Mihin opiskelijoiden pitäisi muuttaa nyt kun asumisen tuki putoaa 260 euroon? Soluja ei enää juurikaan ole

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä jotain hallituksen palkkaamia kirjoittajia pönkittämässä tätä leikkauspolitiikkaa? Vaikea uskoa, että jollekin tavallisella ihmisellä olisi tarvetta tuputtaa näitä kurjia ohjeitaan, kuinka hän asui opiskeluaikana jonkun mummon ullakon komerossa ja maksoi lainat pois, kun sinne töihin kävellään kadulta suoraan sisälle. Tämän päivän maailma on niin erilainen kuin nuo vanhat muistelot ja paljon toivottomampi ja turvattomampi ja ihmiset muuttuneita, että ajatuskin kodin jakamisesta ventovieraan kanssa tuntuu kyllä suorastaan vaaralliselta. Ja mitä  Suomen puolesta kaiken elämän laatunsa uhraamiseen tulee niin se ei tunnu enää kovin tavoiteltavalta olemassaolon tarkoitukselta. Täällä on tätä menoa kohta vain yksi tavoite enää jäljellä, ja se on jokaisen yksinäinen elonjäämiskamppailu, ja se ei tule olemaan kaunista eikä yhteiskunnalla siinä vaiheessa ole enää mitään merkitystä, kun jäljellä ovat vain viidakon lait.

Ei kun täällä on ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä jotka asuivat ja elivät opiskeluaikana tiukasti. Ja nyt ovat pikkuisen ihmeissään että oikeastiko ilmaiseksi on annettu yksiöt kaikille. Onhan se melko kestämätöntä.

Opiskelija voi ottaa lainaa asumiseensa siten, että tuen ja vuokran välinen kolo voidaan kattaa lainalla. Todennäköisesti ei tarvitse edes nostaa koko lainaa, vaan ainoastaan sen osan, mitä tarvitsee.

Tuo on vielä aika pientä verrattuna siihen, kuinka joissain maissa menee 100 000 € korkeakouluopintoihin, sisältäen ehkä asumisen solussa.

Ikävä asiahan se on, kun leikataan. Mutta monissa muissa maissa, joissa velkaantuminen on yhtä kiihtyvää, tehtäisiin tästä moninkertaisesti kipeämpiä leikkaustoimia. Suomi on tällä hetkellä Italian ja Kreikan tiellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti ei voi asua solussa. 🤷🏻 Ei tule opiskeluista mitään ja pian koko elämä luhistuu.

Tekee hyvää autistinkin mielenterveydelle asua muiden kanssa yhdessä.

Mutta tekeekö se hyvää muiden mielenterveydelle?

Tekee ihan jokaiselle hyvää oppia että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja muuta kuin oma napa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin kotona niinkauan kun opiskelin.

Mitä ehdotat nelikymppiselle alanvaihtajalle, jonka lapsuudenkotia ei enää ole?

Näissä keskusteluissa unohdetaan aina aikuiset opiskelijat. Voin kokemuksesta kertoa, että nuoret kämppikset pitävät vanhempaa kämppistä enemmän velvollisena esim. siivoamaan ja hoitamaan ikäviä asioita, koska he näkevät tuossa kämppiksessä omat vanhempansa. 

Aikuinen laskee ne taloudelliset realiteetit ja elää ja opiskelee sen mukaan. Aikuinen pystyy kyllå käymään töissä samaan aikaan. Ja oikeastiko nyt valitat täällä että teet nuorempien kotityöt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin kotona niinkauan kun opiskelin.

Hyvä tuuri jos sun lapsuuspaikkakunnalla/lähellä oli sopiva opinahjo. 

Etänä suorittaa opinnot, niin voi asua kotona.

Asukoot vaikka teltassa jos ei rahat muuhun riitä. Lainaa saa ja töihin pääsee kyllä - ihan opiskelijan omista valinnoista kiinni.

Kerro nyt ihmeessä, mitä ne työt ovat joihin "pääsee kyllä". Kaikki eivät voi mennä siivoamaan, pikaruokalaan, kauppaan, päiväkotiin, varastoon tms. koska niissä on rajallinen määrä työpaikkoja.

Ihmettelen jos ei siivoojaksi pääse. Omalla pa

Minä ihan pyörällä ajoin. 

Vierailija kirjoitti:

Heh, toivottavasti tämä oli vitsi. Kolmikymppisenä olin omistusasunnossa asuva töissäkäyvä vanhempi.

Onnittelut erinomaisesti suoritetusta elämästäsi! Olet selvästi parempi ihminen kuin minä, joka menetin työni sairastumisen myötä ja päädyin pitkäaikaistyöttömäksi. Täältä nyt yritän vielä nousta.

Tässä ei nyt puhuta sinusta ja kolmesta muusta aikuisopiskelijasta, vaan parikymppisistä opiskelijoista. En minäkään tunge hiihtokeskusteluhin huutamaan että jalka on poikki.

Syksyllä seurasiin FBsta kun amerikkalaiset ja kanadalaiset ystäväperheet muuttivat lapsensa opiskelemaan yliopistoon. Opiskelija asuntolaan menivät. 2 hengen huoneisiin... Ihan tuntemattomat ihmisen kanssa.

Meillä pitää olla omat yksiöt. Ja sitten valitetaan yksinäisyyttä ja haetaan mielenterveyspalveluita.

Itse olen opiskeluaikana asunut erilaisissa kimppakämppä järjestelyissä ja soluissa. Ei se helppoa aina ollut, eikä kaikkien kanssa tullut juttuun tai elintavat osuneet kohdilleen. Mutta siinä oppi elämästä paljona ja sai muutaman sydän ystävänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti ei voi asua solussa. 🤷🏻 Ei tule opiskeluista mitään ja pian koko elämä luhistuu.

Tekee hyvää autistinkin mielenterveydelle asua muiden kanssa yhdessä.

Mutta tekeekö se hyvää muiden mielenterveydelle?

Tekee ihan jokaiselle hyvää oppia että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja muuta kuin oma napa.

Sillä, että näkee maailmassa olevan erilaisia ihmisiä, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, osaako kohdella toisia ihmisiä hyvin. En yhtään ihmettele, että soluasuminen on monille kauhistus. Jos jaettu asuminen on ainoa mahdollisuus, koittakaa ehdottomasti aktiivisesti etsiä kämppiksiä, joiden kanssa on hyvä elää saman katon alla sen aikaa, kun on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä jotain hallituksen palkkaamia kirjoittajia pönkittämässä tätä leikkauspolitiikkaa? Vaikea uskoa, että jollekin tavallisella ihmisellä olisi tarvetta tuputtaa näitä kurjia ohjeitaan, kuinka hän asui opiskeluaikana jonkun mummon ullakon komerossa ja maksoi lainat pois, kun sinne töihin kävellään kadulta suoraan sisälle. Tämän päivän maailma on niin erilainen kuin nuo vanhat muistelot ja paljon toivottomampi ja turvattomampi ja ihmiset muuttuneita, että ajatuskin kodin jakamisesta ventovieraan kanssa tuntuu kyllä suorastaan vaaralliselta. Ja mitä  Suomen puolesta kaiken elämän laatunsa uhraamiseen tulee niin se ei tunnu enää kovin tavoiteltavalta olemassaolon tarkoitukselta. Täällä on tätä menoa kohta vain yksi tavoite enää jäljellä, ja se on jokaisen yksinäinen elonjäämiskamppailu, ja se ei tule olemaan kaunista eikä yhteiskunnalla siinä vaiheessa ole enää mitään merkit

Isänkin oli aikoinaan sellainen, jos esim.paukkupakkasilla pyysimme kyytiä johonkin, vastasi siihen, että kyllä hän pääsi aikoinaan paikkaan kuin paikkaan suksilla tai pyörällä, oli sää mikä hyvänsä.

Äitini siihen aina tervästi vastasi, että " haluatko, että lapsillasi olisi yhtä kurjaa kuin sinulla".

Valivali. Uliuli.

Mulle kaikki tänne heti. 

Olisitte ihmiset hyvät luovia näiden asioiden suhteen, ei yhteiskunnan tehtävä ole järjestää teille kaikkea. Elämän eteen on nähtävä vaivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, toivottavasti tämä oli vitsi. Kolmikymppisenä olin omistusasunnossa asuva töissäkäyvä vanhempi.

Onnittelut erinomaisesti suoritetusta elämästäsi! Olet selvästi parempi ihminen kuin minä, joka menetin työni sairastumisen myötä ja päädyin pitkäaikaistyöttömäksi. Täältä nyt yritän vielä nousta.

Tässä ei nyt puhuta sinusta ja kolmesta muusta aikuisopiskelijasta, vaan parikymppisistä opiskelijoista. En minäkään tunge hiihtokeskusteluhin huutamaan että jalka on poikki.

Kolmekymppisen viestiin tuo vastasi avautuakseen omista saavutuksistaan kolmekymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä jotain hallituksen palkkaamia kirjoittajia pönkittämässä tätä leikkauspolitiikkaa? Vaikea uskoa, että jollekin tavallisella ihmisellä olisi tarvetta tuputtaa näitä kurjia ohjeitaan, kuinka hän asui opiskeluaikana jonkun mummon ullakon komerossa ja maksoi lainat pois, kun sinne töihin kävellään kadulta suoraan sisälle. Tämän päivän maailma on niin erilainen kuin nuo vanhat muistelot ja paljon toivottomampi ja turvattomampi ja ihmiset muuttuneita, että ajatuskin kodin jakamisesta ventovieraan kanssa tuntuu kyllä suorastaan vaaralliselta. Ja mitä  Suomen puolesta kaiken elämän laatunsa uhraamiseen tulee niin se ei tunnu enää kovin tavoiteltavalta olemassaolon tarkoitukselta. Täällä on tätä menoa kohta vain yksi tavoite enää jäljellä, ja se on jokaisen yksinäinen elonjäämiskamppailu, ja se ei tule olemaan kaunista eikä yhteiskunnalla siinä vaiheessa ole enää mitään merkitystä, kun jäljellä ovat vain viidakon lait.

Valmistuin neljä vuotta sitten. Toki se oli ennen koronaa, muttei minusta kuitenkaan ikuisuus sitten.  Asuin tuona aikana osan ajasta tuttujentuttujen luona kunnes sain solukämpän, jossa asuin lähes opintojeni loppuun saakka. Pärjäsin tekemällä osa-aikaisesti töitä ja elämällä säästeliäästi. 

Minusta se, että tehdään töitä opintojen ohella ei ole paha asia. Päinvastoin, siitä saa työkokemusta. Yleensä harjoittelujen ja vapaaehtoistöiden kautta voi työllistyä omalle alalle tai ainakin sitä lähelle, usein opintojen loppuvaiheessa. En näe tässä mitään pahaa, enkä ymmärrä miksi opintotuen pitäisi olla niin korkea että se mahdollistaa sen ettei tarvitse tehdä töitä. 

 

Toisekseen en käsitä miksi muiden pitäisi kustantaa opiskelijoille yksiöt. En vain ymmärrä. Hyväkuntoiset solut ja inhimillinen vuokra, mikseivät ne riitä? Ei kovinkaan monessa maassa saa ilmaista koulutusta, opintotukea ja halpoja asumismuotoja sekä alennuksia ja edullista ruokailua. Monessa maassa opiskelija ei saa edes omaa huonetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ainakin on soluasuntoja usein vapaana samassa lähiössä missä itse asuin kymmenisen vuotta sitten. Maineeltaan se ei ole kaupungin parhaita, ja kun kultanuppujen pitää saada asua keskustassa, niin se on voi voi. 

Mikä tää juttu on että opiskelijat muka haluaisi asua keskustassa? Suurin osa haluaa kylläkin asua sen oman oppilaitoksen lähellä, harvoin ne ydinkeskustassa on. 

Kyllä minä ainakin halusin. Miksi ihmeessä tahtoisin katsella oppilaitosta vapaa-ajallakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, toivottavasti tämä oli vitsi. Kolmikymppisenä olin omistusasunnossa asuva töissäkäyvä vanhempi.

Onnittelut erinomaisesti suoritetusta elämästäsi! Olet selvästi parempi ihminen kuin minä, joka menetin työni sairastumisen myötä ja päädyin pitkäaikaistyöttömäksi. Täältä nyt yritän vielä nousta.

Tässä ei nyt puhuta sinusta ja kolmesta muusta aikuisopiskelijasta, vaan parikymppisistä opiskelijoista. En minäkään tunge hiihtokeskusteluhin huutamaan että jalka on poikki.

Itseasiassa aloituksessa puhutaan opiskelijoista, ei nuorista opiskelijoista. 

-eri

Onneksi omat lapset ovat oppineet tekemään kesätöitä jo yläkouluikäisenä. Käsittämätöntä että että ajatellaan että joku yksiö pitäisi valtion maksaa. En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Autisti ei voi asua solussa. 🤷🏻 Ei tule opiskeluista mitään ja pian koko elämä luhistuu.

Tuo on todella loukkaavaa. Diagnoosistaan huolimatta autisti on yksilö. Tämä autisti pärjäsi ihan hyvin solussa, keskiarvoni oli 4,8/5.

Minusta se, että tehdään töitä opintojen ohella ei ole paha asia.

No ei tietenkään ole, JOS niitä saa. Se on nykypäivänä iso jos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini olisi saanut solut heti täältä hgistä, kun kaikki jonottaa vain yksiöihin.

Solun saa helposti Hesasta, mutta ne on ulkomaalaisten valloittamaan.

 

Voi hui kauheeta. Ajatella että korkeakouluttautuvan ihmisen pitäisi tottua siihen että ympärillä on muitakin kuin suomalaisia.

 

Minulla ei tainnut olla soluasunnoissa kuin yksi suomalainen kämppis, siis itseni lisäksi. Oli intialaisia, ghanalaisia, latvialaisia, vietnamilaisia, pakistanilainenkin taisi olla. Tultiin toimeen kun joustettiin joissain asioissa puolin ja toisin. Niin se on mennyt työelämässäkin. 

 

Minä en vert

Jestas. Kaikkien tilanne ei tietenkään ole samanlainen, mutta pointti oli ja on se,  että ulkomaalaisten kanssa asuminen ei ole mikään kuolemantuomio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, toivottavasti tämä oli vitsi. Kolmikymppisenä olin omistusasunnossa asuva töissäkäyvä vanhempi.

Onnittelut erinomaisesti suoritetusta elämästäsi! Olet selvästi parempi ihminen kuin minä, joka menetin työni sairastumisen myötä ja päädyin pitkäaikaistyöttömäksi. Täältä nyt yritän vielä nousta.

Tässä ei nyt puhuta sinusta ja kolmesta muusta aikuisopiskelijasta, vaan parikymppisistä opiskelijoista. En minäkään tunge hiihtokeskusteluhin huutamaan että jalka on poikki.

Itseasiassa aloituksessa puhutaan opiskelijoista, ei nuorista opiskelijoista. 

-eri

Jokainen ymmärtää että tässä puhutaan nuorista ihmisistä. Aikuisen opiskelijan solussa asuminen ei ole mikään normi. Olen minäkin opiskellut toisen ammatin ilman mitään tukia. Olen aikuinen ja laskin tulot ja menot siihen malliin että se on mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Soluja on oikeasti vapaana pilvin pimein.

Niin on.

https://voas.fi/asuntohaku/