Miesystävä ei halua muuttaa yhteen
Alan olla loppu tähän jatkuvaan reissaamiseen kahden kämpän väliä, vaikka samassa kaupungissa asutaankin. Ollaan oltu yhdessä kesällä kaksi vuotta. Mies ei suostu keskustelemaan yhteenmuutosta, vaan sanoo vaan että sitten joskus. Kuinka kauan suhteen vakinaistamista kannattaa odottaa? On tullut olo, että ehkä olen sittenkin joku välietappi miehen elämässä tai ei ole varma, haluaako olla juuri mun kanssa.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teidän näkemykset asumismuodosta eroavat noin paljon, niin ehkä molemmat voisivat pitkällä tähtäimellä paremmin, jos löytäisivät uudet kumppanit, jotka jakavat sen oman näkemyksen?
Tätä mietin, että johtuuko miehen haluttomuus asua kanssani oikeasti siitä ettei ole ihan varma tunteistaan mua kohtaan. Sellainen olo tässä tulee. Ap
Sitä ei välttämättä tiedä mies itsekään, ennen kuin joku "sielunkumppani" tulee vastaan.
Sitten muutetaan kahden kuukauden jälkeen yhteen ja puolen vuoden kuluttua ollaan naimisissa, vaikka edelliselle naisystävälle on puhunut haluavansa edetä rauhassa ja ei välttämättä asua koskaan enää kenenkään kanssa..
Niin se on. Niin se on. Niin me miehet tehdään, jos meillä on toimiva juttu. Yksi sopii naimisiin, muiden kanssa vaan nautittiin
Me ollaan oltu 10v kimpassa. Omat kämpät molemmilla. Välimatkaa 18 km
Meillä alkoi 8.s vuosi yhdessä. Välimatkaa n 50 km. Mies haluaisi minun muuttavan luokseen ja siellä paljon olenkin. Hän ei viihdy mulla, haluaa olla kotonaan, on enemmän touhuamista. Minäkin viihdyn paremmin omassa kodissani. Minusta on hyvä, kun kummallakin on omakoti, jossa olla, jonne voi lapset ja omat kaverit tulla. Ei ole riitoja, elo sujuu hyvin näinkin. Olemme eläkeläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Omat kämpät ovat kyllä valtava siunaus. Yhteen on helppo muuttaa, mutta erilleen muuttaminen ilman että kumpikaan pahoittaa mieltään ja suhde kuivuu kasaan onkin aikamoinen taikatemppu.
Asukaa ihmiset omissa kämpissänne niin kauan kuin suinkin mahdollista.
Niille tuo toki sopii jotka eivät halua muuttaa yhtään, mutta miksi yleistät? Itse haluan asua kumppanin kanssa yhdessä enkä yhteenmuuttoa odottaisi kovin montaa vuotta, nykyisen kanssa muutettiin yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen ja hyvin menee näin kuuden vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kämpät ovat kyllä valtava siunaus. Yhteen on helppo muuttaa, mutta erilleen muuttaminen ilman että kumpikaan pahoittaa mieltään ja suhde kuivuu kasaan onkin aikamoinen taikatemppu.
Asukaa ihmiset omissa kämpissänne niin kauan kuin suinkin mahdollista.
Niille tuo toki sopii jotka eivät halua muuttaa yhtään, mutta miksi yleistät? Itse haluan asua kumppanin kanssa yhdessä enkä yhteenmuuttoa odottaisi kovin montaa vuotta, nykyisen kanssa muutettiin yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen ja hyvin menee näin kuuden vuoden jälkeen.
Niinpä. Kyllä suurin osa ihmisistä tahtoo asua kumppaninsa kanssa yhdessä ja tarvitseeko sitä jotenkin perustella, miksi. Luonnollisempaa se on kuin se että asutaan vuosikausia erillään.
Voin muuttaa sun kanssa yhteen. Minä asun yksin ja haluaisin asua naisen kanssa.
T: kiltti mies
Pari vuotta aikanaan odotin. Sen jälkeen löysin paremman ja yhteen muutettiin alle vuoden seurustelun jälkeen käytännössä asuttiin yhdessä jo muutamassa viikossa. Nyt olaan jo myös useamman kerran muutettu yhdessä ja yhteisiä vuosiakin on parikymmentä.
Minä vähän valitin, kun mies ei halunnut muuttaa yhteen. Hän perusteli sen niin hyvin, että aloin todella ajattelemaan ja hän oli täysin oikeassa kaikessa. Hän kyllä osasi kertoa miksi yhdessä asuminen ei vaan toimi ja miksi kaikki johtaa lopulta eroon.
Nyt sen tajuaa, kun on edelleen sitä omaa aikaa eikä tarvi joka päivä nähdä eikä ole riitaa rahasta ja siivoamisesta jne jne. Ollaan oltu 9v yhdessä ja meillä on todella hyvä suhde, ja tämä on kestänyt hyvänä ilman sen ihmeempiä riitoja juuri sen takia, koska ei asuta yhdessä.
Itse uskon siihen, jos oltais muutettu yhteen, niin tuskin oltaisi enää yhdessä.
Minulla on vaativa elämä enkä pystyisi tapailemaan ketään. Toisen kanssa asuminen on edellytys sille että pystyn ylipäätään viettämään aikaa jonkun kanssa. Kadehdin silti kaikkia niitä jotka eivät ole parisuhteessa. Kadehtisin kai vielä enemmän hyvässä parisuhteessa olevia jos mielikuvitukseni yltäisi ajattelemaan sellaista tilannetta.
Aiemmissa suhteissani ollaan muutettu yhteen aika äkkiä, ja asuttu yhdessä eroon saakka. Alussa ajattelin että ihan mukavaa edetä hitaasti ja rauhassa katsella mitä tuleman pitää, mutta tämä tahti tuntuu nyt jo siltä että tästä ei taida tulla yhtään mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vaativa elämä enkä pystyisi tapailemaan ketään. Toisen kanssa asuminen on edellytys sille että pystyn ylipäätään viettämään aikaa jonkun kanssa. Kadehdin silti kaikkia niitä jotka eivät ole parisuhteessa. Kadehtisin kai vielä enemmän hyvässä parisuhteessa olevia jos mielikuvitukseni yltäisi ajattelemaan sellaista tilannetta.
Juuri tämä. Tahdon nähdä toista arjessakin ja jakaa pieniä asioita päivästäni vaikka toisen kainalossa ja erillään asuen ei sellainen ole mahdollista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä vähän valitin, kun mies ei halunnut muuttaa yhteen. Hän perusteli sen niin hyvin, että aloin todella ajattelemaan ja hän oli täysin oikeassa kaikessa. Hän kyllä osasi kertoa miksi yhdessä asuminen ei vaan toimi ja miksi kaikki johtaa lopulta eroon.
Nyt sen tajuaa, kun on edelleen sitä omaa aikaa eikä tarvi joka päivä nähdä eikä ole riitaa rahasta ja siivoamisesta jne jne. Ollaan oltu 9v yhdessä ja meillä on todella hyvä suhde, ja tämä on kestänyt hyvänä ilman sen ihmeempiä riitoja juuri sen takia, koska ei asuta yhdessä.
Itse uskon siihen, jos oltais muutettu yhteen, niin tuskin oltaisi enää yhdessä.
Itse olen pitkässä suhteessa ja kärsin koko ajan yksinäisyydestä, kun ei asuta yhdessä. Etsisin toisen, jos se ei tuntuisi vielä vaikeammalta.
Kyllä se
oma seksikumppani vielä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vaativa elämä enkä pystyisi tapailemaan ketään. Toisen kanssa asuminen on edellytys sille että pystyn ylipäätään viettämään aikaa jonkun kanssa. Kadehdin silti kaikkia niitä jotka eivät ole parisuhteessa. Kadehtisin kai vielä enemmän hyvässä parisuhteessa olevia jos mielikuvitukseni yltäisi ajattelemaan sellaista tilannetta.
Juuri tämä. Tahdon nähdä toista arjessakin ja jakaa pieniä asioita päivästäni vaikka toisen kainalossa ja erillään asuen ei sellainen ole mahdollista. Ap
...ja ero tulee kun "arki ei sujunut". Mikä osa siinä arkielämässä on niin ihgua että pitää yhteen muuttaa? Roskapussin vienti? Vessan pytyn harjaus? Imurointi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vaativa elämä enkä pystyisi tapailemaan ketään. Toisen kanssa asuminen on edellytys sille että pystyn ylipäätään viettämään aikaa jonkun kanssa. Kadehdin silti kaikkia niitä jotka eivät ole parisuhteessa. Kadehtisin kai vielä enemmän hyvässä parisuhteessa olevia jos mielikuvitukseni yltäisi ajattelemaan sellaista tilannetta.
Juuri tämä. Tahdon nähdä toista arjessakin ja jakaa pieniä asioita päivästäni vaikka toisen kainalossa ja erillään asuen ei sellainen ole mahdollista. Ap
...ja ero tulee kun "arki ei sujunut". Mikä osa siinä arkielämässä on niin ihgua että pitää yhteen muuttaa? Roskapussin vienti? Vessan pytyn harjaus? Imurointi?
Periaatteessa vaikka noin. Se että toinen jakaa ihan arkisia asioita. Aina ei tarvitse laittaa itse ruokaa tai tiskata. Voi vaihtaa mieliteitä jos siltä tuntuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vaativa elämä enkä pystyisi tapailemaan ketään. Toisen kanssa asuminen on edellytys sille että pystyn ylipäätään viettämään aikaa jonkun kanssa. Kadehdin silti kaikkia niitä jotka eivät ole parisuhteessa. Kadehtisin kai vielä enemmän hyvässä parisuhteessa olevia jos mielikuvitukseni yltäisi ajattelemaan sellaista tilannetta.
Juuri tämä. Tahdon nähdä toista arjessakin ja jakaa pieniä asioita päivästäni vaikka toisen kainalossa ja erillään asuen ei sellainen ole mahdollista. Ap
Ymmärrän sinua Ap.
30
Joo mekin muutettiin monen vuoden jälkeen yhteen kun piti olla sitä "arjen jakamista". Suhde meni kyllä alamäkeen sen jälkeen.
Suhde voi olla ihan yhtä oikea suhde ilman yhdessä asumista. Itse en varmaan tähän touhuun enää lähde.
Itse en muuttaisi yhteen kuin vasta naimisiin mennessä.