Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuva häpeä omasta ulkonäöstä
12.04.2024 |
Olen niin kyllästynyt häpeämään ulkonäköäni, ruma naama on siis se ongelma. Mittasuhteet kasvoissani ei ole hyvät, vaatimaton luusto, epäsymmetrisyyttä, kamalat hampaat, ohuet hiukset.. Eli kasvoissa ei ole vain jotain yksittäistä piirrettä, josta en pidä (esim nenä) vaan koko kasvot. Yritän olla ajattelematta asiaa ja jos saan olla vaan kotona, ei sitä tarvitse miettiä. Mutta ahdistaa esim. kävellä kadulla ulkona kun tuntuu, että olen niin hölmön näköinen kasvoista ja puhumattakaan sitten että kukaan näkee lähietäisyydeltä, se on ihan kamalaa joutua vaikka puhumaan jonkun kanssa kun toljotetaan suoraan naamaa.
En kirjoita tätä nyt sen takia, että surkuttelisin kun en kelpaa kenellekään. Vaan haluaisin vain kokea oloni vapaaksi eikä että aina kokisin kamalaa häpeää, jos minut nähdään..
Kommentit (94)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut että voisit keskittyä johonkin muuhun kuin ulkonäköön? Vaikka kehittää mieltäsi? Katsella luontoa? Hankkia harrastuksia? Kun rupeat tekemään jotain muuta mihin mieli kiinnittyy, unohdat vatvoa ulkonäköäsi.
Voimia, sisko. Mua ahdistaa, kun hiukset tippuu päästä. T. Nainen
vähä sama mulla, mutta tissit on ongelmakohta. Ihan vaatteet päälläkin siis. On kyllä kasvotkin ja moni muukin asia, mutta tissit ehkä pahin. Vittumaista kun asiaa joutuu ajattelemaan päivittäin.
Yleensä tuo häpeä loppuu teini-ikään. Keskustele jonkun kanssa.
Jos oikeasti häiritsee esim hiukset tai hampaat, niin niille voi tehdä jotakin, mutta ehkä sinun tapauksessa se ongelma on korvien välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehonkuvan häiriö, dysmorfia.
Minulla oli kerran teini-ikäinen oppilas, joka oli mielestään niin hirveän näköinen, ettei välillä voinut sen takia tulla kouluun. Hän oli itse asiassa varsin sievä tyttö.
Olen 53 enkä ole onnistunut eläessäni näkemään kuin ehkä kaksi niin oudon näköistä ihmistä, että voisin heidän kohdallaan ymmärtää katseiden välttelyn. Käytännössä kaikki ihmiset ovat ihan tavallisia. Tuskin sinunkaan ulkonäkösi ketään kiinnostaa.
Mullakin. Sain jo ennen kouluikää kuulla näyttäväni väärältä. Tästä on vaikea päästä irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehonkuvan häiriö, dysmorfia.
Minulla oli kerran teini-ikäinen oppilas, joka oli mielestään niin hirveän näköinen, ettei välillä voinut sen takia tulla kouluun. Hän oli itse asiassa varsin sievä tyttö.
Olen 53 enkä ole onnistunut eläessäni näkemään kuin ehkä kaksi niin oudon näköistä ihmistä, että voisin heidän kohdallaan ymmärtää katseiden välttelyn. Käytännössä kaikki ihmiset ovat ihan tavallisia. Tuskin sinunkaan ulkonäkösi ketään kiinnostaa.
Tää on ihan hirveä kirous. Itselleni tää tuli joskus 13-vuotiaana ja siitä lähtien oon vihannut ulkonäössäni ihan kaikkea, rumasta hiusrajasta ja korvanlehdistä lähtien.
No miettikää minua!!! Sain n. 20-vuotiaana hormonikuurista maailman pahimman aknen, se ei ole täysin rauhoittunut edes vaikka olen 29v. ja syönyt roaccutania yhteensä yli 1.5 vuotta. Sitä ennen en ulkonäköäni miettinyt. Välillä kasvojeni iho on ollut ihan hyvä vuosien saatossa, enkä ole miettinyt sitä.
Meillä oli hetki sitten töissä opiskelija, jolla oli myös ollut tosi paha akne, naama täynnä kuoppa-arpia. Hän oli usein ilman meikkiä töissä, eli asia tuskin häiritsi häntä, ja olen ihan kamala kun ajattelen näin, mutta olin niin surullinen hänen puolestaan ja ajattelin että hänen kasvot on pilalla 😪
Niin että tämä on kirous jos joku........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tajusin vasta melkein nelikymppisenä että jotkut pitävät rumina jotain nilkkojaan tai korvia. Ei ollut ikinä käynyt mielessäkään että joku voisi pitää noita ylipäätään minkään näköisinä 😁
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole ulkonäössä.
Kyllä se ongelma usein on nimenomaan ulkonäössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin häpeän liikkua ihmisten ilmoilla vaikka ikääkin on reilu 60 . Ruma ollut aina ja ikä ei sitä paranna. Tukkakin onneton liru murenee käsiin jne.
Minulla on aivan sama ongelma, joskin tyytymättömyyteni kohdistuu eri kohtiin kasvojeni kanssa vielä jotakuinkin selviän. Omituisinta on, että tämä ongelmajätteenä pitämäni ruho vie ilon aivan kaikesta muustakin elämästä: edes tohtoriksi väitteleminen tai rakastamallani kirjallisuusalalla työskentely eivät tunnu merkitsevän mitään, kun ulkonäköni on mitätöinyt ihmisarvoni. Nyt juhannuksena tämä nousi entistäkin vahvemmin pintaan, koska olen lakannut viettämästä kaikkia mahdollisia juhlia. Juhlat ovat kauniille ihmisille, minulla ei ole niihin oikeutta. Olen liian vastenmielinen.
Tästä ei varmastikaan ollut Sinulle apua, mutta myötätuntoa ja vertaistukea ehkä nyt kuitenkin. Toivon Sinulle ja muillekin ketjun kirjoittajille kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa ihmisten häpeilemistä. Ryhdistäytykää!
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ihmisten häpeilemistä. Ryhdistäytykää!
En usko että ketään kiinnostaa mitä sinä jaksat tai et jaksa.
Tiedän tunteen, AP. Toki itselläni rumuuteeni liittyy enemmän turhautumista, kuin häpeää:
Rumat kasvoni eivät estäneet minua kouluttautumasta ja etenemästä työelämässä korkeaan asemaan. En juuri koskaan häpeä ulkonäköäni työelämäympäristössä. Mutta olen äärimmäisen turhautunut siitä, että sysipaska kasvojeni estetiikka estää minua saamasta parisuhdetta ja perhettä.
Miksi ihmeessä muut kiinnittäisivät teihin yhtään mitään huomiota?
Valtaosa murehtii omaa ulkonäköään.
Vierailija kirjoitti:
No miettikää minua!!! Sain n. 20-vuotiaana hormonikuurista maailman pahimman aknen, se ei ole täysin rauhoittunut edes vaikka olen 29v. ja syönyt roaccutania yhteensä yli 1.5 vuotta. Sitä ennen en ulkonäköäni miettinyt. Välillä kasvojeni iho on ollut ihan hyvä vuosien saatossa, enkä ole miettinyt sitä.
Meillä oli hetki sitten töissä opiskelija, jolla oli myös ollut tosi paha akne, naama täynnä kuoppa-arpia. Hän oli usein ilman meikkiä töissä, eli asia tuskin häiritsi häntä, ja olen ihan kamala kun ajattelen näin, mutta olin niin surullinen hänen puolestaan ja ajattelin että hänen kasvot on pilalla 😪
Niin että tämä on kirous jos joku........
Ymmärrän tuskan. Minulla myös oli ennen kuiva ja atooppinen iho, ei finnin finniä. Sitten söin yhdistelmä e-pillereitä hetken aikaa, lopetin sivuoireiden vuoksi ja pam.
Hiukset alkoi tippua päästä tukkoina, ennen säännöllinen kierto ei alkanut uudelleen pitkään aikaan, puhkesi keskivaikea akne ensimmäistä kertaa elämässäni. Kärsin ja häpesin sitä valtavasti :( En mennyt uimaan, saunaan, yökylään, vältin liikkumista päivällä, meikkaamiseen meni yli tunti kerrallaan, asiasta tuli rajoittava pakkomielle.
Onneksi lopulta vuosien päästä tajusin siirtyä terkkarin voide ja antibioottikuureista yksityiselle ihotautilääkärille, sain isotretinoiinikuurin kahdesti. Nyt voin taas elää vaikka iho ei ole täysin parantunut ja arpia on.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuo häpeä loppuu teini-ikään. Keskustele jonkun kanssa.
Jos oikeasti häiritsee esim hiukset tai hampaat, niin niille voi tehdä jotakin, mutta ehkä sinun tapauksessa se ongelma on korvien välissä.
Teini-iässä se häpeä juuri alkaa, eikä suinkaan lopu.
Alue: Aihe vapaa
On siinä sitten jotain ongelmaa taustalla koska kaikki rumat eivät suinkaan häpeä omaa ulkomuotoaan.