Nepsyt-sarja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vahva "minä ja minun mielipide". Jos tämä teinipoika voi paremmin laitoksessa, miksi äiti väkisin yrittää saada poikaa kotiin? 

Siksi, ettei selvästikään kokenut/nähnyt, että lapsella oli parempi olla laitoksessa. Lapsi selvästikään ei halunnut huostan purkua ja paluuta kotiin. Kotiolot ilmeisen kaoottiset, äidin nepsyyden takia. 

Aikamoinen olettamus. Olet väärässä. Ja jos vanhemmalla olisi haasteita, olisi todella paljon järkevämpää tukea perhettä kuin maksaa satoja tuhansia huostaanotosta. 

poika halusi koulun käytyä kun kotikaupungissa se ei onnistunut. 

 

lasussa nepsy osaaminen surkeaa, keksitään ongelmia tyhjästä, syytetään äitiä kaikesta revitään perhe kappaleiksi ja sit pitäis äidin olla Onnellinen? Sit loppuperhe jää yleensä täysin tuetta, vaikka lapsen väkivaltainen huostaanotto on todella traumaattinen kokemus. Ymmärrettävästi tukea ei enää ees pyydetä kun luottamus mennyt täysin. Lasun kuuluu toimia lain mukaan ja ylläpitää lapsen oikeuksia. Jos näin ei tapahdu, ei ole mitään luottamusta jäljellä.

on erittäin tärkeää että tämä on tuotu esille, että lasussa on jotain pahasti pielessä, missään nimessä ei kannata pyytää lasusta apua jos koulussa ei ole tilaa tai resursseaja. Onneksi osa työntekijöitä sen ymmärtää, valitettavasti on täysin sattuman kauppaa.

Hans ei todellakaan ole ainoa samalainen tapaus. 

 

mieti tilannetta, jos olet vanhempi/ pystyt samaistumaan, jo nuori kuolisi laitoksessa tai alkaisi käyttämään päihteitä? Olisiko syyllinen olo lopun ikää? Kun et yrittänyt toimia lain mukaan, kun lasu ei toiminut. Mitä itse tekisit samassa tilanteessa? 

Tää koko sarja on samanlaista paskaa kuin se vankilasarja. Pään silittelyä ja ymmärrystä. Sori vaan, en ymmärtänyt. Onneksi mulla ei ole nepsy-penskaa kotonani kiljumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vahva "minä ja minun mielipide". Jos tämä teinipoika voi paremmin laitoksessa, miksi äiti väkisin yrittää saada poikaa kotiin? 

Siksi, ettei selvästikään kokenut/nähnyt, että lapsella oli parempi olla laitoksessa. Lapsi selvästikään ei halunnut huostan purkua ja paluuta kotiin. Kotiolot ilmeisen kaoottiset, äidin nepsyyden takia. 

Aikamoinen olettamus. Olet väärässä. Ja jos vanhemmalla olisi haasteita, olisi todella paljon järkevämpää tukea perhettä kuin maksaa satoja tuhansia huostaanotosta. 

poika halusi koulun käytyä kun kotikaupungissa se ei onnistunut. 

 

lasussa nepsy osaaminen surkeaa, keksitään ongelmia tyhjästä, syytetään äitiä kaikesta revitään perhe kappaleiksi ja sit pitäis äidin olla Onnellinen? Sit loppuperhe jää yleensä täysin tuetta, vaikka lapsen väkivaltainen huostaanotto on todella traumaattinen kokemus. Ymmärrettävästi tukea ei enää ees pyydetä kun luottamus mennyt täysin. Lasun kuuluu toimia lain mukaan ja ylläpitää lapsen oikeuksia. Jos näin ei tapahdu, ei ole mitään luottamusta jäljellä.

on erittäin tärkeää että tämä on tuotu esille, että lasussa on jotain pahasti pielessä, missään nimessä ei kannata pyytää lasusta apua jos koulussa ei ole tilaa tai resursseaja. Onneksi osa työntekijöitä sen ymmärtää, valitettavasti on täysin sattuman kauppaa.

Hans ei todellakaan ole ainoa samalainen tapaus. 

mieti tilannetta, jos olet vanhempi/ pystyt samaistumaan, jo nuori kuolisi laitoksessa tai alkaisi käyttämään päihteitä? Olisiko syyllinen olo lopun ikää? Kun et yrittänyt toimia lain mukaan, kun lasu ei toiminut. Mitä itse tekisit samassa tilanteessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vahva "minä ja minun mielipide". Jos tämä teinipoika voi paremmin laitoksessa, miksi äiti väkisin yrittää saada poikaa kotiin? 

Olisko sulle ok, ettei koulun tukitoimia saa kotikaupunkiin ja sun lapsi otetaan huostaan. Sit se asuis siellä päihde- ym ongelmaisten seassa, täysin kunnollinen ja ongelmaton nuori ja sä vaan sanoisit että kaikki ok, kun se tykkää olla siellä? Sua ei tietenkään kiinnostais saada perhettä yhteen ja tukitoimia kuntoon kotiin vaan olisit onnellinen lapsesi laittomasta huostaanotosta? Miksi poika haluaa jatkaa johtuu siitä että koulua on vähän jäljellä ja hän ei luota että kouluasiat sujuisi kotona, koska ei ollut ennustanut siihenkään mennessä. Luottamus Helsingin päättäjiin ym nollassa syystäkin. 

Toivottavasti sulla ei oo lapsia. 

Kunnollinen j

Anteeksi mitä? Jos olet jalaton, tarttet proteesit ja pyörätuolin, jos on lukihäiriö tarttet ehkä siihen tukea jne. Mitä hittoa selität? Koulu on vaan täydelliselle terveille ihmisille? 

Vierailija kirjoitti:

Tää koko sarja on samanlaista paskaa kuin se vankilasarja. Pään silittelyä ja ymmärrystä. Sori vaan, en ymmärtänyt. Onneksi mulla ei ole nepsy-penskaa kotonani kiljumassa.

Ilmeisesti ohjelma herätti sinussa vahvoja tunteita. Kannattaa miettiä, miksi. Mistä viha? Mistä aliarviointi? Kolahtiko jotenkin omaan nilkkaan?

Vankilasarjassa käsiteltiin rikollisten elämää vankilassa. Nepsyt-ohjelmassa käsiteltiin neuropsykologisen oireiden lapsia ja perheitä. En näe näiden välillä yhtäläisyyksiä mitenkään. Toisessa oli rikoksen tehneitä, toisessa neuroepätyypillisiä lapsia ja nuoria. 

Enkä saa kiinni tuosta, miksi ihmisten ymmärtäminen olisi pahasta. Sehän tekee meistä ihmisiä, että pystymme suhtautumaan toisiin empaattisesti. Ei kaikkia tekoja pidä silti hyväksyä, esim. rikoksia. Näkökulman vaihto tekee hyvää: entäs jos vankilassa olisi oma äiti. Tai jos ystävän lapsella olisikin jokin neurokirjon piirre. 

On varmaan kaikkien kannalta hyvä, että sinulla ei ole nepsy-lasta. Lasten kasvatus ihan neurotyypillisissäkin perheissä on vaativaa, aikaa sekä hermoja vievää, mutta myös palkitsevaa. Ja ennen kaikkea pään silittelyä silloin tällöin. 

Vierailija kirjoitti:

Tää koko sarja on samanlaista paskaa kuin se vankilasarja. Pään silittelyä ja ymmärrystä. Sori vaan, en ymmärtänyt. Onneksi mulla ei ole nepsy-penskaa kotonani kiljumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää koko sarja on samanlaista paskaa kuin se vankilasarja. Pään silittelyä ja ymmärrystä. Sori vaan, en ymmärtänyt. Onneksi mulla ei ole nepsy-penskaa kotonani kiljumassa.

Hyvä ettei ole, ettet opeta samaa ymmärtämättömyyttä hänelle.

Onneksi Ada pääsi laitokseen. Se oli varmasti tytön pelastus. Biologinen isä on varmasti pettämässä, niinkuin yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut nyt neljä jaksoa.

Mielestäni 6-vuotiaan Eemelin äiti käveli ihan munankuorilla poikansa ympärillä ihan jo noiden muutamien minuuttien perusteella. Jos 6-vuotias lapsi (oli nepsy tai ei), aistii että hänen oma huoltajansa pelkää hänen käytöstään tai varoo hänen kiukutteluaan, ei hyvä heilu. Lapsen täytyy saada kokemus, että vanhempi on vankka kuin kallio ja vanhempi asettaa rajat rakkaudella, oli lapsi nepsy tai ei. Ehkä välillä jopa nepsyillä enemmän kuin muilla. Heille maailma voi olla kaoottisen ja rajattoman tuntuinen, jolloin kodissa täytyy olla erityisen johdonmukaista, turvallista ja ennustettavaa käytöstä.

En ymmärrä tilannetta jossa lapsi tablettia käynnistellessään yrittää useamman kerran fyysisesti satuttaa äitiään ja äiti vaan siirtelee lyövää kättä pois tieltä, sanoo kerran maanittelevalla äänellä, että äitiä ei saa satuttaa ja jatkaa&n

Menisin mielelläni ja opiskelenkin tällä hetkellä alaa, jossa toivon että pääsisin tukemaan lapsia ja perheitä. Nyt keskustelen netissä, koska tulin sarjaa käsittelevälle keskustelupalstalle.

Onneksi Eemelin äiti taisteli pojan pienryhmään. Oli myös todella sydäntälämmittävää nähdä Eemeli ystävänsä kanssa ulkoilemassa ja jätskillä. Tosi symppis kaveri sillä. Uuden koulun rehtori vaikutti mukavalta ja kohtasi perheen hyvin. 

Muutenkin sarja loppui mukaviin tunnelmiin!

Ilmankos ei olekkaan paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin, että nepsyjä tuetaan helpommin ja enemmän kuin muita niin onhan se ihan talonpoikaisjärjellä ajatelleltua, että diagnooseja haetaan silloin runsaasti. En enää ihmettele miten nykyään on miltei jokaisella lapsella tai aikuisellakin yksi tai useampi kirjainsarja diagnooseja.

Ilmeisesti jos ei voi täysin kieltääkään ettei jotain häikkiä olisi niin diagnoosin lääkärit silloin antavat. Jos on edimerkiksi häilyvä rajatapaus niin mieluummin diagnoosi(t) kuin ei. 

Mihin perustuu arviosi "miltei jokaisella"? Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Neurokirjon diagnooseja on noin yhteensä noin 20 000 lapsella ja nuorella. Siis yhteensä. Noin 8% ikäluokastaan. 

Voit verrata lukua siihen, että Suomessa syntyy noin 50 000 lasta nykyään vuosittain. Siis joka vuosi. 

Suuri määrä arviossasi voi sekoittua siihen, että asiasta puhutaan. On nostettu esille asiat, joille ei aie.m7n ollut edes nimeä ja joita hävettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on erilaisia perheitä ja sisustuksia. Mutta kyllä tuolla oli roskaa ja roinaa, kyllähän Helsingin kaupunkikin laittoi uhkakirjettä pihan saastaisuudesta, että pitää siivota!!! Harva tuollaisia kirjeitä saa!!!!! 

Ja nekö s****nan roskat on se ongelma?

Perheen isä kuollut, poika sijoitettu koulupaikan puutteen takia, sijoituspaikan takia äidin tulot putosivat 800 € kuussa, äiti joutui tekemään kahta työtä. Ja äidillä & pikkusiskollakin todettu nepsy-kirjon piirre.

Sanoisin, että roska on tässä se pienin juttu. Kyllä sen kaupungin kirjeen voi unohtaa... Kaupunkiympäristön toimialalla on ihmisiä töissä, ja heille voi selittää & raivata pihan vähitellen. 

 

Ihan on tutkittu juttu, että sotkuinen ympäristö on haitaksi mielenterveydelle.

sinun mielenterveydelle ilmeisesti. Perheessä ei mielenterveys- ongelmia ole. Jokaisen koti saa olla sellainen kuin on, pihaa juuri tuolloin siivottiin, jos et sattunut ymmärtämään. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sekava sarja seurata. Pelkkää hälinää ja vuoroin kukakin otettiin huostaan tai oli vaarassa päätyä huostaan otetuksi. Olisin toivonut vähän enemmän selkeyttä ja tietoa nepsyasioista ja nepsylasten arjesta ja erityispiirteistä. Nyt en jotenkin ollenkaan saanut kiinni muusta kuin siitä että vanhemmat valittaa väsymystään ja tappelevat sossujen kanssa. 

 

Perheiden vikahan tämä ei ole vaan sarjan tekijöiden. Turhia kohtauksia oli mielestäni aika paljon, jotka olisi voinut jättää pois ja laittaa tilalle jotain enemmän havainnollistavaa. Olen itsekin nepsy ja omalla lapsellani saattaa olla myös piirteitä. Katsoinkin siis sarjaa sillä silmällä jos olisi jotakin vinkkiä ja samaistumispintaa saanut Aika synkkää kuvaa vain arjesta antoi vaikka toisaalta pisteet siitä että kodit näytettiin sellaisina kuin ne on, arjen realismi on aina tervetullutta sinänsä. Jotain konkretiaa vain tästä sarjasta nyt jäi puuttumaan.

Kyseessä on dokumentti, ei opetusfilmi. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo yks teini-ikäinen tyttö yhtäkkiä parani adhd:stä? Epäilen koko diagnoosia ja kyseessä oli vain tavallista teinin uhmaa. Ja miten tällaiset diagnoosit tehdään.

Epäilet siis psykologien, neuropsykologien ja muiden diagnooseja tekevien asiantuntijoiden ammattitaitoa.

Tiedätkö millainen prosessi neurokirjon tutkimus on tai miten siihen pääsee? Tiedätkö mitä diagnoosia tehdessä arvioidaan ja miten? 

Mikä on oma asiantuntemuksesi ja koulutuksesi epäillä? 

Ihan perusasia: ADHD:stä ei parannusta, koska se ei ole sairaus. Sen piirteitä voidaan loiventaa ja toiminnanohjausta terävöittää sopivin keinoin. 

Varmasti erittäin yksilöllistä, millainen huumori toimii aspergereilla/autismin kirjon ihmisillä vai toimiiko ollenkaan. Kirjolla-ohjelman päähenkilöllä oli kyllä huumoria ihmissuhteissaan, esim. Topilla paljonkin. 

Lisäksi mieheni lähisuvussa on kaksi diagnosoitua Aspergeria ja ainakin yksi vanha ihminen, joka melko varmasti on kirjolla mutta hänen nuoruudessaan ei ole osattu noita diagnosoida. Heillä on ehkä vähän omalaatuinen huumorintaju mutta on kyllä huumoria. 

Ohjelman viimeisessä jaksossa nähtiin onneksi myös noita vitsailun pilkahduksia, kuin kaikilla oli asiat paremmin. Ada ja äitinsä vitsailivat kissastaan, Eemelin isä höpötti olevansa päiväkerholainen kun puhuivat uudesta koulusta ja Tatun äiti naureskeli että heillä on myös punkkeja lemmikkeinä. Juuri tuollainen pieni mutta tärkeä kevyt arjen hassuttelu jää helposti uupuneena pois ja tunnelma kiristyy entisestään kun kaikki vuorovaikutus on vakavaa tai negatiivista.  

Vierailija kirjoitti:

Siis tuo teini oireilee jotain ihan muuta kuin nepsyjä. Käsittämätöntä, että on saanut tuollaisen diagnoosilitanian, kun kyse on lopulta teinistä joka pitäisi laittaa kuriin! Todella taitava manipuloimaan, ja äiti kantaa leipää pöytään ja leikkaa kynnet. Ja outo se juttu, että ei muista mennä vessaa? Laskeeko siis alleen, vai mitä ihmettä?

Kyllä se että unohtaa käydä vessassa voi olla yksi adhd- diagnoosin oire, ihan totta, varsinkin lapsilla kun keskittyvät johonkin, unohtuu kaikki muu. Voi lukkiutua omiin ajatuksiinsa täysillä. Aikuisena mulla sama ongelma, tai vahvuus en hyperfocuksessa tunne nälkää, en janoa en vessahätää en väsymystä. Mieti mikä voimavara vaikka taistelu- tilanteessa? Pystyn olemaan tunteja käymättä hädällä. Senkin voi kääntää supervoimakksi. Vakavasti masentuneena voi kääntyä itseään vastaan. 

 

käsittämätöntä että oikeasti kuvittelet että diagnooseja vaan saa kun pyytää. Edellenkin diagnosoidaan liian vähän. Itselläni työkyky palannut juuri diagnoosin ja hoidon avulla. Mieti kannattaako diagnoosi hommata aikuisena jos sen avulla saa työkyvyn takaisin ja kaikki liitännäis- sairaudet, jotka johtuvat hoitamattomasta adhd: Sta, pois? 

 

Jos adhd oltais tutkittu ajoissa, päihteiden käyttö olis vähäisempää, rikoksia oli vähemmän, ihmiset sais koulut käytyä loppuun ja pystyisivät paremmin käymään töissä. Sit joku täällä sekoilee, että adhd on vale diagnoosi ja laiskuutta. Ei oppi ojaan kaada, sanoi mun mummi. Suosittelen oppimaan aiheesta lisää, sen sijaan että elät kuvitelmissa. 

No, osasta näki otsallaan, että diagnoosien takana oli onneton vanhemmuus. Ja joo, saa tulla huutamaan, että en ymmärrä mistään mitään mutta tietoakin asiasta sattuu olemaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätänsä on väärin, että nepsyperheisiin tarjotaan lastensuojelun tukitoimia jos niitä ei perheessä muuten tarjvita. Nepsyperheitä on yhtä erilaisia kuin mitä tahansa muita perheitä eikä nepsyhaasteet edes koulunkäynnin vaikeuksien suhteen sitä, että tarvitaan sen vuoksi lastensuojeluntukitoimia. 

1. Tukitoimet on saatava koulussa kuntoon. Nepsyt tarvitsevat tarvittavat tukitoimet kouluun, jotta kykenevät käymään koulua.

2a. Nepsylapset tarvitsevat kuntoutusta.

2b. Perheen vanhemmat voivat itse käydä koulutuksissa, kursseilla ja lukea kirjallisuutta toki heidät täytyy ohjata koulutuksiin jos eivät itse ymmärrä kysyä neuvoa vaikka autismiliitosta tai muilta tahoilta

>> näin varmistetaan, että kotona on stukturoitu päiväjärjestys, ennakointi käytössä ja ymmärretään nopeammin miten nepsylasten kanssa toimitaan ilman, että täytyy kaikki oppi

Jos perhe ei tarvitse tukea vaan ainoastaan lapsi tarttee koulupaikan. Sit väkisin tungetaan jotain perhetyötä. Ei se auta siihen että lapsi kuormittuu koulussa. Sit tarjotaan jotain siivousapua, edelleenkään se ei auta siihen ettei lapsi pääse erityissairaanhoitoon vaikka pitäis päästä, sit tarjotaan jotain vanhemmuuden arviointia kun lapsi tarvitsisi tukihenkilön. Sit kun lasu oikeasti alkaa kuuntelemaan mitä oikeaa tukea perhe tarvitsee sit mennään oikeaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen todennäköisyys, että kaikki viisi lasta sattuvat olemaan nepsyjä...

On hyvinkin todennäköistä, kun kyseessä voimakkaasti perinnölliset asiat. 

 

         Jos jo tiedossa niinkö onko järkevää vaan tehdä lisää ? Itse en jaksaisi .

 

 

Eikä se ole millään tavalla eettistäkään.

Joo älä lisäänny. Kiitos. Epäeettistä jatkaa sukua tuolla asenteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka jankutatte rajojen asettamisesta, niin mitä se teidän mielestänne on? Rajoja voi asettaa myös lempeästi puhumalla ja ymmärtäväisenä kuten parjaamanne teinitytön äiti teki. Esim. kun hän kävi herättämässä tytön ja varmisteli aamupalatoivetta, hän totesi myös tytölle tämän halutessa jatkaa unia, että ei onnistu vaan pue päälle ja käy pissillä. Rajoja ei tarvitse asettaa huutamalla pää punaisena vaan sen voi tehdä myös hienovaraisemmin ja se on se tapa, joka usein toimii haastavien nepsyjen kanssa.

Monessa normiperheessäkin joutuu korottaan ääntään välillä ja väkisin käskeä. Monen teinin vanhempi olisi marssinut huoneeseen, laittanut ikkuvaverhot auki ja käskenyt ylös. Aamupalatoive? Se mitä kaapista löytyy ja osaa teini itsekin ottaa.

Siis pitäis huutaa? Ja se että äiti tekee leivän on parempi kuin se että nuori on kokonaan syömättä. 

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että huutaminen ei ole yhtään tehokkaampaa, päinvastoin.