Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yle Areena Nepsyt

Vierailija
11.04.2024 |

Katselin Yle Areenasta Nepsyt ohjelmaa ja toivon asiallista keskustelua tästä. 

Minua ihmetyttää, että miksi noin pienet lapset kiroilevat? Poimiiko nepsyt herkemmin kirosanoja jostain vai kiroillaanko heidän kotona? 

Itsellä on 16-, 13- ja 10-vuotiaat, eikä kukaan heistä kiroile ikinä. 

Kommentit (215)

Vierailija
181/215 |
16.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä sarja on "kauhea" tai miten sitä kuvailisi....en tiedä onko leikattu huonosti, mutta esimerkiksi ne 5 tyttöä, täysin ohjaamatonta vanumista ja jatkuvaa huutoa- 1 vanhempi. Missä isä(t)? 

 

Vierailija
182/215 |
16.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varhainen tuki/puuttuminen on mikä auttaisi ettei ongelmat pääse noin pahoiksi, mutta käytännössä on tosi vaikea saada sitä. Ainut on lääkitys et jos nyt sen voimalla selviäisi. Uupunut vanhempi ei jaksa enää olla johdonmukainen ja yrittää vaan selvitä päivistä mikä lisää lapsen ongelmia. Nämä nimenomaan tarvitsisi sen tarkan rytmin ja selkeät rajat, normilapset oppii ne suht helposti nämäkin lapset oppii mutta se on iso työ js tosiaan jos vanhempi on äärirajoilla se on helppo ajautua tuohon kierteeseen missä lapsi on täys pomo ja vanhempi yrittää pomppia mukana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
183/215 |
16.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä kummastuttaa lukea näitä kommentteja tai katsoa ko. sarjaa, joka on niin yksipuolinen, että en todellakaan edes viitsi. Meillä on kaksi vasta aikuisena diagnosoitua lasta. Molemmat korkeasti koulutettuja ja vaikeuksia alkoi tulla toiselle vasta korkeakoulussa, kun omaohjautuvuutta olisi tarvinnut olla enemmän. Ei meillä lapsina ja teineinä ainakaan haistateltu ja raivottu, molemmat saivat olla omia persooniaan ja tarpeidensa mukaan heitä autettiin. Toinen lapsi tarvitsi enemmän tukea ja ajattelin, että se on vain hänen persoonansa ja edelleen ajattelen. Se, että ihmisen aivot toimivat erilailla kuin valtaosan, ei tarkoita, että hän olisi viallinen. Hän vain kokee asiat erilailla ja se pitäisi sallia ja hyväksyä. Olemme myös vanhempina varmasti nepsyjä ja omilla aloillamme hyvin menestyneitä. Hyperfokus on ollut siinä ehdoton vaatimus. Eli missä on menestyneiden ja hyvin toimeentulevien nepsyjen ohjelma? Tunnen itsekin heitä todella paljon.

Vierailija
184/215 |
16.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Varhainen tuki/puuttuminen on mikä auttaisi ettei ongelmat pääse noin pahoiksi, mutta käytännössä on tosi vaikea saada sitä. Ainut on lääkitys et jos nyt sen voimalla selviäisi. Uupunut vanhempi ei jaksa enää olla johdonmukainen ja yrittää vaan selvitä päivistä mikä lisää lapsen ongelmia. Nämä nimenomaan tarvitsisi sen tarkan rytmin ja selkeät rajat, normilapset oppii ne suht helposti nämäkin lapset oppii mutta se on iso työ js tosiaan jos vanhempi on äärirajoilla se on helppo ajautua tuohon kierteeseen missä lapsi on täys pomo ja vanhempi yrittää pomppia mukana.

Siltä tuo näyttää. Ipana lyö, haukkuu muita, istuu suu mutrussa keskellä lattiaa, kiljuu, lyö opettajaa nyrkillä naamaan tai muuta vastaavaa, ja vanhempi katsoo vierestä tai toteaa "no sellaista sitten". Tuntuu, että nämä on luovuttaneet lastensa kanssa. Heidän pitäisi saada perheen määräysvalta takaisin itselleen. En tiedä millaista apua noihin tilanteisiin yhteiskunnalla on tarjota, vai onko minkäänlaista.

Vierailija
185/215 |
16.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta usein näiltä kiroilevilta ja epäsivistyneiltä perheiltä puuttuu täysin näköala ja esikuva siitä millainen rauhallinen, toimiva ja hyvinvoiva perhe on oikeasti. 

Heille tuntuu olevan vaikea uskoa, että jotkut lapset ei vaikka kiroile, kuten tässä ketjussakin on huomattu. 

Samoin he ei usko, että joissain kodeissa on siistiä, on hyviä ja kunnioituksen täyttämiä parisuhteita, ajallaan maksetut laskut ja suunnitelmallisuutta. Aivan tavallisia asioita, jotka ovat heille utopiaa. 

Mistä tämä johtuu, en tiedä. Kaikki huono-osaisuuden narratiivi sen sijaan on normalisoitu heidän puheissaan. 

Joku sosiologi osaisi ehkä selittää? 

Eli ajattelet että lapsen neuropsykologinen ongelma johtuu vanhempien laskujen maksusta tai maksamattomuudesta? Tai että lapsen aivojen aivosähkökäyrään vaikuttaa vanhempien koulutus?

Kiroilu ei ole neurolopsykologinen ongelma. Ellei kyse ole Touretten syndroomasta.

Vierailija
186/215 |
16.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuntuu, että tässä ketjussa monet unohtavat, että nämä lapset ovat nepsyjä. He eivät reagoi asioihin niinkuin ns normaalit. Jos jollekin on vaikeaa esim tunteiden säätely, niin se näkyy ulospäin tietynlaisena käytöksenä. Sellainen kyllä meillä tuo lapsi laitettaisiin kuriin -asenne on yksinkertaista ja osoittaa ettei kommentoija osaa yhtään kuvitella itseään toisten saappaisiin.

Lisäksi nämä ovat lapsia ja nuoria, he vasta opettelevat elämää. Ei voi olettaa, että kaikki loksahtaa heti paikalleen. Jos jollain kestää oppia ja sisäistää jokin asia, niin sitten asia vain on niin. Lasta voi tukea monin eri tavoin, mutta ei voi odottaa, että asiat toimisi sormia napsauttamalla. 

Lisäksi nepsyilläkin on murrosikä, joka tuo omat juttunsa.

Minusta oli hienoa nähdä miten tässä otettiin monia edistysaskelia. Jäikö ne monelta huomaamatta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
187/215 |
16.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kummastuttaa lukea näitä kommentteja tai katsoa ko. sarjaa, joka on niin yksipuolinen, että en todellakaan edes viitsi. Meillä on kaksi vasta aikuisena diagnosoitua lasta. Molemmat korkeasti koulutettuja ja vaikeuksia alkoi tulla toiselle vasta korkeakoulussa, kun omaohjautuvuutta olisi tarvinnut olla enemmän. Ei meillä lapsina ja teineinä ainakaan haistateltu ja raivottu, molemmat saivat olla omia persooniaan ja tarpeidensa mukaan heitä autettiin. Toinen lapsi tarvitsi enemmän tukea ja ajattelin, että se on vain hänen persoonansa ja edelleen ajattelen. Se, että ihmisen aivot toimivat erilailla kuin valtaosan, ei tarkoita, että hän olisi viallinen. Hän vain kokee asiat erilailla ja se pitäisi sallia ja hyväksyä. Olemme myös vanhempina varmasti nepsyjä ja omilla aloillamme hyvin menestyneitä. Hyperfokus on ollut siinä ehdoton vaatimus. Eli missä on menestyneiden ja hyvin toimeentulevien nepsyjen ohjelma? Tunnen itsekin heitä todella paljon.

Kirjolla-ohjelmassa oli hyvin pärjääviä nepsyjä, ainakin suurimmilta osin. Myös hyvin toimeentulevia.

Vierailija
188/215 |
17.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kummastuttaa lukea näitä kommentteja tai katsoa ko. sarjaa, joka on niin yksipuolinen, että en todellakaan edes viitsi. Meillä on kaksi vasta aikuisena diagnosoitua lasta. Molemmat korkeasti koulutettuja ja vaikeuksia alkoi tulla toiselle vasta korkeakoulussa, kun omaohjautuvuutta olisi tarvinnut olla enemmän. Ei meillä lapsina ja teineinä ainakaan haistateltu ja raivottu, molemmat saivat olla omia persooniaan ja tarpeidensa mukaan heitä autettiin. Toinen lapsi tarvitsi enemmän tukea ja ajattelin, että se on vain hänen persoonansa ja edelleen ajattelen. Se, että ihmisen aivot toimivat erilailla kuin valtaosan, ei tarkoita, että hän olisi viallinen. Hän vain kokee asiat erilailla ja se pitäisi sallia ja hyväksyä. Olemme myös vanhempina varmasti nepsyjä ja omilla aloillamme hyvin menestyneitä. Hyperfokus on ollut siinä ehdoton vaatimus. Eli missä on menestyneiden ja hyvin toimeentulevien nepsyjen ohjelma? Tunnen itsekin heitä todella paljon.

 

Jos lapsi saa diagnoosin vasta aikuisena, voi siitä jo päätellä ettei oireita ole ollut aiemmin paljoa. Ei siis koko pahin kirjo haistatteluineen ja kiroiluineen. 

Ja katsojiahan näillä aina haetaan. Tuskin kiinnostaa pertti perusinsinöörin tarina, jos se ei juurikaan poikkea valtaväestöstä. 

Tässä ohjelmassa oli mun mielestä vähän sensaatiohakuisuutta, ei niitä nepsyjä jotka suorittaa koulua kiitettävin arvosanoin ja ainoa ongelma on impulsiivisuus ja päällepuhuminen tms. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
189/215 |
17.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielenkäyttö on aivan karseaa nykyisin, kukaan ei osaa enää puhua kauniisti. 

Tule kuuntelemaan meidän nepsy lasta joka papattaa kirjakielellä ja käyttää omaperäisiä ilmauksia, mutta kavahtaa voimasanoja ja tulee surulliseksi jos joku sanoo törkeyksiä.

Kirjakielellä papatus harvoin on kaunista kielenkäyttöä. Usein se nepsyjen tuotos on raskasta kuunneltavaa ja kuulijalle epämukavaa detailien ja monologin pakottamista. Kirsikkana kakussa yleensä vielä monotoninen robottiääni kun luonnollinen puheen rytmin vaihtelu ja äänen värikkyys puuttuu. 

Mieluummin silti sitä kuuntelen kuin kiroilua ja rumaa kielenkäyttöä, oli nepsy tai ei, aikuinen, nuori tai lapsi joka puhuu.

 

Vierailija
190/215 |
17.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhteiskunnan kannattaisi ehkä palkata pikkulapsiperheisiin "supernannyja" opettamaan rajojen pitämistä ennen kuin se on jo myöhäistä. Normaali rajaton voi vaikuttaa nepsyltä (mikä kaamea sana) ja nepsykin voi oppia käyttäytymistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
191/215 |
17.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän jos sais jatko-osan missä se super Nanny tulee ja laittaa nää perheet kuntoon 

Ei mikään super Nanny pysty muuttamaan lasten synnynnäisiä neuropsykiatrisia ominaisuuksia. Ei niistä lapsista voi muokata neurotyypillisesti käyttäytyviä lapsia, eikä sen ikinä pidä olla tavoitteena. 

Mikä sitten pitäisi olla tavoitteena? Saa käyttäytyä kuten haluaa, koska on nepsy? Muilta vaaditaan, nepsyiltä ei? Nepsyjen tahtiin hyppii jo valtaosa koululuokista, nepsyt sanelee voiko muut opiskella tai olla edes turvassa.

Onko diabeetikon tavoitteena alkaa itse tuottaa insuliinia? Se on pysyvä olotila kuten siniset silmät tai vaalea iho. Jos olet tosi vaalea, palat helpommin jne eli val

Et vastannut kysymykseen mikä sitten pitäisi olla tavoitteena. Diabeteksen hoidossakin tavoitteena on sama olotila ja toimintakyky kuin ei-diabeetikollakin. Diabeteksen tyypistä riippuen joku saavuttaa sen lääkityksellä, toinen elämäntavoilla.  Sama pitäisi olla nepsyilläkin, ei se että muiden pitää tanssia heidän pillinsä mukaan.

 

No adhd:seen on lääke ja sen avulla moni suorittaa peruskoulua ja opintoja. Mutta esim autismiin ei ole. Mites nuo muut joiden oireisto ei helpotu elämäntavoilla eikä ole lääkettä?

Autismia ei voi parantaa, joten vertaa johonkin fyysiseen jota ei voida parantaa. Vaikka liikuntavamma. Joku joka istuu pyörätuolissa. Ympäristöä silloin muokataan että hän pääsee pyörätuolinsa kanssa osallistumaan. Miksi sama ei voi olla autistillekin mahdollista. Lievästi autistisella voi olla mahtava potentiaali vaikka mihin, mistä kiinnostuu. Kaikki ei tästä herrasta tykkää mutta mainitsen aina esimerkkinä Elon Muskin, diagnosoitu autismin kirjolle, erityismielenkiinnon kohteena teknologia, on työllistänyt satoja tuhansia ihmisiä ja oikeasti muuttanut maailmaa. 

Autistien joukossa on ihan huippuälykkäitä tyyppejä, sen huomaa joistain lapsistakin. Ei meillä voi olla varaa heittää mahdollisia keksijöitä ja yrittäjiä syrjään vain siksi, että peruskoulu ei heillä suju isossa inkluusioluokassa. Eivät he isoja muutoksia ympäristöönsä tarvitse. 

Vierailija
192/215 |
17.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten nepsy-piirteisiin liittyy väkivaltaisuus?

 

Impulsiivisuus. Täällä on kysytty miksi kiroilee, miksi väkivaltainen, miksi huutaa jne. Näihin kaikkiin voi vastata sanalla "impulsiivisuus". Impulssikontrollin haasteet on tyypillinen nepsyoire.

Tekee ennenkuin ajattelee. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
193/215 |
17.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan kannattaisi ehkä palkata pikkulapsiperheisiin "supernannyja" opettamaan rajojen pitämistä ennen kuin se on jo myöhäistä. Normaali rajaton voi vaikuttaa nepsyltä (mikä kaamea sana) ja nepsykin voi oppia käyttäytymistä.

Ei hyödytä mitään, koska harvemmin kysymys on tietämättömyydestä, vaan jaksamattomuudesta. Mieluummin jokaiselle tarvitsevalle vanhemmalle omaa aikaa, vaikka yksi viikonloppu kuukaudessa, niin siitä olisi jotain hyötyä.

Vierailija
194/215 |
17.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Käymme nepsy-tyttären kanssa terapiassa. Kerran terapeutti sanoi, että mun ei pitäisi ajatella tytärtä diagnoosin kautta, vaan omana itsenään, persoonallisuutena. Jäin pohtimaan asiaa ja ymmärrän terapeutin pointin. Mulla vain ei ole varaa olla idealisti. Tyttärellä on vaikeita ongelmia, myös mt-puolella. Vaikea niitä on sivuuttaakaan ja juuri siksi sitä terapiaa saadaan. Ja kun ne nepsy-oireet ovat läsnä ihan joka päivä. Mieluummin ajattelen, että tyttären ongelmat johtuvat autismista, kuin että hän on täysi kuspiä. Yritän ymmärtää, että kiukkuaminen johtuu vaikka siitä, että koulussa on ollut stressaavaa tai jos sää on kylmä, niin tyttärellä on ollut kipuja, koska hänellä on aistiyliherkkyyksiä. En oikein ole terapeutin kanssa samalla linjalla. Paras apu onkin vertaistuki.

"Mieluummin ajattelen, että tyttären ongelmat johtuvat autismista, kuin että hän on täysi kuspiä. " . Juuri näin. Lasta jaksaa paremmin, kun hänen käytöksellä on selitys. Terapeutit ei aina tajua sitä 24/7 elämää, he näkevät asiakkaansa vain tunti kerrallaan. Kyllähän siinä yhdessä tunnissa voi olla vaikka miten valloittava persoona, ei siinä ehdi tapahtua mitään mikä saisi huonoja puolia näkymäänkään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
195/215 |
19.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katsoin tämän sarjan. Olen itse elänyt ADHD:n kanssa tietämättäni 44 vuotta ja 8 kuukautta, ennenkuin heinäkuussa 2022 sain diagnoosin ja molemmilla tyttärillänikin on ADHD ja ahdistuneisuushäiriö, lisäksi esikoisella vaikea-asteinen pakko-oireinen häiriö, jonka liitännäisenä sairastui vuonna 2020 syömishäiriöön ja meinasi laihduttaa itsensä hengiltä, sekä kuopuksella sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö. Kummankin lapsen kanssa olemme joutuneet taistelemaan vuosia, että ovat saaneet sitä apua ja tukea, jota tarvitsevat, esikoisen oireilu alettiin ottaa sotepuolella tosissaan vasta syömishäiriön myötä. Kuopus on hyvin introvertti ja luokan edessä esiintyminen, sekä ryhmätöihin osallistuminen muiden kuin kavereiden kanssa on aina ollut hänestä ahdistavaa ja epämiellyttävää. Hän olisi kaivannut paljon positiivista vahvistamista ja tukea, mutta sen sijaan hänellä oli 2-6 luokilla opettaja, joka jatkuvasti pakotti hänet juurikin niihin lapselle epämiellyttäviin tilanteisiin, syyllisti meidät vanhemmat ja uhkasi lastensuojelulla. Tilanne muuttui vasta kun lapsi sai paniikkikohtauksia aamuisin kouluun lähtiessä ja minä otin yhteyttä wilman kautta rehtoriin, selitin juurta jaksain lapsen ongelmat ja vaadin, että asialle on jotain tehtävä. Lapsi kävi sitten kuuudennen luokan erityisjärjestelyin erityisopettajan kanssa kevennetyllä kouluviikolla ja pääsi yläasteelle sellaiseen kouluun, jossa on ammattiosaamista ja valmiuksia toimia nepsylasten kanssa. Molemmat saavat edelleen säännöllistä ammattiapua.

Sarja herätti todella vahvoja tuneita, koska itse olen häpeällä ja negatiivisella vahvistamisella kasvatettu nepsy, kiusattu lastentarhasta abivuoteen ja osin armeijaankin asti, jonka seurauksena nyt 46-vuotiaana itsetuntoni on edelleen lähes olematon, vaikka olenkin kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1997 ja aikuisiällä opiskellut kaksi ammattia oppisopimuksella ja elänyt jo 23 vuotta parisuhteessa. Tippa tuli linssiin kun se yksi tyttö sanoi, että hänestä tuntuu että hän on täysin turha ihminen. Ja kauheinta on, että vielä vuonna 2024 somekommenttien perusteella on valtava määrä ihmisiä, joiden mielestä nepsyt ovat joko laitokseen suljettavia aivovammaisia, tai kurittomia kakaroita, jotka pitäisi hakata normaaleiksi. Pelottaa ajatellakin miten omien lasteni tukitoimien käy Orpopurran leikkausten seurauksena.

Vierailija
196/215 |
19.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä vaivaa tätä äidille kiroilevaa, haistattelevaa ja rumia puhuvaa teinityttöä? Onko hänellä diagnoosia vai onko vaan ilkeä ja huonosti käyttäytyvä murrosikäinen? 

Vierailija
197/215 |
24.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä! Pienet pojat aivan koukussa peleihin, täysin vanhempien aikaansaannosta. Tuollaisilta pojilta ihan vaan pois pelilaitteet toistaiseksi, urheiluharrastus tai perheen yhteistä tekemistä tilalle. Miksi se on monille vanhemmille niin vaikeaa?

Vierailija
198/215 |
24.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pelaamisesta,... viiden tytön perheessä ei pelaamista ollut ollenkaan, se vaalea teinityttö pelasi Simsiä, sisarukset tyttö&poika olivat koneella mutta ei näytetty pelaamista, pojalla oli kokonainen laitekaappi / räkki, taisi kiinnostus olla enemmän raudassa kuin softassa / pelaamisessa? Autistinen poika pelasi, oliko se ainoa joka pelasi "räiskintäpeliä." 

Ruutuahan aina haetaan kaiken pahan alkujuureksi, että sieltä ne oireet lähtee. Eipä näissä perheissä se kovin suurta osaa näytellyt. Niillä tytöillä ei ollut ollenkaan, silti jokaisella adhd. Ja autisti on autisti ihan syntyjään, pelasi tai ei. 

Pelaaminen kieltäminen kokonaan, joo voihan niinkin tehdä, mutta sitten pitää kieltää myös kaverikyläilyt. Jos pelit kiinnostaa niin kyllä ne siellä kavereilla sitten pelaa jos ei kotona ollenkaan saa. 

Ruutuaika on itseasiassa kaiken pahan alku ja juuri. Ei ole mikään mielipide, että se vaikuttaa aivojen kehitykseen, vaan ihan tutkittu tietoa on helppo löytää. Ei se autismia aiheuta (ainakaan vielä ei ole todistettu) mutta vaikuttaa aivoalueisiin, jotka tekevät esimerkiksi empatiakykyä, keskittymistä, kärsivällisyyttä ja tunteiden säätelyä. 



Mielestäni eri asia, jos lapsi pelaa tunnin pari viikossa kaverilla kylässä käydessään. Myös niitä kyläilyjä voi rajata, ei jokainen päivä tarvitse olla kaverin kotona tunteja, saati pelata koneella. 

Vierailija
199/215 |
24.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaivaa tätä äidille kiroilevaa, haistattelevaa ja rumia puhuvaa teinityttöä? Onko hänellä diagnoosia vai onko vaan ilkeä ja huonosti käyttäytyvä murrosikäinen? 

 

Mitäpä veikkaat, miksiköhän hän on tuossa Nepsyt -ohjelmassa? 

Vierailija
200/215 |
24.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska impulssikontrollin puute - harvalla "normi" aikuisellakaan on raivareissa muita keinoja kuin agressio