Miesystävä ei halua muuttaa yhteen
Alan olla loppu tähän jatkuvaan reissaamiseen kahden kämpän väliä, vaikka samassa kaupungissa asutaankin. Ollaan oltu yhdessä kesällä kaksi vuotta. Mies ei suostu keskustelemaan yhteenmuutosta, vaan sanoo vaan että sitten joskus. Kuinka kauan suhteen vakinaistamista kannattaa odottaa? On tullut olo, että ehkä olen sittenkin joku välietappi miehen elämässä tai ei ole varma, haluaako olla juuri mun kanssa.
Kommentit (68)
Minäkin olen periaatteessa sitä mieltä että yhdessä asuminen on se "oikea" tie. Mutta käytännössä en siihen lähde. En luovu talostani, enkä ota ketään asumaan, niin paljoa en enää luota kehenkään, vaikka kuinka rakastaisin. Mutta kun se rakkaus herkästi loppuu toiselta, tai alkaa kaltoinkohtelu, enkä enää aio hankkiutua niin huonoon tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos jommalla kummalla on vaarana pudota työttömäksi niin ei kannata muuttaa yhteen. Se työtön ei saa sitten mitään tukia asumiseen vaan työssäkäyvä maksaa kaikki asumismenot ja kaksi tarvitsee isomman asunnon kuin yksi.
Yksiössä olisi ihan mahdotonta asua kun ei mitään omaa rauhaa saa jos kaksi koittaa sellaisessa asua.
Perussairaana en tule ikinä tekemään kenestäkään elatusvelvollista itseni suhteen. Aina jossain vaiheessa tulee huono vuosi ja sitten palaa maksukatoista huolimatta tuhansia euroja, enkä tule ikinä laittamaan tuollaista taakkaa kenenkään niskaan. Nykyisessä suhteessa on ollut aikoja, jolloin terveyteni olisi ajanut meidät kummatkin toimeentulotukiluukulle, jos olisimme olleet yksi talous. Sinne luukulle ei tarvita yhtään enempää ihmisiä.
Oot varmaan niin raskas nipottaja että mies ei jaksaisi katella sinua ympäri vuorokauden, mutta selviää jos hänellä on oma tilansa. Peilistä löytyy vastaus eikä miehestä.
Siis oletteko jo naimisissa? Haureuden vaara on suuri jos asuu naimattomana saman katon alla. Liha on heikko.
Vierailija kirjoitti:
Oot varmaan niin raskas nipottaja että mies ei jaksaisi katella sinua ympäri vuorokauden, mutta selviää jos hänellä on oma tilansa. Peilistä löytyy vastaus eikä miehestä.
Selviää mistä? Jos parisuhde on selviytymistä niin ihan turha sitä on jatkaa. Ja jos jatkaa niin voi tosiaan katsoa sinne peiliin ja kysyä miksi?
Itse en enää muuttaisi yhteen kenenkään kanssa. Oma kämppä ja aika on aika olennaista vanhemmalla iällä. Ei tarvitse säätää siivoamisen, pyykkäämisen, ruuanlaiton kanssa. Muutamalla kaverilla on suhteita, jossa asuvat omissa kämpissään ilman, että muuttaisivat yhteen seurustelukumppaninsa kanssa. Oma puoliso on nk. hamsteri, joka kerää kaikkea tarpeentonta roinaa nurkkiin. Itse olen pyrkinyt vähentämään omia tavaroitani muuttoa ajatellen. Enää ei jaksa tuota saatanan tavaranhaalimista katsoa. Mun kamoja kyllä mielellään vie kierrätyskeskuksiin, mutta samalla tuo kaikkea paskaa tilalle. Puhumattakaan noista postimyyntifirmoista, pihistelee perusasioista. Safkat ostan itselleni ja teen ihan nämä edullisista perustarvikkeista ja tää tyyppi vetää naamariin mun sapuskat omien einesruokien ohella. On muka allerginen niille tuotteille mitä ostan, mutta kummasti aina katoavat kaapista.
Ootkohan sä nyt jumittanut johonkin omakeksimään ajatukseen parisuhteesta. Me oltiin miehen kanssa jopa pari vuotta naimisissa ennenkuin muutettiin yhteiseen kämppään (ei löytynyt ennemmin sopivaa). Ihan kunnon parisuhteelta ja avioliitolta se silti vaikutti, meillä oli ja on edelleen hyvä olla toistemme kanssa.
Jos sun mieskaveri ei halua muuttaa yhteen niin ei se yhtään sen vääränlaisempi ajatusmalli ole kuin sun tahtosi asua yhdessä. Jos tuo on sulle kamala asia etkä hyväksy miehen mielipidettä niin eihän sulla muuta vaihtoehtoa ole kuin erota.