38v ikäisenä miehenä lapsia haluavan naisen löytäminen

Mitä haastavaa tuossa nyt on. Luulisi, että on paljonkin kolmekymppisiä tai kolmevitosia naisia, joilla kello tikittää. Millainen itse olet? 

No mutta tiedät, mitä haluat, mikä auttaa jo paljon. Skippaat kaikki, joilla on jo lapsia tai eivät sellaisia halua, ja selvität jo ekoilla treffeillä, onko toisella perheen perustaminen toiveissa.

Tietenkin on aina haastavaa löytää juuri oikeanlainen ihminen. Ei se muiden ominaisuuksien ja toiveiden kohdalla yhtään sen helpompaa ole. Tsemppiä etsintöihin! 

Kerro selkeästi, mitä etsit. Säästät aikaa, omaasi ja toisten. 

Kyllähän lapsia haluavia naisia on vaikka kuinka, myös heitä joilla on jo 1 ja haluavat pari lisää. Laske standardeja niin löydät. 

Veljeni perusti perheen nelikymppisenä, ehdit vielä. 

Mie löysin yhen. Tai kyl hänkii väitti, ettei enää lapsii, ko ei oo vanhempia tukemas ja auttamas. Totuus oli, et olin vain väärä tyyppi, kaks vuatta mun jälkeen, tyttövauvan äiti.

No joo, olen onnellinen hänen - puolestaan, kanssaan - en nyt oikeasti kumpaakaan, mutta ihan onnellinen kuitenkin siiitä, että edes toinen meistä sai perheen.

Elämä ei odota. Kun olisit halunnut perustaa perheen jo 28-vuotiaana ja katsellut jo parikymppisenä itsellesi sopivan ja lapsia kanssasi tulevaisuudessa haluavan tyttöystävän niin sulla varmasti olisi nyt ainakin se (ex-)vaimo ja lapsi(a). Tosin hyvinkin voisi myös olla se ydinperhe ja teini-ikää lähestyvät lapset jotka ehtisi aikuisiksi ennen kuin sinulla alkaa ikääntyminen tuntua ja lapsenlapsissakin on riittävästi hoidettavaa vaikka satunnaista onkin.

Ja vaikka olisi aloittanut etsinnänkin vasta 28-vuotiaana niin silti sulla olisi ollut 10 vuotta enemmän aikaa puolison löytämiselle mitä nyt.

Se on vähän semmoinen homma, että jos ehdottomasti haluaa itselleen ydinperheen niin silloin pitää toimia jo aikanaan eli vakiintua nuorena ja perustaa se perhekin viimeistään kolmikymppisenä eli heti kun opiskelut on takana ja työuraa on kummallakin se muutama vuosi takana.

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei odota. Kun olisit halunnut perustaa perheen jo 28-vuotiaana ja katsellut jo parikymppisenä itsellesi sopivan ja lapsia kanssasi tulevaisuudessa haluavan tyttöystävän niin sulla varmasti olisi nyt ainakin se (ex-)vaimo ja lapsi(a). Tosin hyvinkin voisi myös olla se ydinperhe ja teini-ikää lähestyvät lapset jotka ehtisi aikuisiksi ennen kuin sinulla alkaa ikääntyminen tuntua ja lapsenlapsissakin on riittävästi hoidettavaa vaikka satunnaista onkin.

Ja vaikka olisi aloittanut etsinnänkin vasta 28-vuotiaana niin silti sulla olisi ollut 10 vuotta enemmän aikaa puolison löytämiselle mitä nyt.

Niin tuo on aivan turhaa jossittelua. Tehty miten tehty ja varmaan elämän olisi voinut suorittaa toisaalta huonomminkin jos 38-vuotiaana on asit kuitenkin reilassa. Olen Ap.n kanssa samassa tilanteessa ja enpä tiedä mistä sitä puolisoa lähtisi etsimään, sinänsä yksi lapsi valmiina ei haittaa, jos on halukas tekemään vielä lisää. 

Kannattaa ensin miettiä haluaako löytää sopivan kumppanin, jonka kanssa saada lapsia vai haluaako vain lapsia, kumppanin ominaisuuksista viis. 

Miten voi olla vaikeaa? On paljon 30+ lapsettomia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla vaikeaa? On paljon 30+ lapsettomia naisia.

Juu, mutta kohtaanto--ongelma. Jos vertaa 20 vuotiaisiin niin aivan eri asia hakea vajaa 40 vuotiaana puolisoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei odota. Kun olisit halunnut perustaa perheen jo 28-vuotiaana ja katsellut jo parikymppisenä itsellesi sopivan ja lapsia kanssasi tulevaisuudessa haluavan tyttöystävän niin sulla varmasti olisi nyt ainakin se (ex-)vaimo ja lapsi(a). Tosin hyvinkin voisi myös olla se ydinperhe ja teini-ikää lähestyvät lapset jotka ehtisi aikuisiksi ennen kuin sinulla alkaa ikääntyminen tuntua ja lapsenlapsissakin on riittävästi hoidettavaa vaikka satunnaista onkin.

Ja vaikka olisi aloittanut etsinnänkin vasta 28-vuotiaana niin silti sulla olisi ollut 10 vuotta enemmän aikaa puolison löytämiselle mitä nyt.

Niin tuo on aivan turhaa jossittelua. Tehty miten tehty ja varmaan elämän olisi voinut suorittaa toisaalta huonomminkin jos 38-vuotiaana on asit kuitenkin reilassa. Olen Ap.n kanssa samassa tilanteessa ja enpä tiedä mistä sitä puolisoa lähtisi etsimään, sinänsä yksi lapsi valm

Ei tuo ole mitään jossittelua vaan pelkkä tosiasia, että tietyissä elämänvalinnoissa/tulevaisuudensuunnitelmissa pitää olla selvät sävelet jo nuorena eli joko pitää haluta se ydinperhe, omakotitalo, perhefarkku ja kultainen noutaja tai sitten olla haluamatta ja vetää ticoticoa villinä ja vapaana. Sama juttu se on opiskelun ja uran rakentamisenkin kanssa, että pitää jo nuorena tehdä ne oikeat valinnat jotka vie unelmaa kohti eikä kuvitella, että aikaa on koska mä olen nuori vielä ja kyllä sitä voi opiskella sitten vaikka kolmikymppisenä. Joo voi toki, mutta sitten on turha kateellisena marista ja rypeä itsesäälissä kuinka muilla on jo työura hyvässä vauhdissa eikä itsellä ole vielä mitään. Takamatkalta on kurja lähteä ja monissa asioissa vaikka se teoriassa vielä olisikin mahdollista niin ei se käytännössä enää onnistukaan kuin todella harvalta.

Näissä asioissa ei oikein onnistu mielen muuttaminen, koska tehtyä ei tekemättömäksi saa eikä kelloa kulkemaan takaperin. Yhtä ja samaa kakkua kun ei voi sekä syödä, että säästää.

Mä en lopulta onneksi ollut parisuhteessa enkä siksi tullut 38-vuotiaana raskaaksikaan, vaikka silloin mulla olikin ihan hirmuinen vauvakuume. Itse kyllä olisin halunnut lapsia jo nuorena (ainoastaan se perheenperustamishaluinen kumppani puuttui), mutta tuo vauvakuume oli ihan käsittämättömän kova ja surin pitkään ettei minusta sitten ikinä äitiä tullut.

Nyt vain 10 vuotta myöhemmin olisi aika haastavaa yrittää jaksaa olla äitinä ala-asteikäiselle lapselle jonka energiat on aivan toisesta maailmasta kuin nämä omat ja kun vaihtaritkin jo jotenkin oireilee. Eikä se samaa ikäluokkaa oleva mies varmasti olisi yhtään sen pirteämpi seisoskelemaan vaikkapa futiskentän laidalla ja myymään talkoilla makkaraa..

Ei sitä jotenkin osannut ajatellakaan kuinka nopsaan se aika sitten kuluukaan eikä etenkään kuinka sitä jo alta viisikymppisenä tuleekin kaikenlaista kolotusta ym ja ikä alkaakin tuntua ihan toisin kuin ennen. Sitä oletti että muutoksia jaksamisessa on vasta eläkeikää lähestyessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla vaikeaa? On paljon 30+ lapsettomia naisia.

Juu, mutta kohtaanto--ongelma. Jos vertaa 20 vuotiaisiin niin aivan eri asia hakea vajaa 40 vuotiaana puolisoa. 

Siksipä onkin aivan älytöntä, ettei sitä puolisoa katsele jo silloin kun eniten on tarjontaa ja sopivan tapaamisellekin on eniten mahdollisuuksia ihan siinä normiarjessakin opiskelujen myötä.

Eihän se nuorena sitoutuminen sitä tarkoita, ettei enää voisi/saisi elää tai että lapsia alettaisiin tekemään heti. Muutenkin kyllä monilla on hassu ajatus, että seurustelukumppani olisi vain jokin pallo jalassa ja pelkkä elämän ankeuttaja eikä ihminen jonka kanssa on mukavaa elää, tehdä ja kokea erilaisia asioita yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei odota. Kun olisit halunnut perustaa perheen jo 28-vuotiaana ja katsellut jo parikymppisenä itsellesi sopivan ja lapsia kanssasi tulevaisuudessa haluavan tyttöystävän niin sulla varmasti olisi nyt ainakin se (ex-)vaimo ja lapsi(a). Tosin hyvinkin voisi myös olla se ydinperhe ja teini-ikää lähestyvät lapset jotka ehtisi aikuisiksi ennen kuin sinulla alkaa ikääntyminen tuntua ja lapsenlapsissakin on riittävästi hoidettavaa vaikka satunnaista onkin.

Ja vaikka olisi aloittanut etsinnänkin vasta 28-vuotiaana niin silti sulla olisi ollut 10 vuotta enemmän aikaa puolison löytämiselle mitä nyt.

Niin tuo on aivan turhaa jossittelua. Tehty miten tehty ja varmaan elämän olisi voinut suorittaa toisaalta huonomminkin jos 38-vuotiaana on asit kuitenkin reilassa. Olen Ap.n kanssa samassa tilanteessa ja enpä tiedä mistä sitä puo

Ei tuo ole mitään jossittelua vaan pelkkä tosiasia, että tietyissä elämänvalinnoissa/tulevaisuudensuunnitelmissa pitää olla selvät sävelet jo nuorena eli joko pitää haluta se ydinperhe, omakotitalo, perhefarkku ja kultainen noutaja tai sitten olla haluamatta ja vetää ticoticoa villinä ja vapaana. Sama juttu se on opiskelun ja uran rakentamisenkin kanssa, että pitää jo nuorena tehdä ne oikeat valinnat jotka vie unelmaa kohti eikä kuvitella, että aikaa on koska mä olen nuori vielä ja kyllä sitä voi opiskella sitten vaikka kolmikymppisenä. Joo voi toki, mutta sitten on turha kateellisena marista ja rypeä itsesäälissä kuinka muilla on jo työura hyvässä vauhdissa eikä itsellä ole vielä mitään. Takamatkalta on kurja lähteä ja monissa asioissa vaikka se teoriassa vielä olisikin mahdollista niin ei se käytännössä enää onnistukaan kuin todella harvalta.

Näissä asioissa ei oikein onnistu mielen muuttaminen, koska tehtyä ei tekemättömäksi saa eikä kelloa kulkemaan takaperin. Yhtä ja samaa kakkua kun ei voi sekä syödä, että säästää.

No onhan tuo nyt aivan turhaa jossittelua sanoa, että mikset tehnyt niin ja näin. Ap on nyt tuossa tilanteessa ja aikakonetta ei ole keksitty. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ole mitään jossittelua vaan pelkkä tosiasia, että tietyissä elämänvalinnoissa/tulevaisuudensuunnitelmissa pitää olla selvät sävelet jo nuorena eli joko pitää haluta se ydinperhe, omakotitalo, perhefarkku ja kultainen noutaja tai sitten olla haluamatta ja vetää ticoticoa villinä ja vapaana. Sama juttu se on opiskelun ja uran rakentamisenkin kanssa, että pitää jo nuorena tehdä ne oikeat valinnat jotka vie unelmaa kohti eikä kuvitella, että aikaa on koska mä olen nuori vielä ja kyllä sitä voi opiskella sitten vaikka kolmikymppisenä. Joo voi toki, mutta sitten on turha kateellisena marista ja rypeä itsesäälissä kuinka muilla on jo työura hyvässä vauhdissa eikä itsellä ole vielä mitään. Takamatkalta on kurja lähteä ja monissa asioissa vaikka se teoriassa vielä olisikin mahdollista niin ei se käytännössä enää onnistukaan kuin todella harvalta.

Näissä asioissa ei oikein onnistu mielen muuttaminen, koska tehtyä ei tekemättömäksi saa eikä kelloa kulkemaan takaperin. Yhtä ja samaa kakkua kun ei voi sekä syödä, että säästää.

Voiko haluta omakotitalon ja kultaisen noutajan, vaikkei ydinperhettä ja perhefarkkua haluaisikaan?

"Sama juttu se on opiskelun ja uran rakentamisenkin kanssa, että pitää jo nuorena tehdä ne oikeat valinnat jotka vie unelmaa kohti eikä kuvitella, että aikaa on koska mä olen nuori vielä ja kyllä sitä voi opiskella sitten vaikka kolmikymppisenä."

Niin. Päättäjäthän haluaa viedä Suomea siihen, että nuo valinnat tehtäisiin jo peruskoulussa. Et kai vain itse tue sitä?

Ap on ollut 38 aika monta vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei odota. Kun olisit halunnut perustaa perheen jo 28-vuotiaana ja katsellut jo parikymppisenä itsellesi sopivan ja lapsia kanssasi tulevaisuudessa haluavan tyttöystävän niin sulla varmasti olisi nyt ainakin se (ex-)vaimo ja lapsi(a). Tosin hyvinkin voisi myös olla se ydinperhe ja teini-ikää lähestyvät lapset jotka ehtisi aikuisiksi ennen kuin sinulla alkaa ikääntyminen tuntua ja lapsenlapsissakin on riittävästi hoidettavaa vaikka satunnaista onkin.

Ja vaikka olisi aloittanut etsinnänkin vasta 28-vuotiaana niin silti sulla olisi ollut 10 vuotta enemmän aikaa puolison löytämiselle mitä nyt.

Niin tuo on aivan turhaa jossittelua. Tehty miten tehty ja varmaan elämän olisi voinut suorittaa toisaalta huonomminkin jos 38-vuotiaana on asit kuitenkin reilassa. Olen Ap.n kanssa samassa tilanteessa ja enpä tiedä mistä sitä puo

Eli ihmisen pitää 28-vuotiaana perhettä haluamattomana tehdä perhe? Kai sä nyt tajuat että ei kaikki ihmiset halua elämältään samoja asioita tai ne muuttuu? Veljeni luki lääkäriksi 42v btw, että toi sun mustavalkoinen ja yksisilmäinen asenne elämään on paitsi säälittävä, niin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla vaikeaa? On paljon 30+ lapsettomia naisia.

Juu, mutta kohtaanto--ongelma. Jos vertaa 20 vuotiaisiin niin aivan eri asia hakea vajaa 40 vuotiaana puolisoa. 

Onhan se eri asia, mutta ei mitenkään mahdotonta. Joo, sinkkunaisia on vähemmän yli 30-vuotiaisssa - mutta toisaalta niin on sinkkumiehiäkin, eli kumppania etsivillä naisilla sama juttu. Ja kyllähän koko ajan ap:n ikäiset ihmiset pariutuvat. Plussaa tietysti, että kun on jo aikuinen, tuntee itsensä ja tietää, mitä haluaa, ja osaa ehkä etsiä sopivampaa kumppania. Virhearviointien ja väärien valintojen todennäköisyys on pienempi kuin parikymppisillä.