HS: "Hyvissä perheissä" kasvaa lapsia, jotka voivat huonosti kodin ilmapiirin vuoksi

Kyllä koulua käyvä lapsi(7+) ymmärtää ,hyvinkin.Kavereiden luona näkee millaisia muut perheet on yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ei se yhteiskunnan ilmainen raha onnea tuo.

Mikä yhteiskunnan ilmainen raha?

 

Lapsilisät, äitiys- ja vanhempainrahat, kotihoidon tuki jne. Yleensä kaikki tuet. Jos rikkaat eivät ole onnellisia, miten raha tekisi muutkaan onnellisiksi?

 

 

Rikkaat eivät ole onnellisia koska eivät tyydy mihinkään vaan aina pitää saada lisää. 

En pysty lukemaan artikkelia, mutta sen vähän perusteella mitä näkyy, on ensimmäinen kerta 40-vuotisen elämäni aikana, kun näen jonkun tätä aihetta nostavan esille. Se onkin ollut pahinta, miten näkymätön ongelma oli. Minä kun uskaltauduin kertomaan toisille pahasta olostani, muut julistivat päin naamaa, ettei mulla voi mitään ongelmia olla, kun on niin rakastavat vanhemmat ja menestyin koulussa. Kiittämättömänäkin pitivät, kun ilkesin vanhempia "mustamaalata". Todellisuudessa olin pelännyt toista vanhempaani kuollakseni koko ikäni, ja toinen oli niin hysteerinen, ettei hänen voinut luottaa kannattelevan lastaan. Heidän väliset aivan jatkuvat, silmittömät riidat olivat arkipäivää, syvästi vihasivat toisiaan. Välillä toivoin, että olisin sen mustan silmän saanut tai että perheessä olisi ollut alkoholismia, jotta joku ulkopuolinen olisi ottanut todesta. (Toki myöhemmin huomasin, ettei niitä alkoholistien lapsiakaan autettu. Päinvastoin, alkoholistivanhempi oli koko kylän vitsi, jota lapsen kuullen naureskeltiin.)

"Kataja antaa konkreettisen esimerkin, miten tunnekylmyys voi pulpahtaa pintaan perheen arjessa: pelkkä maitolasin kaatuminen ruokapöydässä saattaa paljastaa reaktion, joka kielii mahdollisesti tunnekylmyydestä.

Tunnekylmä vanhempi voi Katajan mukaan nähdä lasin kaatumisen vain lapsen tahallisena huolimattomuutena ja jälkien siivoamisen itselle ylimääräisenä työnä. Reaktiona on silloin sättimistä ja syyllistämistä."

"On paljon aikuisia, joilla on tunne, että he eivät osaa mitään tai he eivät kykene mihinkään. Rohkeus tarttua uuteen on hyvin heikkoa, ja taustalla saattaa olla juuri sitä, että oma vanhempi on kenties mollannut pahasti, Kataja sanoo."

"Jos taas aktiivisesti viestitään, että tunteiden ilmaisu on kiellettyä, niin ajattelen kyllä sellaisen torjunnan täyttävän henkisen väkivallan kriteerit. Eli silloin puhutaan hyvin vakavasta asiasta kehityksen kannalta, Laajasalo sanoo.

Haitallista toimintaa vanhemmilta on Laajasalon mukaan esimerkiksi se, että lasta kielletään itkemästä."

Tässä joitakin lainauksia. En viitsi kopioida kokonaan maksumuurin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

En pysty lukemaan artikkelia, mutta sen vähän perusteella mitä näkyy, on ensimmäinen kerta 40-vuotisen elämäni aikana, kun näen jonkun tätä aihetta nostavan esille. Se onkin ollut pahinta, miten näkymätön ongelma oli. Minä kun uskaltauduin kertomaan toisille pahasta olostani, muut julistivat päin naamaa, ettei mulla voi mitään ongelmia olla, kun on niin rakastavat vanhemmat ja menestyin koulussa. Kiittämättömänäkin pitivät, kun ilkesin vanhempia "mustamaalata". Todellisuudessa olin pelännyt toista vanhempaani kuollakseni koko ikäni, ja toinen oli niin hysteerinen, ettei hänen voinut luottaa kannattelevan lastaan. Heidän väliset aivan jatkuvat, silmittömät riidat olivat arkipäivää, syvästi vihasivat toisiaan. Välillä toivoin, että olisin sen mustan silmän saanut tai että perheessä olisi ollut alkoholismia, jotta joku ulkopuolinen olisi ottanut todesta. (Toki myöhemmin huomasin, ettei niitä alkoholistien lapsiakaan autettu. Päinvastoin, alkoh

Tämä!

Olin todella kiiltokuvamaisen perheen lapsi. Vanhemmilla hyvät työpaikat, omakotitalo arvoalueella ja kalliit autot pihassa. Mikä tärkeintä, ulkopuolisille näyttäydyttiin aina rakastavana perheenä. Neljän seinän sisällä sitten oli fyysistä ja henkistä väkivaltaa, mitätöintiä ja lasten erilaisten persoonien pilkkaamista.

Päädyin huumepiireihin, koska niissä tunsin itseni hyväksytyksi. Oli todella lähellä, etten alkanut itse käyttämään. Minulla kävi uskomaton tuuri, kun kohtasin mieheni - hänen seurassa tunsin itseni ensimmäistä kertaa kunnolla hyväksytyksi omana itsenäni. Nykyään olemme eronneet, mutta edelleen olen hänelle kiitollinen kaikesta. Sisarellani ei  käynyt yhtä hyvä tuuri ja hän kärsii nykyään pahoista mielenterveysongelmista ja itsetuhoisuudesta. Vanhempien kanssa emme ole tekemisissä, minkä he selittävät siskoni mielenterveydellä (hullu sisko on puhunut kaikki lapset rakastavia vanhempia vastaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ei se yhteiskunnan ilmainen raha onnea tuo.

Mikä yhteiskunnan ilmainen raha?

 

Lapsilisät, äitiys- ja vanhempainrahat, kotihoidon tuki jne. Yleensä kaikki tuet. Jos rikkaat eivät ole onnellisia, miten raha tekisi muutkaan onnellisiksi?

 

 

Vaikka niin, että kohta Suomessa ei oikeasti ole vaihtoehtona erota. Pienet palkat koskee eniten naisia (siivoojat, hoitajat, kaupan ala jne) ja niillä palkoilla ei tule toimeen, kun asumistuesta yms leikataan, ruuan hinta nousee, kaikki kallistuu. Moni jää mieluummin huonoon suhteeseen, on ainakin kahden aikuisen tulot, jos ei muuta. Kodin ilmapiiri kuitenkin kiristyy. Itse lähdin aikaa sitten huonosta suhteesta missä oli vain joko huutoa tai mykkäkoulua. Tilanne oli vaikea, enkä tiedä mitä olisin tehnyt jos nyt vuonna 2024 olisin samassa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Se on juuri näin, ettei lapsi ymmärrä sitä että kodissa ei kaikki ole ok, kun ei muusta tiedä. Vasta vanhemmiten kaikki kirkastuu. Sitten iäkkäät vanhemmat ihmettelevät, ettei heihin haluta olla yhteydessä. Mitään rikollisia ei meistä sentään tullut, mutta traumat on kaikilla.

Minä ymmärsin nelivuotiaana, että "meillä ei ole kaikki kunnossa, ei tämä voi olla normaalia". Siinä piti kuitenkin vain yrittää seassa selviytyä, kun ei perheen epäkohtia saanut tuoda esille eikä ottaa puheeksi. Oli sietämätöntä, kun tiedostin koko ajan itse, kuinka kieroon siinä ympäristössä kasvoin, voimattomana pysäyttämään sitä kehityskulkua. Olen niin kiitollinen, että kaksikymppisenä vihdoin pääsin käsittelemään asioita, kun olin selviytynyt omilleni asumaan, oli töitä ja varaa terapiaan.

Kylmä ilmapiiri luodaan kotiin sillä, jos pidetään lapsille liian jyrkkiä rajoja ja kieltoja.Tehdään niillä lapselle kylmä, ankea lapsuus.

Kodista puuttuu kokonaan rentous ja joustavuus.On vain tietyt tarkat säännöt, joita tulee seurata tarkasti.

Jaa, että huonoissa perheissä sitten kasvaisi onnellisia lapsia. Uutisten valossa ei näytä siltäkään.

Ei kenelläkään kotona koskaan kaikki ole OK, jos asiaa ruvetaan oikein kunnolla vatvomaan ja säälinkerjuussa kieriskelemään. Ilmapiiri varsinkaan ei just ole koskaan kohdallaan, kun mä haluun että on hauskaa niin muilla on oltava kans. Ei jumatzuide näitä juttuja. Psykologit nauraa matkalla pankkiin.

Vierailija kirjoitti:

En pysty lukemaan artikkelia, mutta sen vähän perusteella mitä näkyy, on ensimmäinen kerta 40-vuotisen elämäni aikana, kun näen jonkun tätä aihetta nostavan esille. Se onkin ollut pahinta, miten näkymätön ongelma oli. Minä kun uskaltauduin kertomaan toisille pahasta olostani, muut julistivat päin naamaa, ettei mulla voi mitään ongelmia olla, kun on niin rakastavat vanhemmat ja menestyin koulussa. Kiittämättömänäkin pitivät, kun ilkesin vanhempia "mustamaalata". Todellisuudessa olin pelännyt toista vanhempaani kuollakseni koko ikäni, ja toinen oli niin hysteerinen, ettei hänen voinut luottaa kannattelevan lastaan. Heidän väliset aivan jatkuvat, silmittömät riidat olivat arkipäivää, syvästi vihasivat toisiaan. Välillä toivoin, että olisin sen mustan silmän saanut tai että perheessä olisi ollut alkoholismia, jotta joku ulkopuolinen olisi ottanut todesta. (Toki myöhemmin huomasin, ettei niitä alkoholistien lapsiakaan autettu. Päinvastoin, alkoh

Itselläni aivan samat kokemukset. Koulussa hehkutettiin kuinka upeat vanhemmat minulla oli. Vanhempani rakastivat osallistua vanhempainyhdistyksiin ja myyjäisiin ja kaikkeen näkyvään. Kotona oli aivan kamalaa, kukaan koulussa tai harrastuksissa ei koskaan kysynyt mitään mustelmista, kaljuista kohdista päänahassa jne. Olin täysin näkymätön. En peitellyt mustelmia ja toivoin, että joku näkisi ne, mutta samalla tiesin, ettei kukaan uskoisi jos kertoisin totuuden.

Tosielämässä kylmiä vanhempia on eniten köyhissä perheissä. Jostain syystä elämässään oikeita valintoja tehneitä "hyvien perheiden vanhempia" halutaan syyllistää siitä, että tekevät työnsä, maksavat veronsa ja seuraavat, että lapset tekevät läksynsä ja hoitavat harrastuksensa.

Kevytterapiassa käy hurja määrä näitä hyvien perheiden lapsia, joille on opetettu, että koska sinulla oli lapsena kaikki hyvin, niin taustalla on jotain kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Kylmä ilmapiiri luodaan kotiin sillä, jos pidetään lapsille liian jyrkkiä rajoja ja kieltoja.Tehdään niillä lapselle kylmä, ankea lapsuus.

Kodista puuttuu kokonaan rentous ja joustavuus.On vain tietyt tarkat säännöt, joita tulee seurata tarkasti.

Tämä juuri, naapuriin muutti maalla hienompi insinööri lapsiperhe 1 ja 4 vuotiaat tytöt, elämä oli kuin armeijassa.  esim.  Lapset eivät suostuneet syömään nokkosen lehtiä kun itse söivät.  Nainen piteli ulkona nelivuotiasta ja mies alkoi huitoa nokkosilla persuksille, lapsi huusi täyttä kurkkua ja mies vannotti joko alkaa maistua.  Luultavasti oli herkkua käsittelyn jälkeen.

"Itselläni aivan samat kokemukset. Koulussa hehkutettiin kuinka upeat vanhemmat minulla oli. Vanhempani rakastivat osallistua vanhempainyhdistyksiin ja myyjäisiin ja kaikkeen näkyvään. Kotona oli aivan kamalaa, kukaan koulussa tai harrastuksissa ei koskaan kysynyt mitään mustelmista, kaljuista kohdista päänahassa jne. Olin täysin näkymätön. En peitellyt mustelmia ja toivoin, että joku näkisi ne, mutta samalla tiesin, ettei kukaan uskoisi jos kertoisin totuuden."

Niin tutulta kuulostaa. Eihän mikään voi olla pielessä, kun vanhemmat niin aktiivisesti ovat mukana lapsen koulunkäynnissäkin! Olen niin pahoillani, että jouduit fyysistäkin väkivaltaa kokemaan eikä kukaan auttanut :( meillä ei koskaan edennyt lapsena saamiani luunappeja sekä teininä muutamaa tönimistä pidemmälle.

Elämä ei ole täydellistä eikä perhe-elämä varsinkaan. Kaikki vanhemmat epäonnistuvat jollakin tavalla ja aina olisi jotain sanomista ja parannettavaa. Niin vanhemmilla kuin lapsillakin.

Mutta ei kannata tehdä ongelmia sentään ihan kaikesta. Täydellisyyttä ei ole mutta ihan hyvä riittää useimmiten.

Vierailija kirjoitti:

Ei kenelläkään kotona koskaan kaikki ole OK, jos asiaa ruvetaan oikein kunnolla vatvomaan ja säälinkerjuussa kieriskelemään. Ilmapiiri varsinkaan ei just ole koskaan kohdallaan, kun mä haluun että on hauskaa niin muilla on oltava kans. Ei jumatzuide näitä juttuja. Psykologit nauraa matkalla pankkiin.

Ompas empatiakyvytön ihminen. Toivottavasti ei ole omia lapsia tällä.

Ihan sama mitä kertovat,on se tuplasti pahempaa jos tuon lisäksi joutuu aina pelkään riittääkö rahat ruokaan .

Kun sekopää feministi perhe ei olekkaan turvallinen tila.

Täällä Westendissä näitä tulee vastaan. On esim itsestään liikoja kuvittelevia asianajajia, joilla vaimo nro NN menossa, ja lapsista vähät välitetään. Rahalla uhotaan (vaikka sitäkään ei mahdottomia olisi). Ihmisenkuvatuksia.