Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on taatusti maailman huonoin isä..
21.01.2007 |
Huoh, mitä ihmettä tekisin tuon ukon kanssa!!??
Ihmisenä ihan ok, rento ja mukava mutta lapsille kun mikäkin ampiainen.
Aina jos lapset " keskeyttävät" hänen netissä surffailunsa, tv:n katselun tai syömisen, saavat lapset kuulla kunniansa. Kirosanoja ja huutoa ei säästellä ja välillä iskee nyrkkiäkin kämmeneensä. Lapset selvästi pelkäävät häntä.
Minä puren hammasta, pyrin olemaan johdonmukainen ja AIKUINEN uhmalle, kiukulle, väsymykselle... Mies tulee kotiin harrastuksistaan, menee sohvalle makaamaan ja kun lapsi haluaisi leikkiä tämän kanssa, saa hän huutoa ärähtelyä vastauksesksi. Äiti sanoo nätisti että " annetaan isin nyt levätä, piirrettäisikö vaikka?" Lapsi myöntyy ja teemme jotakin yhdessä. Pikkusisar herää päiväunilta ja ruoka pitäisi tehdä uuniin. Pyydän miestä nousemaan sohvalta ja olemaan lasten kanssa sen aikaa. Hän kysyy että " no mitäs hittoa voitais tehdä?" " rakentakaa vaikka legoista jotakin tai kootkaa palapelajä..." Hetken ovat keskenään kunnes esikoiselta tulee pissaa lattialle ja alkaa taas huuto ja mekastus ja pian molemmat lapset itkevät jalkojeni juuressa että äiti lohduttaisi ja ottaisi turvaan pelottavalta isiltä.
Jos esikoinen esim. ottaa jonkun tavaran jota isä tarvitsisi, nykäisee heti sen raivoisasti lapsen kädestä. Ei voi sitten millään nätisti sanoa vaikka että " ei saa sitä ottaa, isä tarvitsee sitä. Annapas se takaisin" . Pienempi, yksi-vuotiaamme ei tykkää ollenkaan että häntä puetaan hoitopöydällä selällään. Mieheni ei tästä välitä. Kuopus huutaa ja rimpuilee hoitopöydällä ja isä käyttää voimaa ja vielä enemmän ääntä pitääkseen tämän paikoillaan että saisi hänet puettua. Ei sitten voi millään opetella pukemaan sylissä tai niin että lapsi seisoo! Kun hän pukee näin ja sillä selvä. Kyllä tuntuu pahalta!
Mitään ei innostu lasten kanssa tekemään ja joka paikkaan lähteminen on yhtä tuskaa lasten kanssa.
Masennus lääkkeitä hän syö. Niistä tuntui olevan hetken apua. Kaikki pitäisi olla hyvin, parisuhde muuten kunnossa, mukava työ yms. mutta tuntuu ettei mikään riitä. Tuollaisen ukon pitäisi menettää kaikki että ymmärtäisi mitä hänellä on!
Onhan tämä elämä rankkaa kahden pienen kanssa mutta en ymmärrä enkä hyväksy silti tuollaista käytöstä rakkaita lapsiani kohtaan. Olen sanonut nätisti ja pahasti mutta muutosta ei vain tapahdu. Mukava muutenkin lasten kuullen nuhdella isää tämän raivottua lapsille. Esikoinen sanoikin tänään että isä pitäisi laittaa jäähylle kun kuittailin hänelle hänen huudettuaan lapsille. MITÄ IHMETTÄ TEEN?? EN JAKSA ENÄÄ!
Kommentit (29)
Ennen toista lastamme mieheni oli aivan ihanan isä. Aina jaksoi touhuta esikoisemme kanssa ja ymmärtää hänen kiukkuaan. Toisen lapsen synnyttyä kaikki muuttui, en tiedä mitä pääsi tapahtumaan.
Miehelle on aina ollut vaikeaa keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa ja organisointi kyky on mitä on. Hänestä on hyvin turhauttavaa kun hän keskittyy lukemaan toiselle lapselle kirjaa ja toinen tulee ja keskeyttää. Mies ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan hirveä ihminen.
Koskaan hän ei minua kohtaan ole ollut dominoiva tai häikäilemätön vaan todella rakastava, jopa palvova, lempeä. Sanoo päivittäin rakastavansa, sekä minua (sekä lapsia), pussailee, kiireenkin keskellä ottaa syliin ja rutistaa... Jaksaa minun kiukuttelua ja nalkutusta kuunnella ja on kärsivällinen ja pyrkii aina ymmärtämään mutta lapsia ei ymmärrä ollenkaan ja käyttäytyy heitä kohtaan välillä todella julmasti! En käsitä, itse en koskaan lapsille pystyisi näin käyttäytymään, sata kertaa mieluummin jollekin aikuiselle!
Olen aivan sekaisin, mitä minun pitäisi tehdä?? Mieheni äiti on erittäin hallitseva (pompottelee vieläkin miestäni ja mieheni on helposti pompoteltavissa) ja isänsä kanssa hän ei ole koskaan voinut olla rento, oma-itsensä. Voi olla että mallioppiminenkin vaikuttaa ja tiedon puute lastenkasvatuksessa, mitään opuksia häntä ei saa lukemaan eikä oikein suostu keskustelemaan kanssani kasvatusasioista, tai ainakaan se ei puheen aiheena kovin paljoa häntä kiinnosta, pyrkii vaihtamaan vain aihetta. Tässä on isot asiat alla: talon rakennusprojekti ja puhetta häistäkin ollut, nyt en tiedä mitä teen... Rakennusasiatkin hoidettu jo siihen pisteeseen että rakentamaan voi ruveta heti lumien sulettua, tonttikin jo ostettu, luvat haettu sekä suunnitelmat ja takausasiat kunnossa :(
Omat vanhempani ovat aivan rakastuneita mieheeni eikä kukaan muukaan lähipiiristä uskoisi moista käytöstä miehestäni. Näiden vaikeuksien lisäksi anoppi syyttelee jatkuvasti kuinka olen liikaa esteenä mieheni " omalle elämälle" ja kuinka en ole muutenkaan tarpeeksi hyvä hänen pojalleen. Anoppi antoi 100% ajastaan lapsilleen eikä hänellä muuta elämää ole ollutkaan. (enkä ihmettele yhtään missä hänen ystävänsä ovat). Miehensä vain reissaillut ja tehnyt omia juttujaan, anoppi vain kysellyt mihin olet taas menossa ja koskahan mahdollisesti palailet. Tälläiset " oikeudet" pitäisi hänen kulta-pojallaankin olla meidän liitossa ja minun tehtävä hoitaa 100% koti ja lapset. Tämänkin vuoksi olen varmaan katsonut sormieni läpi mieheni käytöstä lapsia kohtaan. Minun tehtävänihän on pitää lapset poissa miehen tieltä -häiritsemästä.
Auttakaa olkaa kilttejä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teille siis tulee ammatti-ihminen asioita miettimään. Hyvä. Mutta
tee miehelle selväksi että jos tilanne ei ala muuttua niin teet oman siirtosi. Voihan se olla että hän ymmärtää paremmin kun ulkopuolinen taho puuttuu tilanteeseen.
Mies on pelästynyt ja yrittää niin kauan kun on saanut sinut vakuutettua ja esim. kunnon velkaan, tai raskaaksi, tai muuttamaan uudelle paikkakunnalle tms.
Joka tapauksessa sellaiseen jamaan ettet VOI lähteä. Sen jälkeen tilanne vähitellen menee takaisin samaan.
Ystäväni kertoi että hänelle tapahtui näin ja varoitti minua. en uskonut, kun mies oli niin ihana.
Vähän aikaa. Sitten meillekin on käynyt noin. Katso vaan.
On niitä lupauksia ennenkin kuultu ja muututtu ollaan muutamaksi päiväksi ja taas ollaan samassa jamassa... :(
Harkitsen erittäin tosissaan eroa... Toisaalta en tiedä löydänkö koskaan miestä joka on näinkin " hyvä" . Ja kuka huolisi kahden pienen lapsen yksinhuoltajan, joka ei edes puhelimessa voi jutella kunnolla kuin silloin kun lapset nukkuvat. Lapset vaativat lähes kaiken ajastani. Yksinolo pelottaa hieman, olen sellainen ihminen että tarvitsen kumppanin rinnalleni jakamaan ilot ja surut. Toisaalta ei ole mielessä vaihtaa miestä toiseen, kaikki ajallaan, tulee eteen jos tulee tulevaisuudessa mikäli eroon päädyn/päädytään. (Mies ei kyllä eroa halua ja taistelee varmaan viimeseen asti)
Rahallinenkin tilanne mietityttää. Minkäverran mies maksaa elatusmaksuja?
ap.
Minusta hyvä mies on tasaisen hyvä kaiken aikaa, siis suomeksi LUOTETTAVA. Ei arvaamaton, epätasapainoinen, tuulellakäypä, ilkeä. Sellainen johon voit luottaa ja joka tekee oman osuutensa, aina ja arkena, sateella ja paisteella.
Ne on ihan tavallisia miehiä, minä tiedän monta. Joskus voi vaimon kanssa mennä riidaksikin, mutta siinä ei nyrkki heilu. Ja lapseen sitä ei pureta, ei koskaan. Jos lapselle on ollut äreä niin kohta pyytää anteeksi ja sanoo että isi on väsynyt.
Mieti mitä menetät jos hoidat kaiken yksin. Moni nainen nimittäin hoitaa parisuhteessakin jo kaiken yksin. Sitten vaan ei enää tarvi hiippailla sen miehen ympärillä, kuiskia ja pelätä että se hermostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitollinen olen jos kertoisitte vielä näkökulmianne!
EROA! HENKISTÄ VÄKIVALTAA, ITSEKKYYTTÄ JA VÄLINPITÄMÄTTÖMYYTTÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävimme yhdessä kuopuksen yksi-vuotis neuvolassa ja puhuin ongelmasta eli miehestäni. Lähipäivinä on kotiimme tulossa perhetyöntekijä keskustelemaan tilanteestamme. Mieheni sanoi rakastavansa meitä yli kaiken ja tekevänsä kaikkensa että voisimme jatkaa perheenä. Hän ymmärtää tehneensä väärin nyt kun ammatti-ihminen, terkkari valaisi häntä, hänen huono käytöksensä ei kuulemma tule toistumaan.
Olen todella maassa, en tiedä mitä tehdä. Miehelläni on parempiakin päiviä, jonkus hän ulkoilee lasten kanssa, käy mielellään esikoisen kanssa uimahallissa sekä lähtee lasten kanssa mummolaan että saan vähän huilata. Yhdessä perheen kanssa lähtee ihan mielellään esim. uimahalliin, urheiluhallille tai mummoloihin kyläilemään. Muut asioiden hoitamiset esim. pankissa tai virastoissa käymiset lasten kanssa onkin hänellä yhtä hermoilua. Hänen huonoina päivinä kotona ollessaan meillä onkin sitten tuollaista niinkuin alussa kirjoitin... Parempina päivinä viihtyy lasten kanssa hyvinkin ja tunne olevani maailman onnellisin nainen.
Alue: Aihe vapaa
Seuraavan kerran, kun hän käyttäytyy tuolla lailla, nauhotat vaikka kännykällä sen todisteeksi. Otat muita henkilöitä teille kylään, jotka näkevät tuon saman käytöksen ja pystyvät sen myöhemmin todistamaan.
Ja hommaat jonkun paikan, mihin lähdette lastenne kanssa HETI. Tuo on väkivaltaa ja OMAT lapsesi joutuvat sitä kokemaan KODISSAAN, jossa heidän pitäisi saada olla turvassa.
Toteat miehellesi, että olet nyt tässä tilanteessa aikuinen ja käyttäydyt sen mukaan. ON SINUN TEHTÄVÄSI SUOJELLA LAPSIASI, joten pakkaatte tavaranne ja muutatte (epäilen, että miestäsi et saa kuitenkaan lähtemään kodistanne). Erolla yms ei tarvi uhkailla. Toteat asian, että ensin muutatte erillenne lasten turvallisuuden vuoksi ja omaa parisuhdettanne mietitte sitten myöhemmin.
LAPSESI REAGOIVAT JO NYT KÄYTÖKSELLÄÄN TUOHON - aiheuttamianne vahinkoja on vaikeaa ja aikaavievää korjata, varsinkin, jos et heti ala toimia.