Mies ei haluakaan lasta
Olen vaikeassa tilanteessa. Olemme seurustelleet kolme vuotta. Mies on tiennyt lapsitoiveeni jo suhteen alusta, sillä ikäni puolesta (silloin 37 v.) olin tilanteessa jossa tämä oli ainut vaihtoehto; olla rehellinen toiselle mitä toivoo.
Hän ilmoitti kolmen vuoden seurustelun jälkeen ettei pysty isäksi sittenkään vaikka on uskonut että pystyy. Mies rakastaa kuitenkin minua eikä halua kuitenkaan laskea irti tai lopettaa suhdetta.
Minä olen toivonut perhettä ja koen että minut on petetty. Mutta rakastan miestä, hän on elämäni mies. Mies taas sanoo että halusi mun onnellisuutta mutta että ei pystykään isäksi. Perhehaavetta minun on niin vaikea kuvitella ilman häntä sillä hän sytytti halun saada lapsi. Aiemmin sitä ei minulla ollut...
Mitä ihmettä teen? Olo on kuin vankilassa...
Jätän suuren rakkauteni vai hyväksyn sen että lasta minulle ei tule?
En pääse päässäni ulos tästä kehästä tällä hetkellä...
Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Kaikki näkökulmat voi auttaa eteenpäin...
Kommentit (410)
Jätin miehen joka oli epävarma että haluaako lapsia. En jäänyt odottamaan vaan aloin etsimään uutta miestä koska halusin nuorena lapsia. Löysin sitten mieheni joka oli sellainen kaveri mies ensin ja se kertoi että haluaa lapsia. Siinä se mieheni ajattelin ja sain miehen vieteltyä itselleni. Lapsemme on nyt 8 vuotias.
Mieti ap tilannetta eteenpäin. Entä jos teille tuleekin joskus myöhemmin ero ja "elämäsi mies" ei olisikaan kanssasi enää? Oletko valmis elämään ratkaisusi kanssa, jos jäät suhteeseen?
Kumppanin takia ei kannata omia lapsihaaveita haudata. Pahimmassa tapauksessa mies jättää sinut joskus myöhemmin ja hankkii lapsia jonkun nuoremman kanssa.
Itsellinen äitiys on hyvä vaihtoehto. Toki sekin on rankka ja osin yksinäinenkin tie.
Itseppä olet ollut lapsiaikeissa noin myöhään. Oma vika.
Vierailija kirjoitti:
Mieti ap tilannetta eteenpäin. Entä jos teille tuleekin joskus myöhemmin ero ja "elämäsi mies" ei olisikaan kanssasi enää? Oletko valmis elämään ratkaisusi kanssa, jos jäät suhteeseen?
Kumppanin takia ei kannata omia lapsihaaveita haudata. Pahimmassa tapauksessa mies jättää sinut joskus myöhemmin ja hankkii lapsia jonkun nuoremman kanssa.
Itsellinen äitiys on hyvä vaihtoehto. Toki sekin on rankka ja osin yksinäinenkin tie.
Jossitella voi myös toisin päin, jos sille tielle lähtee. Entä jos lapsi ei olekaan lopulta tultuaan niin tärkeä, vaan ainoastaan taakka. Oletko valmis elämään sen kanssa että hylkäsit elämäsi rakkauden saadaksesi kivireen tilalle?
Lapsen takia ei kannata hyvää kumppania hylätä. Pahimmassa tapauksessa koko jälkeläinen alkaa etoa ja katkeroidut lopullisesti.
Elämä ilman lapsia on hyvä vaihtoehto. Toki sekin täynnä vapautta ja monia avoimia mahdollisuuksia.
Asian kanssa ei kannata enää kauaa viivytellä. Tilastollisesti yli 35-vuotiaana raskaaksi tuleminen on haastavampaa kuin vaikka 25-vuotiaana. Tietysti jokainen on yksilö ja jotkut ovat pitkäänkin hyvin hedelmällisiä.
Mikäli haluat lapsia vielä, niin hakeudu yksityiselle hedelmällisyystutkimuksiin. Saat ennusteen siitä, montako hedelmällistä vuotta saattaa olla jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin samassa tilanteessa. Itse päädyin siihen ratkaisuun, että katkeroidun jos jään. Lähdin suhteesta ja sain itsellisenä ihanan lapsen. Mitä jos myöhemmin päädytte eroon? Tuossa asiassa ei oikein voi tehdä kompromisseja.
Sama tilanne, tosin oltiin kauemmin oltu yhdessä kun mies ilmoitti, ettei halua taloa eikä lapsia. Löysinpähän sitten toisen. Nyt on perhe.
Mies ei rakasta eikä kunnioita sinua.
Enää.
Voi sua. Voi mua. Sinä ehdit vielä, minä en.
Päädyin aikanaan siihen, että onhan meillä kaikkea elämänsisältöä ilman lastakin, kun mies ei lupailuistaan huolimatta sitten halunnutkaan isäksi.
Niin, meidän stoorilla on se surullisen kuuluisa loppu. Mies jätti minut, olin jo yli 50 v eli ei mitään toiveita lapsesta enää.
Miehellä on 3 lasta, saatana oikesasti KOLME, uuden nuorikkonsa kanssa.
Myönnän, romahdin täysin ja katkeruus nostaa aika ajoin päätään, vaikka vuosia on jo vierinyt.
Vierailija kirjoitti:
Jätin miehen joka oli epävarma että haluaako lapsia. En jäänyt odottamaan vaan aloin etsimään uutta miestä koska halusin nuorena lapsia. Löysin sitten mieheni joka oli sellainen kaveri mies ensin ja se kertoi että haluaa lapsia. Siinä se mieheni ajattelin ja sain miehen vieteltyä itselleni. Lapsemme on nyt 8 vuotias.
Eli sinulla ei ollut tunteita miestä kohtaan, mutta vamppasit hänet spermaa saadaksesi kuitenkin ja nyt sitten elelet perhe-elämää kaverimiehen kanssa, joka ilmeisesti kuvittelee että teidän välillänne on jotain romantiikkaa?
Kaikenlaista sitä lisääntymishimo teettää.
Miksi itse haluat lapsen? Nehän on aivan helvetin rasittavia ja kuormittavia. Koko elämä menee niiden asioiden selvittämiseen, hoitamiseen ja kaikenlaiseen logistiikkaan. Suosittelen ennemmin nauttimaan elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Voi sua. Voi mua. Sinä ehdit vielä, minä en.
Päädyin aikanaan siihen, että onhan meillä kaikkea elämänsisältöä ilman lastakin, kun mies ei lupailuistaan huolimatta sitten halunnutkaan isäksi.
Niin, meidän stoorilla on se surullisen kuuluisa loppu. Mies jätti minut, olin jo yli 50 v eli ei mitään toiveita lapsesta enää.
Miehellä on 3 lasta, saatana oikesasti KOLME, uuden nuorikkonsa kanssa.
Myönnän, romahdin täysin ja katkeruus nostaa aika ajoin päätään, vaikka vuosia on jo vierinyt.
Niin siis teille tuli ero koska mies haluaa lisääntyä, vai koska teille tuli ero muista syistä? Sehän tuossa on se oleellinen asia, eikä se montako lasta miehellä on jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vei sinun aikaasi turhaan kolme vuotta kunnes kertoi totuuden. Mistäköhän muusta on valehdellut? Toi on aika olennainen asia ja itse en haluaisi seurustella tyypin kanssa, joka ei halua lapsia
Mielen muuttaminen ei ole valehtelua ja asia ei ole olennainen kaikille.
Jännästi mieli muuttui juuri kun naisen aika alkaa loppua, aikuiselta mieheltä.
Ap kertoi heidän seurustelleen 3 vuotta. Se nyt ei ole aika eikä mikään vielä minkään kiveen hakattujen mielipiteiden muodostamiseksi.
Kyllä tuossa iässä ihminen tietää jos ei missään nimessä halua lapsia. Sehän on edellytys toimivaan suhteeseen neljääkymppiä lähestyvän naisen kanssa, että on samat suunnitelmat tulevaisuuden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa jättäisin ehkäisyn pois. En suostuisi yhdyntään kuin täysin ilman, ei kumia. Lisäisin todennäköisyydet tulla raskaaksi kaikin keinoin joihin arvoni joustaisivat
Minäminäminä. Perhehelvetti vastahankaisen miehen kanssa lapsen kasvuympäristöksi, pääasia että _minä_ pääsen käyttämään kohtua. 20v+ kärsimysnäytelmä kolmelle ei haittaa.
Aikuisen vaihtoehdot:
- ero
- lapsiunelman hautaaminen ikuisiksi ajoiksi
Höpöhöpö. Kyllä nainenkin saa kerran elämässään olla itsekäs, aina ei tarvi uhrautua
No ei kyllä priorisoi kukaan täysjärkinen omaa mielihaluaan sen seurauksena lapselle aiheutuvan paskan elämän yli, haloo!?
Ap olisi varmasti hyvä äiti. HALOO!?=!?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vei sinun aikaasi turhaan kolme vuotta kunnes kertoi totuuden. Mistäköhän muusta on valehdellut? Toi on aika olennainen asia ja itse en haluaisi seurustella tyypin kanssa, joka ei halua lapsia
Mielen muuttaminen ei ole valehtelua ja asia ei ole olennainen kaikille.
Jännästi mieli muuttui juuri kun naisen aika alkaa loppua, aikuiselta mieheltä.
Jännästi nainen ei ole viitsinyt asiassa vaatia mitään toimintaa, ennen kuin alkaa olla liian myöhäistä. Kumpikohan tämän asian paremmin luulisi tietävän, naisen vai miehen. Laske siitä todennäköisyydet a) naisen lapsihalulle ja b) aloituksen totuudenmukaisuudelle.
Oletko itse tuollaisen kusipäätempun tehnyt mies? Vai suunnittelet sellaista?
Vai oletko joku aivan uskomattoman sinisilmäinen ihminen?
Ensimmäisessä tapauksessa suosittelen eroa, toisessa toivon että säästyt kovalta todellisuudelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vei sinun aikaasi turhaan kolme vuotta kunnes kertoi totuuden. Mistäköhän muusta on valehdellut? Toi on aika olennainen asia ja itse en haluaisi seurustella tyypin kanssa, joka ei halua lapsia
Mielen muuttaminen ei ole valehtelua ja asia ei ole olennainen kaikille.
Jännästi mieli muuttui juuri kun naisen aika alkaa loppua, aikuiselta mieheltä.
Ap kertoi heidän seurustelleen 3 vuotta. Se nyt ei ole aika eikä mikään vielä minkään kiveen hakattujen mielipiteiden muodostamiseksi.
Tiedän hyvin paljon pareja jotka ovat alkaneet yrittämään lastan. Vuoden päästä seurustelun aloituksesta. Syynä juurikin ikä. Kyllä 37v jo tietää haluaako lapsen vai ei
Jos alkaa seurustella 37-vuotiaan lapsia haluavan naisen kanssa ja suhteen alussa ilmoittaa haluavansa lapsia, kyllä se silloin on jo lupaus yrittää lapsia, suunnitelma. Ei mikään epämääräinen haave.
Mies on kusettanut sinua. Sulla ei ole mitään moraalista velvoitetta olla kusettamatta takaisin, mutta noin idiootin miehen kanssa en lapsia haluaisi ellen olisi todella epätoivoinen.
Yksityiselle klinikalle mars! Ja ero.
Tuo lapsihomma on sellainen, että mieli saattaa muuttua ja ihmisellä on oikeus muuttaa mieltä. Sentään mies kertoi nyt rehellisesti ettei halua lasta.
Jos sinulla on perhe ollut haaveissa, niin aika pitkään olet odotellut? Jos naisena noin pitkään venyttää lapsen hankintaa, niin kyllä vikaa on sinussakin, et voi sysätä omista valinnoistasi vastuuta yksin miehelle.
Jos lapsi on sinulle ehdoton asia, niin ehdotan itsellistä äitiyttä koska sinulla on oikeasti jo kiire.
Sehän on miehen oikeus sanoa mielipiteensä.
Mieheni kävi vasektomiassa kun tiesi ettei lapsia halua enää. apn miehellekin hyvä vaihtoehto? Olimme tuolloin olleet reilun vuoden yhdessä, ja minäkään en siis halunnut lapsia enää.
Ap kertoi heidän seurustelleen 3 vuotta. Se nyt ei ole aika eikä mikään vielä minkään kiveen hakattujen mielipiteiden muodostamiseksi.