Kuinka monta vuotta olet ikävöinyt jotain ihmistä? Minkälainen suhde - joku exä tms? Kuka tekee tässä ennätyksen?

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vaivaa? Ihminen joka takertuu haavekuviin on varsin säälittävä ja jopa pelottava. Hankkikaa apua.

Mistä HAAVEKUVISTA TÄSSÄ PUHUT? Ei ole mitään haavekuvia vaan kaipuu jonkun toisen luokse joka ei enää ole läsna omassa elämässä mutta voisi ehkä vielä olla.

Tyhmien ihmisten kokoontumisajot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti olette niitä ihmisiä, joille pitää sanoa rehellisesti, että ; " Painu hel#..".  Muuten jäätte roikkumaan jossain huuhaa  oljenkorressa, jos yrittää ystävällisesti erota.

Miten roikkumaan? Olen blokannut henkilön joka ikisessä mahdollisessa paikassa, ja ennemmin helvetti jäätyy kuin ottaisin häneen minkään valtakunnan yhteyttä. Mutta toki tämänkin voi tietysti ajatella _roikkumisena_? Luulin että ketjun aiheena oli ikävä _tunteena_ - se on vähän eri asia.

Tämä - todellakin.

Lapsuudenkaveria, joka lakkasi pitämästä yhteyttä jo lapsena. Ei ole somessa. Yritin kerran aikuisena tavoitella yhteisen tuttavan kautta, mutta hän ei halunnut. Yli 30 vuotta kulunut.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmien ihmisten kokoontumisajot. 

Tervetuloa sinullekin!

Enpä ketään pa**iaista ala kaipaamaan.

Ei ole sellaista tilannettakaan onneksi!

19 vuotta, ex miesystävä. Särki sydämeni. En pystynyt suhteen päättymisen jälkeen pitämään yhteyttä vain kaverina, joten katkaisin välit kokonaan, miksi kiusata itseään. Ikävöin silti joskus häntä, hän kun on ainoa mies jota olen koskaan rakastanut, ei ole kukaan säväyttänyt riittävästi sen jälkeen. 

Noin 40 vuotta. Nuoruuteni suuri rakkaus, joka ei saanut oikein mitään aikaiseksi eli ei edistytty. Ja otinpa sitten sellaisen ukon jolla vauhti päällä ja halu perustaa perhe. Jonkin aikaa oli molempien kanssa säpinää. Mutta nopeat syövät hitaat. Liitosta syntyi lapsia ja meni hyvin kunnes tuli uskottomuus. Ja ero lopulta. 

Nyt tuo nuoruuteni rakkaus on jo kolmannessa liitossa. Tapasimme 10v sitten ja hän edelleen vannoi rakastavansa, mutta ei kuitenkaan pitänyt kunnolla yhteyksiä ja taas kyllästyin odottamiseen. Odotin jonkin aikaa yhteydenpitoa, soiteltiinkin, mutta sitten se vaan jäi. Maantieteellinen etäisyys liian pitkä. Ja jossain vaiheessa kuulin että mies mennyt naimisiin, joten olen lopettanut typerän haikailun.

38v. 

Olimme rakastavaisia mutta elämä vei erilleen vuosiksi. Tunteet ei ole koskaan kadonneet, äsken viimeksi laittoi viestiä. Molemmilla perheet joten edelleenkään emme ole virallisesti yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkaveria, joka lakkasi pitämästä yhteyttä jo lapsena. Ei ole somessa. Yritin kerran aikuisena tavoitella yhteisen tuttavan kautta, mutta hän ei halunnut. Yli 30 vuotta kulunut.

Soittaisin jo Poliisille, jos jollakin olisi tuollainen pakkomielle minua kohtaan. Et ymmärrä edes, jos toinen ei halua pitää yhteyttä. Kuinka voit edes kaivata ihmistä, joka ei pitänyt sinusta? 

Eiköhän suuri osa tässä maassa ole sen sortin tunnevammaisia, että kaipauskin on jo kiellettyä. Sinun täytyy vain yksinkertaisesti peitellä tunteesi ja juosta jonkun täydellisen kumppanin perässä, jota ei tule ikinä olemaan paitsi haaveissasi. Muistakaa, ettei ketään saa kaivata tässä k**ipäiden maassa ja turhaahan se olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suuri osa tässä maassa ole sen sortin tunnevammaisia, että kaipauskin on jo kiellettyä. Sinun täytyy vain yksinkertaisesti peitellä tunteesi ja juosta jonkun täydellisen kumppanin perässä, jota ei tule ikinä olemaan paitsi haaveissasi. Muistakaa, ettei ketään saa kaivata tässä k**ipäiden maassa ja turhaahan se olisikin.

Täällä ne selittää määritellen, että mitä sinun pitäisi ajatella, mitä tuntea ja mitä ei. Millainen mies sinulla tulisi olla. Millainen tulevaisuus. Saatko lapsia hankkia. Minkälainen työ sinulla pitää olla. Ainoa mitä saat tuntea on vihaa kaikkea ja kaikkia kohtaan. Paitsi itseäsi, se on tärkeää. Vauvafoorumi on ainakin 70% narsismia peilaava keskustelualusta sisällöltään.

Aika monta. Tänään pari tuntia sitten hänen kuolemastaan tuli ** vuotta. Antaisin mitä vaan, jos saisin puhua hänen kanssaan 15 minuuttia.

Lokakuusta 1992 lähtien. 

Kaikki kaipaamani ihmiset liittyvät nuoruuteeni. Kolmisenkymmentä vuotta olen heitä jokaista kaivannut. Sen jälkeen ei ole tullut kohdallani ihmisiä, jotka olisivat niin kolahtaneet.

Yksi ihminen opiskeluajoiltani 25 vuoden takaa. En oikeastaan kaipaa häntä sillä tavalla, mutta huomaan edelleen ajattelevani aika useinkin, että haluaisin puhua hänen kanssaan asiat väliltämme selviksi. Ollaan tavattukin sen jälkeen, viimeksi ehkä 8 vuotta sitten ja hän on kaverina Facebookissa, mutta ei me olla koskaan keskusteltu niistä asioista. Meidän kommunikaatio on sitä, että hän aina ilmestyy välillä tykkäilemään somekuvistani tai -postauksistani, ei ikinä postaile mitään sellaista ainakaan, mikä näkyisi minulle, eikä koskaan kommentoi mitään.



En halua hänen kanssaan mitään suhdetta tai mitään sellaista, haluaisin vaan puhua rehellisesti asiat halki. En oikein osaa edes sanoa, että miksi, ja epäilen ettei hänellä ole sellaista halua. Eikä minua oikeastaan huvita jutella mistään muusta tai nähdäkään. Tietyt asiat siellä menneessä on selvästi aiheuttaneet minulle tarpeen käydä ne läpi ja mennä eteenpäin. En ole edes vihainen hänelle mistään, mutta haluaisin vaan ehkä kerran sanoa ääneen senkin, että hän satutti minua hyvin pahasti ja että se on kaikki mennyttä. 

32 vuotta olen ikävöinyt yläasteaikaista ensirakkautta. Ei olla missään tekemisissä. Unta näen hänestä usein.