Miesystävä ei halua muuttaa yhteen
Alan olla loppu tähän jatkuvaan reissaamiseen kahden kämpän väliä, vaikka samassa kaupungissa asutaankin. Ollaan oltu yhdessä kesällä kaksi vuotta. Mies ei suostu keskustelemaan yhteenmuutosta, vaan sanoo vaan että sitten joskus. Kuinka kauan suhteen vakinaistamista kannattaa odottaa? On tullut olo, että ehkä olen sittenkin joku välietappi miehen elämässä tai ei ole varma, haluaako olla juuri mun kanssa.
Kommentit (68)
Lopeta reissaaminen. Joko hän tulee sun luo tai sitten hän menee yksin kotiinsa. Jos tämä ei auta niin sanot että hei hei, hyvää jatkoa sinulle!
Kyllä 2 vuotta on tarpeeksi harkinta-aikaa, mutta jostain syystä jotkut miehet kuvittelevat että nainen alkaa määräilemään heidän elämäänsä heti kun on yhteinen jääkaappi.
Jos sinä haluat asua yhdessä, ja mies ei, niin kumpikaan ei ole väärässä. Teillä on vaan väärä kumppani.
Kyllä kahdessa vuodessa yleensä selviää, haluaako perheytyä jonkun kanssa vai ei. Kaikkihan eivät halua kenenkään kanssa koskaan. Ehkä teidän pitäisi keskustella tästä toisianne kuunnellen vielä, kunnes ainakin sinulle tulee selkeä olo omista tulevaisuudentoiveistasi ja aikeistasi.
On off suhde veikkaisin. Itellä oli samaa ja nyt yhdessä oltu 11 vuotta. Asutaan toki siis saman katon alla :D
Harjoitelkaa ensin siten, että toinen muuttaa toisen luokse vaikka kuukaudeksi. Sitten muutatte sinne toiseen kämppään seuraavaksi kuukaudeksi. Kummallakin säilyy takaovi auki ja on paikka mihin palata jos yhteiselo ei toimi. Yksiössä voi tulla ahdasta, mutta sopu sijaa antaa.
Omat kämpät ovat kyllä valtava siunaus. Yhteen on helppo muuttaa, mutta erilleen muuttaminen ilman että kumpikaan pahoittaa mieltään ja suhde kuivuu kasaan onkin aikamoinen taikatemppu.
Asukaa ihmiset omissa kämpissänne niin kauan kuin suinkin mahdollista.
Riippuen paikkakunnasta kesällä voi olla helppo hankkia joku määräaikainen vuokrakämppä yhteisesti. Muutatte sinne pariksi kuukaudeksi koemielessä. Jos ei suju, ei mene hukkaan kuin se parin kuun vuokra.
Mitä järkeä muuttaa yhteen? Molemmille tulee paha mieli, kun naisen siisteyskäsitys on lähes aina suurempi kuin miehen. Pian saataisiin lukea kun miehesi ei osallistu kotitöihin.
Meillä on 8. vuosi menossa. Juuri keskusteltiin lapsen yrittämisen aloittamisesta. Tuskin voi enää paljon vakiintuneempi suhde olla, vaikka asutaankin eri asunnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Omat kämpät ovat kyllä valtava siunaus. Yhteen on helppo muuttaa, mutta erilleen muuttaminen ilman että kumpikaan pahoittaa mieltään ja suhde kuivuu kasaan onkin aikamoinen taikatemppu.
Asukaa ihmiset omissa kämpissänne niin kauan kuin suinkin mahdollista.
Täs- mäl- leen!!!!!! Jos vain suinkin mahdollista niin omat kämpät. Välttyy monelta riidalta, ja seksiäkin on.
Kun muuttaa yhteen niin riidat alkaa ja seksi loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko mies sun kämpälle, vai reissaatko sinä siis miehen kämpälle koko ajan? Miksi pitäisi asua yhdessä? Toivotko perheenlisäystä, et siksikö? Jos ei, miksi ei voi asua erillään?
Kyllä ollaan molempien kämpässä, ehkä minä kuitenkin vähän enemmän hänen luonaan. Mun mielestä vaan kuuluu asiaan asua yhdessä, suhde ei tunnu kunnon parisuhteelta vaan tapailusuhteelta jos ei ole yhteistä kotia. Ap
Jos teidän näkemykset asumismuodosta eroavat noin paljon, niin ehkä molemmat voisivat pitkällä tähtäimellä paremmin, jos löytäisivät uudet kumppanit, jotka jakavat sen oman näkemyksen?
Vierailija kirjoitti:
Jos teidän näkemykset asumismuodosta eroavat noin paljon, niin ehkä molemmat voisivat pitkällä tähtäimellä paremmin, jos löytäisivät uudet kumppanit, jotka jakavat sen oman näkemyksen?
Tätä mietin, että johtuuko miehen haluttomuus asua kanssani oikeasti siitä ettei ole ihan varma tunteistaan mua kohtaan. Sellainen olo tässä tulee. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teidän näkemykset asumismuodosta eroavat noin paljon, niin ehkä molemmat voisivat pitkällä tähtäimellä paremmin, jos löytäisivät uudet kumppanit, jotka jakavat sen oman näkemyksen?
Tätä mietin, että johtuuko miehen haluttomuus asua kanssani oikeasti siitä ettei ole ihan varma tunteistaan mua kohtaan. Sellainen olo tässä tulee. Ap
Sitä ei välttämättä tiedä mies itsekään, ennen kuin joku "sielunkumppani" tulee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teidän näkemykset asumismuodosta eroavat noin paljon, niin ehkä molemmat voisivat pitkällä tähtäimellä paremmin, jos löytäisivät uudet kumppanit, jotka jakavat sen oman näkemyksen?
Tätä mietin, että johtuuko miehen haluttomuus asua kanssani oikeasti siitä ettei ole ihan varma tunteistaan mua kohtaan. Sellainen olo tässä tulee. Ap
Sitä ei välttämättä tiedä mies itsekään, ennen kuin joku "sielunkumppani" tulee vastaan.
Sitten muutetaan kahden kuukauden jälkeen yhteen ja puolen vuoden kuluttua ollaan naimisissa, vaikka edelliselle naisystävälle on puhunut haluavansa edetä rauhassa ja ei välttämättä asua koskaan enää kenenkään kanssa..
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä haluat asua yhdessä, ja mies ei, niin kumpikaan ei ole väärässä. Teillä on vaan väärä kumppani.
Niin se on.
Fiksu mies, yhteen ei pidä muuttaa. Yhteenmuutto pilaa hyvänkin suhteen.
Suhteen vakinaistaminen on ihan muuta kuin yhteinen katto pään päällä.
Vierailija kirjoitti:
Fiksu mies, yhteen ei pidä muuttaa. Yhteenmuutto pilaa hyvänkin suhteen.
Suhteen vakinaistaminen on ihan muuta kuin yhteinen katto pään päällä.
Jostain syystä valtaosa parisuhteessa olevista ihmisistä kuitenkin asuu yhdessä. Kyllä se suurimmalle osalle on suhteen vakinaistamista, syventämistä. Olla perhe.
Tuleeko mies sun kämpälle, vai reissaatko sinä siis miehen kämpälle koko ajan? Miksi pitäisi asua yhdessä? Toivotko perheenlisäystä, et siksikö? Jos ei, miksi ei voi asua erillään?