HS: "Hyvissä perheissä" kasvaa lapsia, jotka voivat huonosti kodin ilmapiirin vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Tai mitä jos olisi vielä yksi vaihtoehto, jossa on lapsia mutta niitä kohtaan ei harjoiteta fyysistä eikä henkistä väkivaltaa? Olisiko siinä viisautta? 

Se on liian yli-inhimillinen vaatimus, että sillä esim. Suomenkin väkiluvun voisi täyttää. Keskimääräinen vanhempi on lapselleen kusipää.

Omat lapseni ovat käyneet koulunsa Suomen rikkaimmilla alueilla. Ollaan itse köyhiä, mutta kun on kerrostalot ja miljoonatalot kuitenkin samalla alueella, koulun lapset jakavat. Kavereilla on ollut kaikki hienoa, matkoja ja rahaa on. Vanhempia on kaikenlaisia, ja ahdistavia juttuja kuuluu välillä. Suurin syy kuitenkin monessa menestyneessä perheessä se, että työn kanssa ollaan naimisissa, perheellä ja lapsilla kakkostila. 

En osaa sanoa, ehkä kuitenkin ottaisin mieluummin sen hyvin toimeentulevan, koska köyhänä on myös ongelmansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan Suomessa paljonkin tunnekylmiä vanhempia. Täällähän on pidetty hyvänä asiana, että lasta karaistaan. Tosin tämä mentaliteetti on vähentynyt viime vuosikymmeninä. 

 

Nyt on menty toiseen ääripäähän ja ei haluta pahoittaa lapsen mieltä millään pettymyksillä, eikä yksilöltä odoteta tervettä vastuunkantoa. Uhriutuminen on helppo tie vierittää vastuu itseltä pois.

 

No tämäpä. Olen melko varma, että bonuslapseni on tulevaisuudessa terapiassa valittamassa huonoa lapsuuttaan syyttäen minua ja isäänsä, joka meni uusperheen perustamaan. Lapsi on vko-vko. Minulla on itsellänikin lapsia. Bonuslapseni oli kasvatettu niin, ettei hänelle vain tule mitään pettymyksiä ja kaikessa mentiin hän edellä. Bonuslapselleni on uusperheessämme tehty hänen mielestään vääryyttä mm. siten, että ei syödä vain hänen lempiruokiaan (vaan välillä muidenkin lasten lempiruokia), ei huomioida häntä aina ensimmäisenä, äitipuoli ei jätä viemättä omaa lastaan harrastukseen bonuksen ei-kiireellisen tarpeen takia, mennään muidenkin suosikkiravintolaan, minä ja isänsä tehdään kivoja juttuja myös ilman lapsia yms. Nyt teini-ikäisenä bonuslapsellani ei ole enää kavereita enkä ihmettele, koska ei kaveritkaan jaksa jatkuvaa itsekeskeisyyttä. Maailma tulee kohtelemaan hirveän kaltoin ihmistä, joka luulee, että kaikki asettavat hänet itsensä yläpuolelle. Kun kaltoinkohtelua on jo se, ettei hän ole aina tärkeysjärjestyksen kärjessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut antavat alapeukkuja kun joku kertoo omasta elämästään ja kokemuksistaan?

Koska jollain käsittämättömällä tavalla kokevat sen kritiikiksi itseään kohtaan. Sama ilmiö esiintyy useissa muissakin keskusteluissa, jopa reaalimaailmassa.

Entäpä jos he ovatkin vain eri mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta pysäyttävintä oli yksi viimeisin kappale. Av-mammat kun eivät tätä näytä usein uskovan:

EIKÄ aina riitä, vaikka vanhemmat tekisivät kaikkensa. Edes rajaton lämpö, rakkaus ja tuki eivät välttämättä estä jälkikasvua joutumasta pahoille teille. Silloin aidosti hyväkään perhe ei toimi ehkäisynä ongelmille.

Esimerkiksi vanhempien tekemättä jättämiset eivät ole ainoita asioita, jotka lapsen tulevaisuutta määrittävät, Laajasalo toteaa.

Mistä voidaankin vetää taas johtopäätös, että koko artikkeli oli aivan turha.

ei se turha ole, jos joku löytää artikkelista selityksen siihen, miksi itse on sellainen kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut antavat alapeukkuja kun joku kertoo omasta elämästään ja kokemuksistaan?

Koska jollain käsittämättömällä tavalla kokevat sen kritiikiksi itseään kohtaan. Sama ilmiö esiintyy useissa muissakin keskusteluissa, jopa reaalimaailmassa.

Entäpä jos he ovatkin vain eri mieltä?

Toisen elämästä ja kokemuksista?

Vierailija kirjoitti:

Jaa, että huonoissa perheissä sitten kasvaisi onnellisia lapsia. Uutisten valossa ei näytä siltäkään.

Mutta huono ei ole yhtä kuin köyhä tai osaton. Samoin "hyvä perhe" ei ehkä ole lainkaan hyvä, vaikka "hyvän perheen kriteereinä" yleensä mainitaan ulkoinen menestys, raha, koulutus, ura jne. Ihmiset vain eivät ymmärrä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut antavat alapeukkuja kun joku kertoo omasta elämästään ja kokemuksistaan?

 

Koska niissä on yleensä joku asenteellisuus, tai päällepäsmärin neuvo tai päteminen mukana.

Tai jotain omaa tulkintaa, jolla kuvataan muka todellisuutta.

Harvoin ne on vain puhtaasti omia kokemuksia.

Omia kokemuksia on ihan kiva lukea

Miten minulle tulee vaikutelma että sinäkin tulkitset ne viestit hyvin henkilökohtaisesti, näet niissä jotain asenteellisuutta yms. Eli vahvistat tuon kommentin johon vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nyt jokainen tiedä, että ihmiset voivat olla onnellisia tai onnettomia ihan siitä riippumatta miltä pinnalla näyttää. Itse synnyin 70-l. duunariperheeseen ja minuun iskostettiin taas tämä ajatus, että ns. menestyvissä perheissä on aina jotain mätää, ovat kylmän kalseita ihmisiä ja saaneet menestyksensä pelkällä viekkaudella :) Kuka venäläiskirjailija se nyt olikaan, joka sanoi, että kaikki onnelliset perheet ovat onnellisia samalla tavalla, kaikki onnettomat perheet ovat onnettomia kukin omalla tavallaan.

No ei, ei jokainen tiedä. Tai ei suostu hyväksymään, esim. ne sinuunkin noita ennakkoluuloja iskostaneet.

No joo, luulisi vaan jotenkin ihmisten elämänpiirin niin laventuneen, että olisi edes kuultu erilaisista elämäntavoista ja erilaisista ihmisistä, eikä enää olisi niin yksioikoista ajattelutapaa.