Omat vanhemmat olivat velattomia jo 40 vuotiaina
Vaikka olivat normipalkoilla kaupassa töissä. Rakensivat oman talon 1970 luvulla ja talolaina oli 10 vuotta. Isä ajoi vanhalla autolla ja äiti polkupyörällä... mitään erikoista ei koskaan ollut mutta mistään ei ollut pulaa. Oli kasvihuone ja perunamaa ,lomalla käytiin mummolassa.kerran ruotsinlaivalla.. Harmittaa tämä nykymeno ,mielestäni kaikki oli paremmin ennen.
Kommentit (216)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kotitalouksien säästäminen on ollut muutamaa lamavuotta lukuunottamatta joko olemattoman pientä tai negatiivista viimeisen kolmen vuosikymmen aikana. Julkisen sektorin tilanne on samanlainen. Mutta miksi säästää, jos valtio vastaa kaikista riskeistä. Valtio ja KELAhan ovat vakuuttaneet meidät kaikkia toimentuloriskejä vastaan! Vielä 1950-luvulla säästämisaste Suomessa oli Euroopan/maailman korkeimpia, mikä on nykynäkökulmasta ihmeellistä, koska ihmiset olivat keskimäärin todella aidosti köyhiä nykynäkökulmasta rutiköyhiä. Mutta sen ajan ihmiset eivät olleet kuulleet ihmeellisestä hyvinvointivaltio-takaseinästä, josta saa tarvittaessa aina rahaa. Nyt valtio ja rahaviranomaiset yrittävät toppuutella ylivelkaantumista, mutta vaikeaa se on, kun ihmisillä ole mitään aitoa motiivia säästää.
Sä et taida ymmärtää talouden nykytilasta ja -tavoista paljoakaan... ennen myös säästettiin oman terveyden kustannuksella ja oltiin sairaita. Niin ihmiset kuin eläimet.
Mitä hyötyä siitä 70-luvun okt:sta on ollut, vaikka se olisi ollut maksettu 40v, kun sen arvo kymmeniävuosia sitten on ollut nolla euroa, ellei sitä ole maksettu toiseen ja kolmanteen kertaan ja kunnostettu ja tehty remppoja.
70-luvun taloihin tehtään jo kolmannen kerran putkirempooja, samoin uusitaan kattoja, ikkunoita jne.
Nyt suurin korjausbuumi on 90-luvun taloissa ja suurin osa 70-luvun taloista on purettu eli arvo nolla euroa, päinvastoin, joutuu maksamaan purkukustannukset.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut avioeroja, silloin vielä puoliso oli tärkeämpi kuin minä itse.
Heh, isäni oli narsisti ja äitini läheisriippa. Sinulla on kertomus siitä, että parisuhteet oli jotenkin onnellisempia.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kotitalouksien säästäminen on ollut muutamaa lamavuotta lukuunottamatta joko olemattoman pientä tai negatiivista viimeisen kolmen vuosikymmen aikana. Julkisen sektorin tilanne on samanlainen. Mutta miksi säästää, jos valtio vastaa kaikista riskeistä. Valtio ja KELAhan ovat vakuuttaneet meidät kaikkia toimentuloriskejä vastaan! Vielä 1950-luvulla säästämisaste Suomessa oli Euroopan/maailman korkeimpia, mikä on nykynäkökulmasta ihmeellistä, koska ihmiset olivat keskimäärin todella aidosti köyhiä nykynäkökulmasta rutiköyhiä. Mutta sen ajan ihmiset eivät olleet kuulleet ihmeellisestä hyvinvointivaltio-takaseinästä, josta saa tarvittaessa aina rahaa. Nyt valtio ja rahaviranomaiset yrittävät toppuutella ylivelkaantumista, mutta vaikeaa se on, kun ihmisillä ole mitään aitoa motiivia säästää.
Hyvinvointivaltio. hmm, sen tarkoitus on ollut pohjoismaissa katkaista ihmisiltä siteet perheeseen. Ennen perhe oli se paikka josta haettiin taloudellista ja muuta apua ongelmiin, mutta nykyään ihmiset on opetettu hakemaan se apu valtiolta.
Pohjoismainen sosiaalidemokratia/kapitalismi on tehnyt ihmisestä kylmän. Paras vertaus jonka olen kuullut ja mitä tällä tarkoitetaan:
Ihmiset ovat laitostuneet, valtio kapaloi, opettaa, hommaa duunipaikan, maksaa eläkkeen ja hautaa.
Entä mistä ihminen hakee apua, kun valtiokaan ei enään pysty auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Tottakait niillä oli 40v velaton asunto, jos ostivat ensimmäisen asunnon 30v. kun asuntolainoja myönnettiin vain 10v.
Eli asunnon omarahoitus oli 30% ja loppuosalle 70% pankin asuntolaina, joka maksettiin 10v pois. Vasta 90-luvulla tulivat pitemmät asuntolaina.
Ja asuttiin vaatimattomasti. Lastulevy-kalusteet, muovimatot jne.
Ja sitten kun asuntolaina oli maksettu, aloitettiin toiseen kertaan maksaminen ja tehtiin rempat, kun myös rakennusmateriaaleilla on elinkaarensa esim. 70-luvun asunnoista lähes kaikki esim. sähkö-ja purkutyöt, ikkunat ja ovet, katto, julkisivu jne. Muussa tapauksessa ovat purkukuntoisia ja arvottomia.
Muistan arava-määräykset: ei parkettia, ei tapettia, ei kaakeloitua suihkutilaa jne. Asunnot rakennettiin hyvin, mutta pintamateriaalit oli halpoja. Ei ollut koneellista ilmastointia ja muovia alla ja päällä.
Olisi kiva, jos nytkin nuoret joutuisi tyytymään samanlaisiin asuntoihin ja laina oli 10 vuodeksi ja lainan korko 14 %. Olisi siinä kadehtimista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kotitalouksien säästäminen on ollut muutamaa lamavuotta lukuunottamatta joko olemattoman pientä tai negatiivista viimeisen kolmen vuosikymmen aikana. Julkisen sektorin tilanne on samanlainen. Mutta miksi säästää, jos valtio vastaa kaikista riskeistä. Valtio ja KELAhan ovat vakuuttaneet meidät kaikkia toimentuloriskejä vastaan! Vielä 1950-luvulla säästämisaste Suomessa oli Euroopan/maailman korkeimpia, mikä on nykynäkökulmasta ihmeellistä, koska ihmiset olivat keskimäärin todella aidosti köyhiä nykynäkökulmasta rutiköyhiä. Mutta sen ajan ihmiset eivät olleet kuulleet ihmeellisestä hyvinvointivaltio-takaseinästä, josta saa tarvittaessa aina rahaa. Nyt valtio ja rahaviranomaiset yrittävät toppuutella ylivelkaantumista, mutta vaikeaa se on, kun ihmisillä ole mitään aitoa motiivia säästää.
Hyvinvointivaltio. hmm, sen tarkoitus on
Suomessa myöhään ajoittunut kaupungistuminen on tehnyt tuon. Ja se että esim. työläisperheen lapsi voi ilmaiseksi opiskella itselleen korkeakoulututkinnon. Kaikilla on periaatteessa samat mahdollisuudet, mutta käytännössä ei samoja eväitä pärjätä, kuten joidenkin velan otostakin nähdään.
Jos tavallinen työssäkäyvä suomalainen eläisi 70-luvun elintasolla, hänellä ei olisi velkaongelmaa ja luontokin kiittäisi. Jos kaipaa sitä aikaa, niin miksi ei voi alkaa itse elämään yhyä vaatinattomasti? Aivan varmasti olisi pian velaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kotitalouksien säästäminen on ollut muutamaa lamavuotta lukuunottamatta joko olemattoman pientä tai negatiivista viimeisen kolmen vuosikymmen aikana. Julkisen sektorin tilanne on samanlainen. Mutta miksi säästää, jos valtio vastaa kaikista riskeistä. Valtio ja KELAhan ovat vakuuttaneet meidät kaikkia toimentuloriskejä vastaan! Vielä 1950-luvulla säästämisaste Suomessa oli Euroopan/maailman korkeimpia, mikä on nykynäkökulmasta ihmeellistä, koska ihmiset olivat keskimäärin todella aidosti köyhiä nykynäkökulmasta rutiköyhiä. Mutta sen ajan ihmiset eivät olleet kuulleet ihmeellisestä hyvinvointivaltio-takaseinästä, josta saa tarvittaessa aina rahaa. Nyt valtio ja rahaviranomaiset yrittävät toppuutella ylivelkaantumista, mutta vaikeaa se on, kun ihmisillä ole mitään aitoa motiivia säästää.
Sä et taida ymmärtää talouden nykytil
Nykytilaan on johtanut, liian suuret menot, liian suuret eläkkeet, liian suuret tuet, liian suuret ilmaiset palvelukset. Poliitikot ovat vain luvanneet lisää ja lisää, vaikka tietävät, että menoja ei kyetä rahoittamaan verovaroin. Ei tämä nykytilanne ole yhdessä yössä syntynyt. Ihmiset ovat eläneet jo vuosia ylivarojensa. Talot, autot, lapset, jne ovat olleet kuvitteellinen syntymäoikeus. Hups, ja nyt ne ennestään huterat korttitalot sortuu, kun ne hyvät ajat eivät ollutkaan ikuiseksi ajoiksi ansaittuja. Ja kenen muu vika se on kuin yhteiskunnan rakenteiden.
Ei taida enään edes olemassa 70-luvun okt, kun niiden korjaaminen olisi niin kallista, vaan vuosikymmeniä sitten jo purettu.
Ei talot ole ikuisia ja se vanhan korjaaminen on lähes aina kalliimpaa, kuin uuden rakentaminen.
Nyt puretaan jo 90-luvun taloja
https://www.rakennuslehti.fi/2021/01/avaria-betonilahioita-tiivistetaan…
En ymmärrä aloitusta, olen nyt 42 ja ollut nettovelaton jo muutaman vuoden. Säästäväisyydellä, sijoittamisella ja optimistisella uskolla tulevaan on aina pärjännyt. Asuntoa on vaihdettu muutamaan kertaan, ensimmäinen oma hankittiin 25-vuotiaana. Tuntuihan ne lainat ja laina-ajat hurjalta, mutta 17 vuodessa on hieman perspektiivi muuttunut.
Olemme sitä ikäluokkaa että ostettiin eka asunto 30-vuotiaina, se maksettiin 10 vuodessa omaksi koska silloin ei ollut mitään 20 vuoden asuntolainoja. Asunto on jo myyty ja maksettu toinenkin asuntolaina, ikää nyt 52. Ei penniäkään velkaa.
Naiset ottaa eron jos puoliso kommentoi noussutta elopainoa. Tai ottavat muuten vaan kun suhteessa ei ole "jännää". Sitten menee talolainat uusiksi ja kaikki alkaa alusta.
Elämä on onnellisempaa kun ei ikinä edes sekaannu asuntolainoihin. Päätin jo lapsena etten ikinä ota lainaa ja tämä on pitänyt.
"Suomessa myöhään ajoittunut kaupungistuminen on tehnyt tuon. Ja se että esim. työläisperheen lapsi voi ilmaiseksi opiskella itselleen korkeakoulututkinnon. Kaikilla on periaatteessa samat mahdollisuudet, mutta käytännössä ei samoja eväitä pärjätä, kuten joidenkin velan otostakin nähdään."
Ennen kaikilla oli mahdollisuus, mutta tasapäistäminen on johtanut siihen, että kaikille pitää taata ne samat mahdollisuudet. Köyhille kuuluu se mikä rikkaillekin, jonkun muun taskusta.
Termiä hyvinvointivaltio oli helppo markkinoida, kun siihen liittyy ajatus ilmaisista palveluksista ja tulonsiirroista rikkailta köyhille. Eikö olekin ihan oikein, että rikkaat (porhot) rahoittavat vähäväkisten välttämättömät tarpeet! Äänestämisestä tuli entistä selvemmin vain keino kasvattaa omia tulojaan. Ei ole mitään ideologioita, on vain kyse siitä, voinko saada lisää rahaa jonkun toisen taskusta. Rikkaat yrittävät tietenkin pyristellä vastaan, mutta heitä oli vähän.
Jatkan vielä, että erityisesti nuoremmat suomalaiset eivät yhtään hahmota, miten vaatimatonta elämä oli 70- ja vielä 80-luvullakin. Ja sitä pidettiin hyvänä elämänä, koska aiemmin oli suoranaista kurjuutta.
Se vaatimattomuus ulottuu ihan kaikkiin arjen asioihin: miten paljon aamulla kahvia, miten paljon lämmintä vettä pesulla, miten paljon ylimääisiä herkkuja, miten usein uusia vaatteita.
Mitään salikortteja, suoratoistopalveluita tai energiajuomia ei yksinkertaisesti ollut. Vaatimatonta kotiruokaa syötiin. Arkiruoka oli niin vaatimatonta, ettei sitä yksinkertaisesti tehnyt mieli syödä yli välittömän tarpeen. Pikaruokapaikkoja ei ollut. Kaupat menivät aikaisin kiinni, joten ostaminen itsessään oli vaikeaa ja onnistui vain päiväsaikaan.
Vierailija kirjoitti:
"Suomessa myöhään ajoittunut kaupungistuminen on tehnyt tuon. Ja se että esim. työläisperheen lapsi voi ilmaiseksi opiskella itselleen korkeakoulututkinnon. Kaikilla on periaatteessa samat mahdollisuudet, mutta käytännössä ei samoja eväitä pärjätä, kuten joidenkin velan otostakin nähdään."
Ennen kaikilla oli mahdollisuus, mutta tasapäistäminen on johtanut siihen, että kaikille pitää taata ne samat mahdollisuudet. Köyhille kuuluu se mikä rikkaillekin, jonkun muun taskusta.
Termiä hyvinvointivaltio oli helppo markkinoida, kun siihen liittyy ajatus ilmaisista palveluksista ja tulonsiirroista rikkailta köyhille. Eikö olekin ihan oikein, että rikkaat (porhot) rahoittavat vähäväkisten välttämättömät tarpeet! Äänestämisestä tuli entistä selvemmin vain keino kasvattaa omia tulojaan. Ei ole mitään ideologioita, on vain kyse siitä, voinko saada lisää rahaa jonkun toisen taskusta. Rikkaat yrittä
Voi olla, että kuvittelet hyvinvointivaltion olevan joku suomalainen juttu, mutta kaikki teollistuneet maat ovat jonkinlaisia hyvinvointivaltioita. Toki eroja on siinä, miten nämä asiat on ratkaistu.
Ostin ensiasuntoni 25 vuotiaana. 15 v laina. Jos olisin mennyt vähän kauemmaksi, olisin saanut perheasunnon.
Mun vanhempieni elintaso oli matala. Kaikki ylimääräinen laitettiin asuntoon
Vierailija kirjoitti:
Olemme sitä ikäluokkaa että ostettiin eka asunto 30-vuotiaina, se maksettiin 10 vuodessa omaksi koska silloin ei ollut mitään 20 vuoden asuntolainoja. Asunto on jo myyty ja maksettu toinenkin asuntolaina, ikää nyt 52. Ei penniäkään velkaa.
Silloin ei ollut häpeä asua yksiössä.
Niin, se elämä oli vaatimatonta, eikä näin kilpavarusteltua.