Me Naiset: Ellen Jokikunnas ja Jari-puoliso saavat adoptiolapsen

Nyt on lapsen haku varmaan pian ajankohtaista kun juhlivat babyshowereita.

Hempeä näyttää olevan ig:ssa tämän tuleva lapsen huone. Lieneekö tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ikään liittyvä ongelma tässä tarinassa on lapsen ikä adoptoitaessa. Mitä vanhempi lapsi on, sitä traumatisoituneempi hän on. Adoptiolapsilla on keskimääräistä enemmän ongelmia traumataustansa vuoksi. Se, että lapsi "saa hyvän kodin", ei poista hylkäyskokemusta. Toivotan Ellenille jaksamista ja hyvää tuuria lapsen kanssa. Olen seurannut sivusta maailman parhaiden adoptiovanhempien taivalta teininsä kanssa ja vaikka lapsi oli heille unelmien täyttymys aikanaan, en ole enää lainkaan varma, peruuttaisivatko he päätöksensä lapsen ottamisesta, jos se olisi mahdollista. TODELLA raskasta on ollut.

 

Toisilla on, toisilla ei. Se on sama juttu biolastenkin kanssa. 

Täällä Suomessa tappoi juuri adoptiopoika isänsä. Olen samaa mieltä että 7 v voi olla aika hankala ongelmalapsi. Miksi eivät voineet saada vauvaa? Luulen että tulevat kärsimään valtavasti:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi aikuista ihmistä jotka ovat lapsuudessa adoptoitu ja ovat kumpikin ihan hirveitä, luonnehäiriöisiä ihmisiä. En halua adobtoida kun mietin näitä kahta. Jos he olisivat omia adobtiolapsiani, en pystyisi rakastamaan heitä. 

 

Et sinä adoPtiolasta saisikaan. 

Minä tiedän myös suom naisen joka 40 v adoptoi ihan sekopään pojan, ilman mitää rajoja kiusasi ja pilkkasi muita suomalaisia lapsia, ns äiti katsoi vaan voimattomana vierestä, oli suunnattoman uupunut ja kyllästynyt häneen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50v nainen luulee jaksavansa lapsi arkea. Kohta saadaan lukea lööpeistä kun ei jaksa.

 

Nyt unohdat vallan, ettei Ellen ole palstamamma.

Kyllä se Ellen lukee ainakin tämän keskustelun!

Olen katsonut elokuvan Orpo, jossa lasta teeskentelevä nainen yritti tappaa koko perheen. Se kertoo karua kieltä adoption nurjista puolista, mutta toivon että Ellenillä käy parempi flaksi. Ovathan he odottaneet lasta jo niin kauankin, että ikäkin on tuonut seesteisyyttä ymmärtää lapsen mahdollisia tarpeita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa toki, että saavat lapsen ja lapsi kodin. 

 

Mutta 47 vuotta "itsekästä" elämää ja sitten bang lapsi siihen. Erityislapsi ja joka todennäköisesti viimeistään teininä kipuilee adoptiotaan. Ei ole muuten sen helpoin tie... 

No sinun ei tarvitse murehtia sitä, hoida vaan omat asiasi,kiitos.

Usein ne ovat erityislapsia tai nepsyjä, joten onneksi olkoon

On kyllä käsittämätöntä, miten kauan tällainen prosessi voi kestää  ja miten maailman miljoonista orpolapsista ei löydy vauvaikäistä adoptoitavaksi.  Ymmärrän, että vanhemmat joutuvat luonnollisesti tarkan seulan alle, mutta eiköhän vähemmässä kuin kuudessa vuodessa luulisi selviävän vanhempien kunnollisuus. Joku tässä systeemissä ei tunnu oikealta, kuka hyötyy ja kenen etu tässä painaa vaaassa ja miten nämä ulkomaiset adoptiojärjestöt voivat toimia näin hitaasti ja tehottomasti.  Ei kai yhdenkään lapsen etu ole odottaa kuutta vuotta pääsyä perheeseen.  

Kukaan ei voi tietää etukäteen miten omankaan lapsen kanssa käy, vaikka olisi kuinka rakastava perhe, mutta varmasti tämä lapsi saa hyvät vanhemmat Ellenistä ja Jarista, onnea heille.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo hurja tilanne. Keski-ikäinen pariskunta, joka on aina saanut tulla ja mennä omien halujensa mukaan ja jolla lisäksi iso taloprojekti ulkomailla ja kaikki rahat siinä kiinni. Toisaalla 7-vuotias erityislapsi, jolla taustalla todennäköisesti useampia hylkäämiskokemuksia, joka ei puhu kieltä ja jonka täytyy sopeutua täysin uuteen kulttuuriin. Minusta kuulostaa todella pahalta yhtälöltä. Tuo saattaa toimia, mutta on todennäköisempää, että ongelmia tulee.

Uskallan väittää, että pariskunnalla olisi onnellisempi loppuelämä, jos olisivat keskittyneet hyväksymään lapsettomuutensa.

En muutenkaan käsitä, miksi tuohon lapsettomuuteen aina pyritään vastaamaan lapsella. Miksi ei yritetä keksiä muita keinoja?

Ja kaiken kärsimyksen lisäksi, se ei ole niiden OMA lapsi, ja kaikki sitä täällä Suomessakin tietää että on adoptiolapsi. Teatraalista esitystä jostain lapsesta!

Se on ihminen! Lapsi ilman vanhempia. Tottakai se on niiden oma lapsi. Mitä ihmeellistä tässä nyt on. Voihan hyvinkin mennä. Ihmettelen ainostaan mikä hidastaa kotiinhakuprosessia jos videon sai huhtikuussa?

Vierailija kirjoitti:

On kyllä käsittämätöntä, miten kauan tällainen prosessi voi kestää  ja miten maailman miljoonista orpolapsista ei löydy vauvaikäistä adoptoitavaksi.  Ymmärrän, että vanhemmat joutuvat luonnollisesti tarkan seulan alle, mutta eiköhän vähemmässä kuin kuudessa vuodessa luulisi selviävän vanhempien kunnollisuus. Joku tässä systeemissä ei tunnu oikealta, kuka hyötyy ja kenen etu tässä painaa vaaassa ja miten nämä ulkomaiset adoptiojärjestöt voivat toimia näin hitaasti ja tehottomasti.  Ei kai yhdenkään lapsen etu ole odottaa kuutta vuotta pääsyä perheeseen.  

Kukaan ei voi tietää etukäteen miten omankaan lapsen kanssa käy, vaikka olisi kuinka rakastava perhe, mutta varmasti tämä lapsi saa hyvät vanhemmat Ellenistä ja Jarista, onnea heille.

Toisin kuin luulet, maailmassa on paljon vähemmän adoptoitavia lapsia kuin on adoptiolasta haluavia vanhempia. Adoptiossa etsitään lapselle perhettä, ei toisinpäin. 

Ellen ja Jari ovat ihana Pari 💕

Toivottavasti ovat jo hakemassa lasta sieltä jostain. 

Kaikkea hyvää heille 😊

Paljon onnea. Mutta mikä ihmeen pakko tämäkin asia on tuoda julkisuuteen? Esimerkiksi se, mitä lapsi on sanonut jutellessaan äitinsä kanssa. Eikö tuota julkisuuteen änkeämistä voisi tosiaan edes tässä asiassa rajoittaa tai olla ihan kokonaan pois julkisuudesta tämän asian kanssa?

Ette tunne adoptio sääntöjä.  Ellen ja miehensä on jo lähes viisikymppisiä.  Säännöissä on olemassa ikärajoitukset, heille ei anneta enää vauvaikäistä, kun eivät itsekään ole enää sen ikäisiä, että voisivat saada vauvan.

Tästä muistaakseni Wilma Slizevskikin aikoinaan protestoi, kun pelkäsi jäädä lapsettomaksi ja otti selvää adoptiolaista.  Kun adoptioprosessi on yleensä vuosia pitkä, lasta haluava ehtii siinä ajassa jo ylittää iän, jolloin vielä saisi pienen lapsen tai lasta ollenkaan.

Kansainvälisessä adoptiossa vielä hannaa vastaan eri maitten käytännöt.  Kaiken on mentävä säännösten mukaan.

Toivon sydämestäni, että Ellenin perheellä ja lapsella menisi kaikki hyvin. Kuitenkin monta riskitekijää tuossa on. Vauvaikäiselläkin adoptiolapsella on usein traumatausta, tämä ei vain muista sitä. Kuitenkin kun on yli 3-vuotias, lapsella on tietoisessa mielessäkin paljon (traumaattisia) muistoja. Lisäksi isompi lapsi on sopeutunut jo oman maan kieleen ja kulttuuriin, josta tulee revityksi irti. Paljon ehtinyt lapsi jo traumatisoitua 8-vuotiaana ja lisäksi muutto toiseen maahan ja kulttuuriin tuossa iässä yksi traumaattinen kokemus lisää. Psykiatrista hoitoa tarvitsevat viimeistään nuorena/aikuisena  monet adoptoidut. Lisäksi ullomailta adoptoiduilla on jo lähtökohtaisesti useimmiten jotain terveysongelmia, jonka vuoksi eivät löydä omasta maasta adoptiovanhempia. Se tuo vanhemmille oman kuormituksensa.

Vierailija kirjoitti:

Ette tunne adoptio sääntöjä.  Ellen ja miehensä on jo lähes viisikymppisiä.  Säännöissä on olemassa ikärajoitukset, heille ei anneta enää vauvaikäistä, kun eivät itsekään ole enää sen ikäisiä, että voisivat saada vauvan.

Tästä muistaakseni Wilma Slizevskikin aikoinaan protestoi, kun pelkäsi jäädä lapsettomaksi ja otti selvää adoptiolaista.  Kun adoptioprosessi on yleensä vuosia pitkä, lasta haluava ehtii siinä ajassa jo ylittää iän, jolloin vielä saisi pienen lapsen tai lasta ollenkaan.

Kansainvälisessä adoptiossa vielä hannaa vastaan eri maitten käytännöt.  Kaiken on mentävä säännösten mukaan.

Ellen on 47-vuotias, Jari 40-vuotias.

Olette aika myrkyllisiä.  Valmiiksi povaatte vaikeuksia, vaikka niistä ei ole tässä tapauksessa mitään tietoa ja unihdatte kaikki ne tapaukset, jotka on onnistuneita ja hyviä.  Omalla työkaverillani on adoptiolapsi, jo aikuinen ja erittäin hyvin on heillä mennyt.  Toisenkin pariskunnan tiedän, heillä on kotimaasta adoptoitu lapsi, ja kaikki aivan hyvin.  

Lapsuudessani mulla oli tyttökaveri, joka oli adoptiolapsi.  Hänellä meni myös hyvin, ei mitään ongelmia koskaan.  Hänestä tuli opettaja ja kovasti pidetty oli, opetti minunkin lastani.

En käsitä, miksi pitää lietsoa tällaista suoranaista vihaa, melkein kuin toivoa, että menisipä huonosti.  Ei ihme, että monilla lapsilla onkin niin paljon ongelmia, kun heitä ympäröi tällainen asenneyhteiskunta.

Miksi he eivät saa hakea lastaan kotiin? Tai eivät saaneet jo keväällä.

Onko tämä Ellen jokin suurempikin hahmo suomen kamaralla, kun jatkuvasti näkyy pärstänsä ulkomainoksissa r-kioskien edessä, hööööh? Sama naama vuodesta toiseen. Miksi tämä olio on jokapaikassa? Samanlainen lude on Anna Puu(ntakaa). Jonka piipittävää ääntelyä joutuu... (tv menee aina kiinni). Ja miten voi olla mahdollista, että jo vanhenevalla rouva Vilkkumaalla on Anna Puu(takaa) ääni. Naurettavaa. 

miks ne sinne italiaan edes muutti