Perheriita teinin takia

Vierailija kirjoitti:

Näihin on vaikea kommentoida tosissaan, kun ei tiedä mikä se todellisuus siellä paikan päällä on. Periaatteellisella tasolla sanoisin, että kyllä isänkin pitäisi puuttua siihen jos teini ihan oikeasti kohtelee äitiä rumasti. Se ei tarkoita räyhäämistä, vaan asiallista keskustelua. Vaikka teini ei tuntuisi ottavan mitään vastaan, tärkeintä on säilyttää oma malttinsa. Hermojen menettäminen vain lisää vettä myllyyn.

Pitäisi. Toisaalta jos äiti jo huutaa, tiuskii ja lyttää teiniä, niin on rajansa, kuinka paljon yhtä ihmistä voi lytätä. Toki av mammuilit nyt riepottelee lasta miten tahtoo, mutta joskus sen mammankin olisi syytä katsoa peiliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini ei saa räyhätä äidilleen, piste.Sitä ei pidä mitenkään normalisoida tai hyväksyä.

AP tekee oikein suuttuessaan teinin huonosta käytöksestä.

Jos mies olisi mies ,hän puolustaisi vaimoaan ja käskisi käyttäytymään teiniä kunnolla äitiänsä kohtaan.

Tätä minä vaatisin ja odottaisin mieheltäni, lapsen isältä.

Tietenkin odottaisit. Kaikkienhan pitää alistua sinun käytökselle. Eiköhän ap:n perheessä ole ero tulossa. Tuskin mieskään jaksaa vaimonsa kiukuttelua loputtomiin. 

AP tässä

Niin niin minäkin odotin ja oletin että mieheni on kasvattaja tässä talossa, mutta ei ole huomannut mitään. Ja kun kerron hän ei kuuntele. Ja minä hermostun hänelle siitä. Koska hän ei näe mitä ympärillä tapahtuu eikä kuuntele kun hänelle sitä selitetää

Sinä olet oikeassa ja mies väärässä? Vai mies oikeassa ja sinä väärässä? 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä Ap, ymmärrän sua täysin. Ensinnäkin sanoisin, että kerrot miehellesi, että toivot hänen puuttuvan asiallisesti ja tiukasti tilanteissa, joissa teini puhuu sinulle ikävään sävyyn. Samoin toteat, että kenenkään perheessä ei pidä kestää ikävää puhetta muilta perheenjäseniltä ja pyydät anteeksi, jos itse olet sellaiseen syyllistynyt. Tää on se taso josta lähdetään liikkeelle joka tilanteessa. 

Sitten kun syötte yhdessä joka ilta, niin pyrit pitämään puheenaiheet sellaisina että kaikilla on miellyttävää siinä istua.

Ja sitten menet sen teinisi kanssa vaikka shoppailemaan tai leffaan tai syömään tai ajelette jonnekin ja siinä on helppo puhua ja luoda keskinäistä luottamusta. Minä näytän joka kerta teinilleni jos pahoitan mieleni hänen käytöksestään. Välillä menee perille niin ja sitten keskenään ratkaistaan asia. Välillä mieheni puuttuu, jos ollaan yhdessä tekemässä jotain ja hän kuulee tiuskimis

Kiitos hyvistä neuvoista. Valitettavasti ei olla tällä hetkellä lainkaan puheväleissä, Eli en valitettavasti voi näitä toteuttaa. Tilanne on todella tulehtunut 

ap

Ikävä kuulla, että ette ole puheväleissä (teinin kanssa vai miehen kanssa?) Siitä huolimatta sun pitää vaan nostaa asia esille. Ensin puhut miehellesi ja sen jälkeen menette yhdessä sen teinin huoneeseen ja kerrotte että erimielisyydet voi selvittää ja että rakastatte sitä teiniä ja että voitaisiinko puhua. Aika tiukkana saa olla, mutta tärkeää olla yhtenä rintamana ja siitä tulee turvallisuuden tunnetta sille teinillekin. Ja muista että suukot ja halit toimii niin miehelle kuin teinillekin.

Ja sitten kun tilanne on parempi ja seuraavan kerran teini aukoo päätään, sanot vaan tiukasti että mitään teinipaskaa on turha yrittää. Tällä tarkoitan sitä että teini-ikä ei ole mikään tekosyy loukata tai käyttäytyä huonosti. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini ei saa räyhätä äidilleen, piste.Sitä ei pidä mitenkään normalisoida tai hyväksyä.

AP tekee oikein suuttuessaan teinin huonosta käytöksestä.

Jos mies olisi mies ,hän puolustaisi vaimoaan ja käskisi käyttäytymään teiniä kunnolla äitiänsä kohtaan.

Tätä minä vaatisin ja odottaisin mieheltäni, lapsen isältä.

Miksi pitäisi suuttua, koska se vain pahentaa tilannetta? Teinille voi puhua hyvänä hetkenä ja kertoa, että tuollainen puhe tuntuu pahalta. Muistuttaa, että rakastaa teiniä paljon. Kertoa, että aikuisetkin sanovat joskus ikävästi ja silloin pyydetään anteeksi.

Ei pidä ajatella omaa lastaan vihollisena.

Kuka tässä nyt vihollisista on puhunutkaan.

Tuollainen lässytys on vain ärsyttä

Voi hellanlettas sentään. Kaakaolla ja kortinpeluulla kaikki ratkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän se ongelma onkin kun mies ei tajua ja ymmärrä eikä näe asetelmaa vaan syyttää siitä minua. On ollut pikkkulapsiaikana jatkuvasti töissä eikä tajunnut silloinkaan mitä äitinä olo vaatii, etenkin kun isä ei ole muuten aktiivinen kuin hauskana vapaa-ajan leikittäjänä.

 

eli liittoutuu teinin kanssa mua vastaan, eikä asetu kasvattajapuolelle, reilua käyttäytymistä vaatien.

ap

Sinusta siis sinun ja miehen pitäisi liittoutua teiniä vastaan? Miehen moittia lasta, kun hän ei kunnioita sinua? 

 

Olet oikeassa, että liittoutuminen on vaaraksi. Siksipä olisi nyt tärkeää huolehtia, ettei myöskään isä ja teini liittoudu äitiä vastaan. On hirveän helppo olla parempien ihmisten puolueessa, ja houkuttelevaa. Jos tähän ei pysty kolmion torjuttu kulma enää vaikuttamaan koska puhevälit ovat menneet, ainoa toimiva lääke on ottaa etäisyyttä ja jättää kaksikko enemmän puuhaamaan kaksistaan ja huomaamaan, että kun yhteinen vihollinen ei enää yhdistä, pitää oikeasti tehdäkin jotain muutakin kuin juhlia yhteisymmärrystä, että diktaattorille pataan ja sitten kaikki on jees. Etäisyyttä tarvitaan tosiaan niin paljon, että epäkelvon tyypin työvoimaakaan ei pysty hyödyntämään. 

Aapeen taas on syytä ymmärtää, ettei kannata lyödä päätään entistä kovemmin seinään jos siihen ei viimeksikään tullut reikää. Et pysty pakottamaan toisia näkemään kantaasi riehumalla. Jos et pysty väistämään, seuraavaksi voit vain antautua. Totea, ettet jaksa tapella ja jos heillä on parempia ajatuksia miten tullaan toimeen, niin ottakoot vetovastuun. Teet mitä pyydetään ja lopun aikaa et ole tietävinäsi, mitä pitää tehdä. 

Tai tietysti voisin myös kysyä aapeeltä, mitä perheenjäsenet sanovat ärsyttäväksi hänen toiminnassaan ja käytöksessään. Sen hän luultavasti tietää, mutta tietääkö hän, mitä nämä toivovat tilalle? Kykenevätkö kertomaan vaihtoehtoisen toimintatavan vai kiukuttelevatko vain ottamatta vastuuta? 

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla mahdollista. Mää N57 en oo ikinä eläissäni sanonut isälleni että ei. Äidille kyllä kiukuttelin mutta en joka viikko enkä välttämättä edes joka kuukausi. Mut se olikin sitä vanhaa aikaa, selkään sai jossei totellut eikä siihen kuollut.;)

Olen kanssasi samanikäinen ja olen sanonut sekä isälle että äidille ei. Selkään en ole saanut koskaan. Vanhemmissa ja perheissä oli eroavaisuuksia jo silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Näihin on vaikea kommentoida tosissaan, kun ei tiedä mikä se todellisuus siellä paikan päällä on. Periaatteellisella tasolla sanoisin, että kyllä isänkin pitäisi puuttua siihen jos teini ihan oikeasti kohtelee äitiä rumasti. Se ei tarkoita räyhäämistä, vaan asiallista keskustelua. Vaikka teini ei tuntuisi ottavan mitään vastaan, tärkeintä on säilyttää oma malttinsa. Hermojen menettäminen vain lisää vettä myllyyn.

Just näin. Jos vanhemmat kovin eri linjoilla,  se lisää vaikeassa teini-iässä kipuilevan nuoren turvattomuuden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän se ongelma onkin kun mies ei tajua ja ymmärrä eikä näe asetelmaa vaan syyttää siitä minua. On ollut pikkkulapsiaikana jatkuvasti töissä eikä tajunnut silloinkaan mitä äitinä olo vaatii, etenkin kun isä ei ole muuten aktiivinen kuin hauskana vapaa-ajan leikittäjänä.

 

eli liittoutuu teinin kanssa mua vastaan, eikä asetu kasvattajapuolelle, reilua käyttäytymistä vaatien.

ap

Sinusta siis sinun ja miehen pitäisi liittoutua teiniä vastaan? Miehen moittia lasta, kun hän ei kunnioita sinua? 

 

Ei moittia, vaan selkeästi kertoa, että myös hän on sitä mieltä että meillä tulee nouttattaa käyttäytymisessä tiettyjä sääntöjä, ettei ole ok tiuskia tuolla tavalla perheenjäsenille.

ap

Juuri näin. Perheen isän yksi tehtävä on suojella äitiä "hirviölasten" hyökkäyksiltä. Uhmaikä, kouluunlähtökriisi- ikä, teini-ikä...  kodista lopullisesti irrottautumisen kriisi. Jos voimakastahtoisia lapsia, on välillä haasteita kerrakseen.

Mun isukki oli lempeä ja ihana. Äiti tiukkapipo. Mutta kun me kakarat oltiin äidille ilkeitä, isä otti meidät puhutteluun ja sanoi "teidän äiti on mun rakas vaimo,  te ette sille ole ilkeitä onko selvä". No olihan se selvä.