Toisen naisen tunteet kun salasuhdekumppani menehtyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt kaikenlaisia kuvioita mitä tulee näihin salasuhteisiin. Yhtenä merkittävänä yhdistävänä tekijänä on kuitenkin ollut ehkä pettäjän välttelevä kiintymyssuhde. Eli ei osata olla tunneyhteydessä siellä kotona. 

Ja niinkin että sillä puolisolla on välttelevä kiintymyssuhde, ei osaa olla tunneyhteydessä. Alkaa jo kohta naurattaa kun itsepintaisesti uskotaan että se rikkinäinen ihminen on aina tai ainoastaan se salasuhteeseen ryhtyvä.

Hyvin usein on. Asiasta lukuisia tieteellisiä tutkimuksia:

Olisi ihanaa kun kaikki olisi yksinkertaista ja idealistista mutta kun ei ole. Minä en puolustele salasuhteita, seksisuhteita en ymmärrä lainkaan mutta tähän ikään mennessä olen joutunut luopumaan kauniista ja horjumattomista käsityksistäni vastuusta ja syyllisyydestä. Toki salarakkaan ottava tekee sen teon mutta ihan oikeasti, sitä on saattanut edeltää, jopa vuosia, tuskaa ja hylätyksi tulemista siellä kotona. Onko se moraalisempaa ja rakkaudellisempaa kohdella puolisoa jonka on itse aikanaan valinnut kuin tämä olisi ilmaa, ei kiinnosta ihmisenä, ei kiinnosta miehenä/naisena ja läheisyyskin puistattaa? 

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihanaa kun kaikki olisi yksinkertaista ja idealistista mutta kun ei ole. Minä en puolustele salasuhteita, seksisuhteita en ymmärrä lainkaan mutta tähän ikään mennessä olen joutunut luopumaan kauniista ja horjumattomista käsityksistäni vastuusta ja syyllisyydestä. Toki salarakkaan ottava tekee sen teon mutta ihan oikeasti, sitä on saattanut edeltää, jopa vuosia, tuskaa ja hylätyksi tulemista siellä kotona. Onko se moraalisempaa ja rakkaudellisempaa kohdella puolisoa jonka on itse aikanaan valinnut kuin tämä olisi ilmaa, ei kiinnosta ihmisenä, ei kiinnosta miehenä/naisena ja läheisyyskin puistattaa? 

Silloin erotaan eikä salasuhteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt kaikenlaisia kuvioita mitä tulee näihin salasuhteisiin. Yhtenä merkittävänä yhdistävänä tekijänä on kuitenkin ollut ehkä pettäjän välttelevä kiintymyssuhde. Eli ei osata olla tunneyhteydessä siellä kotona. 

Ja niinkin että sillä puolisolla on välttelevä kiintymyssuhde, ei osaa olla tunneyhteydessä. Alkaa jo kohta naurattaa kun itsepintaisesti uskotaan että se rikkinäinen ihminen on aina tai ainoastaan se salasuhteeseen ryhtyvä.

Hyvin usein on. Asiasta lukuisia tieteellisiä tutkimuksia:

Ja joillain on henkilökohtaisia kokemuksia että on toisinpäin. Tutkimukset eivät poista sitä tosiasiaa. Eikö heillä ole oikeus tulla kuulluksi? On julmaa mitätöidä toisen traumaattista kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole  sr    mutta  en  ikinä  menisi  kirkkoon  omaisten  kanssa. Häpeä  olisi  hirveä, miten  siellä  esittelee  itsensä ? 

En ole koskaan ollut hautajaisissa (ja monissa olen ollut) joissa ihmiset esittelisivät itsensä kirkossa.

Kyllähän  kysytään  monesti  kukas  sinä  olet  :)     ennen  alkua  väki  kokoontuu.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihanaa kun kaikki olisi yksinkertaista ja idealistista mutta kun ei ole. Minä en puolustele salasuhteita, seksisuhteita en ymmärrä lainkaan mutta tähän ikään mennessä olen joutunut luopumaan kauniista ja horjumattomista käsityksistäni vastuusta ja syyllisyydestä. Toki salarakkaan ottava tekee sen teon mutta ihan oikeasti, sitä on saattanut edeltää, jopa vuosia, tuskaa ja hylätyksi tulemista siellä kotona. Onko se moraalisempaa ja rakkaudellisempaa kohdella puolisoa jonka on itse aikanaan valinnut kuin tämä olisi ilmaa, ei kiinnosta ihmisenä, ei kiinnosta miehenä/naisena ja läheisyyskin puistattaa? 

Silloin erotaan eikä salasuhteilla.

Ja elämä on aina suoraviivaista ja selkeää. Olen samaa mieltä mutta harva eroaa salamana jos kiehtovan ihmisen tapaa. Ja tässäkin ketjussa on esitetty asioita miksi se ei aina ole niin helppoa. Olisihan se ihanaa kun elämää voisi elää oppikirjan mukaan mutta kun ei se aina mene niin. Muuten, "taitavasti" täällä väistellään sitä että se puoliso olisikin se satuttava ihminen joka on jo jättänyt vaikka samassa taloudessa asuukin. Sitä ei tunnuta hyväksyvän sitten millään.

Voi  meillä  oli  niin  ihanaa  yhdessä. Ei  laskuja  ja  arkea  yhtä  juhlaa  kamarin  puolella. Kun  toi  vaimo   oli  ilkeä  kylmä  jääpala. Ihania  muistoja  pelkästään.. hohhoihaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole  sr    mutta  en  ikinä  menisi  kirkkoon  omaisten  kanssa. Häpeä  olisi  hirveä, miten  siellä  esittelee  itsensä ? 

En ole koskaan ollut hautajaisissa (ja monissa olen ollut) joissa ihmiset esittelisivät itsensä kirkossa.

Kyllähän  kysytään  monesti  kukas  sinä  olet  :)     ennen  alkua  väki  kokoontuu.  

Erikoista. Aina on menty kirkkonpenkkiin ilman small talkia tai tuntemattomille juttelua. Ehkä olen sitten ollut hautajaisissa joissa surraan eikä kiinnostuneena kytätä mahdollisia tuntemattomia. Siunaustilaisuudessa kyllä jutellaan pöytäseurueen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihanaa kun kaikki olisi yksinkertaista ja idealistista mutta kun ei ole. Minä en puolustele salasuhteita, seksisuhteita en ymmärrä lainkaan mutta tähän ikään mennessä olen joutunut luopumaan kauniista ja horjumattomista käsityksistäni vastuusta ja syyllisyydestä. Toki salarakkaan ottava tekee sen teon mutta ihan oikeasti, sitä on saattanut edeltää, jopa vuosia, tuskaa ja hylätyksi tulemista siellä kotona. Onko se moraalisempaa ja rakkaudellisempaa kohdella puolisoa jonka on itse aikanaan valinnut kuin tämä olisi ilmaa, ei kiinnosta ihmisenä, ei kiinnosta miehenä/naisena ja läheisyyskin puistattaa? 

Silloin erotaan eikä salasuhteilla.

Ja elämä on aina suoraviivaista ja selkeää. Olen samaa mieltä mutta harva eroaa salamana jos kiehtovan ihmisen tapaa. Ja tässäkin ketjussa on esitetty asioita miksi se ei aina

 

Naisen ollessa raskaana on todella törkeää, alhaista ja halveksittavaa mieheltä aloittaa salasuhde. Millainen ihmisenmuotoinen kuori tekee niin? Sieluton ja rakkaudeton?

Entä  jos  kymmenen  salarakasta, pitääkö  mennä  eturiviin  vai  taakse  istumaan? 

Vieläkö täällä jauhetaan tätä paskaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole  sr    mutta  en  ikinä  menisi  kirkkoon  omaisten  kanssa. Häpeä  olisi  hirveä, miten  siellä  esittelee  itsensä ? 

En ole koskaan ollut hautajaisissa (ja monissa olen ollut) joissa ihmiset esittelisivät itsensä kirkossa.

Kyllähän  kysytään  monesti  kukas  sinä  olet  :)     ennen  alkua  väki  kokoontuu.  

Erikoista. Aina on menty kirkkonpenkkiin ilman small talkia tai tuntemattomille juttelua. Ehkä olen sitten ollut hautajaisissa joissa surraan eikä kiinnostuneena kytätä mahdollisia tuntemattomia. Siunaustilaisuudessa kyllä jutellaan pöytäseurueen kanssa.

 

Ootko  sarja" salarakas, tuntuu  olevan  kokemusta  :)  

Minusta salarakkaan hautajaisissa on surullinen asia. Siellä se vaimo ja lapset saavat osanottoja ja surunvalitteluja, heitä tuetaan ja he ovat voineet järjestää haluamansa surujuhlan. Salarakas suree yksinään, ehkä jopa hieman huvittuneiden katseiden kohteena. Saatoit saada hyviä hetkiä, mutta et saanut muuta kuin ne hetket.

Vierailija kirjoitti:

Minusta salarakkaan hautajaisissa on surullinen asia. Siellä se vaimo ja lapset saavat osanottoja ja surunvalitteluja, heitä tuetaan ja he ovat voineet järjestää haluamansa surujuhlan. Salarakas suree yksinään, ehkä jopa hieman huvittuneiden katseiden kohteena. Saatoit saada hyviä hetkiä, mutta et saanut muuta kuin ne hetket.

Mitä tukea salarakas ansaitsisi?  Ei mitään. Elämä. On. Valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ylpeilisi sillä jos minulla olisi mies ja perhe mutta en kuitenkaan kelpaisi tai riittäisi rakastetuksi.

Joku sentään on saanut miehen ja perheen, toiset naiset saavat vain rippeet varatusta miehestä.

"Saanut miehen". Jahuu, siinäpä naisen suurin elämäntavoite.

Sen verran on tullut elämää nähtyä, että liitot joissa eletään salasuhteissa, ovat täynnä välinpitämättömyyttä ja halveksuntaa. Kuitenkin se, että tulee jätetyksi toisen vuoksi on useimmille niin suuri nöyryytys, että siitä itsestäänselväksi muodostuneesta vanhasta pallosta jalassa aletaan hirveä taistelu välttääkseen sen iskun egolle. Osa jää yhteen ja taistelu jatkuu. Mutta ne jotka ovat uskottomuuden seurauksena eronneet,  niistä jokainen on 3 v myöhemmin tyytyväisempi elämäänsä kuin vuosiin.

Älkää pitäkö pitkää suhdetta ja varsinkasn sitä saamerin taloa jonain itsearvoisena tarkoituksena elämässä! Saatatte huomata, että todellinen onni löytyykin aivan muualta. Ja että tämä väsynyt ihmisen kuori, suorittaja ja tomumaja, onkin kiinnostava ja hyvä tyyppi, jonka seuraa rakastaa jo itsekin niin miksei muutkin rakastaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ylpeilisi sillä jos minulla olisi mies ja perhe mutta en kuitenkaan kelpaisi tai riittäisi rakastetuksi.

Joku sentään on saanut miehen ja perheen, toiset naiset saavat vain rippeet varatusta miehestä.

"Saanut miehen". Jahuu, siinäpä naisen suurin elämäntavoite.

Sen verran on tullut elämää nähtyä, että liitot joissa eletään salasuhteissa, ovat täynnä välinpitämättömyyttä ja halveksuntaa. Kuitenkin se, että tulee jätetyksi toisen vuoksi on useimmille niin suuri nöyryytys, että siitä itsestäänselväksi muodostuneesta vanhasta pallosta jalassa aletaan hirveä taistelu välttääkseen sen iskun egolle. Osa jää yhteen ja taistelu jatkuu. Mutta ne jotka ovat uskottomuuden seurauksena eronneet,  niistä jokainen on 3 v myöhemmin tyytyväisempi elämäänsä kuin vuosiin.

Älk

Onko sulla joku trauma talosta? Koskaan ei pidä muuttaa taloon johon ei oikeasti haluaisi muuttaa miellyttäkseen kumppaniaan hylkäämisen pelossa. Se on halveksittavaa epärehellisyyttä. Ja toisen ihmisen luottamuksen häikäilemätöntä jopa sadistista hyväksikäyttöä.

670: onko tässä siis ollut kaiken aikaa kyseessä jokin tai useampi tapaus jossa mies alkaa salasuhteeseen kun vaimo on raskaana? Se on todella törkeää. Mutta mitä olen ketjua lukenut on esitetty erilaisia skenaarioita, ei yhtä ainoaa. Tuntuu että moni tosiaan kirjoittaa omista peloistaan käsin tai on joutunut itse petetyksi, on ymmärrettävää että näkee asiat sen oman kokemusensa ja tunteidensa kautta, silti olisi hyvä jos edes yrittäisi ajatella muutenkin kuin sen oman eineutraalin ajatusmaailman kautta. Ihmettelen tosissaan miksi kielletään se että joskus, huom joskus, sitä salasuhteilijaa on kohdeltu pahasti kaltoin ja halutaan kynsin hampain pitää kiinni että se puoliso kotona on kaikkeen viaton ja ihana ja salarakkaan ottanut paha, kyvytön kommunikoimaan, itsekäs, narsisti jne.

Entä jos naimisissa ollut pariskunta oli lapseton ja kuolleen ainoa lapsi (perijä) onkin tehty sen toisen naisen kanssa? Eikö lapsikaan saa tulla isänsä hautajaisiin?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole  sr    mutta  en  ikinä  menisi  kirkkoon  omaisten  kanssa. Häpeä  olisi  hirveä, miten  siellä  esittelee  itsensä ? 

En ole koskaan ollut hautajaisissa (ja monissa olen ollut) joissa ihmiset esittelisivät itsensä kirkossa.

Kyllähän  kysytään  monesti  kukas  sinä  olet  :)     ennen  alkua  väki  kokoontuu.  

Erikoista. Aina on menty kirkkonpenkkiin ilman small talkia tai tuntemattomille juttelua. Ehkä olen sitten ollut hautajaisissa joissa surraan eikä kiinnostuneena kytätä mahdollisia tuntemattomia. Siunaustilaisuudessa kyllä jutellaan pöytäseur

Tosissasiko kysyt? En ole sarja enkä uniikki, kerroin hautajaisista joita suuren suvun, laajan ystäväpiirin ja pitkäaikaisen työpaikan, naapuruston ja harrastusten takia on tullut käytyä, ikää kun jo 60. Eikö täällä enää muut hautajaisiin mene kuin salarakkaat?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos naimisissa ollut pariskunta oli lapseton ja kuolleen ainoa lapsi (perijä) onkin tehty sen toisen naisen kanssa? Eikö lapsikaan saa tulla isänsä hautajaisiin?  

Siinä tapauksessa luulisi että se vaimo olisi tietoinen siitä toisesta naisesta. Vai voisiko uskoa että on itse hänet synnyttänyt?