semmosta. Parisuhde on kun pöytä, mihin molemmat laittaa panoksensa ja siitä rakennetaan yhteinen elämä.

Osa ihmisistä haluaa olla se pöytä jolle vaan muut asettaa panoksensa.

Miehissä tää näkyy "minun pitää kelvata sellaisena kun olen" ajatteluna jota käytetään tekosyynä pysyä henkisesti 5 vuotiaana ja avuttomana.

Naisissa se näkyy tämmöisenä temppuiluna.

Kumpikaan ei ole kypsä aikuisen parisuhteeseen.

Itse teen aina aloitteen. Nainen sitten tekee lopetteen.