Huono-osaisuuden periytyminen - Keskustelua

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhempani olivat työttömiä alkoholisteja, ja elivät toimeentulotuella koko lapsuuteni. Kumpikaan ei koskaan käynyt päivääkään töissä. Mitään peruskoulun jälkeistä koulutusta ei kummallakaan ollut. Lapsuuteni oli alkoholin ja väkivallan sävyttämä. Alkuun kuljin samoja polkuja, koska muuta mallia ei ollut. Jossain vaiheessa vahingossa työllistyinkin työkkärin kurssin jälkeen, ja tykästyinkin työelämään. Myöhemmin opiskelin ammattin erittäin hyvillä arvosanoilla, ja pääsin parempaan asemaan työelämässä. Nyt opiskelen ammattikorkeakoulussa ja olen samalla hyväpalkkaisessa työssä. Välini vanhempiini ovat katkenneet, sillä he eivät hyväksy elämäntapaani, eivätkä varsinkaan sitä, etten suostu heitä elättämään koska olen nyt rikas. En oikeastaan ole pahoillani välirikosta, sillä en halua enää olla osa tuota heidän maailmaansa, enkä halua sen lieveilmiöitä omaani enkä lasteni elämään. 

 

Tuo rikas piti olla heittomerkeissä. Oikeasti en toki ole rikasta nähnytkään, vaikka talous on hyvällä mallilla.

Ap, kunnioitan sinua ja miestäsi! 

Kaikkea hyvää! 

Nykyään pääsee kuka tahansa opiskelemaan niin pitkälle kuin haluaa. Huono osa, taivaalta tiputettu, on vain tekosyy laiskalle. 

Vanhempani eivät olleet huono-osaisia. Valitisin huono-osaisuuden, koska en pidä ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vanhemmat on huonot ja tukea ei ole niin lapsi voi kyllä itse päättää selviytyä ja menestyä. Ne voimavarat voivat löytyä haaveista, harrastuksista tai mistä vain.

Usein jo se, että tietää miten haetaan opiskeleen ja miten pääsee opiskelija-asuntoon ja miten käytännöt asiat hoituu niin on jo iso mahdollisuus. 

Noin voi puhua vain vaikeaa masennusta kokematon henkilö. Tutkimusten mukaan masennus merkittävästi heikentää muistia, keskittymis- ja oppimiskykyä. Vaikeassa masennuksessa ihminen on niin väsynyt, ettei jaksa kuin nukkua ja niin masentunut, ettei edes pysty lähtemään ulos ja kohtaamaan muita ihmisiä. Hygieniastakin huolehtiminen saattaa jäädä. Sitten jos on vielä paniikkihäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, niin ei siinä kunnossa ihan oikeasti opiskella ja menestytä.

Toki sieltäkin voidaan nousta ja mennä askel askeleelta eteenpäin, mutta se on vuosien mittainen prosessi.

Siihen on syynsä, miksi kaltoinkohdelluista lapsista kasvaa tutkimusten mukaan alisuoriutujia ja usein syrjäytyneitä. Kaikki ei ole vain itsestä kiinni. 

Hei AP! Kyllä varmaan Kelasta olisi saanut toimeentulotukea niihin lukion kirjoihin.

Mä olen kuullut, että usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison.

En usko että on olemassa mitään yhtä yksittäistä tekijää millainen kenenkin elämästä tulee. Elämässä kaikki vaikuttaa kaikkeen, kotiolot, geenit, kotoa saatu tuki ja kannustus, ympäristö, minkälaista koulua käy ja millainen ilmapiiri koulussa ja opetuksessa on, omat valmiudet oppia ja opiskella, perheen taloudellinen tilanne, oma ja läheisten terveys, oma ja muiden usko usko itseen ja omiin kykyihin, kaverit jne.

Muuttujia on aivan liikaa että voitaisiin sanoa suoraan tai yksiselitteisesti että joku asia johtaa johonkin.

Isäni alkoholisoitui täysin kun olin pieni. Äiti lähti ja me lapset toki mukana. Oli pienipalkkaisessa työssä ja tukia ei saatu, paitsi toki kelasta lapsilisät ja elatustuet. Kunnon ruokaa ei aina ollut, äiti toi jämiä töistä. Asuntoon varmaan meni ne enimmät rahat, kun äiti halusi että ei asuta kuitenkaan ihan siellä pahimmassa vuokraslummissa, missä hetki oltiin kun vanhemmat erosivat. 

Äiti kyllä muistaakseni yritti puhua koulutuksesta, ollaan kuitenkin kaikki sillä tavalla fiksuja että pärjättäisi kyllä. Suku on kuitenkin aina ollut duunareita täynnä ja sitä ei vaan ollut mitään tietoa mistään akateemisesta maailmasta ja sen mahdollisuuksista. Amiksen sitten kuitenkin kävin, mutta töitä en saanut muutamaan vuoteen. Lopulta kuitenkin sain ja myös sitten vakipaikan sieltä. Ja sitten sain oman perheen, mutta vuosi sen jälkeen kun palasin töihin, sain kenkää kun oli yt:t. Varmaan juuri siksi kun oli ne pienet lapset. Sen jälkeen ei sitten olekaan mitään vakituista löytynyt ja nyt kouluttaudun uudelleen. Yritän myös lapsille näyttää esimerkkiä samalla. 

Ja yritän lapsille kertoa myös muista mahdollisuuksista kuin vain duunarialoista. Mutta he saavat itse kyllä päättää, mutta kannustan kyllä. Valitettavasti itsekin olen ollut pienituloinen lähes koko heidän elämänsä ajan, samoin heidän isänsä. Tulot kyllä nousee uuden ammatin myötä, mikäli vaan työtä siitä saan. Ja lapset saa tässä asua ainakin opintojen ajan, itse halusin jo aika nuorena pois, kun asuttiin niin ahtaasti ja muutenkaan omaa vapautta ei oikein ollut. 

Eli kyllä sitä voi nousta ja ainakin oppia vanhempiensa virheistä. Ja veikkaan että omat lapset pärjää jo hyvin. Itse en niin arvota sen perusteella mitä kouluja on käynyt, kunhan kuitenkin pärjää omillaan ja on tyytyväinen elämäänsä. Tästä syystä en ole opiskellut mihinkään akateemiseen alaan, kun ei vaan oikein kiinnosta. Tai on aloja mitkä ehkä kiinnostaa, mutta ymmärrän myös ne omat mahdollisuudet työllistyä. Joten ehkä parempi pitää ne harrastuksena. 

Christiiina kirjoitti:

Hei AP! Kyllä varmaan Kelasta olisi saanut toimeentulotukea niihin lukion kirjoihin.

Ei silloin toimeentulotuki ollut kelalla, vaan paikallisella sossulla.