Lue keskustelun säännöt.
Miten toimisitte miehen äidin kanssa tässä tilanteessa?
13.04.2024 |
Ihan mukava ihminen mutta meillä ei ole mitään yhteistä. Miehelle on kuitenkin tärkeää että viettäisin ainakin joskus aikaa hänen perheensä kanssa, joten teen niin.
Hänen äitinsä lempipuuha on käydä ravintoloissa. Siis ei ryyppäämässä, vaan lounaalla tai illallisella kokeilemassa erilaisia ruokia. Mikä on oikein mukavaa, paitsi että hän haluaa yleensä valita ravintolan ja meillä on täysin erilainen maku. Toki välillä teen itse ehdotuksia mutta en halua minäkään aina olla se, jonka tahdon mukaan mennään.
Joten missä menee kultainen keskitie? Mitä itse tekisitte?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
"Siis mistä tässä nyt käytännössä on kyse? Hän rakastaa sushia ja sinä vihaat sushia? Etkä uskalla sanoa vihaavasi sushia?"
No käytännössä tuolla tapaa. Vaikka ei sushista kyse mutta juuri tuo periaate. Olen aika tarkka ruokavaliostani joten kun hän haluaa vaikka johonkin pikaruokapaikka-tyyliseen paikkaan niin olen kauhuissani että pitääkö minun syödä täällä jotain kun en todellakaan halua.
No voi hyvänen aika! Kasva aikuiseksi. Ette varmaan kuitenkaan joka kerta tavatessanne mene Mäkkäriin, niin ei sun vaaka hajoa siitä, että joskus syöt "pikaruokaa". Ja siellä Mäkkärissäkin voit tilata hampurilaisen pelkällä pihvillä ja salaatilla, ottaa kaveriksi porkkanat ja jäävettä. Jos kyse on oikeasti jostain allergioista tms., niin silloin tietysti sanot, että olet allerginen. Kun anoppi kerran maksaakin vielä, niin ei pitäisi olla oikeasti mikään ongelma. Tsiisus, mikä prinsessa olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä pitää syödä. Maksaako anoppi myös poikansa ja miniänsä ravintolaruoat?
Aloittaja paljasti olevansa suomenruotsalainen hienostelija. Ylimielisempää sakkia saa etsiä, se on ongelma. Aloittaja ei moiti anopin persoonaa, mutta ylenkatsoo tätä, koska kyseessä taitaa olla suomalaistaustainen nainen, joka tykkää syödä ulkona, muttei niin hienosti kuin prinsessa haluaisi.
Anoppi siis haluaa mennä lounasbuffiin ja vastaaviin ja sinua hävettää ajatus, että joku tuttu näkisi sinut sellaisessa, koska olet itse tottunut käymään lounaalla Kämpin ala cartessa. Etkä halua tunnustaa tätä miehellesi, koska se loukkaisi miehen tunteita.
Ei helevetti. Lopettaisin tuon ravintolassa käymisen anopin kanssa. Jos ei mitään muuta voida tehdä niin sitten ei voi mitään. Ja miehen on ymmärrettävä tuo asia. Onneks ei oo anoppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulliörvelöt yrittää usein vierittää sosialisoinnin oman perheensä kanssa puolisolleen, ja jotkut eukot suostuu tähän. Ukko sitten taustalta kommentoi jotakin eikä välttämättä osallistu enää mihinkään, vaikka kyse on hänen omista vanhemmistaan, sisaruksistaan jne. 🤡
Minulla on tällainen mies. Hän jopa kutsui vanhempansa meille kylään tavatakseen heitä, mutta lähti itse ulkotöihin kun tulivat ja jätti minut seurustelemaan vanhempiensa kanssa. Kun tajusin kuvion niin järjestin itselleni muuta puuhaa aina kun mies sopi tapaamisen vanhempiensa kanssa. Seuraus oli, että mies ei enää sovi tapaamisia eikä tapaa vanhempiaan, koska ei halua tavata heitä ilman että olen siinä hoitamassa sen seurustelun.
Minä otin hirveet kännit, kun appivanhemmat tulivat kylään. Heiluin vain kännipäissään j
Jos tuo oli edes totta, mutta miehenä olisin pihalle sinut heittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini ei osannut ajatella kuin ruokaa. Erehdyin alkuaikoina lähtemään yhteiselle Ruotsin-risteilylle. Koko reissu meni siihen että syötiin, etsittiin ruokapaikkaa tai poistuttiin sellaisesta. Ja koko risteily puhuttiin ruoasta, jauhettiin niitä syötyjä aterioita ja mietittiin mitä seuraavaksi syötäisiin. Siis ihan kirjaimellisesti.
Anoppini kuolemasta on 15v ja tällä hetkellä ottaisin heti takaisin ärsyttävän anoppini. En tiennyt mitä menetin.
-sivusta
Taas tää sama typerä horina.
Ei ole typerää jorinaa, sinulla on. Minun anoppini kuolemasta on 12v ja edelleen häntä ikävöin. Vaikka ei oltu aina samoilla aalloilla, niin hän oli lapsilleni maailman paras mummi ja valmis auttamaan aina kun apua tarvit
Jauhat tän saman typerän jorinan jokaikiseen anoppiketjuun. Se ei liity tähänkään ketjuun mitenkäään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja paljasti olevansa suomenruotsalainen hienostelija. Ylimielisempää sakkia saa etsiä, se on ongelma. Aloittaja ei moiti anopin persoonaa, mutta ylenkatsoo tätä, koska kyseessä taitaa olla suomalaistaustainen nainen, joka tykkää syödä ulkona, muttei niin hienosti kuin prinsessa haluaisi.
No entä jos tämä onkin se ongelma? Ei, en ylenkatso mutta olen hukassa miten käyttäytyä hänen kanssaan koska on niin eri maailmasta. En missään nimessä ylenkatso ja olen saanut myös aika paljon lokaa päälleni siitä, että vaikutan liian yläluokkaiselta. Mutta kai sitä on jokin tapa tuoda kaksi eri maailmaa yhteen?
No mitä miehesi tekee isäsi kanssa sinun mieliksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö ap, menisin peilin eteen ja miettisin minkälainen omahyväinen ihminen siellä peilissä näkyy. Kysy, onko pakko olla kaikki niin yhteistä siihen, että toimeen tullaan ja kahvit juodaan, jutellaan vaikka villasukkien kutomisesta. Ja kysy, eikö niissä anopin ravintoloissa ole aika usein sinullekin sopivaa ruokaa. Laajat ovat mielestäni valikoimat, jos ei pelkästään jotain erikoista itämaista halua syödä.
Sopu sijaa antaa. Omahyväisyys ei ole hyve. Itsekkyyteen neuvotaan nykyisin joka hyvinvointiohjelmassa, mutta kaikkihan sen jo näkee, että liika on liikaa. Sosiaalinen elämä katoaa ympäriltä, yksinäisyys lisääntyy. Itsekkäät saavat elää vain itsekseen, koska eivät muiden kanssa pärjää.
Miksi se anoppi ei voi joustaa? Olla vähemmän itsekäs? Olla vähemmän omahyväinen? Olla sosiaalisempi?
Miksi ainoa sinun tuntemasi sopu on se, että joustamaton, itsekäs, omahyväinen, epäsosiaalienn ihminen saa aina tahtonsa läpi?
Sanot suoraan anopille, että haluat syödä hienoissa paikoissa eivätkä hänen valintansa ja kokeilunsa ole tarpeeksi hienoja. Kerro, että voisitteko käydä hienommissa paikoissa vaikka harvemmin, jos niissä käyminen on liian kallista anopille. Miksi te suomenruotsalaiset muuten sekaannutte meihin suomea äidinkielenämme puhuviin. Me olemme kokemukseni mukaan paljon maanläheisempää sakkia kuin te, jotka usein kuvittelette itsestänne liikoja jo senkin takia, ettei teille on luotu keinotekoisesti täysin etuoikeutettu asema esim. koulutuksellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki hyvä ap itsellesi ihan oikeasti elämä. Nämä sun sepustukset ovat säälittäviä yksinäisen tyhmän ihmisen sepustuksia.
No jos joka toinen kerta hän valitsee paikan ja joka toinen kerta sinä, niin saatte molemmat mieleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos joka toinen kerta hän valitsee paikan ja joka toinen kerta sinä, niin saatte molemmat mieleistä.
Entäs mies hän tekee niinkuin naiset määrää?
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan anopille, että haluat syödä hienoissa paikoissa eivätkä hänen valintansa ja kokeilunsa ole tarpeeksi hienoja. Kerro, että voisitteko käydä hienommissa paikoissa vaikka harvemmin, jos niissä käyminen on liian kallista anopille. Miksi te suomenruotsalaiset muuten sekaannutte meihin suomea äidinkielenämme puhuviin. Me olemme kokemukseni mukaan paljon maanläheisempää sakkia kuin te, jotka usein kuvittelette itsestänne liikoja jo senkin takia, ettei teille on luotu keinotekoisesti täysin etuoikeutettu asema esim. koulutuksellisesti.
Nehän onkin usein sisäsiittoisia. Eivät välttämättä hae edes puolisoa muista kuin omasta sisäpiiristään. Jokainen näitä tuntevia tietää kyllä sen "pään nosto, nenän vartta tuijottelu -eleen", joka on hyvin hallussa näillä. Suorastaan kuvottaa, että koko kansan presidenttinä on nyt seuraavat vuodet tuollainen tunnettu kiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Hanki hyvä ap itsellesi ihan oikeasti elämä. Nämä sun sepustukset ovat säälittäviä yksinäisen tyhmän ihmisen sepustuksia.
Ap on niitä ihmisiä, joilla ei ole varaa käydä edes kerran vuodessa ravintolassa syömässä, ja sen ainoa ilo on tehdä aiheesta tämmöinen vähäjärkinen sepustus. Ei kai kukaan älykäs ihminen kirjoittele tämmöistä baskaa.
Ettekö voi sopia, että jokainen maksaa omansa? Ja että ravintolan valinnan saa tehdä kukin vuorollaan?
Tai sitten et vaan mene sinne. Ei siihen mitään pakkoa ole. Miehesi sukulaisiahan ne on, eivät sinun.
Vierailija kirjoitti:
Hanki hyvä ap itsellesi ihan oikeasti elämä. Nämä sun sepustukset ovat säälittäviä yksinäisen tyhmän ihmisen sepustuksia.
Jostakin suljetulta ap kirjoittelee. Iso osa vastauksista on sen omia, osoite paljastaa. Voiko olla mitään säälittävämpää kuin väitellä itsensä kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja paljasti olevansa suomenruotsalainen hienostelija. Ylimielisempää sakkia saa etsiä, se on ongelma. Aloittaja ei moiti anopin persoonaa, mutta ylenkatsoo tätä, koska kyseessä taitaa olla suomalaistaustainen nainen, joka tykkää syödä ulkona, muttei niin hienosti kuin prinsessa haluaisi.
No entä jos tämä onkin se ongelma? Ei, en ylenkatso mutta olen hukassa miten käyttäytyä hänen kanssaan koska on niin eri maailmasta. En missään nimessä ylenkatso ja olen saanut myös aika paljon lokaa päälleni siitä, että vaikutan liian yläluokkaiselta. Mutta kai sitä on jokin tapa tuoda kaksi eri maailmaa yhteen?
Opettele puhumaan suoraan, nyt aloituksestasi saa ihan eri kuvan kuin mitä tässä lopulta paljastat. Miksi et tehnyt aloitusta tuosta aiheesta minkä nyt kirjoitat?
Olen itse akateeminen akateemisesta suvusta, lapsuudenperheeni tuttavapiiri oli pelkkiä akateemisia menestyneitä ihmisiä, kävin Ressun, jossa vähän samat piirit, pääsin suoraan Helsingin yliopistoon jne. Eli nuo oli ainoat piirit mitä tiesin ja tunsin. Mieheni vanhemmat on matalasti koulutettuja ihmisiä, joiden elämä pyörii telkkariohjelmien, iltapäivälehtien ja paikkakunnan kulmakuppiloiden parissa. Ovat ihan mukavia, mutta en tiedä mistä puhua heidän kanssa, en viihdy lähiöpizzerian terassilla pizzalla (sinne he kutsuu), he taas ei viihdy yhtään hienommissa ravintoloissa, joihin olen itse tottunut. Olen ratkaissut asian niin, että en yritä väkisin vaan tapaan heitä vain miehen kanssa puolin ja toisin kotona kyläillessä.
Ei ole typerää jorinaa, sinulla on. Minun anoppini kuolemasta on 12v ja edelleen häntä ikävöin. Vaikka ei oltu aina samoilla aalloilla, niin hän oli lapsilleni maailman paras mummi ja valmis auttamaan aina kun apua tarvitsin. Jos saisin takaisin, niin paremmin huolehtisin ja kylässä kävisin.