Millainen ihminen on niin julma, että jättää yhden kutsumatta

Järjestäkää seuraavalle päivälle omat juhlat, joihin *kaikki* ovat tervetulleita? 

Sorsijalle voi unohtaa jakaa lautasen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuka haluaisi olla mukana jos tietää ettei olisi ollut toivottu?  Yksityisjuhlat. 

Ei, vaan porukan juhlat, josta yksi jätettiin pois.

Jos asia tulisi ilmi juhlien aikaan, niin pois lähtisin. 

Aivan kuin muisto kolmannelta luokalta. Tytöllä X oli syntymäpäiävt ja kijoitti kutsun taululle: Tervetuloa keskiviikkona koulun jälkeen synttäreille kaikki paitsi Y.

Vierailija kirjoitti:

Minun naispuoleinen entinen esimies oli kutsunut kaikki työpaikan miehet risteilylle kanssaan, ei ollenkaan naispuoleisia työntekijöitä. Toivottavasti sai Huo  ra ta tarpeeksi!

Jos kerran olet noin kateellinen, järjestää oma risteily. En ihan ymmärrä nimittäin, että miten muuten tämä liittyi ap:n aloitukseen, jos ei kerran muitakaan naisia kutsuttu.

Ap: voit itse järjestää illanistujaiset ja kutsua kaikki.

Jos eivät tulisi, voit miettiä ketkä ovat niin törppöjä etteivät tule.

Ulkopuolelle jättäminen aloitetaan päiväkodissa ja ikävä kyllä jatkuu siitä eteenpäin töihin ja eläkeläisryhmiin saakka. Ihmiset on julmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, ei se tyttö menetä mitään siinä, että te ette häntä kutsu, päin vastoin, miksi sen pitäisi tulla paikalle katsomaan kun perseilette sille? Jos asia mietityttää, niin tehän voitte siinä grillaillaillessanne, jauhaa siitä jotain pàśkaa tai juoruilla. Eikös sellainen kuulu ihan teidän tyyppisten normi  tapoihin. Ei se teitä mieti ollenkaan niin paljon kuin haluaisitte. Kyynel?

 

 

Taitaa miettiä, kun on aapeen mukaan nyt "tosi masentunut".

Ap:n mukaan. Voihan se ap sitä toivoa, mutta ei se välttämättä ole totta.

äityli huolissaan kun perse hedelmä ei olekkaan parasta a luokkaa. on tullut äitiinsä onkohan hänkään tervetullut mihinkään. kohta äityli syyttelee että muut ovat persuja. ei narsisti nypsyjä kaivata saatikka kutsuta. kysyppä kelalta saisko tähänkin mielensä pahoittamiseen muutaman tonnin tukea

Vierailija kirjoitti:

Kauan sitten meidän rinnakkaosluokalla kävi samoin. Inhottavaa. 

Lisään tähän, että toinen heistä oli ystäväni. Tapahtui lukioaikaan. En huomannut hänessä muuta poikkeavaa kuin että pukeutui aikuismaisesti eikä kuten teinit. Ehkä vähävaraisuus syynä, sillä äitinsä oli leski. 

Samoihin aikoihin, kun valmistui yliopistosta, hän alkoi puhua omituisia ja joutui psykoosiin. 

Olen miettinyt, oliko syrjiminen koulussa syynä. Aloin kaveerata kanssaan  vasta lukiossa, vaikka olin huomannut hänet pihalla jo oppikouluaikaan. 

Vierailija kirjoitti:

äityli huolissaan kun perse hedelmä ei olekkaan parasta a luokkaa. on tullut äitiinsä onkohan hänkään tervetullut mihinkään. kohta äityli syyttelee että muut ovat persuja. ei narsisti nypsyjä kaivata saatikka kutsuta. kysyppä kelalta saisko tähänkin mielensä pahoittamiseen muutaman tonnin tukea

Olen aidosti huolissani sun mielenterveydestä. Pyytäisin hakeutumaan hoitoon, tosin en tiedä onko psykopatiaan hoitokeinoa.

Vierailija kirjoitti:

"Jokaisen ihmisen velvollisuus on ryhmässä ollessaan antaa sille ryhmälle jotain. Pelkkä "kilttinä oleminen" -eli ei-minkään tekeminen- ei riitä. Se on eräänlaista negatiivista läsnäoloa, joka vaan kuormittaa muita.

Jos ei sosiaalisissa tilanteissa niinsanotusti vedä omaa painoaan, ei ole oikeutettu niihin osallistumaan."

 

Olen täysin eri mieltä.

Jokaisella on oikeus osallistua ja olla sellainen kuin on, (kun ei satuta muita). Joku voi olla todella ujo. Voi olla puhevamma ja vaikea osallistua keskusteluun, pelkää arvostelua. Voi olla huono itsetunto. Voi ajatella ettei mielipiteelläni ole arvoa. Voi olla autisminkirjolla, jolloin sosiaaliset tilanteet ylipäätään ovat vaikeita oppia ja vaikea pysyä keskustelussa mukana. Voi olla että jännittää tai sosiaaliset tilanteet ahdistavat, yrittää kuitenkin päästä ahdistuksestaan yli, tulemalla paikalle ja opettelemalla sietämään. 

Mikä sinä olet

Tosi hyvin sanottu

Onko kysytty, ettei vaan unohtanut?!

Mä kerran ihan oikeasti unohdin sen hiljaisen tyypin kutsua ja kyllä harmitti ja hävetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on varsinaiset entisten koulukiusaajien kokoontumisajot meneillään. Tiedoksi: siitä yläasteikäisen arvomaailmasta voi päästä irti ja eteenpäin ja omaa empatiakykyään voi ja tulee kehittää. Sitä kutsutaan aikuistumiseksi. Kannattaa miettiä millaista esimerkkiä antaa omille lapsilleen.

 

Niin tuntuu olevan. Vaikuttaa olevan tosi nuorta porukkaa, ainakaan ei ole omia lapsia vielä. Tai sitten on tunne-elämä jäänyt sinne esiteini-ikään.

Kyllä siinä vaihessa kun omien lasten kaverisuhteita kipuillaan päiväkodissa tai koulussa, niin näkee jo vähän eri tavalla sen "saako jokainen hiljainenkin osallistua". Joko se oma lapsi on hiljainen, tai hänellä on hiljainen kaveri.

Elämä opettaa. 

Tähän on pakko kommentoida, että empatia on mahdollista myös ilman että asia koskettaa itseä läheisesti. Toisin sanoen, nämä asiat voi ymmärtää ilman - tai ennen - kuin itse, oma perhe tai ystävät ovat esimerkkinä. Eli erilaisuutta voi ymmärtää ja hyväksyä jo ennen kuin esimerkiksi synnyttää lapsen, joka pakottaakin tätä puolta elämästä pohtimaan. Kaiken ei tarvitse liittyä suoraan itseen jos omaa uteliaisuutta muita kohtaan. Ja empatian ei tarvitse ulottua vain omaan välittömään vaikutuspiiriin tai tarpeeksi samastuttaviin hahmoihin. Silloin puhutaan pikemmin sympatiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolelle jättäminen aloitetaan päiväkodissa ja ikävä kyllä jatkuu siitä eteenpäin töihin ja eläkeläisryhmiin saakka. Ihmiset on julmia.

Näin on.

Ap on niitä harvinaisia helmiä, jotka edes yrittävät rikkoa kaavan. Joka porukasta kun ei tällaista edes löydy. Hatunnosto ap!

Riippumatta siitä minkä ikäisistä ihmisistä tässä lukioryhmässä on kyse, asia kannattaa ottaa puheeksi ryhmän kesken. Onpahan hyvä tilaisuus kasvaa ja oppia ihmisyydestä. 

Kun kerran on tiedossa, että ulkopuolelle jätetty tyttö on masentunut tapauksesta, voisi olla tarpeen perua grillijuhlat. Tyttö ei tule unohtamaan kutsumatta jättämistään, mutta toivottavasti järjestäjäkin saa sellaisen opetuksen, ettei toista virhettään enää aikuisiällä. Raukkamaisuus on hävettävää.

Vierailija kirjoitti:

äityli huolissaan kun perse hedelmä ei olekkaan parasta a luokkaa. on tullut äitiinsä onkohan hänkään tervetullut mihinkään. kohta äityli syyttelee että muut ovat persuja. ei narsisti nypsyjä kaivata saatikka kutsuta. kysyppä kelalta saisko tähänkin mielensä pahoittamiseen muutaman tonnin tukea

Sä oot muuten sitten ihan oikeesti sekasin.

No ei sinne olle pakko sitten muidenkaan mennä, jos syrjiminen harmittaa. Itse en varmaan menisi, koska jos ihminen tahallaan jättää toisen ulkopuolelle, niin eipä mulla ole mitään kiinnostusta olla tekemisissä noin ilkeän kanssa.

Tuollainen on tosi inhottavaa. Itse olen miesvaltaisella alalla, ja siten edelleenkin tiiviin ja yhteyttä pitävän opiskeluystäväporukan ainoa nainen. Eräs ystävistäni meni taannoin naimisiin, ja minä olin ainoa, jota tästä joukkiosta ei kutsuttu. Kyllä se pahalta tuntui. En itse kysynyt asiasta, mutta eräällä mökkireissulla naimisiin mennyt ystäväni muutaman oluen jälkeen selitti, että vaimonsa ei halunnut minua paikalle. Olimme useasti kyllä kyseisen naisen kanssa tavanneet, eikä itselläni ollut jäänyt mielikuvaa, ettei hän olisi pitänyt minusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on varsinaiset entisten koulukiusaajien kokoontumisajot meneillään. Tiedoksi: siitä yläasteikäisen arvomaailmasta voi päästä irti ja eteenpäin ja omaa empatiakykyään voi ja tulee kehittää. Sitä kutsutaan aikuistumiseksi. Kannattaa miettiä millaista esimerkkiä antaa omille lapsilleen.

 

Niin tuntuu olevan. Vaikuttaa olevan tosi nuorta porukkaa, ainakaan ei ole omia lapsia vielä. Tai sitten on tunne-elämä jäänyt sinne esiteini-ikään.

Kyllä siinä vaihessa kun omien lasten kaverisuhteita kipuillaan päiväkodissa tai koulussa, niin näkee jo vähän eri tavalla sen "saako jokainen hiljainenkin osallistua". Joko se oma lapsi on hiljainen, tai hänellä on hiljainen kaveri.

Elämä opettaa. 

"Tähän on pakko kommentoida, että  empatia on mahdollista myös ilman että asia koskettaa itseä läheisesti. Toisin sanoen, nämä asiat voi ymmärtää ilman - tai ennen - kuin itse, oma perhe tai ystävät ovat esimerkkinä."

On on. Onhan se empatia mahdollista, mutta tässä ketjussa on aika hiton paljon niitä, joille se ilmiselvästi ei ole mahdollista. Kyllähän he kokisivat empatiaa tätä ulkopuolelle jätettyä kohtaan, kuten normaali ihminen kokisi, jos pystyisivät hänen tilanteeseen asettumaan.  Mutta eivät pysty.

Voi vain toivoa että empatiavaihde herää käyttöön kun osuu omalle kohdalle tai omaan lähipiiriin. Ehkä. Ei varmaan kaikilla sittenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on varsinaiset entisten koulukiusaajien kokoontumisajot meneillään. Tiedoksi: siitä yläasteikäisen arvomaailmasta voi päästä irti ja eteenpäin ja omaa empatiakykyään voi ja tulee kehittää. Sitä kutsutaan aikuistumiseksi. Kannattaa miettiä millaista esimerkkiä antaa omille lapsilleen.

 

Niin tuntuu olevan. Vaikuttaa olevan tosi nuorta porukkaa, ainakaan ei ole omia lapsia vielä. Tai sitten on tunne-elämä jäänyt sinne esiteini-ikään.

Kyllä siinä vaihessa kun omien lasten kaverisuhteita kipuillaan päiväkodissa tai koulussa, niin näkee jo vähän eri tavalla sen "saako jokainen hiljainenkin osallistua". Joko se oma lapsi on hiljainen, tai hänellä on hiljainen kaveri.

Elämä opettaa. 

Tähän on pakko kommentoida, että empatia on mahdollista myös ilman et

On muuten äkkiseltään vaikea tietää onko joku vapaaehtoisesti ulkona, muiden jutut ei kiinnosta, tai omat ei muita, väliaikaisesti lepuuttaa itseään sosiaalisista suhteista, vai ujo, intovertti, autisti, mitä näitä on.  Porukkaan voi silti kutsua ja jos ei, niin selittää jos kyseinen tyyppi on esim. loukannut tai häirikkö niin ettei vaan pysty.  Ettei tule mitään haloota ja ketjureaktioita,  Siis jos tarkoitus on pitää yllä porukkahenkeä, ei intiimimpää ystävyyttä.