~ - ~ EX-HAAHUT viikko 4 ~ - ~

Eka-Vekara: varmaankin minulle oli tarkoitettu tuo lizzielle osoittamasi kirjoitus:). Meillä siis esikoinen (huomenna 2-vee) nukkuu vielä pinniksessä. Ei ole tullut sieltä itse vielä pois, vaikka pääsisi kyllä (kiipeää sänkyyn päin). On sen verran korkeat laidat ja lyhyt lapsi, että nyt kun pääsisi pois alkaa olla jo vähän järkeä päässä, näin luulen. Vauva nukkuu varmaankin aluksi minun vieressäni ja mahtuuhan tuo aluksi myös äitiyspakkauksenlaatikkoon, johon jo esikoiselle ompelin nätin kangas reunuksen. Muistaakseni noin 4 kk oli tuo laatikko hyvä sänky, sitten alkoi jäädä ahtaaksi. Tarkoitus olisi kyllä myös aloittaa esikoisen totuttamista tuohon isompaan sänkyyn, kun vain saisi sen kasattua...jos on hyviä vinkkejä tuohon (siis totuttamiseen) niin otan mielelläni vastaan.



Tuutupii: älä oireettomuutta hermoile (helppo sanoa vierestä). Minulla alkoi tässä raskaudessa oireet vasta viikolla 6+ ja esikoista odottaessa ei alkuraskaudesta ollut muita oireita, kuin väsymys. Koita nyt selvitä sinne ultraan asti.



Katri: Nuo valkovuodot on täälläkin monta kertaa säikäytellyt:). Onneksi selvisit säikähdyksellä.



Levinia: Lunta ja pakkasta joo. Tosi kaunista, ja kummasti piristää muuttunut valaistus, ja hämärän hetken pidentyminen. Vaikka talvesta nautinkin, niin ei tuo teidänkään 22astetta hullummalta kuulosta.



Hannele: on tuo raskausmyrkytys vaarallinen, mutta nyt kun sinulla on tuo mittari, niin varmaan huomaat ajoissa, jos paineet alkaa nousta. Vaara taitaa olla juuri siinä, että voi nopeastikin kehittyä. Ottavat sitten kyllä sairaalahoitoon ja leikkaavat/käynnistävät jos on tarpeen. Ei liikaa kannata stressata sillä noita oireita voi olla myös vaikka myrkytystä ei tulisikaan, mutta ottaa asia vakavasti. Lähipiirissä on ollut sekä epäilyksiä, jotka eivät pitäneetkään paikkaansa, että raskausmyrkytyksiä. Kaikissa on käynyt hyvin, synnytykset olleet vain ennenaikaisia.



Helga: Kyselit mistä päin olen kotoisin. Yleensä, kun kysytään, täällä pääkaupunkiseudulla usein murteen takia, vastaan juuri että itä-Suomesta, kun aika monessa paikassa olen elämäni aikana ehtinyt asua. Joensuussa olen syntynyt ja siellä on sukua. Yhden paikan jos valitsisin, niin ehkä sitten sen. Mistäs itse?



ON: Eilisen ja tämän päivän on mahassa käynyt mahdoton myllerrys. Missä välissä se vauva siellä nukkuu? On ihan maha kipeänä, kaikesta nahan venyttelystä. Vähän on myös supistellut, tuo myllerrys saa senkin varmaan aikaan. Kovasti väsyttää koko ajan, taidankin nukkua pienet päikkärit.



-Limetti rv26

Ultsille vielä tervetuloa joukkoon ja onnellista ja täyspitkää odotusta!



-Limetti

Hei vaan, aika on kovin kortilla mutta pakko ehtiä kiittämään kaikkia jotka ovat jakaneet pelkokokemuksiaan. Oliko se EKA-VEKARA joka kirjoitti, että tietty sinisilmäisyys ja luottamus on mennyt? Tämä kuvaa hyvin omiakin tuntojani.



Varmaan ihan supertyhmä vertaus... mutta menetin vuosia sitten kerran pahasti autoni hallinnan talvisella moottoritiellä. Hengenlähtö oli hiuskarvan varassa. Siihen jäivät kaikki luuloni autoilun ja autojen turvallisuudesta, omista ajotaidoistani, siitä miten helppoa on arvioida keliolosuhteita jne. Nyt tuntuu jollain hassulla tavalla samalta. Esikoisen kanssa en osannut pelätä mitään, olin suurimman osan raskausajasta yksin töissä ulkomailla jne. Nyt olen suurin piirtein paniikissa kun mies on lähdössä 10 päivän matkalle loppuviikosta, juuri kun tullaan siihen hetkeen (n rv 9+0) missä sikiön todettiin viimeksi kuolleen (tai siis se huomattiin rv 12 mutta arvioitiin että sikiön kehitys oli loppunut 2 vkoa aiemmin).



Että tällaista. Ajatukseni pyörivät aika paljon näiden pelkojen ympärillä juuri nyt. Siinä määrin että on vaikea keskittyä töihin. Jotkut läheiset myös selvästi epäilevät minun olevan raskaana, kun en juo lainkaan alkoholia, eikä tämäkään varsinaisesti helpota asiaa - kun en kuitenkaan nyt halua vielä kertoa tästä.



No, tarttee tosiaan jatkaa töitä. Mutta jälleen kerran tuhannet kiitokset tuesta, tuntuu että täällä tosiaan jokainen ymmärtää miltä nämä asiat tuntuvat. Ja oikein hyvää vointia ja erityisesti positiivisia vauvatuulia sekä raskauden alku- että loppuvaiheisiin kaikille!



t Joululahja



PS ULtsi, hauska " nähdä" sinutkin tällä puolella!!

Ultsi: Teretulemast vaan minunkin puolestani. Kiva " nähdä" sinutkin tällä puolen. Itekin tosin näin alussa pyörin vielä molemmissa, mutta ehkä np-ultran jälkeen sitä uskaltais jäädä tälle puolen loppuajaksi...



Hannele: Joo, ei sinänsä nyt enää mitään estoa olis tähän listaemon hommiin, mutta mieluummin vielä pyörisin sekä haahuissa ja täällä kun näin alussakin vasta on. Kuten tossa jo Ultsille kerroin, niin np-ultra on mulla se takaraja ja sen jälkeen alan uskaltaa luottaa tähän...



(.) Turvotusta ja turvotusta riittää. Tänään samoin pitkästä aikaa närästystäkin. Pitää varmaan perjantaina kauppareissun yhteydessä käydä TAAS apteekissa ja ostaa sitä Rennietä. Eikös se Rennie ollu, jota voi käyttää närästykseen?



Katri ja rv:t samat kuin aiemmin... eli epäselvät

kannattaa se pinnis vaihtaa hyvissä ajoin pois ennen kuin vauva syntyy!

esikko joutuu kuitenkin jakamaan vanhempansa toisen muksun kanssa, ja aina vaikeammaksi käy, jos joutuu vielä sänkynsäkin antamaan " Sille-joka-sotkee-kaikki-tutut-kuviot" .



meillä vaihdettiin Isojen Poikien Sänkyyn niin, että pinnis vaan purettiin, ja sanottiin että isolla pojilla on hienompi peti. pinnis vietiin saman tien varastoon, jotta poika ei sen perään marisisi.



Isojen Poikien Peti kasattiin, ja laitettiin vanhaan tutuun paikkaan. poika oli innoissaan, kun pääsi itse kiipeämään petiin ja pois. =)



ideana kai on se, että pinnis pois silmistä, ja uudesta yrittää tehdä mahdollisimman hinon kuuloisen asian.



mutta, lämpimästi suosittelen, että pinnasänky on pojan toimesta unohdettu jo ennen kuin vauva syntyy..

on huomattavan paljon vaikeampaa antaa oma peti toisen vakituiseen käyttöön, kuin antaa vanha ja tarpeeton peti pois..



-e- ja sintti rv35+4 (27 yötä sektioon..)

niin, suosittelen, että ei mitään " totuttamista" siihen uuteen sänkyyn, vaan entinen kertaheitolla pois, myös pois näkyvistä vaikka olisikin purettuna, ja uusi peti tilalle.



siitä vielä ohjelman saat, jos rupeat moneen sänkyyn sitä esikkoa nukuttamaan..

ainakin meillä tuo 2,5v osaa sen, että haluan katsoa telkkua, olkkarissa, eikun makkarissa, eikun olkkarissa, eikun.. ja monessa muussa sama juttu. ja kiukuttelulla yrittää vielä sanomaansa tehostaa.. =) uhmaa?



-e-

tuutupii odottaa ultraa kuumeisesti.. muistan tunteen, ja ite lasken öitä sektioon .. =) niin vähän enää, mutta silti niin monta yötä vielä..



katrille virtuaalihali ja voimia surutyöhön.

yritä nyt kuitenkin muistaa pitää huolta itsestäsi silti..

joo, kyllä muistan miten ne valkkarit joskus muakin erään kerran hätyytti vessaan epäilemään keskenmeoa.. ihan kuin olis melkein menkat alkaneet hulauksella, mutta, kas ei mitään punaista..

ja rennietä joo saa ottaa, mulla onkin mennyt useampi iso paketti jo.. =)



eka on ollut ihailtavan ahkera kaikkine vauvantavara-järjestelyineen.. mulla olis parit verhot mihin pitäisi rypytysnauhat ommella ylälaitaan ennen kuin niitä voi käyttää. homma ei ole suuri, mutta en vaan saa aikaiseksi..



joululahjalle peloista sen verran, että mulla alkoi se pahin keskenmenon pelko hellittaa vasta puolivälin tienoilla, kun liikkeitä alkoi massussa olla säännöllisesti päivittäin.. ja joo, on mulla toisinaan vieläkin epäusko, että pieleen tää menee jotenkin vielä.. vaikka yritänkin olla hössöttämättä =)

ja mun uneni on välillä kanssa ihan sekoja, ja todella ahdistavia ja todentuntuisia. milloin käy kurjasti vauvalle, esikoiselle, miehelle tai mulle.. on hirveätä herätä itku kurkussa ja miettiä että oliko tuo totta.. esikkoa odottaessa oli ihan sama juttu.

(ja kun pojan piti aloittaa päivähoidossa ja mun koulussa, näin kaks viikkoa unia että olen kadottanut lapseni markkinoille, kauppaan tms, ja ketään ei kiinnosta..)

joillakin tuttavillani, joilla raskaus on alkanut helposti, on ihan ihmeellinen kyky luottaa siihen että kaikki vaan sujuu hienosti loppuun asti =) sellaista vaaleanpunaista-pumpuli-odotusta alusta loppuun.. ei juolahda mieleenkään, että jokin voisi mitenkään mennä pieleen. ja kyllä, olen kade, kun omat odotukseni ovat olleet jatkuvaa huolehtimista ja pelkoa.



lizien vauvakin on vissiin yöeläjä niin kuin meillä? tää sintti yrittää könytä kylkiluiden alle oikealle puole, ihan kuin esikko. välillä on hirveä kyhmy oikean rinnan alla, kun sintti peruuttaa takapuolellaan.. ja se sattuu..

mullakin olo on notkee kuin norsun pojalla.. =D eli kenkien ja sukkien kanssa on ihan hirveätä ähinää.. ja jos sattuu kääntymään vahingossa selälleen sänkyyn, on kuin koppakuoriainen selällään.. hirveätä huitomista että pääsee ympäri asti kyljelleen taas.



helgalle nukkumisesta, mulla on iso tyyny polvien välissä ja tavallinen tyyny rintojen edessä (kylkimakuulla), jonka varaan tuen päällimmäistä kättä, ja osittain nojaankin ylävartaloa, muuten kierähdän helposti " liian mahalleni" ja se on inhottavaa... hankalaa on ollut mullakin hyvän nukkumis-asennon löytyminen jo pitkään.. niistä levottomista unista olikin jo tossa juttua..



limetti kyseli isomman muksun suhtautumisesta vauvan tuloon.

meillä poika tietää (tai ainakin osaa vastata kysymykseen), että kun vauva syntyy, niin hänestä tulee Isoveli. ollaan yritetty mainostaa, että se on hienoa se isoveljeys..

poika myös tietää, että jos vauva on poika, nimi on Sisu, jos vauva on tytto, nimi on Tilda.

ollaan kerrottu, että tyttö on pikkusisko, ja poika olisi pikkuveli.

esikon mielestä juttu on kuitenkin paljon yksinkertaisempi: vauva on pikkuveli, nimeltään Sisu, eikä sillä ole mitään väliä onko se tyttö vaiko poika..

poika kaivelee välillä lipastoa missä on vauvanvaatteita ja pohtii niitä. pinnasängyn tuloon ei juurikaan kiinnittänyt huomiota, kun ei enää muista että olisi itse nukkunut joskus siinä, se ei siis ole enää hänen, vaan vauvan.

vauvan turvakaukaloa ihmetteli aikansa, ja yhden viikonlopun hän koeajoi sitä olkkarin lattialla katsoen telkkaria siinä ja sovitellen turvavöitä lukkoon.. totesi, että tää on vauvan, mutta lainaan vähän.

että, tietää että vauva on tulossa, mutta luulen ettei yhtään ymmärrä mitä se oikeasti merkitsee.. =)





ekalle, joo, neuvolasta käskivät sitä rautaa syömään. mahdollisimman paljon pitäisi saada nousemaan se hemmetin hemppa.. synnytyksessä kun se kuitenkin jonkun verran laskee vielä.. onhan ne olleet tuolla pöydällä, mutta, vaan otettu lääke auttaa..

ilmankos on ollut niin väsy ja huippis olo taas, kun hemo ja paineet alamaissa.. vaikka, sitä samaahan se on tässä melkein ollut koko matkan.

viestin kopioimisesta, yleensä kopioin viestin just ennen lähettämistä, mutta viimeeksi kun kadotin tekstin, niin se vaan hävisin, kun vaihdoin välilehdestä toiseen, kun selailin edellistä ja voimassaolevaa pinoa..

ei ollut juolahtanut mieleen, että viesti voi kadota ennen kuin yritän edes lähettää sitä =) tyhmyydestä sakotetaan, ja joka kappaleen jälkeen kopioin tästä lähin..



levinialle tervehdys! ja tervetuloa, jos en ole jo muistanut toivottaa. mistäs kaukaa lämpimästä sinä kirjoittelet, kun etä täällä pakkasten keskellä asustele?

kerrohan, kun saat sen ultra-ajan varattua, että milloin olisi kuulumisia odotettavissa. vauvaliimaa, ja harras toive, että tällä kertaa kaikki menee hyvin.



hannelella oli paineita lukuunottamatta hyvät neuvolakuulumiset.

painoa on tullut osapuilleen samat kuin mulle, paitsi että sulla on yks viikko enemmän =)

eipä tullut vielä selvyyttä siihen sun tulevaan synnytystapaan.. varmaan hermostuttavaa.. kun ei oikein tiedä mihin valmistautua.

raskausmyrkytyksestä en osaa sanoa muuta kuin tämän minkä löysin kaksplussan sivuilta:



Raskausmyrkytyksellä tarkoitetaan tilaa, jossa verenpaine nousee, virtsaan alkaa erittyä valkuaista ja äidille kehittyy turvotusta, joka lisää painonnousua. Pre-eklampsia voi olla lievää tai vaikeata riippuen siitä, kuinka korkeita verenpaine- ja virtsan valkuaisainearvot ovat. Liitännäispre-eklampsiasta puhutaan, kun kroonista verenpainetautia sairastavan odottajan tauti oireineen pahenee.

Kova päänsärky, näköhäiriöt, vatsakivut ja hengenahdistus viittaavat jo kouristusvaaraan eli varsinaiseen eklampsiaan, jonka saa vuosittain vain muutama suomalaisnainen.

Valtaosa pre-eklampsioista puhkeaa viikolla 32-36. Vaiva on yleisempi ensisynnyttäjillä, alle 20- ja yli 40-vuotiailla sekä monisikiöraskauksissa. Pre-eklampsia heikentää äidin munuaisten ja istukan verenvirtausta ja haittaa siten sikiön hyvinvointia. Myös istukan ennenaikaisen irtoamisen vaara kasvaa.



jospa se nyt ei olisi kuitenkaan tuota.. vaan siitä sun rivakasta puuhailusta johtuvaa se verenpaineen nousu.



ultsille tervetuloa joukkoon! ja vauvaliimaa.. hienoa että tulee koko ajan uusia, kun meitä alkaa kohta täältä loppusuoralta kadota synnärille.. =)



eipä kai muuta..

(.)



selkä on edelleen kipeä siitä viime torstain liukastumisesta.. saas nähdä tuleeko paremmaksi ennen vauvan tuloa laisinkaan, kun rusahti silloin inhasti.

sen rytäkän jälkeenhän kävin neuvolassa kuunteluttamassa sydänäänet, ja ne oli ok, ja ok ne oli tän viikon neuvolassakin.

sintti on vaan ollut jotenkin vaisumpi sen rytkeen jälkeen..

tämä vuosisadan neuroottisin äiskä täällä hössää taas (varmaan turhasta)

liikelaskentaa olen tehnyt kun sain tiistaina neuvolasta ne ohjeet.. ja juu, ainakin iltasella tulee se 10 liikettä/tunnissa ihan ok, mutta jotenkin erilaisesti, niin kuin vaimeammin. lieneeköhän vähän eri asennossa.

soitin sitten äitipolillekkin (joo-o, ihan tosi=) ), ja sanoivat että voin tulla näytille jos haluan, mutta ei vaikuttane kuitenkaan siltä että olisi mitään hätää.. joten, en mene, ellei tilanne muutu niin että liikkeet vähenee vielä entisestäänkin.



eikös vauva hieman rauhoitu joitain viikkoja ennen synnytystä muutenkin?



maha on pyöreä kuin rantapallo, ja istuminen(kin) alkaa olla vaikeaa. sintiltä loppuu vissiin tila kylkikaaren ja lantion välillä. muutenkin tuntuu, että selkä kaarella saa painella menemään, kun muuten sintti riemastuu ja alkaa puskea kylkiluiden alle/viereen, tai sitten painaa alas oikein reilusti (epäilen sen salakuljettaneen sukkapuikon mukaansa, jolla tuikkii kohdunkaulaa väkivalloin..)



harjotussupistuksia tulee aika yhtenään. nyt niistä on tullut vähän kireämpiä, ehkä. ei kuitenkaan reilusti kipeitä.



polvisukat on neulottu synnärille valmiiksi.. niistä tuli tosiaan aika.. räväkät =)

7-veljeksen jämistä tein, leveätä ja kapeata raitaa, ja leveissä raidoissa vielä silmukoita jäljentäen kirjailtuja kuvioita =)



mahdan olla sitten näky, aika räjähtäneen oloisena kun en osaa sairaalassa varmaan (taas) nukkua, maha puolimöhönä synnytyksen jälkeen, yllä polvisukat, sairaalan yöpaita+aamutakki (yleensä ei niin sävysävyyn trendiväreissä), ja todennäköisesti pitkä tukka leteillä/saparoilla, kun poninhännän kanssa ei oikein voi maata mukavasti.. =)

onneksi en ole ihan niin nuuka tän habitukseni suhteen, ja ainakin synnärillä saan olla oikein luvan kanssa kuin riihen seinästä reväisty! ;D



pitäisi alkaa laittautua nukkumaan. huomenna on pojalla vapaapäivä hoidosta, niin ei ole päivälläkään huilausaikaa tiedossa kuin 1,5-2h.. ja ennen kuin ehtii nukahtaa.. niin unta saa sitten sen 1-½h..



mutta jep, nämä toivottavat niille kaikille hyvää yötä, ja mukavia nukkumisasentoja, ja kuniita unia! =)



ennis ja sintti rv 35+5 (26 yötä sektioon)

Tänään alkoi tuhruvuoto.

Pakostikin itkettää. Vaikkakin tiedän, että se on tosi yleistä alkuraskaudessa ja mulla oli sitä myös esikoista odottaessa. Esikon kanssa se oli sellaista rusehtaavaa, nyt enemmän marjapuuron väristä ei vaaleanpunertavaa. Tuulimunassa tuli myös marjapuuroa... Toisaalta mulla on hiiva jylläämässä ja eilen laitoin viimesen lääkkeen, eli voihan olla vain emättimen limakalvoärsytystäkin. Mutta toisaalta alavatsaa on jomotellut ja jotenkin " poltellut" tänään. Niin kuin tuulimunassa... Esikon kanssa ei sitä ollut.

Mä oon ihan poikki jo tähän. Mä haluaisin vaan nauttia tästä raskaudesta ja tietää, että kaikki on hyvin. Ei kestä psyyke tällaista. Ja mä kun luulin, että uusi raskaus helpottais alakuloon tuularin jälkeen. Paskat. Pahempi vaan. Ultra on viikon päästä perjantaina, silloin tietty selviää moni asia. Nyt vaan en jaksa uskoa, että sinne asti päästään... Koko ajan vaan päässä takoo joku pieni ääni, että hölmö oot, kun jotain vauvaa kuvittelet oottavasi, ei siellä mitään oo ja vaikka oliskin, kesken se menee kuitenkin.

Anteeksi taas nää mustat ajatukset. Poistun peittojen alle itkemään.

tassa ruuan lammityksen lomassa.



Tuutupiille isot halaukset; josko se ei kuitenkaan olisi mitaan huonoa merkitsevaa... ei mene mullakaan paivaa ohitse etten olisi miettiny masun kohtaloa?! Nytkin kun seistessa pidemman aikaa nippaili oikein kunnolla, mieleen pakosta tulee negoja ajatuksia.



Enni- ... (sori unohdin jo nikin) asun valimeren rannalla, aika Italian tasolla. Tuosta ei sen enempaa kun on ikavavyyksia ollut naitten palstakyylien muodossa ja ihan tosielamassakin on ihmisia joilla ei ole muuta tekemista kuin seurata yhden edesottamuksia?! Olen kuitenkin jo kohta 15v taalla luuhastanut!



Ja meilla ei ' tilata' aikoja ultraan, eli paastaan ihan joka paiva yksityiselle meneen jos silta tuntuu (hintakin 150 mummonmarkkaa), jonotetaan vaan aikamme sitten omaa vuoroa! Yleisella onkin eri juttu, mutta mulla on ystava gynena sillakin puolella joten en paljon jonottele!

Tama ystava on mun molemmat kaavinnatkin tehny ja ilmatteeks meni.



Mulla on kauhee nalka, ja koko aamun olen murennellu noita tavallisia korppuja! Pahaa oloa ei nyt ole, ihme kylla. Tuosta raudan imeytymisesta, taalla sanotaan etta pitais aina rautatabun (tai paljon rautaa sisaltavan ruuan) jalkeen syoda pala sitrushedelmaa etta imeytyisi nopeammin. Koskas te olette alkaneet syoda kalsiumia tai magnesiumia? Mun maidon juonti on aika +/- nollaa talla hetkella, vaikka valilla tuleekin juotua sellai rysayksittain? Ja ei kellaan olis jotain poppakonstia tahan viluun!! Vaatteet ei auta! Se on sisaista ja lahinna aina ruuan syonnin jalkeen... oisko jotain sokereissa tai verenpaineessa?!

Mutta muuten eletaan siis toiveikkaina jatkossakin. Ens viikolla taidan menna sinne ultraan kuitenkin odottamatta 10.2 asti?



- levinia ja ' hope' rv 6+4 -

Tuutikselle voimia ja tsemppiä! Toivotaan että olis kuitenkin vain jotain harmitonta vuotoa... Inhottavaa tollaset vuodot, kun pistää pelkäämään sitten sitä km:a. Peukkuja pidän, ettei nyt olisi siitä kyse.



Ennis: Juu, toki nyt itsestäni huolta pidän. On tässä jo parempi olokin. Osa päivästä menee aina nukkumiseen, kun väsyttää. Tänään ei ole vielä närästänyt, mutta kait sitä voisi käydä varuiksi ostamassa sen Rennien. Ei tarvis sitten kärvistellä kun taas seuraavan kerran närästää.



ON: Tein tässä oikeastaan ihan kivankin havainnon.... en olekaan näin pitkälle raskauksissa päässyt aikoihin. =) Paitsi se eka kerta, jolloin luulin olevani rv 13 np-ultraan mennessä. Tosin lääkäri ja terkka oli silloin sit mieltä että millään en voisi olla niillä viikoilla, jos olisi just menny kesken kun kohtukin oli ihan tyhjä. Että toisaalta ei sitten tiedä vaikka olisin pidemmällä kuin koskaan... SE kyllä kuulostais hyvältä ja jotenkin mielikin piristyi sen myötä. Miehellekin siitä aamulla sanoin ja sen " ai jaa" vastaus kuulosti kanssa aikas iloiselta...



Eipä tässä oikeastaan muuta ihmeitä... päivä kerrallaan pikku hiljaa..



Katri ja rv:t jotain 7+ tai 8+

Olen kans jotenkin laiskistunut täällä koneellä käkkimään¿varmaan osaksi tuon selän vuoksi ja senkin takia, että on ollut niin paljon tuota muuta touhua. On se hurjaa, että sairaslomalla on kiireisempi kun töissä käydessään. ;-) Ei vaan kyllähän sekin vaikuttaa, että töissä oli koneen ääressä ihan automaattisesti kaiken aikaa.



Mä ajattelin nyt laittaa tähän ihan vaan omaa napaa ja neuvolakuulumiset nyt ja tulla sit myöhemmin kommentoimaan muiden juttuja. Kivan aktiivista onkin nyt ollut ja kun uusiakin tulokkaita on taas monta. Kivaa¿ja onnittelut kaikille uusille ex-haahuilijoille. =)



Eilinen neuvolakäynti meni ihan hyvin lukuun ottamatta¿nooh¿aloitetaan noista perusjutuista:



- pissa oli puhdas

- hemppa: 114 (eli laskenut ja taas pitää tuplata se rauta-annaos. Nyt siis taas 2 nappia vaihteeksi sen yhden sijasta)

- verenpaine: 122/75

- paino: +1000g per vko (kääksistä) ;-) (olikohan mulla paljonkin enemmän päällä kun viime kerran punnituksessa¿just joo selityksen makua¿ ;-)

- vauvelin syke: pyöri siinä jossain n. 140 kieppeillä

- liikkeet: ++

- fundus: + 3cm edelliseen josta heräsikin kysymys miten päin tuo vauveli masussa oikein taas onkaan¿

- eli tarjonta: PT (VOIHAN KIESUS)



Siis kaikki muut asiat nyt silleen hyvin, mutta tuosta viime kerrasta on saanut taas pungettua ittensä perätilaan. Suurimman osan ajasta on ollut perätilassa¿oliko se nyt ainoastaan viime kerralla kun on ¿ sattunut ¿ olemaan raivotarjonnassa. Neuvolan täti vähän sitä alkoi epäillä kun viime kerrasta funfus mitta oli hurahtanut parissa vkossa tuon 3cm, mikä oli kuulemma aikas paljon ja kun tunnusteli, niin alkoi epäillä, että kaveri on ihan väärin päin sielä masussa. Itekkin kyllä sitä epäillyt, kun mulla painaa tuo pää aikas rajusti juuri tuonne oikeaan kylkeen rinnan alle¿on tosi vaikea hengittää ja jopa ihan astmaoireita¿eli painaa keuhkoihin varmaan aikas paljon. Neuvolan täti vaan varoitteli, että vauvat jotka ovat syystä tai toisesta suurimman osan raskausajasta viettäneet perätilassa, niin ovat kovin laiskoja enää lopussakaan rt-tilaan kääntymään. Great!!! Eli seuraavan neuvola on nyt sitten n. 1½ vkon päästä 5.2. ja jos siihen mennessä ei ole kääntynyt rt-tilaan, niin se kirjoittaa sen lähetteen TAYS:n siihen vauvan kääntöön. Pelkään sitä ihan kauheesti kun olen kuullut siitä kauheita kauhutarinoita miten vauvoilla on niitten käännösten vuoksi ollut mustelmia kun ne on syntyneet. Pitääköhän tuo paikkansa? Eikä se kai kauheen kiva kokemus ole niin äidille kun masussa olevan pikkusellakkaan. Mutta pakko kai sinne on mennä jos tää epeli nyt ei suostu itekseen kääntymään. Kohta alkaa tilakin olla vähissä. Huoh! Lisäksi neuvolan täti vielä sanoi, että vaikka kääntö onnistuistui, niin vauva saattaa vielä väkisin siltikin vääntää ittensä perätilaan sen jälkeen ja sit kun laitokselle tulee lähtö niin se on taas sielä perätilassa. Siinä sitten käytiin vaan läpi tuo asia ja se että henkisesti pitää valmistautua myös siihen, että saattaa olla sektio edessä. Vaikka sitä synnytystä jännitän, niin kyllä silti ennemmin kovasti haluaisin sen normaalin synnytyksen kun sektion. Saapi nähdä miten tulee käymään. Joku kehotti kokeilemaan sitä taskulammppu niksiä, missä maataan pimeessä huoneessa ja pistetään taskulamppu ihan alamasuun kiinni¿ja että jos on kovin utelias vauveli ja on sielä hereillä, niin että se alkais mönkimään sitä valoa kohti kun/jos sen noteraa¿mutta kuulosti niin hassulta niin hassulta, että voikohan toi oikeesti toimia vai onko ihan humpuukia. Luulen, että suppareitakaan ei ala tulla kunnolla kun/jos vauva on perätilassa, eikä pääse kiinnittymään sinne alas päästään kunnolla.



Ja sit joku kertoili niistä levottomista unista. Mulla on nyt pyörinyt niitä synnytysunia koko tän vkon. Aina vauva tulee liian ajoissa ja/tai sillä on jotain komplikaatioita, ei hengitä, on ihan sininen tai joku muu hätä. Ahdistavia unia. Ehkä tää on nyt siihen vastuuseen ja huoleen valmistautumista alitajuntaisesti ja kun alkaa olla jo niin konkreettista tuo tuleva h-hetki. Ja toisekseen kaikissa unissa joissa olen ¿ synnyttänyt ¿, olen aina saanut sen pojan. Lieko enne, vai mun oma alitajuntainen skenaario siitä että on kaiken aikaa ollut vaan se tunne, että masussa on poika. Omituista! =)



Hei mutta nyt löpinät sikseen ja vedän vaatteet niskaan ja lähden ulos kävelemään kun on niin ihana kirpsakka talvimaisema. Sen jälkeen alan ahertaa sen pinniksen pääsuojien suunnittelun kanssa. Piti aloittaa sitä jo tiistaina, mutta en ole ehtinyt.



Kirppiksellä käydessä tiistaina, löysin parit kivat potkarit! =)



Ai niin ja huomenna on sitten uus lääkäriaika varattuna kun on mun vika saikkupäivä. Saapi nähdä mitä tohtori sanoo näisä jäljellä olevasta kahdesta vkosta. Toivottavasti kirjoitttaa sen saikun.



titi ja jääräpää kirmeli 32+6

TUUTUPIIlle tässäkin ryhmässä voimahalit :) Taidetaan elää just nyt samaa kolmoiselämää, haahut, ex-haahut, syyskuiset... toivottavasti ollaan näillä palstoilla yhdessä jatkossakin!! Tsemppiä.



TITI75 (meniköhän oikein?) ainakin minä kerroin epämääräisestä unesta. Toivotaan että saadaaan olla niiltä rauhassa jatkossa. Karmea tunne tosiaan herätä niin ettei tiedä oliko uni totta vaiko ei.



ON: pelot ovat kasvaneet järjettömälle tasolle. Näinä päivinä (n rv 9) sikiö oli silloin viimeksi kuollut, koosta päätellen. Tänään ei edes kuvota ja kas, heti olen varma että niinkö tässä taas käy :( No, pakko yrittää jaksaa. Eilen menetin jo hermoni pariin otteeseen tilanteissa joissa en normaalisti ikipäivänä hermostuisi. Siihen voi tosin vaikuttaa univajekin- ja se taas johtuu ihan näistä samoista huolista. Huoh.



Äh, nyt lopetan valitukseni!! :)



Tsemppiä tsemppiä, kaikille!



t Joululahja

Joululahja: Joo, samat on piirit meillä. :)

Ymmärrän hyvin nuo sinun pelot. Jotenkin tässä on tullut niin kyyniseksi, että ajattelee vaan, että samalla tavalla käy kuin viimeksikin. Vaikka pitäis ajatella, että eihän nyt yhdelle ihmiselle voi aina paska tuuri sattua. (Paitsi että kun voi...) No juu, yritetään porskuttaa eteenpäin. Jaksuhali!

ULTSI: Tervetuloa mukaan ex-haahuihin! Täällä onkin nyt sopivasti useampi teitä ihan alkuviikoilla menijöitä, ja on tosi mukava kun on joku joka menee ihan samoissa…



LIMETTI: Juu niinpä, jos alkaa sitä raskausmyrkytystä ressaamaan ja miettimään niin paineethan nousee jo siitä ;o) Ja neuvolatäti meinas että kroppa on nyt kovalla rasituksella että loppua kohti voi paineet nousta ilman myrkytyksiäkin, että lepoa vaan…



JOULULAHJA: Ootteko vielä kellekkään paljastaneet raskautta? Mitä oot vastannut kyselijöille?



ENNIS: Juu kiitos sullekkin tuosta raskausmyrkytystiedon jakamisesta. Mua itte asiassa jäi se vähän vaivaamaan niin että soitin tänään vielä neuvolaan ja puhuin neuvolatädin kanssa. Ja nyt on taas huoleton kepeä mieli =o) Mutta neuroottinen äiskä se on täälläkin ;o) Eilen aloin nimittäin sitä raskausmyrkytystä miettimään ja kuvittelin vilpertin liikkeet hirmu vaisuiksi vaikka niitä tulikin riittävästi… ja yöllä heräilin ja kuvittelin että ”no nyt ne sormet on turvonnu” joten siksi soitin neuvolaan tänään, turha murehtia mitään aiheetonta. Mulla jostain syystä vilpertti on useimmiten oikean kylkikaaren alla, mutta ei vasemmalla.



TUUTUPII: Voi harmi tuota vuotoa, aina se ahistaa vaikka ”vain” ruskeaa vuotoa oliskin! Toivottavasti ei tarkota mitään ikävää kuitenkaan. Viikko vielä niin saat varmuuden! Pakko kai se on jaksaa oottaa, ei muuta mahollisuutta ole! Tsemppiä!



TITI: Kivat neuvolakuulumiset, ja hyvähyvä että jollain muullakin sitä painoa tulee ;o) mullakin oli tullut taas +950 g/vko, edellisellä kerrallahan se laski. Ois kiva jos asia selittyis vaikka vaatemäärällä mutta taitaa täällä ainakin syynä olla leivonnaiset ;o)



ON: Kampaajalla kävin tänään nyt on uus komea tukka! =o) Paineet tänään mitattuna oli 123/80. Mulle hieman kohonneet mutta neuvolatäti meinas että korkealla ne on vasta jos alapaine on yli 90.



Lähden lepäileen, kampaamoreissu kävellen ja samalla maidon haku lähikaupasta oli yllättävän voimia kuluttavaa taas…



HANNELE + vilpertti rv 36+4

Josko nyt ehtisin kommentoimaan. Tai olishan tuossa vaikka mitä touhuamista, mutta nyt vaan OTAN tän ajan tähänkin. =) Mies on tosiaan reissussa ollut oikeastaan tän vkon ja huomenna vasta tulee kotiin, niin itekseni täällä touhuilen. =)



Jaahans, mistäs aloitetaan:



HANNELE: Mulle sanoivat eilen neuvolassa kun oli noista verenpainearvoista kyse, että sitten kuulemma vasta alkavat toimenpiteisiin jos alapaine menee johkin 100:n. Kuulosti musta vaan kyllä jo tosi vakavalta siinä vaiheessa, mutta kaippa he tietävät. Kyllähän sulla nyt ihan selkeesti noi alapaineet näyttäs koholla olevan ja tosiaan nyt sitten vaan pitää himmata tuota tahtia ja levätä riittävästi. Ja tosiaan kyllähän sitä painoa varmaan näillä loppuviikoilla alkaa kertyä sitten muutenkin vähän enemmän kun liikkuminen alkaa olla vähäistä ja hankalaa, eli tahti hiipuu, eli ei tule sellaista kuluttavaa liikuntaa oikein harrastettua. Noi köpöttelylenkitkin tosiaan on sellaista taaperrusta, että oksat pois. Juu kyllä siinä tuskahiki tulee, mutta ei se kauheesti taida kuluttaa kun etanan lailla lyllertelee. =) Toivottavasti ne paineet pysyy nyt kurissa. Mullekkin se neuvolatäti sanoi, että yksin verenpaineet ei suoranaisesti sitä raskausmyrkytystä tee, vaan pitää tosiaan olla sitä valkuaista pissassa tai sitä oikeen selkeetä turvotusta ja Ennishän ne tais kaikki hienosti luetella. Mulla on yleensä yön jäljiltä turvotusta sormissa¿eli pakko ottaa vihkisormukset pois sormesta, koska aamulla ahdistaa kun huomaan niiden kiristävän. Mutta kai tuo kuuluu vähän asiaan.



KATRI: Hirmusti lohtuhaleja sulle lähettelen. Toivottavasti pieni elämän alku sisälläsi antaa voimia jaksaa noin ikävien ja surullisten uutisten keskellä. Elämä on omituista totta tosiaan¿ ;-( Vielä kun jokusen vkon saisin kasaan, niin alkaisi varmaan huoli sielä siitä pienen ihmisen elämästä sieläkin helpottaa. Koitahan jaksaa. *halii*



TUUTUPII: Voihan kurjuus. Täällä meillä niin monella noita tuhruja on alussa ollut ja ne ei TODELLAKAAN helpota sitä alkuraskauden olotilaa km:n jäljiltä. Itellä on ollut jokaisessa raskaudessa jonkinlaista tuhrua joista kaksi ekaa tiesi keskenmenoa ja nyt tällä kolmannella kerralla ei sitten siihen päättynytkään, vaikka olin kans ihan sata varma, ettei tääkään onnistu. Kyllä se tosiaan ihan tuonne rakenneultraan asti taisi mennä ja siihen kun liikkeitä alkoi tuntemaan säännöllisesti ennenkö alko huoli helpottamaan¿tosin loppuraskaudessa taas tulee sitten muita huolia. Päivä kerrallaan mennään edelleen täälläkin, mutta usko on valtava. Siitä ei kannata koskaan luopua. Periksi ei saa antaa. =)



LEVINIA: Onpa sulla sielä lämpöiset oltavat. Missäs päin maailmaa miehesi kanssa vaikutat tälle hetkellä? Voipi olla, että olet maininnutkin missä maassa asutte, mutta multa on mennyt varmaan ohi??? Oireet kuulostaa sulla hyviltä. Toivotaan, ettei tarvitse mitään kaavintoja tällä kertaa miettiä, vaan sielä ultrassa se pieni syke näkyisi. Ei ole kauaa enää kun pääset pikkuista vilkuamaan. =)



HELGA: Sähän menet sielä jo hyvällä mallilla. Ajattele kahdestoista vko on jo menossa. Wautsi! Eiköhän sielä pikkuinen kasva kovaa kyytiä. Kohta huomaat tuntevasi jo liikkeitä¿iikk ja siinä kohtaa täällä pitäis olla jo nyytti sylissä. Hui kun alkoi jänskättämään! Saa nähdä suostuuko tuo meidän epeli nyt vaan kääntymään oikeeseen asentoon, että vois normaalia synnytystä yrittää. Täytyy vokotella sillä taskulampun valolla sitä kääntymään¿ ;-) Mulla on muuten ollut raskauden alusta se Valion kirpakka greippimehu ihan in ja ne kirpakat vihreet omenat¿mandariinejä söin kun hullu kun ne maistui hyviltä tuossa ennen joulua ja nyt on saatavilla jo aikas mehukkaita niitä Navelin appelsiinejä. Hetelmät on hyviä ja terveellisiä. =) Mutta nyt tässä vaiheessa tuntuu uppoovan jo vähän liikaa noi makeet herkutkin. Puntari huokailee. =)



ULTSI: Tervetuloa ex-haahuilemaan. Kivaa kun tosiaan nyt on saatu teitä uusia kulkijoita tänne. Aikas moni alkaa meistä muista olemaan jo loppusuoralla¿.eli hyvä, että uusia tulokkaita tulee. Pois ei päästettä! =)



LIMETTI: Sullahan sielä touhuaa masussa vilkas kaveri. =) Mutta loppupeleissä onhan se ihanaa tuntea niitä jatkuvia liikkeitä kun se, että paniikissa kuulostelee miksi vauva ei liiku. Ite ainakin oli just samanlainen, että kun oikein vilkasta oli, niin välillä tuntui tosi hassulta ja mietti kans koska se vauva oikein ehtii nukkumaan sielä¿mutta sitten taas kun olikin rauhallista, niin alkoi oikein mahaa tökkimään, että tapahtuuko sielä mitään. Varsinkin jos meni useampi tunti, ettei liikkeen liikettä tuntenut. Hyvähän se on, että ne pikkuiset sielä masussa touhuaa. =)



JOULULAHJA: Tuttu tunne tuosta panikoinnista. Mulla lähti kans lapasesta auto yhtenä keväänä kun oli vielä tuota mustaa jäätä. Talvirenkaat ei juurikaan auttanut. Oli kyllä joku suojelusenkeli matkassa mukana kun hengissä selvisin, eikä se vastapuolella tietä vastaan ajanut yhdistelmärekka sitten ajanut mun yli. Auto lipui vastaantulevan kaistan yli ja törmäsin siihen kaiteeseen auton kylki edellä. Yhdistelmärekka sais sen verran kiepattua toiseen laitaan, että vaan vähän nirhas mun auton repsikan puolta. Mun auto meni ihan lunastuskuntoon ja ihme, että selvisin niinkin vähillä niskavammoilla. Nyt sitten ihan paniikissa olen ollut oikeastaan kesästä asti (ilman liukkaitakin) autolla ajaessa kun tietää miten kallista lastia masussaan kantaa¿mitähän se on sitten kun vauvan synnyttyä pitäs lähteä sen vauvelin kanssa liikenteeseen. Saa nähdä uskallanko? Mies tekee reissuhommaa ihan hirmusti ja tälläkin vkolla ajanut pitkiä matkoja. Ei sellaista aamua olekaan, ettenkö varoittelisi että aja varovasti¿haluan sut ehjänä taas tänäänkin tai huomena kotiin. Kauhee hätä että miehelle sattuis jotain. Kuulunee tähän raskaus panikointiin tääkin. Kaikki aistit on niin herkkänä. =) Ja niistä unista. Toivottavasti ne jättäis rauhaan, sillä ne ei ole kivoja. Aamulla olen monesti ihan paniikissa herännyt ja uni on ollut niin toden tuntuinen, että olen meinannut itkuun pillahtaa, ennenkö on tajunnut että tuossa tuo masu edelleen pököttää ja joku sielä jotain touhuaa ja kaikki on kunnossa. Sitä vaan pelästyy niin hirveesti. Kai se on tosiaan tuota kun alitajunta työstää näitä juttuja. Ja näin se mulla on mennyt, että alussa oli ne km-painajaiset kaiken yötä käsillä ja sit tuo toka kolmannes meni ihan hyvin ja nyt tässä mitä pidemmälle mennään tätä loppua, niin unet alkaa taas olla ihan sekopäisiä. Huh¿huh¿



ENNIS: Voihan vitsi. Sulla TOSIAAN käy päivät vähiin. Miten tuntuu niin oudolta kun puhutaan, että niin ja niin monta PÄIVÄÄ enää aikaa siihen sektioon, kun aikaisemmin tosiaan on puhuttu kuukausista. Ei ole paljon enää jäljellä. =) Eipä sullakaan taida tuo uni silmässä yöllä viihtyä kun tuollaisiin kellonaikoihin koneella touhuat. ;-) Toivottavasti se sun selkäs nyt ehtis parantua ennen vauvelin tuloa. Kuitenkin sitä kantelua ees taas, niin kurjaa jos selkä on ihana sökönä. Oletkos varma, ettei sinne vaan tullut mitään hiusmurtumaa tms. Ettei sitten vaan jää vaivaamaan myöhempänä ajankohtana. Tosin nythän sitä ei voi edes kuvata kun on tuo raskaus. Kantsii se tsekata sitten heti vauvan syntymän jälkeen jos vielä vaivaa sillonkin pahasti eikä ota toipuakseen.

Niin sulla puskee sitä pyllyä sinne oikealla puolelle kylkiluiden viereen ja rinnuksen alle ja mulla vastaavasti sitä päätä¿että tekee kipeetä välillä kun se pää on kuitenkin jo aikamoinen möykky. Voih kun tää meitin epeli tajuais nyt kääntyä vielä ihan itestään toisin päin. Täällä on sitten sektio myös edessä jos päättää visusti pysyä perätilassa. Voihan kiesus. = /



ON: Tulikohan nyt suurin piirtein kaikille jotain kommentoitua. Tähän pitää nääs oikein keskittyä ja ajan kanssa lukee kaikki tekstit läpi kun ulkomuistista jos yrittää alkaa kommentoimaan, niin unohdan kaiken. Jos mä nyt pääsisin työstämään sitä pinniksen pääsuojaa. Kolmatta päivää olen sitä nyt ¿ aloitellut ¿ !!! =) Ehkäpä se tästä. Vkonloppuna sitten taas ei varmaan tule sitä tehtyä kun mies on kotona ja sitä tulee kaikkea muuta sitten tehtyä. Vkonloppuna käydään varmaan vielä yhdessä ostamassa se itkuhälytin. Sit alkaa noi isoimmat ostokset olla tehty. Kaikkea pientä näpräämistä vielä on ihan varmasti loppuun asti riittää. Saa nähdä vaan miten sitä jaksaa. Kodinhoitohuoneeseen on järkätty pieniin koreihin ja kaikki tarvittava vauvan päivittäistä hoitoa varten valmiiksi. Vielä on pestyjä ja silitettyjä vaatteita osa pahvilaatikossa kun en ole sitä tilaa niille lopuille vielä sieltä kaapista raivannut. Se on sitten ens vkolla työlistalla.



Mutta nyt meen touhuaan tonne alakertaan noita muita juttuja. Selkäkin on taas jo ihan väsynyt tästä istumisesta.



Kaikille hyviä masun kasvatushetkiä. Voikaahan pulleasti ja nauttikaa niin niistä isoista masuista kun pienistä kasvavista kummuistanne! =)



titi ja kirmula 32+6 ja huomenna taas poksuu uudet vkot ! =)

Titi: Kiitos lohtuhaleista! Kyllä tämä tästä pikku hiljaa ja kun oireitakin on, niin saa muuta ajateltavaa. Sullakin ne viikot on jo tosi hienolla mallilla. Ihanaa! =)



ON: Tänäänkin on närästys kiusannut. Ja taas samoihin aikoihin kuin eilenkin. Kumpanakin kertana olin syönyt jonkin aikaa aiemmin paahdettua leipää, päällä kevytlevitettä ja kevyt juustoa. Mikähän siinäkin sen närästyksen aiheuttaa?? No, onneksi ei kuitenkaan kovin pitkään kestä kerrallaan ja sen jälkeen ei ole tuntunukaan.



Kunnon kumpu on ehtiny tuohon masuunkin jo tulla. Taitaa olla aikamoiset turvotukset päällä kun noin isoks on heittäytynyt. Helgakin voi sanoa olevansa samaa mieltä, kun siellä toisaalla on se mun masukuvakin... ;)



Eilen tuntui sellasta ihme nykimistä ja tänään enemmänkin. Tulee mieleen onkiminen, kun särjet käy nyppimässä matoa pikkuhiljaa ja koho tekee sellasta pientä liikettä jatkuvasti. Sellasta on mulla ollu.. En kyllä tiiä yhtään mistä vois johtua. Onko teillä kokemusta mitä se olis??



Joo, mutta nyt on ruoka valmista, joten pitää lopetella. Ah, ruokaa... vihdoinkin...



Katri ja rv:t jotakin..

Unista kun on ollu puhetta, niin kerronpa nyt omanikin, jonka näin eilen.



Olin siis siinä unessa tekemässä raskaustestiä ja miehen kanssa odoteltiin tulosta. Tuo testi oli mun unessa ihan normaalin tikkumallin testi, mutta siitä vedettiin sivusta sellanen juttu ulos, josta sitten näkyi mitkä on masunäkymät sillä hetkellä. Eli siis ihan samannäköinen kuin ultrakuvakin. Ja jatketaas taas... Aika oli siis täysi ja Lauri otti testin käteensä, veti sen jutun ulos, katsoi vähän aikaa sitä ja kysyi multa sitten että oletko valmis vastaanottamaan vauvan ja siinä samalla hymyili sitten kuin naantalin aurinko. Tuohon se uni sitten päättyikin ja mä heräsin.



Saatiin äskettäin syötyä ja nyt on täys olo. Taidanpa mennä pitkäkseni...



Illanjatkoja kaikille exille!! =)



Katri (edelleen...)

Tuhruttaa/vuotaa edelleen. Tänään pahemmin kuin eilen, on myös kirkasta verta seassa. Määrä edelleen pysyy valkovuotomaisena, mutta usko tässä menee. Alavatsaakin juilii ikävästi.

Oon jo henkisesti alkanut valmistautua toiseen perättäiseen keskenmenoon. Itkettää ja vituttaa.

voistkohan päästä jonnekin ultraan?

voipi olla, ettei tämä peli ole vielä menetetty, mutta tiedän, miten epätietoisuus kalvaa..

mullahan tiputteli tämän raskauden alussa 6 päivää alkionsiirrosta-> rv10 asti, kun keltarauhaskapselit pisti limakalvot rikki.. ja koko sen ajan odottelin hermo pinkeänä keskenmenoa. meiningillä vaaleanpunaista/-ruskeaa valkkaria..



hemmetin rankkaahan se on jos köpelösti käy.

mutta jos niin käy, älä silti vielä menetä toivoasi.

meillä oli ennen esikkoa 3 perättäistä km, joihin ei löytynyt syytä, ja nyt kuitenkin on toinen mukula jo melkein valmiina.. vaikkakin, tämä on mun 6. raskauteni.



virtuaalihali, ja jaksuja. pidähän meitä ajan tasalla..



-ennis- ja sintti rv 35+6

Sori nyt omanapaisuus, mutta nyt pelottaa ja hirvittää... vähän aikaa sitten alkoi menkkamainen polttelu alavatsalla ja nyt vain odotan alkaako vielä se vuotokin. =( Mä en kestä, jos tää on nyt taas tässä ja se vuoto vielä tulee... Pientä painon tunnettakin on.



Katri