Magneettikuvaus kuinka selviän?

Mulle ei hoitajat antaneet kuulokkeita ja se hätänappikin jäi pois. Johonkin hoitajat hävisivät ja siellä mä makasin. Meinasi vähän ketuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvettiä oikein luen tässä ketjussa?

Siis aivanko oikeasti suhtkoht paikallaan seljällään makaaminen muutaman minuutin ajan on niin kamalaa, ettei saa oltua? Sen ymmärrän, että joku keuhkotähystys tai sisätutkimus hirvittää, mutta se että joutuu hetken makoilemaan? Oikeasti?

Ziisaskraist meidän surkeaa kansaamme.

Puolen tunnin makaaminen ei hirvitä. Se hirvittää että olen tikkuna kädet kyljissä kiinni ja minut sullotaa putkeen jossa olkapäät hipovat seiniä ja nenä on kiinni katossa.

Ei tämmöisiä alkukantaisia fobiapaniikkireaktioita voi järkeillä tai selittää pois. Toki ymmärrän ettei kuvauksessa minulle käy mitään pahaa, happi ei lopu, eikä mitään oikeaa vaaraa ole. Silti kun siellä viemäriputkessa on niin pakoreaktio iskee.

Tässä ketjussa kommentoimassa aika monia ihmisiä, joilla ilmiselvästi ei ole koskaan ollut oikeaa paniikkihäiriökohtausta. 

Pidä silmät kiinni ihan koko ajan. Näin itse selvisin 50min kuvauksesta putkessa. Välillä ahdistus nosti päätään, mutta jotenkin onnistuin rauhoittumaan. Siinä mielessä helppo tutkimus ettei satu. Mitä nyt kanyylin laitto hieman nipisti ja varjoaine tuntui erikoiselta, mutta eihän näitä aina edes käytetä.

Vierailija kirjoitti:

Ne ei nykyisin ole suljettuja putkia. Itsekin kävin kuvauksessa ja hämmästyin. Molemmista päistä auki. Ei ole vartalon pituudelta sitä putkea, tilava on ja alusta vaan liikkuu sen mukaan, mitä kuvataan. Ihan legendaa on noi jutut.

terveisin sh

Juu, ja on julkisen ja yksityisen puolen paikkoja joissa EI ole tilava rinkeli, vaan joskus kasarilla askarreltu laite jossa putki todellakin on pienehkön halkaisijan tiivis putki. Ei edes yhtään aukea ja avarru sieltä päistä, reikä on molemmissa päissä mutta pää ei ole lähelläkään sitä toisen pään aukkoa että voisi katsella minnekään muualle kuin sentin päässä olevaan putken seinään.

Vierailija kirjoitti:

On hoitohenkilökunnallakin hankalaa kun on tutkimuksia pelkääviä ja hoitoalustoilta pois hyppiviä  potilaita.   Itse olen aina yrittänyt olla rento ja rauhallinen ja noudattaa ohjeita.  

Muistan lapsivesitutkimuksen, hysteeristä huutoa kuului odotushuoneeseen.  Itse olin paikallaan, tuikkaus nahan läpi ja se oli siinä.

Tuossakin aikuinen itse on valinnut mennä ko tutkimukseen, ei sinne kukaan pakota.  Sit huutaa ja potkii ja kiemurtelee ja vaikeuttaa lääkärin työtä.

Fobioilla on joku syy. Itselläni se on selkeästi traumaperäinen ja tapahtui lapsuudessani. Fobia voi syntyä lapsuudessa jonkin tapahtuman, kuten koiran pureman, seurauksena. Toinen fobian syntymekanismi on stressitilanteessa saatu paniikkikohtaus, joka alkaa sen jälkeen mielessä yhdistyä tapahtumapaikkaan ja aiheuttaa fobian paikkaa kohtaan

Minut on suljettu 7-vuotiaana ahtaaseen paikkaan, josta en päässyt pois moneen tuntiin. Kaverit vähän kiusasivat. Sain järkyttävän kammon ahtaisiin paikkoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa kommentoimassa aika monia ihmisiä, joilla ilmiselvästi ei ole koskaan ollut oikeaa paniikkihäiriökohtausta. 

Juuri näin. Ei siellä putkessa järjellä ajattele, että voi harmi nyt on vähän tukala olla ja haluan pois, vaan siellä alkaa pulssi hakata punaisella ja kädet alkaa paniikissa haroa tietä pois. Tuohon sitten yhdistettynä se että siellä on nipussa eikä pääsisi omin voimin pois vaikka yrittäisikin niin paniikki vain yltyy. Reaktio on sama kuin jos joutuisi palavaan huoneeseen: keho huutaa "pois pois pois!" ja järki on pois päältä.

Juuri kukaan ei erityisen mielellään kömmi putkiloon joka on halkaisijaltaan vain muutaman kymmentä senttiä.

Veikkaisin jopa, että suurinta osaa ihmisistä tällainen ahdistaisi ainakin jonkin verran. Mutta, ahdistuminen ei tunteena ole vaarallinen. Epämiellyttävä tietysti, mutta ei vaarallinen. Me lähes kaikki koemme sitä jossain määrin lähes päivittäin.

Asioita ei tehdä siksi tai silloin kun ne eivät ahdista, vaan niitä tehdään siitä huolimatta, että ne ahdistavat. Oman ahdistuksensa kanssa voi myös ystävystyä, vaikka ymmärrän että se kuulostaa ehkä jo huuhaalta.

Mutta ydinajatuksena tämä: ainoa tutkitusti todennettu keino vapautua ahdistuksesta ja kaikenlaisista fobioista, on kulkea niitä kohti. Altistusterapia. Haastavia tilanteita välttelemällä tilanne ei suinkaan parane, vaan päin vastoin.

t. Toipilas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10mg diapam auttoi mulla hyvin

Rauhoittavien väärinkäyttö. Vinkattu poliisille. 

Taitas sulla olla tarpeen käydä lataamossa vähän. 

Rauhoittavat on just tuollaisia tilanteita varten, jo moneen muuhunkin, hyvin käyttökelpoisia lääkkeitä.

Harva meistä on rautaa.

Sinä et ainakaan joten ihan hyvin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Oon ehkä kylmähermoinen ihminen, ikääkin on jo mutta jos pelkää sitä putkessa makaamista, voi jesses.   Jonkun dementikon tai lapsen tajuan, he eivät ymmärrä ohjeita eivötkö noudata niitä.

Onkohan ap esim synnyttänyt?  

No mä olen synnyttänyt 2 kertaa mutta mitään en ole niin pelännyt kuin 45min magneettikuvausta. Tosin selvisin siitä rauhoittavan avulla. En vaan kestä ahtaita paikkoja mistä ei pääse nopeasti pois, johtuu kai tietyistä jutuista mitä ollut lapsuudessa. Ptsd on semmoinen vähän hassu seuralainen että voit pelätä kaikenlaisia asioita mitä ei tarvitsisi pelätä ja olla silti hyvinkin tyyni oikeasti pahoissa tilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei hoitajat antaneet kuulokkeita ja se hätänappikin jäi pois. Johonkin hoitajat hävisivät ja siellä mä makasin. Meinasi vähän ketuttaa.

Whaaat, no ei tainnut olla kovin aataminaikainen todella kovaa meteliä pitävä kone, siinähän olisi jo kuulovaurion saanut. Niissä kovinta meteliä pitävissä ääni on välillä tosi kova suojaimetkin päässä.

Eihän sinun ap tarvitse muuta kuin maata siellä vaan. Kaitpa sä maat osaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvettiä oikein luen tässä ketjussa?

Siis aivanko oikeasti suhtkoht paikallaan seljällään makaaminen muutaman minuutin ajan on niin kamalaa, ettei saa oltua? Sen ymmärrän, että joku keuhkotähystys tai sisätutkimus hirvittää, mutta se että joutuu hetken makoilemaan? Oikeasti?

Ziisaskraist meidän surkeaa kansaamme.

Puolen tunnin makaaminen ei hirvitä. Se hirvittää että olen tikkuna kädet kyljissä kiinni ja minut sullotaa putkeen jossa olkapäät hipovat seiniä ja nenä on kiinni katossa.

Ei tämmöisiä alkukantaisia fobiapaniikkireaktioita voi järkeillä tai selittää pois. Toki ymmärrän ettei kuvauksessa minulle käy mitään pahaa, happi ei lopu, eikä mitään oikeaa vaaraa ole. Silti kun siellä viemäriputkessa on niin pakoreaktio iskee.

Sä missään putkeessa oo. Katoppas kuva , eihän se ole kuin n 60cm joka liikkuu siinnä päälläsi-hölmö!

Enemmän pelkäisin suoliston tähystämistä. Tai jos olisi tarve magneettitutkimukseen sitä mitä löytyy ja esim mahdollisia syöpähoitoja.

Olen ollut kerran aivotärähdyksen saatuani, pään kuvaus,  sitä en muista, mutta hoitajien mukaan ymmärsin puheen mutta pulputin kyllä sekavia.  Kaksi kertaa vatsan alueen magneetissa. 

Itse otan opamoxin, se on täällä turha niitten kellä oikeesti ei sitä paniikkia ole huudella, että meet vaan ja silmät kiinni. Viimeksi kuvattiin sydäntä ja vitsi, et oli tuskaista kun siihen tutkimukseen ei saa ottaa mitään lääkettä. Lisäksi pelkään kanyylinlaittoa kun siitä huonot kokemukset ja varjoainetta kun käytetään niin se on oltava. Mutta kerron aina, että pelkään ja se jo auttaa vähän. Osassa laitteissa voi katsella jopa jotain videoo ja se paniikkinappi tosiaan on kädessä niin pois pääsee jos ei kestä. 

Mitä selität? Makaat vain siinä.

Yritä etsiä mahdollisimman iso putkilo. Minulla kävi tuuri, että lääkäri ymmärsi määrätä kaupungin suurimpaan ja nopeimpaan. Toisessa olisi pitänyt olla vielä 20 min pidempään ja paljon ahtaammassa. Hoitajat laittoivat 'pikaohjelman', kun tajusivat pelkoni.

En itse etukäteen arvannut miten reagoin. Muutaman kerran olen kokenut ahtaanpaikan kammoa, mutta en osannut arvata, miten pahaksi se meni putkessa. 

Ja tärkein neuvo, pyydä silmäsuojat! En tiedä mikä ihme siinä on, että putkilon näkeminen kammoksutti, mutta silmäsuojan ei!

Jos on tosi paha paniikki eikä diapamit auta, niin yleensä on mahdollista saada röntgenhoitajalta nestemäistä lääkettä midatsolaamia, joka pahimmillakin pelkopotilailla yleensä auttaa. Vie ahdistuksen (ja ajantajun) tehokkaasti. Pitää vain olla sitten saattaja eikä saa ajaa autolla samana päivänä.  Etukäteen kun soittaa röntgeniin ja pyytää niin pitäisi olla mahdollista.

Oon käynyt useamman kerran noissa, seuraavan kerran ens syksynä. Onhan toi klaustrofobiselle vähän perseestä, vielä kun noi kuvannusyksiköt sijaitsee yleensä maan alla.

Se radion kuuntelu on yleensä yhtä tyhjän kanssa, viimeksi otettiin pään ja kaularangan kuvat, luureissa joku hittiradio. Koko aikana ehti soida kaksi (2) pop-kappaletta, loput minuutit oli mainoksia tai aamutiimin hihittelyä ja sonnanjauhamista. 

Vähän nörtti ratkaisu: alkuun muistaakseni auttoi kun luin etukäteen MRI-laitteista ja siitä, miten ne toimii. Keskityin sitten arvailemaan, että mitä mikäkin kilinä ja kolina mahdollisesti tarkoittaa, ja mitähän se just nyt kuvailee. Ne kuvat saa muuten tilattua itellekin, jos tarviit uutta kuvaa Tinderiin.