Lue keskustelun säännöt.
Miten toimisitte miehen äidin kanssa tässä tilanteessa?
13.04.2024 |
Ihan mukava ihminen mutta meillä ei ole mitään yhteistä. Miehelle on kuitenkin tärkeää että viettäisin ainakin joskus aikaa hänen perheensä kanssa, joten teen niin.
Hänen äitinsä lempipuuha on käydä ravintoloissa. Siis ei ryyppäämässä, vaan lounaalla tai illallisella kokeilemassa erilaisia ruokia. Mikä on oikein mukavaa, paitsi että hän haluaa yleensä valita ravintolan ja meillä on täysin erilainen maku. Toki välillä teen itse ehdotuksia mutta en halua minäkään aina olla se, jonka tahdon mukaan mennään.
Joten missä menee kultainen keskitie? Mitä itse tekisitte?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi miehelle selväksi, että sinä olet hänen perheensä.
Ja miksi sinun pitäisi miehen sukulaisten kanssa olla?
Joo raamatussa kyllä sanotaan, että mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittykööt vaimoonsa ja he tulevat yhdeksi lihaksi, mutta ei se sitä tarkoita, että ne omat vanhemmat pitää kokonaan hyljätä, eikä edes kylässä sen jälkeen käydä. Kyllä se vanhemien apu sitten kelpaa, kun tulee joku hätätilanne:D
Ihmiset tarvitsee ns turvaverkkoja ja on hyvä, että välit esim omiin vanhempii pysyy hyvinä vaikka on naimisiin mennytkin.
Tuo sama muuten koskee myös naisia, eli raamattu kehoittaa myös naisia jättämään vanhempansa ja liityä mieheen. Eli naisen pitäisi sitten hylätä tuossa tapauksessa, että menee naimisiin, myös omat vanhempansa. Kuinka moni hylkää? Jos vanhemmat on normaaleja, tuskin kukaan. Ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi miehelle selväksi, että sinä olet hänen perheensä.
Ja miksi sinun pitäisi miehen sukulaisten kanssa olla?
Eikä miehen tarvi ollaan missään tekemissä ap:n vanhempien tai muun suvun kanssa. Saati, että puolison vanhemmat olisivat mitenkään ap:n perheen kanssa. Tämä koskee myös lastenhoito- ja remonttiapua.
(Sama periaate molempiin suuntiin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole mikään pakko mennä pariskuntana ihan jokapaikkaan ja kaikkiin juhliin tai toisen suvun juttuihin.
Ei miehelläni ole mieleenkään tullut ängetä mukaan kun äidin kanssa käyn shoppailemassa ja syömässä. Mieskin saa tavata omaisiaan ilman että aina olisin mukana ja aika harvoin olen ollut mukana.
Mutta edes joskus?
MIKSI?
Todella erikoinen tapaus, jos vain ravintoloissa käyminen on ainoa yhteinen juttu. No, sopikaa vaikka parin kuukauden välein ravintolakäynti sellaiseen paikkaan, jossa sinäkin voit syödä mieleistäsi ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valinnut elää parisuhteessa. Ja minusta tämä tarkoittaa sitä, että joskus minunkin on joustettava sen toisen eteen.
No eihän se että mies määrää kenen kanssa seurustelet ole joustamista vaan alistumista.
Huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi asiaa jäi epäselväksi.
Tarjoaako anoppi sinulle aterian vai joudutko maksamaan itse?
Menetkö kaksin anopin kanssa vai onko mies mukana?
No en tapaisi häntä ja sillä sipuli. Sanoisin myös miksi en enää halua tavata, otti sitten nokkinsa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi miehelle selväksi, että sinä olet hänen perheensä.
Ja miksi sinun pitäisi miehen sukulaisten kanssa olla?
Eikä miehen tarvi ollaan missään tekemissä ap:n vanhempien tai muun suvun kanssa. Saati, että puolison vanhemmat olisivat mitenkään ap:n perheen kanssa. Tämä koskee myös lastenhoito- ja remonttiapua.
(Sama periaate molempiin suuntiin)
Ei miehellä ole siihen minkäänlaista velvollisuutta. Myös hän päättää itse kenen kanssa on.
Voihan se vaimo silti olla sukulaistensaa kanssa. Eihän sitä ole kukaan kiistänyy.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole mikään pakko mennä pariskuntana ihan jokapaikkaan ja kaikkiin juhliin tai toisen suvun juttuihin.
Ei miehelläni ole mieleenkään tullut ängetä mukaan kun äidin kanssa käyn shoppailemassa ja syömässä. Mieskin saa tavata omaisiaan ilman että aina olisin mukana ja aika harvoin olen ollut mukana.
Eihän tästä ollut kyse. Vai menetkö sä jatkuvasti syömään yksin miehesi äidin kanssa, ja miehesi käy sun äitisi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulliörvelöt yrittää usein vierittää sosialisoinnin oman perheensä kanssa puolisolleen, ja jotkut eukot suostuu tähän. Ukko sitten taustalta kommentoi jotakin eikä välttämättä osallistu enää mihinkään, vaikka kyse on hänen omista vanhemmistaan, sisaruksistaan jne. 🤡
Vierailija kirjoitti:
Olen valinnut elää parisuhteessa. Ja minusta tämä tarkoittaa sitä, että joskus minunkin on joustettava sen toisen eteen.
Siihen ei kuulu mitkään ulkopuoliset asiat kuin joku hemmetin anoppi! Tehdään joustoja suhteessa, mutta ei siihen muut ulkopuoliset tekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen valinnut elää parisuhteessa. Ja minusta tämä tarkoittaa sitä, että joskus minunkin on joustettava sen toisen eteen.
Juuri näin minäkin olen ajatellut ja pyrkinyt joustamaan. Itse vain ajattelen, että meillä olisi mukavampaa tapaamisissa jos ravintola ja ruoka olisi sellaista joka kumpaakin miellytä olisi.
Täällä kun on kuitenkin satoja kivoja ravintoloita joten valinnanvaraa riittää. Eli toivoisin vain, että osaisin kohteliaasti esittää omiakin toiveita paikkojen suhteen. Nyt kun niin teen, niin tulee fiilis että olen vaativa. Keskustelu kun yleensä menee niin, että hän haluaa johonkin tiettyyn ravintolaan, sen sijaan että keskustelisimme siitä mihin olisi kiva mennä, ja sitten jos ryhdyn esittämään muita ehdotuksia niin keskustelun sävy jotenkin kiristyy.
Joten miten kohteliaasti ujuttaisin useammin myös omia toiveitani?
Anoppi syököön yksinään ellei puolisosi halua lähteä hänen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kulliörvelöt yrittää usein vierittää sosialisoinnin oman perheensä kanssa puolisolleen, ja jotkut eukot suostuu tähän. Ukko sitten taustalta kommentoi jotakin eikä välttämättä osallistu enää mihinkään, vaikka kyse on hänen omista vanhemmistaan, sisaruksistaan jne. 🤡
Minulla on tällainen mies. Hän jopa kutsui vanhempansa meille kylään tavatakseen heitä, mutta lähti itse ulkotöihin kun tulivat ja jätti minut seurustelemaan vanhempiensa kanssa. Kun tajusin kuvion niin järjestin itselleni muuta puuhaa aina kun mies sopi tapaamisen vanhempiensa kanssa. Seuraus oli, että mies ei enää sovi tapaamisia eikä tapaa vanhempiaan, koska ei halua tavata heitä ilman että olen siinä hoitamassa sen seurustelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valinnut elää parisuhteessa. Ja minusta tämä tarkoittaa sitä, että joskus minunkin on joustettava sen toisen eteen.
Juuri näin minäkin olen ajatellut ja pyrkinyt joustamaan. Itse vain ajattelen, että meillä olisi mukavampaa tapaamisissa jos ravintola ja ruoka olisi sellaista joka kumpaakin miellytä olisi.
Täällä kun on kuitenkin satoja kivoja ravintoloita joten valinnanvaraa riittää. Eli toivoisin vain, että osaisin kohteliaasti esittää omiakin toiveita paikkojen suhteen. Nyt kun niin teen, niin tulee fiilis että olen vaativa. Keskustelu kun yleensä menee niin, että hän haluaa johonkin tiettyyn ravintolaan, sen sijaan että keskustelisimme siitä mihin olisi kiva mennä, ja sitten jos ryhdyn esittämään muita ehdotuksia niin keskustelun sävy jotenkin kiristyy.
Joten miten kohteliaasti ujuttaisin useammin myös omia toiveitani?
Onko tää provo? Jotain väkisin tapaamisia jossain ravintolassa? Jätä menemättä sinne ravintolaan ja homma on hoidettu sillä. Jos anoppi haluaa tavata vain ravintolassa, mutta sinä voit valita ettet tapaa häntä laisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valinnut elää parisuhteessa. Ja minusta tämä tarkoittaa sitä, että joskus minunkin on joustettava sen toisen eteen.
No eihän se että mies määrää kenen kanssa seurustelet ole joustamista vaan alistumista.
Kyllä, olen nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa, kun käyn joskus tapaamassa miehen vanhempia.
Pitääkö tässä ihan oikeasti kaivaa esille suomi-suomi sanakirja esille mitä tarkoittaa sana jos-kus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valinnut elää parisuhteessa. Ja minusta tämä tarkoittaa sitä, että joskus minunkin on joustettava sen toisen eteen.
No eihän se että mies määrää kenen kanssa seurustelet ole joustamista vaan alistumista.
Kyllä, olen nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa, kun käyn joskus tapaamassa miehen vanhempia.
Pitääkö tässä ihan oikeasti kaivaa esille suomi-suomi sanakirja esille mitä tarkoittaa sana jos-kus?
Miksi? Se on se ydinkysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valinnut elää parisuhteessa. Ja minusta tämä tarkoittaa sitä, että joskus minunkin on joustettava sen toisen eteen.
Juuri näin minäkin olen ajatellut ja pyrkinyt joustamaan. Itse vain ajattelen, että meillä olisi mukavampaa tapaamisissa jos ravintola ja ruoka olisi sellaista joka kumpaakin miellytä olisi.
Täällä kun on kuitenkin satoja kivoja ravintoloita joten valinnanvaraa riittää. Eli toivoisin vain, että osaisin kohteliaasti esittää omiakin toiveita paikkojen suhteen. Nyt kun niin teen, niin tulee fiilis että olen vaativa. Keskustelu kun yleensä menee niin, että hän haluaa johonkin tiettyyn ravintolaan, sen sijaan että keskustelisimme siitä mihin olisi kiva mennä, ja sitten jos ryhdyn esittämään muita ehdotuksia niin keskustelun sävy jotenkin kiristyy.
Joten miten kohteliaasti ujuttaisin useammin myös omia toiveitani?
Avaat suusi ja sanot näin: Ikävä kyllä en pidä korealaisesta/japanilaisesta/michelinistä, joten en valitettavasti halua lähteä ehdottamaasi ravintolaan. Lähtisin mielelläni italialaiseen tai kreikkalaiseen tai suomalaiseen. Mikä niistä sopisi sinulle?
Helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini ei osannut ajatella kuin ruokaa. Erehdyin alkuaikoina lähtemään yhteiselle Ruotsin-risteilylle. Koko reissu meni siihen että syötiin, etsittiin ruokapaikkaa tai poistuttiin sellaisesta. Ja koko risteily puhuttiin ruoasta, jauhettiin niitä syötyjä aterioita ja mietittiin mitä seuraavaksi syötäisiin. Siis ihan kirjaimellisesti.
Oliko tuo superläski vai muuten ruokariippuvainen. Melkein oman ketjunsa aihe olisi, voisi tulla mielenkiintoisia tarinoita. Itse tapailin kerran erästä miestä, jonka kanssa ollessa tuntui, että oleminen on jatkuvaa syömistä parin kolmen tunnin välein ja vielä kahvitteluja siihen lomaan. Jos siis esimerkiksi vietti vkl yhdessä. Myöhemmin mietin, että yksi tärkeä syy oli, että tyyppi joi viiniä jatkuvasti syödessään. On kuulemma terveellistä. Ihan alkoholisoitumassahan tuo oli. Lisäksi oli illalla pakko päästä istumaan baariin, että saa lisää alkoa, vaikkakin ihan kohtuulliset 1-2 annosta. Omat kaapit sillä oli täynnä kirkkaita, kuulemma vierasvarana...
Mutta edes joskus?