Huono-osaisuuden periytyminen - Keskustelua
Tuli tässä mieleen, että miten toimeentulotuella elävän perheen nuori pääsee kiinni opintoihin ja työelämään?
Olen itse perheestä, jossa molemmilla vanhemmilla mt taustaa. Kesätöitä en voinut tehdä, sillä se olis vaikuttanut perheen toimeentulotukeen. Lukioon olis ollut koulumenestyksen puolesta mahdollisuuksia, mutta rahatilanne oli niin huono, että ei olisi ollut varaa kirjoihin ja muihin. Menin amikseen sellaiselle alalle, josta olisi täytynyt lähteä syventämään opintoja.
Hain itse toimeentulotukea, mutta olin oppinut, ettei töitä kannata tehdä, koska toimeentulotuesta vähennetään.
Vasta oman lapsen synnyttyä lähempänä kolmeakymmentä tajusin, että haluan omalle lapselle jotain muuta.
Saatiin miehen kanssa molemmat töitä lapsen ollessa alle 1v. Palkka ei päätä huimaa, mutta tuntuu onnenpotkulta, että ollaan duunareita, eikä sosiaalipummeja.
Tästä olis kiva lukea keskustelua ja kokemuksia.
Kommentit (30)
Kyllähän se vanhempien malli on vahva. Varsinkin, jos vanhemmat on sellaisia herroja arvostelevia ja opiskeluja vähätteleviä elämänkoululsisia niin lapsi kuulee näitä ja omaksuu vanhempien mielipiteitä.
Kaveripiirillä on suuri merkitys opintojen suhteen, että minne kaverit hakeutuu. Teininä voi tulla myös häpeä omien vanhempien työttömyydestä ja pyrkimys parempaan.
Lukio on maksuton, joten toimeentulotukiperheen lapsi voi ihan hyvin kirjoittaa laudaturin paperit ja päästä opiskelemaan esim. lääketiedettä.
Itse ajattelen, että raha ei ole se, joka vaikuttaa lasten opiskeluihin ym. Se on vanhempien asenne ja kannustus.
Ainakin minä tiedän moniakin, joilla on menestyneet vanhemmat, mutta kotoa ei taloudellista apua ole tullut. Töitä on lääkäri perheen lapset tehneet opintojen ohessa ja kesät.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vanhempien malli on vahva. Varsinkin, jos vanhemmat on sellaisia herroja arvostelevia ja opiskeluja vähätteleviä elämänkoululsisia niin lapsi kuulee näitä ja omaksuu vanhempien mielipiteitä.
Kaveripiirillä on suuri merkitys opintojen suhteen, että minne kaverit hakeutuu. Teininä voi tulla myös häpeä omien vanhempien työttömyydestä ja pyrkimys parempaan.
Ei se omena kauas puusta putoa. Luusereiden penskat on luusereita.
Kaikki mahdollisuudet on annettu myös köyhän lapselle. Ei sitä voi pakottaa niitä käyttämään. Voit viedä hevosen veden äärelle, mutta et pakottaa juomaan
Toi on kyllä niin väärin, että vanhemmat kieltää nuorelta kesätyöt tukien takia. Kuitenkin ne vanhemmat lykkää nuoren omilleen heti kun nuori täyttää 18v ja tukien varaan tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mahdollisuudet on annettu myös köyhän lapselle. Ei sitä voi pakottaa niitä käyttämään. Voit viedä hevosen veden äärelle, mutta et pakottaa juomaan
Bullshittiä. Analogiaasi eläytyen: Jos se juoma-astia on esim. niin korkealla, että hevonen ei siihen yllä, hän ei siitä voi juoda, vaikka häntä ei kukaan estäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mahdollisuudet on annettu myös köyhän lapselle. Ei sitä voi pakottaa niitä käyttämään. Voit viedä hevosen veden äärelle, mutta et pakottaa juomaan
Bullshittiä. Analogiaasi eläytyen: Jos se juoma-astia on esim. niin korkealla, että hevonen ei siihen yllä, hän ei siitä voi juoda, vaikka häntä ei kukaan estäisikään.
Ei se juoma-astia ole sen korkeammalla kuin muillakaan. Mahdollisuudet on samat, mutta usein vanhemmilta on periytyy se asenne ettei opinnot kannata ja rikkaiden kotkotuksia.
Se, että löytyy edes yksi aikuinen nuoren elämästä, joka kannustaa tai kaveripiiri on hyvä ja tsemppaava niin se on merkittävä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mahdollisuudet on annettu myös köyhän lapselle. Ei sitä voi pakottaa niitä käyttämään. Voit viedä hevosen veden äärelle, mutta et pakottaa juomaan
Bullshittiä. Analogiaasi eläytyen: Jos se juoma-astia on esim. niin korkealla, että hevonen ei siihen yllä, hän ei siitä voi juoda, vaikka häntä ei kukaan estäisikään.
Ei se juoma-astia ole sen korkeammalla kuin muillakaan. Mahdollisuudet on samat, mutta usein vanhemmilta on periytyy se asenne ettei opinnot kannata ja rikkaiden kotkotuksia.
Se, että löytyy edes yksi aikuinen nuoren elämästä, joka kannustaa tai kaveripiiri on hyvä ja tsemppaava niin se on merkittävä asia.
Sepä se, jos niitä kannustavia tukipiirejä ei ole. Toisilla on ympärillään vain lyttääjiä ja kiusaajia. Näiden aiheuttaman masennuksen ja pelko- ja ahdistustilojen vallassa ei niin vain opiskellakaan, saati käydä töissä. Tai olla ylipäätään ihmisten kanssa tekemisissä.
Vaikka vanhemmat on huonot ja tukea ei ole niin lapsi voi kyllä itse päättää selviytyä ja menestyä. Ne voimavarat voivat löytyä haaveista, harrastuksista tai mistä vain.
Usein jo se, että tietää miten haetaan opiskeleen ja miten pääsee opiskelija-asuntoon ja miten käytännöt asiat hoituu niin on jo iso mahdollisuus.
Mä menin kesätöihin enkä kertonut vanhemmille, 12-vuotiaana. Otin palkan käteisenä. Säästin kaikki kesätyörahat ja menin niillä lukioon. Tein töitä lukion ohessa ja elätin vanhempiani siinä sivussa. Kun sain ammatin rupesin yrittäjäksi. Ei ole mikään pakko toimia kuten vanhempansa.
Mä oon vähävarainen yh. Mutta lapsi menestyy koulussa koska tuen häntä. Kokeista 9-10 aina. Rakastan häntä ehdoitta ja jokaisena päivänä osoitan rakkautta. Kannustan ja kehun. En vaadi mitään muuta kuin että kohtelee toisia hyvin. Myös itseään.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että raha ei ole se, joka vaikuttaa lasten opiskeluihin ym. Se on vanhempien asenne ja kannustus.
Ainakin minä tiedän moniakin, joilla on menestyneet vanhemmat, mutta kotoa ei taloudellista apua ole tullut. Töitä on lääkäri perheen lapset tehneet opintojen ohessa ja kesät.
Ei se raha mikään ylitsepääsemätön este ole, mutta vanhempien rajoittuneisuus vaikuttaa. Jos lapsen sosiaaliset piirit ovat pienet, eikä kukaan neuvo opintoihin tai töihin liittyen, syntyy tietynlainen kupla.
Meillä on väkivaltaa ja mielenterveysongelmia ollut useammassa sukupolvessa. Oma äitini oli siinä mielessä poikkeus, ettei käyttänyt koskaan päihteitä kuten kaikki sisaruksensa vielä tähän päivään. Meidän perheessä vallitsi ihan oma kupla. Äidin sisaruksista yhdelläkään ei ole minkäänlaista toisen asteen tutkintoa. Kaikki olivat valtavan ylpeitä, kun lähdin ammattikouluun. Isä kävi kyllä lukion, mutta alkoi vetämään piristeitä nuorena jääden työelämän ulkopuolelle. Isän perhe asuu ympäri Eurooppaa, enkä ole heidän kanssaan ollut missään tekemisissä.
Valmistuin ja asioin työkkärin kanssa vuosia. Kärsin itse ahdistuksesta ja vaikka kävin silloin tällöin työhaastatteluissa, epävarmuus paistoi varmasti valovuosien päähän. Elin työttömänä tehden ruuat itse, käyden kävelyllä, kierrellen kirppiksiä ja lukien kirjaston kirjoja. En vaan pystynyt näkemään itsessäni sellaista arvoa, että kukaan haluaisi minua töihin.
Kun sitten lopulta sain työn, huomasin, ettei se olekaan sen kummempaa.
Meillä oli samanlainen lapsuudenperhe, mutta lukion kirjat, pitkän matematiikan laskin ja yo-koemaksuthan kuuluvat toimeentulotuen lisämenoiksi. Sossu maksoi mun lukion kokonaisuudessaan. Toki henkinen perintö on kurja ja lannistava, mutta olen todella kiitollinen kaikesta saamastani tuesta. Olen 30-v. ja valmistumassa yliopistosta luokanopettajaksi, eli jälkijunassa mennään. Ajokorttiinkin mulla oli varaa vasta viime vuonna. En kuitenkaan koe, että ylisukupolviset ongelmat olisivat pilanneet elämäni, todella paljon on kiinni omasta itsestä. Toki FAS- tai muutoin vammautetuilla lapsilla ei samoja mahdollisuuksia ole. Itselläni terveenä ihmisenä onnistui luokkanousu suht helpostikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mahdollisuudet on annettu myös köyhän lapselle. Ei sitä voi pakottaa niitä käyttämään. Voit viedä hevosen veden äärelle, mutta et pakottaa juomaan
Bullshittiä. Analogiaasi eläytyen: Jos se juoma-astia on esim. niin korkealla, että hevonen ei siihen yllä, hän ei siitä voi juoda, vaikka häntä ei kukaan estäisikään.
Ei se juoma-astia ole sen korkeammalla kuin muillakaan. Mahdollisuudet on samat, mutta usein vanhemmilta on periytyy se asenne ettei opinnot kannata ja rikkaiden kotkotuksia.
Se, että löytyy edes yksi aikuinen nuoren elämästä, joka kannustaa tai kaveripiiri on hyvä ja tsemppaava niin se on merkittävä asia.
Minulle sanoi yksi viisas, että lapsi kyllä selviää jos on edes yksi aikuinen joka kannustaa, auttaa ja tukee lasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on köyhyyden lisäksi periytynyt tyhmyys. Se estää opiskelut.
Kyllä huonot geenit ovat yksi tekijä, valitettavasti. Toinen on rajalliset mahdollisuudet, jos lähtökohdat ovat heikot, esimerkiksi asunnon perijä voi helposti ryhtyä yrittäjäksi, suurellakin riskillä, koska ei ole sitä vuokraa, eikä lainaa ja vähätkin tienatut varat jäävät investointeihin ja sijoituksiin ym, eikä pelkkään elämiseen.
Ja ehkä pieni vaikutus voi olla myös vanhempien antamalla heikolla mallilla, moni oppii jo pienestä pitäen tukien käyttäjäksi, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli samanlainen lapsuudenperhe, mutta lukion kirjat, pitkän matematiikan laskin ja yo-koemaksuthan kuuluvat toimeentulotuen lisämenoiksi. Sossu maksoi mun lukion kokonaisuudessaan. Toki henkinen perintö on kurja ja lannistava, mutta olen todella kiitollinen kaikesta saamastani tuesta. Olen 30-v. ja valmistumassa yliopistosta luokanopettajaksi, eli jälkijunassa mennään. Ajokorttiinkin mulla oli varaa vasta viime vuonna. En kuitenkaan koe, että ylisukupolviset ongelmat olisivat pilanneet elämäni, todella paljon on kiinni omasta itsestä. Toki FAS- tai muutoin vammautetuilla lapsilla ei samoja mahdollisuuksia ole. Itselläni terveenä ihmisenä onnistui luokkanousu suht helpostikin.
Onnittelut saavutuksistasi!
Mä olin todella epävarma itsestäni, eikä mulla ollut nuorena juurikaan tulevaisuuden haaveita. Mulle riittää tällä hetkellä, että on töitä.
Omaa lasta tulen tukemaan opiskeluissa ja toivon, että menestyy vanhempiaan paremmin.
Voi olla, etteivät vanhemmat tienneet, että tukea voi saada kirjoihin.
Luulen myös, että vanhempien kokema alemmuudentunne tarttui minuun, enkä siksi nähnyt itseäni parempiosaisten seurassa opiskelemassa.
Ap
Mun vanhempani olivat työttömiä alkoholisteja, ja elivät toimeentulotuella koko lapsuuteni. Kumpikaan ei koskaan käynyt päivääkään töissä. Mitään peruskoulun jälkeistä koulutusta ei kummallakaan ollut. Lapsuuteni oli alkoholin ja väkivallan sävyttämä. Alkuun kuljin samoja polkuja, koska muuta mallia ei ollut. Jossain vaiheessa vahingossa työllistyinkin työkkärin kurssin jälkeen, ja tykästyinkin työelämään. Myöhemmin opiskelin ammattin erittäin hyvillä arvosanoilla, ja pääsin parempaan asemaan työelämässä. Nyt opiskelen ammattikorkeakoulussa ja olen samalla hyväpalkkaisessa työssä. Välini vanhempiini ovat katkenneet, sillä he eivät hyväksy elämäntapaani, eivätkä varsinkaan sitä, etten suostu heitä elättämään koska olen nyt rikas. En oikeastaan ole pahoillani välirikosta, sillä en halua enää olla osa tuota heidän maailmaansa, enkä halua sen lieveilmiöitä omaani enkä lasteni elämään.
Totta se on, että sinulla on ollut huomattavasti rajallisemmat mahdollisuudet edetä esim. uran ja koulutuksen suhteen perheesi heikosta rahatilanteesta johtuen, ja toki vanhempien mielenterveystausta saattaa vaikuttaa muutenkin. Välttämättä ei vaikuta, eikä voi sanoa, että mt-taustaiset vanhemmat olisivat automaattisesti huonompia vanhempia. Se asettaa kuitenkin tietynlaisia haasteita sille, missä määrin on voimavaroja vaikkapa tukea ja kannustaa lasta. Toisaalta se vaikuttaa myös siihen, millä tavalla pystyy/jaksaa esim. hakea tietoa erilaisista tukipalveluista.
Muutama vuosi sitten tuli voimaan maksuton 2.asteen koulutus, joten lapsellasi ei tule (ainakaan näillä näkymin, ellei tätä sitten siihen mennessä ole ehditty kumota), jolloin oppimateriaalien kustannuksista ei tarvitse huolehtia. Tämä olisi luultavasti auttanut aikanaan sinunkin tilanteessasi.
Olen itse myös duunariperheestä ja nyt yliopistossa alalla, jonne on suht. vaikea päästä sisään. Eli siis duunaritaustalla tämä kyllä onnistuu, joten pystytte antamaan lapsellenne hyvät mahdollisuudet. Lapsuuteni ei ollut varsinaisesti köyhä ja vanhemmat olivat aina töissä, joten olin taloudellisesti kuitenkin paremmassa asemassa kuin vaikka sinä lapsuudessasi. Näillä asioilla on vaikutusta myös mahdollisuuksiin ja tulevaisuudennäkymiin - riippuen toki monista eri tekijöistä.
Tasa-arvoisia mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole ns. työläistaustaisilla ja sosioekonomisesti paremmassa asemassa olevilla, luokka vaikuttaa edelleen. Huomaan usein opinnoissa, miten suurella osalla ei ole juurikaan käsitystä siitä, millä tavalla vanhempien ja lapsuuden perheen rajalliset resurssit vaikuttavat. Sitä paitsi korkeakoulutus periytyy meilläkin edelleen vahvasti, mikä indikoi myös jonkinlaisesta huono-osaisuuden periytymisestä - en sano, että se, ettei korkeakoulutusta ole, olisi automaattisesti huono-osaisuutta tai johtaisi siihen. Kuitenkin ns. duunariperheiden kasvatit ovat aliedustettuina esim. yliopistokoulutetuista, ja tuskinpa tämä johtuu sellaisesta, että he olisivat vain ihmisinä jotenkin olemuksellisesti niin erilaisia kuin vaikkapa akateemisen taustan omaavat opintoihin suuntaavat. Ongelma siis on nimenomaan siinä, jos sitä ei nähdä mahdolliseksi ja näin tosiasiallinen mahdollisuuksien tasa-arvo ei toteudukaan.