Lue keskustelun säännöt.
Hesarissa tänään juttua metatöiden epätasaisesta jakautumisesta perheessä. Yksi isä huomannut jättäneensä ne kaikki lastensa äidille
12.04.2024 |
Heittäkääpä teidän perheen prosentit. Miten monta prosenttia metatöistä on äidin osuus ja mikä isän/puolison osuus.
Meillä 70/30.
Kommentit (301)
Miehet ja naiset on erilaisia, joten ei kannata yllättyä, jos se tulee ilmi tässäkin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne marketiinkaan ei kannata vaan kävellä sisään, vaan pitää ensin netistä katsoa, onko siellä edes kokoja, jos siellä on jotain mikä kävisi... Esimerkiksi 134 on koko, joka loppuu todella tyypillisesti nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se rennosti ottaminen lapsiperheessä tarkoittaa käytännössä sitä, että sitten eletään niin että sammutetaan juuri ja juuri se kulloinenkin tulipalo ja yleensä valtavan stressin saattelemana.
Mitä enemmän niihin metatöihin panostetaan, sitä rennompaa siitä itse elämästä tulee.
Joo todella rennolta kuulostaa teidän metailijoiden stressaaminen. :D Hyvin on tässä itse perhe-elämää elänyt vaikka en ole mitään ihmeen stressimetailua harrastanut.
Metätyön käsitteen voisi kääntää myös ennakoinniksi ja se tosiaan helpottaa arkea, varsinkin jos perheessä on lapsia. On oikeasti todella raskasta, kun toinen herää ruuanlaittoon vasta sitten kun kaikilla on kova nälkä. Sitten aletaan ihmettelemään, että mitähän sieltä kaapista löytyisi ja millaiseen ruokaan on aineksia. Mitkään hitaat pataruuat ei käy, kun nälkä on jo. Sen sijaan ennakoimalla asia helpottuu kummasti. Etukäteen käydään parin päivän tai vaikka koko viikon menot läpi ja katsotaan mikä päivä ehtii tekemään ruokaa, milloin on harrastuksia ja milloin pitää olla jotain nopeasti otettavaa ruokaa. Tämän pienen suunnittelun ja ennakoinnin vuoksi säästää pitkän pennin ja hermoja. Lisäksi on helpompi pitää kiinni terveellisestä ruokavaliosta, kun ei tarvitse turvautua hampurilaisiin tai pikanuudeleihin. Mutta toki jokainen saa tehdä tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä miehille tiivistettynä: Metatyö perheessä on käytännössä oma-aloitteisuutta, itsenäisesti asioihin tarttumista, vastuun ottoa, ennakointia, MUUSSAKIN kuin suoraan omaa persettä koskevissa asioissa. Eli ei odoteta että vaimo patistelee aikuista miestä kuin äiti pentuaan. Olkaa hyvä.
Vaimo on sitten hyvä ja kertoo että missä kohtaa on soveliasta astua hänen tontilleen.
Eikö sinulla tullut mieleen hoitaa asioita parisuhteen alusta alkaen?
Aika monella miehellä on suhteen alussa se mielessä, mutta elämä menee sitten omille urilleen joissa on vaimon tapa ja aikataulu eikä siihen saa mennä väliin sössimään.
Vierailija kirjoitti:
Tässä lähiviikkoina on anopin syntymäpäivä. Mies kysyi muutama päivä sitten milloin ne on, ihan kuten hän kysyy joka vuosi. Nyt sanoin, että voi kuule, en millään muista. Muistan, mutta en kerro. Sanoin viime vuonna viimeisen kerran, että pistä se päivä ylös johonkin. En uhraa ajatustakaan asialle, aikaisempina vuosinia olen muistuttanut häntä ihan liikaa.
No tuohon minäkin kyllä vedän rajan että jos en muista äitini syntymäpäiviä niin ei niitä tarvitse puolisonkaan muistaa. Ei se ole maailmanloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan mitä tarvitaan ja käydään marketista sovittamassa ja hakemassa.
Niin eli monta työvaihetta, aikatauluttamista ja useammassa kaupassa käymistä, että löytyy kaikille sopivat. Ja tämähän on fiksua tehdä jo kauan ennen kuin se sesonki iskee päälle, koska säästäminen. Ei ole enää ollenkaan parin minuutin homma, todellakaan.
Ja sitten on vielä ne pieneksi jääneet, jotka pitää myydä, mikä taas vaatii sitä, että ottaa selvää, missä on kirppistapahtumia sitä varten, sinne pitää ilmoittautua tiettyyn aikaan, seurata mitä pitää viedä mukana jne.
No minä äitinä ja mies isänä katselee vaatteiden kokolappuja kun laittaa vaatteita kaappiin. Pienet heitetään kasaan kodinhoitohuoneeseen, viikataan pussiin joka viedään täytenä SPR:ään. Uusia tilataan netistä/ostetaan sopiva kaupasta kun kaupungilla ollaan työssäkäynnin yhteydessä. Pikkulapsivaiheessa piirsin lasten jaloista ääriviivat, leikkasin mallin ja käväisin lounastunnilla lähi kenkäkaupassa osatamassa uudet. Ei noissa nyt ollut hirveän montaa työvaihetta ja aikatauluttamista kun noin menetteli. Nykyään lapset teinejä, ostavat itse vaatteensa.
Tietenkin olisi voinut päästä hieman halvemmalla jos olisi kytännyt kaikki alennusmyynnit ja vienyt vanhoja kirppiksille. Meillä asiat tehtiin tehokkaasti ja säästettiin lähinnä vaatteiden määrissä: talo ei ollut täynnä kampetta, ei kovin monia vaihtokertoja etenkään elkovaatteissa, pesukone ja rumpu hoiti vaatteet siisteiksi yön aikana. Enkä viettänyt vuosia kotiäitinä vaan tein töitä ja lapset olivat hoidossa, siksi rahaa on ollut aina ostaa tarvittava ja yhdessä on keskitytty mukavaan, ei kiukkuisten lasten kanssa kaupoissa kiertelyyn.
Vierailija kirjoitti:
"Lapset haluavta juurikin tuollaista, mutta ylisuunnittelevat äidit ovat niitä jotka eivät kysele mitä halutaan, vaan haluavat itselleen glooriaa."
Sitten kun ne liikaa makeaa ahmineet lapset kärsivät vatsakivuista ja ovat huonovointisia, niin arvaapa, kuka saa siitä palautetta? Aivan, äidillehän siitä valitetaan. Jos oma lapsi oksentaa yöllä sänkyyn, niin arvaapa, kuka joutuu sotkut siivoamaan? Aivan, äitihän se.
Tapahtuuko tuollaista muuallakin kuin sarjakuvissa? Ainakin omat lapset ovat aina lopettaneet syömisen siinä kohtaa kun ei enää mahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä miehille tiivistettynä: Metatyö perheessä on käytännössä oma-aloitteisuutta, itsenäisesti asioihin tarttumista, vastuun ottoa, ennakointia, MUUSSAKIN kuin suoraan omaa persettä koskevissa asioissa. Eli ei odoteta että vaimo patistelee aikuista miestä kuin äiti pentuaan. Olkaa hyvä.
Vaimo on sitten hyvä ja kertoo että missä kohtaa on soveliasta astua hänen tontilleen.
Eikö sinulla tullut mieleen hoitaa asioita parisuhteen alusta alkaen?
Aika monella miehellä on suhteen alussa se mielessä, mutta elämä menee sitten omille urilleen joissa on vaimon tapa ja aikataulu eikä siihen saa mennä väliin sössimään.
Töissä tuolla asenteella saa potkut, jos jättää kaiken tekemättä sillä verukkeella, että jollain toisella saattaa olla eriävä mielipide tai tapa hoitaa asia. Ai niin, mutta tuleehan ne ns. potkut, eli ero myös parisuhteessa. Ei poikkea mitenkään.
Järkevä ihminen osaa perustella oman tapansa toimia siten, ettei siitä tule sanomista. Miehet vaan yleensä vetoaa johonkin omaan tapaan niissä asioissa, jotka he hoitavat auttamatta huonosti. Esim. ei edes mieti, että vuosia täyttävälle lapselle tarvii varata neuvola-aika. Sitten vaimo varaa sen ja mainitsee, että taas vaimo oli ainoa, joka asian huomasi, niin mies vetoaa omaan tapaan hoitaa asia, vaikka se oma tapa ilmeisesti olisi ollut jättää asia hoitamatta tai hoitaa se myöhässä (sitten kun tulee jo ilmoitus, että lapsen neuvolakäynti jätetty varaamatta). Se ei ole mikään oma tapa, vaan ihan vaan tekemättä jättämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapset haluavta juurikin tuollaista, mutta ylisuunnittelevat äidit ovat niitä jotka eivät kysele mitä halutaan, vaan haluavat itselleen glooriaa."
Sitten kun ne liikaa makeaa ahmineet lapset kärsivät vatsakivuista ja ovat huonovointisia, niin arvaapa, kuka saa siitä palautetta? Aivan, äidillehän siitä valitetaan. Jos oma lapsi oksentaa yöllä sänkyyn, niin arvaapa, kuka joutuu sotkut siivoamaan? Aivan, äitihän se.
Tapahtuuko tuollaista muuallakin kuin sarjakuvissa? Ainakin omat lapset ovat aina lopettaneet syömisen siinä kohtaa kun ei enää mahdu.
Juu, kyllä. Ei se ole mitenkään mahdotonta, että nelivuotias oksentaa matolle, kun karkkia ja limpparia on saanut kerrankin vetää niin paljon mitä napa vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan mitä tarvitaan ja käydään marketista sovittamassa ja hakemassa.
Niin eli monta työvaihetta, aikatauluttamista ja useammassa kaupassa käymistä, että löytyy kaikille sopivat. Ja tämähän on fiksua tehdä jo kauan ennen kuin se sesonki iskee päälle, koska säästäminen. Ei ole enää ollenkaan parin minuutin homma, todellakaan.
Ja sitten on vielä ne pieneksi jääneet, jotka pitää myydä, mikä taas vaatii sitä, että ottaa selvää, missä on kirppistapahtumia sitä varten, sinne pitää ilmoittautua tiettyyn aikaan, seurata mitä pitää viedä mukana jne.
No saat kyllä kaupassa käymisen kuulostamaan työläältä, kai se on saavutus sekin.
Kirppistouhuun en kyllä itse vaivautuisi, vanhat voi antaa nuoremmille sisaruksille tai vaikka sisarusten lapsille jos on tarvetta. Tai sitten vain heittää menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä lähiviikkoina on anopin syntymäpäivä. Mies kysyi muutama päivä sitten milloin ne on, ihan kuten hän kysyy joka vuosi. Nyt sanoin, että voi kuule, en millään muista. Muistan, mutta en kerro. Sanoin viime vuonna viimeisen kerran, että pistä se päivä ylös johonkin. En uhraa ajatustakaan asialle, aikaisempina vuosinia olen muistuttanut häntä ihan liikaa.
Metatyöketjut paljastavat eniten miten katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä palstalla on. Uhriutuvat mutteivat tee mitään asian eteen. Voivat jossain vaiheessa erota mutta jatkavat uhroutumista ja muistelevat kokemaansa vääryyttä ja pilaavat elämänsä. Just oli uutisissa juttu terapeutista joka huolestui kuinka ihmiset syyllistäävt kumppaniaan avioliion ongelmista eivätkä ollenkaa näe omaa osuuttaan siinä. Tuossa se ongelma, että vie saman käyttäytymismallin seuraavaan parisuhteeseen. Ja o
Taisit vastata väärään kommenttiin.
No minä äitinä ja mies isänä katselee vaatteiden kokolappuja kun laittaa vaatteita kaappiin.
JOS OIKEASTI OLISIT ÄITI, TIETÄISIT, ETTÄ VAATTEIDEN KOKOLAPUT EIVÄT KERRO SITÄ, MINKÄKOKOISIA VAATTEET OVAT, KOKOMERKINNÄT POIKKEAVAT HYVINKIN RAJUSTI VALMISTAJAN MUKAAN. NE PITÄÄ SOVITTAA.
Pienet heitetään kasaan kodinhoitohuoneeseen, viikataan pussiin joka viedään täytenä SPR:ään.
NO JÄRKEVÄ ÄITIHÄN EI VAIN LAHJOITTELE, VAAN ON TALOUDELLINEN, EIKÄ KAIKILLA OLE MITÄÄN SPR:ÄÄ MISSÄÄN, MINNE NIITÄ VIEDÄ.
Uusia tilataan netistä/ostetaan sopiva kaupasta kun kaupungilla ollaan työssäkäynnin yhteydessä. Pikkulapsivaiheessa piirsin lasten jaloista ääriviivat, leikkasin mallin ja käväisin lounastunnilla lähi kenkäkaupassa osatamassa uudet. Ei noissa nyt ollut hirveän montaa työvaihetta ja aikatauluttamista kun noin menetteli. Nykyään lapset teinejä, ostavat itse vaatteensa.
KUKAAN OIKEA ÄITI EI OSTELE VARSINKAAN JALKINEITA ILMAN SOVITTAMISTA. TOKI JOTAIN TEEPAITOJA TAI SUKKIA VOI OSTAAKIN, MUTTA EI MITÄÄN ULKOHAALAREITA, KENKIÄ, HATTUJA, HOUSUJA TMS.
Tietenkin olisi voinut päästä hieman halvemmalla jos olisi kytännyt kaikki alennusmyynnit ja vienyt vanhoja kirppiksille. Meillä asiat tehtiin tehokkaasti ja säästettiin lähinnä vaatteiden määrissä: talo ei ollut täynnä kampetta, ei kovin monia vaihtokertoja etenkään elkovaatteissa, pesukone ja rumpu hoiti vaatteet siisteiksi yön aikana.
JOS OLISIT ÄITI, TIETÄISIT ETTÄ ON PAKKO OLLA VARAVAATETTA, ETTÄ EI VOI LASKEA SEN YHDEN AINOAN HAALARIN VARAAN, VAAN VÄHINTÄÄN PITÄÄ OLLA SINNE PÄIVÄHOITOON KOKO AJAN MYÖS VARAULKOVAATTEET PLUS KANNATTAA OLLA VIELÄ YHDET KOTIPIHALLE.
Enkä viettänyt vuosia kotiäitinä vaan tein töitä ja lapset olivat hoidossa, siksi rahaa on ollut aina ostaa tarvittava ja yhdessä on keskitytty mukavaan, ei kiukkuisten lasten kanssa kaupoissa kiertelyyn.
MITEN SEN KOTIÄITIYDEN SAIT TÄHÄN VEDETTYÄ? MIHIN SE LIITTYY? PAITSI ETTÄ SIIS OLET DUMPANNUT NE LAPSESIKIN (OLEMATTOMAT) LIIAN PIENINÄ PÄIVÄHOITOON. MIKSI LAPSET OLISI KAUPASSA KIUKKUISIAI? EI MINUN LAPSENI OLE KIUKKUISIA, MM. SIKSI ETTÄ HEILLÄ ON AINA OLLUT LYHYET HOITOPÄIVÄT, KOSKA OLEN OLLUT MENOJEN SUHTEEN TALOUDELLINEN, ENKÄ HIKI HATUSSA VÄÄNTÄNYT RAHAA, KUN EN OLE OSANNUT PITÄÄ MENOJA KURISSA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se rennosti ottaminen lapsiperheessä tarkoittaa käytännössä sitä, että sitten eletään niin että sammutetaan juuri ja juuri se kulloinenkin tulipalo ja yleensä valtavan stressin saattelemana.
Mitä enemmän niihin metatöihin panostetaan, sitä rennompaa siitä itse elämästä tulee.
Joo todella rennolta kuulostaa teidän metailijoiden stressaaminen. :D Hyvin on tässä itse perhe-elämää elänyt vaikka en ole mitään ihmeen stressimetailua harrastanut.
Metätyön käsitteen voisi kääntää myös ennakoinniksi ja se tosiaan helpottaa arkea, varsinkin jos perheessä on lapsia. On oikeasti todella raskasta, kun toinen herää ruuanlaittoon vasta sitten kun kaikilla on kova nälkä. Sitten aletaan ihmettelemään, että mitähän sieltä kaapista löytyisi ja millaiseen
Meillä tehtiin aina suuria määriä ruokaa viikonloppuna, osa pikkuerissä pakkaseen, noita oli helppo lämmittää. Ja tuota tehtiin molemmat miehen kanssa - mites tossa nyt lasketaan metatyöaika, montako minuuttia tulee suuremman määrän valmistamisesta vs. normikerta, paljonko pakastamisesta - vai onko se varsinaista työtä, ja kauanko kestää kun päättää minkä rasian nostaa pakkasesta sulamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan mitä tarvitaan ja käydään marketista sovittamassa ja hakemassa.
Niin eli monta työvaihetta, aikatauluttamista ja useammassa kaupassa käymistä, että löytyy kaikille sopivat. Ja tämähän on fiksua tehdä jo kauan ennen kuin se sesonki iskee päälle, koska säästäminen. Ei ole enää ollenkaan parin minuutin homma, todellakaan.
Ja sitten on vielä ne pieneksi jääneet, jotka pitää myydä, mikä taas vaatii sitä, että ottaa selvää, missä on kirppistapahtumia sitä varten, sinne pitää ilmoittautua tiettyyn aikaan, seurata mitä pitää viedä mukana jne.
No saat kyllä kaupassa käymisen kuulostamaan työläältä, kai se on saavutus sekin.
Niin, se ei ole parin minuutin homma, kuten incel-mies täällä paasaa.
Vaikuttaa siltä, että kaikkea ylisuoritetaan ja sitten ollaan että voi kuinka on rankkaa tämä lapsiperhe-elämä. Edelliset sukupolvet nauravat haudoissaan, vaikka heillä oli metsä- ja maataloustöitä kellon ympäri.
Ja miksi suoritetaan? Oman egon vuoksi, ajatellaan että tämä on minun suoritukseni jota kaikki katsovat ja arvostelevat. Keskiö on hukassa.
En tunne sanaa metatyö. Se on ideologista uudiskieltä.
Ilmiöhän on ollut aina olemassa.
"Töissä tuolla asenteella saa potkut, jos jättää kaiken tekemättä sillä verukkeella, että jollain toisella saattaa olla eriävä mielipide tai tapa hoitaa asia. Ai niin, mutta tuleehan ne ns. potkut, eli ero myös parisuhteessa. Ei poikkea mitenkään.
Järkevä ihminen osaa perustella oman tapansa toimia siten, ettei siitä tule sanomista. Miehet vaan yleensä vetoaa johonkin omaan tapaan niissä asioissa, jotka he hoitavat auttamatta huonosti. Esim. ei edes mieti, että vuosia täyttävälle lapselle tarvii varata neuvola-aika. Sitten vaimo varaa sen ja mainitsee, että taas vaimo oli ainoa, joka asian huomasi, niin mies vetoaa omaan tapaan hoitaa asia, vaikka se oma tapa ilmeisesti olisi ollut jättää asia hoitamatta tai hoitaa se myöhässä (sitten kun tulee jo ilmoitus, että lapsen neuvolakäynti jätetty varaamatta). Se ei ole mikään oma tapa, vaan ihan vaan tekemättä jättämistä."
Niin, mutta kun perhe ei olekaan mikään työpaikka. Vaikka sitä yritetään kaikilla näillä työvertauksilla sellaiseksi maalaillakin.
Vai onko se nykynaisille vain sitä? Työsuoritus, pakkopullaa, pitää tehdä kun muutkin tekevät? Olisitteko mieluummin uratykkejä ihan ominpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että kaikkea ylisuoritetaan ja sitten ollaan että voi kuinka on rankkaa tämä lapsiperhe-elämä. Edelliset sukupolvet nauravat haudoissaan, vaikka heillä oli metsä- ja maataloustöitä kellon ympäri.
Ja miksi suoritetaan? Oman egon vuoksi, ajatellaan että tämä on minun suoritukseni jota kaikki katsovat ja arvostelevat. Keskiö on hukassa.
Ennen riitti, että lapset yritettiin pitää hengissä. Nykyään jokainen noilla opeilla hoidettu lapsi olisi otettu huostaan. Silloin lapsilla hampaat mätäni suuhen, sairauksia ei hoidettu ja lapsikuolleisuus oli korkea. No, ennen pystyi aina tekemään uuden kakaran kuolleen tilalle, mitä niitä kuolleita suremaan.
Metatyöketjut paljastavat eniten miten katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä palstalla on. Uhriutuvat mutteivat tee mitään asian eteen. Voivat jossain vaiheessa erota mutta jatkavat uhroutumista ja muistelevat kokemaansa vääryyttä ja pilaavat elämänsä. Just oli uutisissa juttu terapeutista joka huolestui kuinka ihmiset syyllistäävt kumppaniaan avioliion ongelmista eivätkä ollenkaa näe omaa osuuttaan siinä. Tuossa se ongelma, että vie saman käyttäytymismallin seuraavaan parisuhteeseen. Ja onneton elämä jatkuu.