Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, jota paskaduuni olisi auttanut urakehityksessä?
08.04.2024 |
Aina täällä palstallakin kehoitetaan ottamaan ns. paskaduuneja ja sanotaan, että niiden avulla aukeaa sitten mahdollisuus urakehitykseen. Itse olen sitä mieltä, että noista duuneista ei ole mitään hyötyä urakehitykselle, ja senkin ajan, minkä niihin tuhlaa, voisi käyttää fiksummin vaikka opiskellen ja itseään kehittäen. Toki harjoittelijanpaikka omalla alalla hyvämaineisessa yrityksessä voi avata niitä ovia urakehitykseen, mutta jos nyt puhutaan ihan niistä perinteisistä paskaduuneista, joihin ei vaadita juuri mitään taitoja tai koulutusta.
Kommentit (398)
Etenin osa-aikaisesta kassasta, inventaarioiden teon kautta tilausten tekoon, siitä laskujen maksuun. Kassatilitykset. Kas hups sitten myymäläpäälikön tuuraukset ja kesähessujen haastattelut. Kas sitten pääkonttorille äitiyslomasijaiseksi koko ketjun numerohommia jne. Tämän toimistotyön kautta/avulla sitten siirryin enemmän oman alan hommiin. Kyllä kannatti aloittaa ihan tiskin takaa ja myymälän lattiaa luututen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä kuitenkin suututaan, jos sanotaan että kolmen vuoden poissaolo äitiyslomien ja hoitovapaiden takia vakiduunista syrjäyttää yhtä lailla kun saman mittainen työttömyys Tätä ei saa sanoa ääneen, mutta useimmat työnantajatkin tämän tietävät.
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni 20 vuotta ja jouduin lisäkouluttautumaan päästäkseni alipalkatusta paskaduunista mieleiseen hommaan. Valoa on tunnelin päässä!
Aika lailla sama. Yksi työnantaja mulle sanoi suoraan, että kyllä töitä olisi, mutta sinun itsesi takia ei oteta, sillä jos lähdet hanttihommiin, et ikinä pääse niistä ylös. Pääsin kuitenkin toiseen paikkaan lähes samaan työhön. No välillä pääsin toimistohommiin, mutta se paikka meni konkkaan ja sen jälkeen sitten tein 17 vuotta erilaisia työllistämistukitöitä, kävin tvp-kursseja ja kouluttauduin kaksi kertaa uudelle alalle, tosin kaksi lasta mahtui väliin. Toki omalla kohdallani vaikutti paikkakunta ja se että puoliso ei suostunut edes keskustelemaan muutosta. Kun lapset kasvoivat sain yllättäen oman alan sijaisuuden vuodeksi, minkä jälkeen minulta tarjottiin työtä toiselta paikkakunnalta. Tässä vaiheessa sanoin puolisolle, että jos ei käy sitten erotaan. No puolisolle kävi ja puoliso hommasi lopulta itselleenkin työpaikan samalta alalta. Puoliso on alalla missä on hyvä työllisyys ja hän on aina saanut suhteilla uutta työtä, lisäksi on lahjakas alallaan ja sai opinnoistakin hyviä numeroita vain käymällä tunneilla ja tenteissä. Minä olen vain tavis, jonka pitää tehdä kovasti töitä pärjätäkseen kouluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni 20 vuotta ja jouduin lisäkouluttautumaan päästäkseni alipalkatusta paskaduunista mieleiseen hommaan. Valoa on tunnelin päässä!
Aika lailla sama. Yksi työnantaja mulle sanoi suoraan, että kyllä töitä olisi, mutta sinun itsesi takia ei oteta, sillä jos lähdet hanttihommiin, et ikinä pääse niistä ylös. Pääsin kuitenkin toiseen paikkaan lähes samaan työhön. No välillä pääsin toimistohommiin, mutta se paikka meni konkkaan ja sen jälkeen sitten tein 17 vuotta erilaisia työllistämistukitöitä, kävin tvp-kursseja ja kouluttauduin kaksi kertaa uudelle alalle, tosin kaksi lasta mahtui väliin. Toki omalla kohdallani vaikutti paikkakunta ja se että puoliso ei suostunut edes keskustelemaan muutosta. Kun lapset kasvoivat sain yllättäen oman alan sijaisuuden vuodeksi, minkä jälkeen minulta tarjottiin työtä toiselta paikkakunnalta. Tässä vaiheessa sanoin puolisolle, e
Siis samalta paikkakunnalta...ei alalta.
Vierailija kirjoitti:
En pidä mitään tekemääni työtä ns. paskaduunina. Nuorrena olin sukulaisen maatilalla auttelemassa kesäisin. he olivat ystävällisiä. Oli säännölliset heräämiset, aamiaiset, ruuat ja ruokalevot jne. ja isäntä, eno opetti traktoreiden ja koneiden säntilliset huollot ja käytön. Ensimmäinen oikea työ oli erään teollisuuslaitoksen ikkunoiden pesu. Aloitin siis työurani ikkunanpesijänä. Siitä tehdashommiin, porailemaan, sorvaamaan ja autonkuljettajaksi kunnes isompi firma osti pois. Sitten jonkun aikaa pimeissä hommissa raksoilla. Joku vinkkasi että kylän isolla laitoksella olisi tarve huoltomiehestä. Siitä se alkoi ura 30 vuoden teollisuuden ja laitosten kunnossapitäjäksi. Nyt on palkka kohtuuhyvä ja töitä teen vain kun haluan. Kokemusta on yleensä eniten kaikista töissä ollessa. Koulut eivät ole koskaan kiinnostaneet ja nyt tuntuu tosi hyvältä ettei ole ollut mitään stressiä tai muuta vastuuta kuin oma tekeminen.
Oppipojasta mestariksi ei vaan tänä päivänä oikein toimi. Kaikki haluavat valmiin osaajan, joka on hankkinut työkokemuksensa yrityksessä nimeltä Joku muu kuin meidän firma. Paras tapa päästä kunnolla oven väliin on saada harjoittelupaikka yrityksestä, jossa on myöhemmin tarvetta tekijöille. Kaikille ei vaan niitä riitä.
Koska jos meille valitaan työntekijä, olen avainasemassa esikarsinnassa. En minä välitä onko joku insinööri ollut työttömänä vai mäkkärissä. Välitän siitä, mitä hän osaa. Se työttömänä ollut saa paikan, jos hän hallitsee ohjelmat X Y ja Z, varsinkin jos on käynyt jotain lisäkursseja esim. työvoimapoliittisena. Tiedän, että meidän käyttämiimme ohjelmistoihin niitä on ainakin joskus järjestetty. Jos se mäkkärissä ollut ei ole tehnyt muuta kuin ollut mäkkärissä, niin häntä on kiinnostanut enemmän raha kuin itsensä kehittäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
367 lisää perusteensa vielä. Olen ollut itsekin työttömänä ja tasan tarkkaan tiedän, että "en ole koskaan ollut työttömänä" -tyypeissä on täysiä tumpeloita, joita en ikinä palkkaisi. Ei ole osattu antaa oikein rahasta takaisin kun annan 10 euroa 10 senttiä tuotteesta, joka maksaa 9 euroa 10 senttiä. On kavalluksia. Tehdään isoja virheitä niin että henkikin voi toisilta lähteä. Ei välitetä määräyksistä. Huijataan asiakkaita. Tehdään virheitä kiinteähintaisissa urakoissa ja veloitetaan oman virheen korjauksesta lisätyönä.
Kyllä, työnantajat tykkää, että on kova tekemään töitä. Se näkyy siinä, että on valmis tekemään kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, työnantajat tykkää, että on kova tekemään töitä. Se näkyy siinä, että on valmis tekemään kaikkea.
Sanoisin kyllä, että jos on vuosia hanttihommissa korkeakoulutuksen jälkeen eikä vaivaudu käymään mitään lisäkursseja, niin ei se työttömänä olo kummempi ole. Monesti se kaikkea tekevä ei välttämättä osaakaan enää vuosien jälkeen alan hommia ollenkaan ja ei siitä ole mitään apua jos pitää osata vaikka suunnitella rakennuksia ja olla tiedot ajan tasalla. Tässä tapauksessa vastavalmistunut menee heittämällä ohi.
Vierailija kirjoitti:
"Juuri näin. Siitä suorituksesta näkee, että hakija on itsessään työelämään kykenevä ja hänellä on perusvalmiudet työelämässä. Työelämään hakee heitäkin, joiden ottaminen on riski, koska työkokemus puuttuu. Ei voida tietää, että osaako hän perus työssä olemiseen liittyvän velvollisuudet, kuten ajoissa töihin tuleminen, vuorovaikutustaidot ja ilmoittaa ajoissa esimiehelle poissaolonsa, että työvuorossa on riittävästi tekijöitä tai tekemistä voidaan priorisoida tehtävissä, joissa se on mahdollista. Näitäkin asioita joidenkin kanssa pitää harjoitella erikseen, mikä tuntuu useammasta työelämässä olevasta ihan itsestäänselvyydeltä."
Tuli hauska mielikuva asianajajasta, joka menee työhaastatteluun ja ojentaa työnantajalle Mäkkärin työtodistuksen ja innokkaana selittää kuinka hän aina tulee ajoissa töihin ja kuinka hän aina ilmoittaa ajoissa esimiehelle pois
Koska näiden välillä ei voi olla mitään muuta työkokemusta ja koska kaikki Suomen asianajajatyöt ovat täsmälleen samanlaisia. No ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla jäi kerran oman alan paikka saamatta kun en ollut työllistämistukikelpoinen. Nykyiseenkin olisi mielellään otettu sellainen mutta ei ollut tarjolla alan pitkäaikaistyötöntä.
Jos katson omia koulukavereitani ja teinivuosien frendejä (olen nyt 50v), niin niistä ketkä ovat menestyneet elämässään taloudellisesti (yrittäjiä, toimitusjohtajia, ekonomeja, juristeja jne) niin yksi yhteinen nimittäjä heille on, että nuorena ottivat minkä työn saivat, oli monta rautaa tulessa, eivät halveksineet mitään työtä ja rahoittivat työnteolla opintojaan. He olivat aktiivisina jakamassa lehtiä, tarjoilijoina, kaupan kassalla jne.
Ei se ihan 100% korrelaatio ole, mutta aika selkeä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse teen siivoustyötä ja meidän firmassa on mahdollista edetä kouluttautumalla työn ohessa palveluesimieheksi asti. Ja niin on muutama tehnyt. Tietenkään sekään ei ole arvostettu työ.
Itse olin kolme kuukautta lähihoitajaksi vanhustyössä. Kyllä todellakin auttoi ylenmääräinen nimittäin työ oli sellaista paskaa että motivaatio oli vuoren kokoinen päästä pois. Luin itseni ensin tradenomiksi ja sitten tein MBA:n ja nyt on vielä 50-vuotiaana työn alla toisen alan maisterin tutkinto. Työ on vienyt ruotsalaisen pankin palvelukseen, työ on IT, palkka yli 6000€/kk. Kannatti pyyhkiä pyllyjä muutama kuukausi. Ajatus siitä vääntää vatsaa vieläkin, ihan kamala kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskaduuni termillä viitataan työhön mitä voi tehdä ilman koulutusta, minusta ne ei ole useimmin "paskaduunia" vaan oikeasti kaikille hyödyllistä duunia. Puhelinmyynti, ja muut häiriköintikauppaamiset pitäisi puolestaan kieltää lailla.
Olen ollut devaamassa yhessä surkeassa paikassa, missä huijattiin asiakkaita lupaamalla älyttömiä, ja tämmönen taas on melekosta paskaduunia. Ahdistaa työntekijänä, ja harmaat kasvaa päähän.
Vierailija kirjoitti:
Paskaduuni termillä viitataan työhön mitä voi tehdä ilman koulutusta, minusta ne ei ole useimmin "paskaduunia" vaan oikeasti kaikille hyödyllistä duunia. Puhelinmyynti, ja muut häiriköintikauppaamiset pitäisi puolestaan kieltää lailla.
Olen ollut devaamassa yhessä surkeassa paikassa, missä huijattiin asiakkaita lupaamalla älyttömiä, ja tämmönen taas on melekosta paskaduunia. Ahdistaa työntekijänä, ja harmaat kasvaa päähän.
Minua nuorempi henkilö, joka oli ollut paikassa pidempään näytti jo vanhalta ukolta.
Lasten aloittaessa koulua tein ravintola- ja matkailualan töitä minimipalkalla, jotta sain tehdä pelkkää päivävuoroa. Oma työni siis oli/on vuorotyötä, ja lähtöpalkka huomattavasti parempi, mutta yksin lasten kanssa elävänä hoitojärjestelyt olivat pikku koululaisten kohdalla hankalat. Olisin voinut jättäytyä työttömäksi, tiedän joidenkin näin toimineen, mutta halusin tehdä työtä.
Koen jälkikäteen että monipuolinen kokemus, ja etenkin kokemus työstä kansainvälisessä työyhteisössä ovat vieneet eteenpäin omalle alalleni palattuani. Etenkin tämä useiden kansallisuuksien parissa vietetty aika on valtti, moni vähän arastelee ihmisiä joiden kanssa ei vaikkapa ole yhteistä kieltä. No minäpä en enää!
Haastatteluissa olen kertonut syystäni hakeutua toiselle alalle väliaikaisesti, enkä ole koskaan saanut huonoa palautetta.
Vierailija kirjoitti:
367 lisää perusteensa vielä. Olen ollut itsekin työttömänä ja tasan tarkkaan tiedän, että "en ole koskaan ollut työttömänä" -tyypeissä on täysiä tumpeloita, joita en ikinä palkkaisi. Ei ole osattu antaa oikein rahasta takaisin kun annan 10 euroa 10 senttiä tuotteesta, joka maksaa 9 euroa 10 senttiä. On kavalluksia. Tehdään isoja virheitä niin että henkikin voi toisilta lähteä. Ei välitetä määräyksistä. Huijataan asiakkaita. Tehdään virheitä kiinteähintaisissa urakoissa ja veloitetaan oman virheen korjauksesta lisätyönä.
Ja taidat olla työtön yhä. Ne vähemmän krantut ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kolme kuukautta lähihoitajaksi vanhustyössä. Kyllä todellakin auttoi ylenmääräinen nimittäin työ oli sellaista paskaa että motivaatio oli vuoren kokoinen päästä pois. Luin itseni ensin tradenomiksi ja sitten tein MBA:n ja nyt on vielä 50-vuotiaana työn alla toisen alan maisterin tutkinto. Työ on vienyt ruotsalaisen pankin palvelukseen, työ on IT, palkka yli 6000€/kk. Kannatti pyyhkiä pyllyjä muutama kuukausi. Ajatus siitä vääntää vatsaa vieläkin, ihan kamala kokemus.
Minä olen sitten sinun mielestä tehnyt paskatyötä 40 vuotta. Hoitanut toisten lapsia ja pessyt niiden perseitä. Ollut lasten neuropsykiatrialla. Nuorena miesten suljetulla mielisairaalassa. Keva puolella autismi kuntoutuksessa.
Minä sitten jämähdin näihin paskaduuneihin
Vierailija kirjoitti:
Jos katson omia koulukavereitani ja teinivuosien frendejä (olen nyt 50v), niin niistä ketkä ovat menestyneet elämässään taloudellisesti (yrittäjiä, toimitusjohtajia, ekonomeja, juristeja jne) niin yksi yhteinen nimittäjä heille on, että nuorena ottivat minkä työn saivat, oli monta rautaa tulessa, eivät halveksineet mitään työtä ja rahoittivat työnteolla opintojaan. He olivat aktiivisina jakamassa lehtiä, tarjoilijoina, kaupan kassalla jne.
Ei se ihan 100% korrelaatio ole, mutta aika selkeä kuitenkin.
Kyllähän nuorista näkee aika selkeästi, kenellä ei todennäköisesti tule olemaan suurempia vaikeuksia työelämässä. Viime kesänä näin esimerkiksi kesätöissä pari 16-vuotiasta, jotka palkkaisin yrittäjänä ihan mihin vain. Osasivat kaikki hommat niin hyvin että pystyivät opettamaan muita, oli loistavat sosiaaliset taidot, jne.
Mutta tämä ketju kai ei koskenut teinejä, vaan aikuisia, koulutettuja ihmisiä. En minäkään halveksi mitään työtä, ja työttömäksi nelikymppi jäätyäni minulla oli tuollaisia "monta rautaa tulessa" -visioita: että minäpäs kokeilen kaikkea työtä mitä saan. Visioissani tein kolmea eri osa-aikaista työtä samalla kun haen oman alan hyväpalkkaisia töitä ja sivutoimisesti aloitan myös omaa yritystä.
No, ensinnäkin niiden hanttihommien saaminen on kiven takana, jos et ole parikymppinen tai sitten kokenut konkari. Varsinkin jos olet koulutettu, et ole ollenkaan toivottu hakija. (Pääsin joihinkin haastatteluihin vain silloin kun jätin yliopistotutkinnon hakemuksesta pois. Toisin sanoen olin ilmeisesti akateemista parempi hakija silloin kun CV:ni oli pelkkää tyhjää!) Niistä parista hassusta nollatuntisopimuksesta, mitä vuoden aikana sain, en rahallisestikaan hyötynyt oikein mitään: tuntipalkat olivat siinä 9-10 euron tienoilla, koska minulla ei ollut noiden alojen kokemusta päivääkään. Työ itsessään oli hyvin uuvuttavaa, koska sain juuri sellaisia töitä, joihin kaikista huonoiten sovin. Jokin varastotyö sopisi minulle oikein hyvin, mutta sinne ei akateeminen keski-ikäinen nainen taida olla mikään ensisijainen hakija. En ainakaan ikinä kuullut noista hakemuksista mitään.
Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu siltä että hukkasin vuoden ihan ihmeelliseen hörhöilyyn. Taloudellinen tilanne vain huonontui entisestään, aikaa meni hukkaan, eikä noissa määräaikaisissa osa-aikatöissä ole mitään, mikä kannattaisi lisätä CV:hen.
En pidä mitään tekemääni työtä ns. paskaduunina. Nuorrena olin sukulaisen maatilalla auttelemassa kesäisin. he olivat ystävällisiä. Oli säännölliset heräämiset, aamiaiset, ruuat ja ruokalevot jne. ja isäntä, eno opetti traktoreiden ja koneiden säntilliset huollot ja käytön. Ensimmäinen oikea työ oli erään teollisuuslaitoksen ikkunoiden pesu. Aloitin siis työurani ikkunanpesijänä. Siitä tehdashommiin, porailemaan, sorvaamaan ja autonkuljettajaksi kunnes isompi firma osti pois. Sitten jonkun aikaa pimeissä hommissa raksoilla. Joku vinkkasi että kylän isolla laitoksella olisi tarve huoltomiehestä. Siitä se alkoi ura 30 vuoden teollisuuden ja laitosten kunnossapitäjäksi. Nyt on palkka kohtuuhyvä ja töitä teen vain kun haluan. Kokemusta on yleensä eniten kaikista töissä ollessa. Koulut eivät ole koskaan kiinnostaneet ja nyt tuntuu tosi hyvältä ettei ole ollut mitään stressiä tai muuta vastuuta kuin oma tekeminen.