Lue keskustelun säännöt.
Riita miehen kanssa: saako lapselle sanoa että jos joku tönii niin töni takaisin niin että se lopettaa?
10.04.2024 |
Minusta ei saa opettaa tollaista, tuohan on tappelua.
Mut miehestä just noin saa tehdä, niin se töniminen loppuu siihen.
Kyse päiväkoti-ikäisestä pojasta.
Kommentit (259)
Mun mielestä ei myöskään ole mikään riittävä tapa puuttua mihinkään kiusaamiseen vastaamalla lapselle No kiusaa/töni/lyö takas.
Lapsi tulee kertomaan aikuiselle kiusaamisesta ja saa tollasen vastauksen, joka kuulostaa lähinnä asian mitätöimiseltä ja jättää lapsen yksin hoitamaan asian.
196
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei myöskään ole mikään riittävä tapa puuttua mihinkään kiusaamiseen vastaamalla lapselle No kiusaa/töni/lyö takas.
Lapsi tulee kertomaan aikuiselle kiusaamisesta ja saa tollasen vastauksen, joka kuulostaa lähinnä asian mitätöimiseltä ja jättää lapsen yksin hoitamaan asian.
196
Tottakai asiaa käydään lapsen kanssa myös keskustelemalla läpi, ei itsensä puolustamisen opettaminen tarkoita sitä, että tokaistaan vain että anna takaisin ja thats it. Minä ainakin kyselen kiusaamistapauksen jälkeen paljon useammin, että mitä kuuluu, miten päiväkodissa/koulussa menee, miten muiden lasten kanssa on menny, miten aikuiset ovat suhtautuneet jne. Kartoitan tilannetta, keskustelen lapsen kanssa, puran tilanteita puhumalla ja annan lapselle tilaa ja mahdollisuutta kertoa omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Ihan samalla tavalla sen pelkän puhumisen voi typistää yhtä suppeaksi tavaksi käsitellä: sanoo vaan lapselle, että sanot vaan tiukasti ei ja homma oli taputeltu sillä aikuisen puolesta. Yksin se lapsi siinäkin jää, koska mitäs sitten tapahtuu, kun ei ei riitä?
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi ihmeessä lapset ja vanhemmat veivät kynttilöitä koulussa mestatun lapsen muistoksi? Miksi liputettiin? - Ai niin, tietysti siksi, että nyt meni kaikki oikein!
Keneltä on koulussa kirveellä pää katkaistu? Vai mistä oikein puhut?
Miksi aina kerrotaan, annoin takaisin ja löin, se päättyi siihen.
Miksi ei kerrota, kiusaajalle takaisin antaminen johti vain suurempiin vaikeuksiin?
Omalla kohdallani näin.
Milloin kouluihin tulee oppiaine: 'näin tönin takaisin'?
Ja onko se vain pojille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko keskustelua, vaan pelkästään ensimmäisen sivun, mutta voisin sanoa tähän ajatuksiani miehenä.
Tietenkään tytöt ja pojat eivät ole mitään homogeenisia ryhmiä, joissa kaikki yksilöt olisivat identtisiä, mutta kun pistetään ryhmä tyttöjä tai poikia yhteen, niiden ryhmädynamiikoissa on selviä eroja. Osa on varmasti kulttuurillisia ja kasvatuksellisia, mutta osa on myös biologisia.
Pojat ovat käyttäytyneet kuin pojat niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa, mutta pojille tyypillistä käytöstä on alettu pitämään paheksuttavana viimeisten 20-30 vuoden aikana. Se ei ole kuitenkaan merkittävästi muuttanut ryhmien käyttäytymistä tänä aikana. Kun tytöillä "johtoon" nousee usein kauneimmat ja suosituimmat tytöt, pojilla vastaavaan asemaan pääsevät vahvimmat pojat. Ei välttämättä ne, jotka ovat absoluuttisesti vahvimpia fyysisesti, mutta ne, jotka eivät väistä, kun joku tulee ottamaan lelun kädestä. Periaatteessa aikuiselle kertominen on ihan hyvä ohje lapsille, mutta valitettava fakta on, että opelle kaikesta pienestä kantelijat harvemmin saavat eniten kavereita.
Korostan nyt kuitenkin, että en tarkoita tällä varsinaisen tappelemisen tai varsinkaan kiusaamisen hyväksymistä vaan ennemminkin leikinomaisia voimankoitoksia, kuten kukkulankuningasta ja pienten erimielisyyksien selvittelyä kaveripainin avulla. Esimerkiksi minä en muista ikinä tapelleeni koulussa, mutta kyllä sitä kaikenlaista pientä vääntöä oli varmaan päivittäin ala-asteella. Silloin 90-luvulla se oli aivan normaalia, mutta tänä päivänä asiaa selvitettäisiin varmasti rehtorin ja kuraattorin avustuksella.
AP:lle sanoisin siis, että jos joku tulee tönimään lastasi, kyllä hän saa puolustaa itseään. Se pieni töniminen ja paini on pojille ihan normaalia tapaa kommunikoida ja luoda ryhmädynamiikkaa. Me vain ollaan pari pykälää lähempänä apinoita kuin tytöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa. Pitää opettaa, että kerro aikuisille. Ja tämän neuvon moni mies taas tuntuu kokevan vääräksi, koska on "kantelemista". Tönimään opettamalla opettaa kiusaajaksi.
Juuri näin! Näin minäkin olen sanonut. Kerro päiväkodin tädille. Mutta mues perustelee omaa kantaansa sillä, ettei se ole auttanut vaan töniminen on jatkunut ja lelujen ottaminen.
ap
Väkivalta ei koskaan ole ratkaisu. Olen kolmen aikuisen lapsen isä.
Jos joku tulee kaappaamaan lapsesi nenäsi edestä, sinä sanoitat hänelle, millaisia negatiivisia tunteita se aiheuttaa sinussa ja lapsessasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko keskustelua, vaan pelkästään ensimmäisen sivun, mutta voisin sanoa tähän ajatuksiani miehenä.
Tietenkään tytöt ja pojat eivät ole mitään homogeenisia ryhmiä, joissa kaikki yksilöt olisivat identtisiä, mutta kun pistetään ryhmä tyttöjä tai poikia yhteen, niiden ryhmädynamiikoissa on selviä eroja. Osa on varmasti kulttuurillisia ja kasvatuksellisia, mutta osa on myös biologisia.
Pojat ovat käyttäytyneet kuin pojat niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa, mutta pojille tyypillistä käytöstä on alettu pitämään paheksuttavana viimeisten 20-30 vuoden aikana. Se ei ole kuitenkaan merkittävästi muuttanut ryhmien käyttäytymistä tänä aikana. Kun tytöillä "johtoon" nousee usein kauneimmat ja suosituimmat tytöt, pojilla vastaavaan asemaan pääsevät vahvimmat pojat. Ei välttämättä ne, jotka ovat absoluuttisesti vahvimpia fyysisesti, mutta ne, jotka eivät väistä, kun joku tulee ottamaan lelu
Siis johtoon nousevan tytön ainoa ansio on ulkonäkö eikä esim. sama ominaisuus kuin pojilla ei väistä, kun joku tulee ottamaan lelun. Kun sukupuolentutkimus on jo tällä tasolla niin metsään on menty ja kovaa
Aikani sanoin myös että ei saa töniä/läpsiä/lyödä takaisin. Kun homma ei tuntunut loppuvan, niin sanoin että varoita ensin ja sitten vedä pataan jos ei lopu. Näin tapahtui, lapsi puolustautui, kiusaaja sai nenän aika lailla kipeäksi ja kiusaaminen loppui siihen. Opettakaa lapsenne puolustautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoisesti tässäkin ketjussa tulee jatkuvasti esiin kaksi keskenään ristiriitaista näkemystä samoilta henkilöiltä:
1. On oikein ja jopa hyödyllistä antaa samalla mitalla takaisin.
2. Käytännössä kaikki toimivina esitellyt esimerkit tällaisesta ovat kuitenkin tilanteita joissa on opetettu antamaan ja annettu aina selvästi enemmän/kovempaa kuin alkuperäinen rikkomus.
Käytännössä "samalla mitalla" tarkoittaa siis "niin kovaa ku pystyt".
Ja juuri tämä ajatus, että koettuun loukkaukseen pitää - ja on suorastaan oikein - vastata selvästi kovemmalla loukkauksella, on sama joka johtaa yksilöitä, perheitä, sukuja, heimoja ja valtioita keskinäisiin sotiin. Mitä muuta on tällaisen ketjun päässä kuin kuolema, jos kaikille osapuolille on opetettu, että aina kun kokee vääryyttä, pitää se "korjata" (vähän tai paljon) kovemmalla vääryydellä ja mielellään välittömästi?
Vierailija kirjoitti:
Siis johtoon nousevan tytön ainoa ansio on ulkonäkö eikä esim. sama ominaisuus kuin pojilla ei väistä, kun joku tulee ottamaan lelun. Kun sukupuolentutkimus on jo tällä tasolla niin metsään on menty ja kovaa
Ei varmasti ainut ominaisuus. Siksi en väittänytkään niin, mutta sinä päätit kuitenkin närkästyä ja väittää minun kirjoittaneen niin. Yritä kuitenkin muistella omia kouluaikojasi. Olivatko sosiaalisen hierarkian huipulla olevat tytöt kauniita vai eivät? Oliko fyysinen voima merkittävä kriteeri, kuten se on pojilla? Minä en ainakaan muista omilta kouluajoiltani, että tyttöporukoiden johtajat olisivat olleet mitenkään erityisen isokokoisia ja leveäharteisia? Voi tietenkin olla, että meidän koulumme oli vain poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa sekoittuu kaksi hyvin eri asiaa: 1) oikea väkivalta ja kiusaaminen ja 2) painiminen ja asioiden selvittäminen voimien mittailulla. Näitä ei saa sekoittaa keskenään tai ollaan ihan oikeasti ongelmissa lasten kasvatuksessa.
Lähes kaikkien laumoissa elämien nisäkkäiden urokset mittaavat voimiaan keskenään luodakseen lauman sisäisen hierarkian ja tämä toimintamalli on ollut täysin itsestäänselvyys myös poikien maailmassa 90-luvulle saakka. Tällä paikkansa löytämisellä laumassa on erittäin tärkeä rooli lauman selviytymisen kannalta: se ehkäisee oikeasti vakavia taisteluita. Maailma on kuitenkin muuttunut valtavasti meidän sukupolvemme aikana ja nykyään äideillä/naisilla on lähes kaikki valta lasten kasvatuksessa, mistä on seurannut se, että tytöille tyypillisempi käytös on nostettu ainoaksi hyväksyttäväksi tavaksi toimia. On kuitenkin aivan absurdia olettaa, että vuosimiljoonien takainen geneettinen koodaus poikien päissä muuttuisi yhden sukupolven aikana ja pojat alkaisivat yht'äkkiä ryhmänä käyttäytymään kuin tytöt. (Ja tähän kaikki disclaimerit siitä, että kaikki pojat eivät ole samanlaisia jne, mutta jos me otamme 100 poikaa ja 100 tyttöä, niin kyllä niistä keskiarvoisia eroja löytyy.)
Oikea väkivalta ja kiusaaminen, jotka menevät kaverillisen voimien mittelyn ulkopuolelle ovat sitten asioita, joihin aikuisten pitää puuttua välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei poikaa ajoissa opeta pitämään puoliaan, nössöytyy ja jää peräkammariin. Tälkainen se maailma vain on ja valitettavasti saippuakuplia puhaltavilla miehillä on kovin niukasti kysyntää sitten parinmuodostusiässä.
Just juu. Kyllähän fiksuille miehille on kysyntää. Monesti nämä sinun mainitsemasi "saippuakuplia puhaltavat miehet" ovat korkeasti koulutettuja ja oikeasti fiksuja. Poikkeuksia toki on aina, mutta kyllä minä olen nähnyt kuinka näistä rauhallisista ja kilteistä pojista tulee muita kuin amisjonneja...
Osa rauhallisista ja kilteistä pojista ei kohtaa kiusaamista jostain syystä. Heille väkivallaton toimintatapa on ihan hyvä, koska he eivät joudu silmätikuiksi ja jatkuvan kiusaamisen kohteeksi ehkä koskaan.
Osa rauhallisista ja kilteistä pojista joutuu uhriksi
Rauhallinen ja kiltti poika täällä hei. Meillä oli peruskouluajan kaveriporukka, jossa oli muita samanlaisia. Jostain syystä itselleni osui juurikin se huono tuuri, eli jouduin aika rankasti kiusatuksi yläasteen aikaan. Verbaalista se oli pääasiassa, ulkopuolelle jättämistä, välillä tönimistä ja väkivallan uhkaa, ei koskaan "sen pahempaa". Ainoa neuvo jonka sain, oli olla välittämättä, mutta se ei oikein toiminut. En oikein tiedä miten se toimisikaan, kun se kiusaaminen on sellaista joukkoistettua, ja tilanteet saattavat kummuta ihan jonkun tylsistymisestä. Ja sitten hait haistoivat verta.
Vasta kolmekymppisenä alkoi itseluottamus olla uudelleen rakennettu. Muut kaveriporukan hiljaiset pojat tältä säästyivät, eikä heille jäänyt sen suurempia traumoja, ja se näkyi kyllä sitten heidän elämässään tuosta eteenpäin. Mutta siis mies ja isä minustakin lopulta kasvoi, se vaan vei paljon kauemmin, ja missasin siinä käytännössä koko nuoruusiän kun olin nollattu, lamaantunut ja ahdistunut, ja automaattisesti pelkäsin uusia ihmisiä.
Omille lapsilleni olen kyllä opettanut, että itseään pitää puolustaa, mutta aloittaa ei saa, ja sen takana seison. Olen kannustanut itsepuolustuslajeihin, ja neuvonut, että pois juokseminen on aina se paras ratkaisu. Mutta jossain kohtaa on noustava sitä kiusaajaa vastaan, jos muut keinot eivät tepsi. Sitä neuvoa en itse aikanaan saanut, ja yön pimeinä tunteina vieläkin tulee mieleen, että miten asiat olisivatkaan voineet olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä opetan kyllä. Minun lapsen ei tarvitse olla nyrkkeilysäkkinä. Väkivaltaa ei hyväksytä meillä muuten, mutta kyllä opetan lapselle, että on sallittua puolustautua. Jos koulussa vaikka joku just tönii tai lyö, eikä lopeta, vaikka sanoo tiukasti, niin tottakai saa ja pitää puolustautua.
Lapselle pitää etsiä hyviä kavereita. Jos joku tönii, pitää mennä sitten porukalla kurmottamaan.
Muistan lapsena, kun isoveljeäni kiusattiin. Kiusaaja tuli kadulla vastaan ja alkoi tönimään. Pistimme noin kuuden kaverin voimin kiusaajaa turpaan. Isoimmat mättivät naamaan, minä pidin kiinni. Kiusaaminen loppui.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina kerrotaan, annoin takaisin ja löin, se päättyi siihen.
Miksi ei kerrota, kiusaajalle takaisin antaminen johti vain suurempiin vaikeuksiin?
Omalla kohdallani näin.
Wannabe pyssyttelijät kertoo omia 'sankaritarinoitaan'.
Poikani oli alakoulussa ujo ja hiljainen, ja opettaja oli jo aikaisemmin kertonut että on vähän huolissaan, mutta on seurannut tilannetta ja että pojallani on kuitenkin aina kavereita.
Vanhempaintapaamisessa opettaja kertoi iloisena, että eräs poika oli ilkkunut poikaani, ja poikani oli motannut tätä kiusaajaa täysillä. Kiusaaminen oli loppunut siihen. Mitään ilmoitusta en ollut asiasta saanut sen tapahtuessa, vaan minulle tosiaan kerrottiin vasta myöhemmin, ja opettaja vaikutti ilahtuneelta tämän kertoessaan.
Muistelen tuota opettajaa lämmöllä. Ja kyllä, uskon että joskus väkivalta on vastaus. En silti ole kannustanut lapsiani väkivaltaan. Mutta suosittelen, että opettelee puolustautumaan. Siitä voi olla hyötyä myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että henkinen väkivalta ei sitten ole sosiaalista kyvyttömyyttä ja väkivaltaa? Mielenkiintoinen tulkinta todella! Useissa lähisuhdeväkivaltaa koskevissa tutkimuksissa uhrit ovat kuvanneet, että usein henkinen väkivalta on jopa pahempaa kuin fyysinen väkivalta.
Eli henkisen väkivallan käyttäminen on parempaa kuin fyysinen?
Kyllä pääasiallisesti fyysinen väkivalta on astetta pahempaa tasoa. Jos joku haukkuu niin ratkaisu ei ole vetää haukkujaa turpaan vaan haukkua takaisin.
Tutkimukset eivät valitettavasti tue väitettäsi. Henkinen väkivalta koetaan usein vahingollisemmaksi kuin fyysinen. Ja henkinen väkivalta on väkivaltaa siinä missä kaikki muutkin väkivallan eri muodot. Vain persoonallisuushäiriöinen vähättelee henkistä väkivaltaa omista henkilökohtaisista motiiveistaan j
Ei täällä ole muita vääristelijöitä kuin sinä - eli väkivaltainen hullu - joka haluaa tekosyyn käydä käsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle pitää etsiä hyviä kavereita. Jos joku tönii, pitää mennä sitten porukalla kurmottamaan.
Muistan lapsena, kun isoveljeäni kiusattiin. Kiusaaja tuli kadulla vastaan ja alkoi tönimään. Pistimme noin kuuden kaverin voimin kiusaajaa turpaan. Isoimmat mättivät naamaan, minä pidin kiinni. Kiusaaminen loppui.
Enää kouluikäiselle lapselle ei voi oikein etsiä kavereita, vaan lapsen pitää löytää ne itse.
Osa rauhallisista ja kilteistä pojista ei kohtaa kiusaamista jostain syystä. Heille väkivallaton toimintatapa on ihan hyvä, koska he eivät joudu silmätikuiksi ja jatkuvan kiusaamisen kohteeksi ehkä koskaan.
Osa rauhallisista ja kilteistä pojista joutuu uhriksi syystä tai toisesta - ehkä he ovat vähän erilaisia. Näille pojille väkivallaton toimintatapa ei sovi lainkaan. Joko heitä suojellaan lakkaamatta tai he oppivat puolustamaan itseään Suosittelen jälkimmäistä - rajoitettu ja hallittu väkivalta on paljon pienempi paha kuin rajoittamaton äärimmäinen väkivalta ja mielenterveysongelmat.