Kun ei vaan löydä paikkaansa sosiaalisissa ympyröissä :(

Jotain vikaahan minussa on. Isoissa porukoissa on epäluonteva olo, en osaa ystävystyä, olen joko liian etäinen tai tuttavallinen. En osaa jäädä vaihtamaan naapurin kanssa kuulumisia, aina jos on porukkaa koolla, niin oikealta ja vasemmalta ihmiset kääntyy minusta pois päin ja huomaan taas olevani se ylimääräinen. 

Lasten ollessa pieniä oli puistotuttuja ja päiväkotituttuja, mutta jotenkin tuntui, että aina joutui pettymään. Sitä itse ehdotti treffejä ja esim. tarjosin hoitoapua, jota kyllä hyödynnettiin, mutta sitten homma hiipui. Tai sitten joku jäi valheesta kiinni, enkä kokenut enää voivani luottaa. 

Olen ihan jokseenkin täyspäinen nelikymppinen nainen, mutta suhteessa muihin ihmisiin mulla on kuin kolme kättä ja viisi jalkaa.