Töihin meno ahdistaa todella paljon. Jännittää ihan kamalasti miten selviän.
Monia kuukausia mennyt kun jäin vakavan masennuksen vuoksi pois. Aika on mennyt todella nopeasti ja ihme kyllä, en koe olevani vieläkään täysin työkuntoinen mutta pakko se on jostain aloittaa.
Hyvä, että vieläkään saan pidettyä edes omat arjen asiani kunnossa mutta yritän. Ennen olen todellakin ollut reipas ja tekevä kaiken kaikkiaan mutta en ymmärrä miten hankalaksi se sitten on mennyt etten vaan saa tehtyä kaikkea mitä pitäisi.
Niin nyt kun menen töihin niin joudun todella paljon tsemppaamaan itseäni. Suunnilleen rukoilen että selviän työpäivistä ja pystyn siihen.
Tämä voi olla todella hyvä juttu että palaan hommiin mutta siitä huolimatta stressaa. Täytyy jotenkin vain asennoitua nyt.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Oi, mä voisin mielelläni tulla sun tilallesi töihin. Sä voisit jäädä loppuelämäksi ap kotiin.
No ymmärrän, että tämä voi kuulostaa siltä että haluan "loisia" kotona mutta kyllä tälle syynsä on. Toivottavasti löydät töitä. Ap
Tsemppiä matkaan kaveri. Mulla oli eilen myös tosi ahdistava päivä ja olisin halunnut perua kaiken ja jäädä kotiin, mutta puolivälissä kiireessä ahdistus hälveni ja illalla olin väsynyt mutta tosi tyytyväinen, että olin saanut tehtyä ne haastavat asiat mitä aioinkin.
Olisiko sitten sairaslomaa syytä jatkaa?
Olin joku vuosi sitten niin sanotussa paskaduunissa pari kuukautta, pienessä humalassa meni ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sitten sairaslomaa syytä jatkaa?
Kiitos tsempeistä!
Ei enempää, minusta on nyt hyvä kokeilla miten pärjään. Tavallaan se vaikuttaa itsetuntoonkin kun ei enää ole tehnyt niitä asioita mistä ennen jopa nautti. Minä jopa nautin joskus työnteosta tai ainakin se oli neutraalia, tai jos ei sitäkään niin silti kykeni työhön.
Nyt haluaisin päästä taas tilaan, jossa onnistun, pystyn, pärjään. En aloita sadalla prosentilla mutta hiljakseen yritän kiivetä taas maan pinnalle jotenkin. Toivon onnistuvani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä matkaan kaveri. Mulla oli eilen myös tosi ahdistava päivä ja olisin halunnut perua kaiken ja jäädä kotiin, mutta puolivälissä kiireessä ahdistus hälveni ja illalla olin väsynyt mutta tosi tyytyväinen, että olin saanut tehtyä ne haastavat asiat mitä aioinkin.
Tuo on ihana tunne. Voit olla ylpeä itsestäsi, hienoa. Toivottavasti minäkin huomenna illalla olen tyytyväinen siihen, että rohkenin ja tein työpäivän. Ap
Paljon tsemppiä sulle ap!! Sulla vaikuttaa olevan kuitenkin hyvä toiveikas asenne, joten kyllä sä tuosta vielä pääset eteenpäin! Pienin askelin ja ole armollinen itsellesi!
Vierailija kirjoitti:
Oi, mä voisin mielelläni tulla sun tilallesi töihin. Sä voisit jäädä loppuelämäksi ap kotiin.
Älä jaksa. Itse samassa tilanteessa (uupumus ja masennus) ja hirvittää töihin meno (menen mielelläni) mutta en halua kuormittua taas ja lähestulkoon seota kun ei jaksa).
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sitten sairaslomaa syytä jatkaa?
Tai pyytää kevennettyä työtä! Tämä pitää ottaa esimiehen kanssa puheeksi. Kuuluu hänen toimenkuvaan.
Hyvin se menee! Asia kerrallaan, otat rennosti. Sano esimiehelle että teet sen minkä ehdit ja sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Paljon tsemppiä sulle ap!! Sulla vaikuttaa olevan kuitenkin hyvä toiveikas asenne, joten kyllä sä tuosta vielä pääset eteenpäin! Pienin askelin ja ole armollinen itsellesi!
Kiitos!
Yritän asennoitua. Onneksi ei tarvitse aloittaa täysillä tunneilla ja esimies on tietoinen tilanteestani.
Ehkä se ensimmäinen päivä on haastavin mutta lähtee siitä sitten toivottavasti luistamaan. :) Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, mä voisin mielelläni tulla sun tilallesi töihin. Sä voisit jäädä loppuelämäksi ap kotiin.
Älä jaksa. Itse samassa tilanteessa (uupumus ja masennus) ja hirvittää töihin meno (menen mielelläni) mutta en halua kuormittua taas ja lähestulkoon seota kun ei jaksa).
Niin. Tämä on sinällään vaikea asia selittää ihmiselle joka ei itse ole kokenut oikeasti lamaannuttavaa masennusta ja uupumusta. Kaikilla on vaikeita hetkiä elämässä mutta kun depressio todella lyö päälle sairauden oikeassa merkityksessä, niin antaisi mitä vain, että siitä pääsisi eroon. Se on kuin todella raskas peitto päällä jota ei saa heitettyä pois vaikka kuinka turhauttaa ja tekisi mieli vain huutaa, itkeä ja vaikka kuolla kun se iskee. Koska se vie kaiken elinvoiman.
Se on pakko pysähtyä ja jotenkin lopulta vain pyrkiä elämään sairauden kanssa ja toivoa, että se helpottaa. Nyt on itsellä onneksi se pahin varmaan ohi mutta aion siksi ottaa rauhallisia ja pieniä askelia ettei moista tapahtuisi uudelleen. Sinne ei kukaan halua kun siellä kerran on elänyt.
Paljon paljon tsemppiä sinulle. Oletko jo siis aloittanut työn? Miten on mennyt? :)
Ap
meillä masennuksen vuoksi pitkällä sairauslomalla olleet ovat aloittaneet työt ensin 50% työjalla ja vasta vähän myöhemmin sitten normaalilla, olisiko sinulla mahdollisuus myös tuollaiseen osittaiseen sairaslomaan? Jos tuntuu, että et sitten kuitenkaan jaksa täyttä aikaa?
https://www.ttl.fi/teemat/tyoterveys/sairauspoissaolot/osasairausvapaa-…
Vierailija kirjoitti:
Hyvin se menee! Asia kerrallaan, otat rennosti. Sano esimiehelle että teet sen minkä ehdit ja sillä selvä.
Voi tulla lähtö aika nopeasti tuolla asenteella, työelämä on nykyään niin kovaa että tilallesi on varmasti tulijoita paremmalla motivaatiolla.
Vierailija kirjoitti:
meillä masennuksen vuoksi pitkällä sairauslomalla olleet ovat aloittaneet työt ensin 50% työjalla ja vasta vähän myöhemmin sitten normaalilla, olisiko sinulla mahdollisuus myös tuollaiseen osittaiseen sairaslomaan? Jos tuntuu, että et sitten kuitenkaan jaksa täyttä aikaa?
https://www.ttl.fi/teemat/tyoterveys/sairauspoissaolot/osasairausvapaa-…
Juuri näin onneksi tämä alkaa. Onneksi on tuollainen järjestely olemassa. Muuten olisi varmasti täysi sairasloma vielä jatkunut mutta nyt pääsee kevyemmin aloittelemaan ja näkemään millaiset voimavarat itsellä todellisuudessa on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin se menee! Asia kerrallaan, otat rennosti. Sano esimiehelle että teet sen minkä ehdit ja sillä selvä.
Voi tulla lähtö aika nopeasti tuolla asenteella, työelämä on nykyään niin kovaa että tilallesi on varmasti tulijoita paremmalla motivaatiolla.
Ei meillä vaan tullut. Säännöllisesti kysellään että eihän ole liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin se menee! Asia kerrallaan, otat rennosti. Sano esimiehelle että teet sen minkä ehdit ja sillä selvä.
Voi tulla lähtö aika nopeasti tuolla asenteella, työelämä on nykyään niin kovaa että tilallesi on varmasti tulijoita paremmalla motivaatiolla.
Ei meillä vaan tullut. Säännöllisesti kysellään että eihän ole liikaa.
Mä haluun sinne sitte,,,mikä ala?. Meillä pyörii tasaiseen muutos neuvottelut ja kyllä ne vaan ne vähiten tuottavat Työntekijät saanut lähteä joka kerta.
Oi, mä voisin mielelläni tulla sun tilallesi töihin. Sä voisit jäädä loppuelämäksi ap kotiin.