Miten toimisitte miehen äidin kanssa tässä tilanteessa?
Ihan mukava ihminen mutta meillä ei ole mitään yhteistä. Miehelle on kuitenkin tärkeää että viettäisin ainakin joskus aikaa hänen perheensä kanssa, joten teen niin.
Hänen äitinsä lempipuuha on käydä ravintoloissa. Siis ei ryyppäämässä, vaan lounaalla tai illallisella kokeilemassa erilaisia ruokia. Mikä on oikein mukavaa, paitsi että hän haluaa yleensä valita ravintolan ja meillä on täysin erilainen maku. Toki välillä teen itse ehdotuksia mutta en halua minäkään aina olla se, jonka tahdon mukaan mennään.
Joten missä menee kultainen keskitie? Mitä itse tekisitte?
Kommentit (104)
Hänen kanssaan ei siis voi tehdä mitään muuta kuin käydä ravintolassa? Kuulostaa erikoiselta .
Ihan ensimmäiseksi miehelle selväksi, että sinä olet hänen perheensä.
Ja miksi sinun pitäisi miehen sukulaisten kanssa olla?
Onneksi minun mieheni ei oleta, että vietän aikaa hänen äitinsä kanssa. Olen kiitollinen, että hänelle riittää se, että tulen seuraksi, kun hän pistäytyy äitinsä luona.
Jos ei ole yhteisiä intressejä, niin stten ei ole. Miksi tuo on miehellesi tärkeää? Ei pakottamalla tai muodon vuoksi kannata yrittää läheisempää suhdetta, jos kemiat eivät kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Hänen kanssaan ei siis voi tehdä mitään muuta kuin käydä ravintolassa? Kuulostaa erikoiselta .
Olemme käyneet teatterissa mutta senkin yhteydessä hän halusi käydä ravintolassa syömässä. Mökille olen aina tervetullut ja hänen luoksensa kahville ja olen kumpaakin kokeillut, mutta niistä olen vielä vähemmän innostunut. Olemme jotenkin niin erilaisia.
Elämästä on todellakin mahdollista tehdä vaikeaa ja samalla pahoittaa läheistensä mielet.
Minun anoppini ei osannut ajatella kuin ruokaa. Erehdyin alkuaikoina lähtemään yhteiselle Ruotsin-risteilylle. Koko reissu meni siihen että syötiin, etsittiin ruokapaikkaa tai poistuttiin sellaisesta. Ja koko risteily puhuttiin ruoasta, jauhettiin niitä syötyjä aterioita ja mietittiin mitä seuraavaksi syötäisiin. Siis ihan kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Elämästä on todellakin mahdollista tehdä vaikeaa ja samalla pahoittaa läheistensä mielet.
Niin, tiedostan toki että tämä on hyvin triviaali ensimmäisen maailman ongelma.
Olisin vähän avoimempi uusien ruokien suhteen tai lopettaisin muiden ihmisten miellyttämisen ja antaisin poikansa käydä kahden äitinsä kanssa ravintoloissa syömässä.
Aikuisuus on paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella?
Miehelle on kuitenkin tärkeää että viettäisin ainakin JOSKUS aikaa hänen perheensä kanssa.
Miten tärkeä mies on SINULLE?
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi miehelle selväksi, että sinä olet hänen perheensä.
Ja miksi sinun pitäisi miehen sukulaisten kanssa olla?
Miehelle on kuitenkin tärkeää että viettäisin ainakin joskus aikaa hänen perheensä kanssa,
Mulla on mukava anoppi, mutta en mä hänen kanssaan kahdestaan missään käy. Eikö riitä, että näette häntä miehen kanssa yhdessä?
Meillä ei ole mikään pakko mennä pariskuntana ihan jokapaikkaan ja kaikkiin juhliin tai toisen suvun juttuihin.
Ei miehelläni ole mieleenkään tullut ängetä mukaan kun äidin kanssa käyn shoppailemassa ja syömässä. Mieskin saa tavata omaisiaan ilman että aina olisin mukana ja aika harvoin olen ollut mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi miehelle selväksi, että sinä olet hänen perheensä.
Ja miksi sinun pitäisi miehen sukulaisten kanssa olla?
Miehelle on kuitenkin tärkeää että viettäisin ainakin joskus aikaa hänen perheensä kanssa,
No kun se miehen perhe on se miehen puoliso ja mahdolliset lapset. Totta kai sen oman perheen kanssa pitääkin viettää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minun mieheni ei oleta, että vietän aikaa hänen äitinsä kanssa. Olen kiitollinen, että hänelle riittää se, että tulen seuraksi, kun hän pistäytyy äitinsä luona.
No, eihän aloittajakaan mies muuta toivo.
Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei velvollisuutta oppia ymmärtämään lukemaansa?
Olen valinnut elää parisuhteessa. Ja minusta tämä tarkoittaa sitä, että joskus minunkin on joustettava sen toisen eteen.
Onpa omituinen tilanne. Ravintolakäynnit kiinnostaisi kyllä :) Mutta mikset sitten itse ehdota anopille jotain aktiviteettia josta tykkäät, ehkä hän olisi avomielinen koittamaan sellaista?
Vierailija kirjoitti:
Olen valinnut elää parisuhteessa. Ja minusta tämä tarkoittaa sitä, että joskus minunkin on joustettava sen toisen eteen.
No eihän se että mies määrää kenen kanssa seurustelet ole joustamista vaan alistumista.
Oikeasti??