Miehen lapsuudenkodin myyminen

Neuvotelkaa. Parhaiten se tapahtuu niin, että ensin luodaan hyvä tunnelma ja sitten puhutaan asiat selviksi. Varmasti pääsette johonkin järkevään kompromissiin.

Kutsu anoppisi ja miehesi kanssasi kaupunkiseikkailuun ja tarjoa heille sen jälkeen herkullinen illallinen. Kun sen jälkeen keskustelette, kaikki sujuu kuin itsestäään.

Varhaisaamun hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisilla atraimilla. Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka.

Sitten vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmistusohje on seuraava:

Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.

Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.

Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.

Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.

Tässä saat samaan pakettiin jännittävän seikkailun, saumatonta yhteistyötä vaativan urakan ja yhteisen herkkuhetken. Ja vaikka neuvottelutilanne ei vastoin odotuksia toimisikaan kovin hyvin, olette kuitenkin yhtä hienoa kokemusta rikkaampia.

Eiköhän se ole miehesi asia päättää koska kyse on hänen omasta äidistään. Röyhkeää sinulta valitella asuntonne pienuutta, itsehän olette elämänne valinneet, miksei teillä ole varaa hankkia isompaa asuntoa. Jos olette hyvin pienituloisia, ymmärtänet että myös tuollaisen ison talon ylläpito on melko kallista. Kyllä ihmisen pitää elää sen mukaan mitä ansaitsee. Ei muiden kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa leski vielä sinun kiusaksesi hankkii uuden puolison. MYÖS hänellä on lain mukaan oikeus asua asunnossa elämänsä loppuun asti, jos asunto oli heidän yhteinen asuntonsa. Jos puoliso olisi vaikka 50-vuotias, voisi elää vielä toisen mokoman lisää :DDDDDDDDDDDDDDD.

Ei tässä ole leskeä tai kenelläkään asumisoikeutta. Vaan on asuttu expuolison omistamassa asunnossa ilman vuokrasopimusta tai mitään.

Ap

Ja tämä vanhempi on kasvattanut siellä lapsensa, mielestäni on sinulta törkeää puuttua tuohon.

 

Ja saanut asua siellä yli 10v lapsen kasvattamisen jälkeenkin, vaikkei hänen ole. Eikö nyt olisi aika tarjota myös seuraavalle sukupolvelle samoja mahdollisuuksia?

Ap

Kyllä senkin hänen kotinsa, toinen vanhempansa on antanut luvan tähän asumiseen, varmaan juuri siksi että hän on kasvattanut heidän yhteistä lastaan siellä.

Asunto on tietysti lapsen koska vanhempi kuoli mutta itse en kyllä ikinä ajaisi isääni tai äitiäni pois kodistaan. He ovat sen itsellensä kodiksi aikoinaan tehneet ja kasvattaneet meidät siten että me hommaamme itse omat kotimme ja ovat jopa toivoneet että emme vaadi lakiosuutta ennenkuin molemmat ovat kuolleet. Kunnioitan tätä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole miehesi asia päättää koska kyse on hänen omasta äidistään. Röyhkeää sinulta valitella asuntonne pienuutta, itsehän olette elämänne valinneet, miksei teillä ole varaa hankkia isompaa asuntoa. Jos olette hyvin pienituloisia, ymmärtänet että myös tuollaisen ison talon ylläpito on melko kallista. Kyllä ihmisen pitää elää sen mukaan mitä ansaitsee. Ei muiden kustannuksella.

Tässähän tuo äiti elää poikansa kustannuksella. Käsitin ettei omista taloa eikä maksa siinä asumisestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole asumisoikeutta asuntoon, sillä ovat eronneet ja ositukset tehty ennen toisen vanhemman kuolemaa. Mies omistaa kokonaan tämän asunnon.

Ap

Miksi ex-puoliso antoi tämän henkilön asua omistamassaan asunnossa eron jälkeen?

En tiedä todellakaan. Mutta näin siis tapahtui. Erokaan ei todellakaan mikään tuore asia ollut, vaan tapahtunut kauan aikaa sitten.

Ap

Eli pariskunta eronnut ja ositus tehty niin, että omaisuus on siirretty lapselle? Erittäin todennäköisesti tuossa on tuolla elossa olevalle on osituksessa annettu syytinkioikeus eli jos asunnossa nyt asuva ei itse halua lähteä, ja miksi haluaisi kun hänellä ei ole varaa uuteen asuntoon, kun omaa omaisuutta ei ole, ei sitä asuntoa saa myytyä. Ainoa konsti on, että myytte asunnon ja saadulla tuotolla ostatte sille elossa olevalle vanhemmalle pienemmän asunnon ja loppu sitten käsirahaksi siihen teidän perheasuntoon. Ja tämäkin konsti vaatii sen vanhemman suostumuksen.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole miehesi asia päättää koska kyse on hänen omasta äidistään. Röyhkeää sinulta valitella asuntonne pienuutta, itsehän olette elämänne valinneet, miksei teillä ole varaa hankkia isompaa asuntoa. Jos olette hyvin pienituloisia, ymmärtänet että myös tuollaisen ison talon ylläpito on melko kallista. Kyllä ihmisen pitää elää sen mukaan mitä ansaitsee. Ei muiden kustannuksella.

Me olemme joutuneet tinkimään paljon asumiskustannuksista koska meillä on kolme lasta ja olemme halunneet mahdollistaa lapsille pidemmän ajan kotona, joten tässä on mennyt todella pitkään kodinhoidontuilla. Oma valintahan se on, mutta en koe kyllä tämän vanhemmankaan enempää omaa tilannetta ansainneen.

Emme muutenkaan ole suurituloisia, mutta alempaa keskiluokkaa sanoisin. 

Ap

Miehesi on siis maksanut perintöverot 400 000 € asunnosta ja ei ole myynyt sitä. Etkä tiedä miksi? 

Jos vaan yritätte saada lainan omaan asuntoon? Vakuutena on jo miehellä omaisuutta. Saatte siitä myyntitulot sitten aikanaan. 

Oletko ap nyt ajatellut ahneuksissasi asiaa loppuun asti? Mikäli pääsisitte siihen taloon asumaan, teidän asumiskulut nousisivat huomattavasti vuokraan verrattuna. Taloissa on aina jotain rempattavaa tai uusittavaa. Kiinteistöverot jne, lämmitys.

Lisäksi ilmeisesti kyseessä on vanha talo, joten taatusti rempattavaa löytyy ja voi ilmetä kosteusvaurioita, joiden korjaaminen ei välttämättä edes onnistu eli talo on silloin arvoton ja asumiskelvoton, mutta verot ja kulut juoksevat iloisesti teidän maksettavana. Oletko valmis kaikkeen tuohon ja ehkä vielä maksamaan talon kulut vaikkette voi asua siinä eikä kukaan osta. Mietipä nyt uudelleen asia ja rakentakaa itse tulevaisuutenne asumisineen kaikkineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole miehesi asia päättää koska kyse on hänen omasta äidistään. Röyhkeää sinulta valitella asuntonne pienuutta, itsehän olette elämänne valinneet, miksei teillä ole varaa hankkia isompaa asuntoa. Jos olette hyvin pienituloisia, ymmärtänet että myös tuollaisen ison talon ylläpito on melko kallista. Kyllä ihmisen pitää elää sen mukaan mitä ansaitsee. Ei muiden kustannuksella.

Me olemme joutuneet tinkimään paljon asumiskustannuksista koska meillä on kolme lasta ja olemme halunneet mahdollistaa lapsille pidemmän ajan kotona, joten tässä on mennyt todella pitkään kodinhoidontuilla. Oma valintahan se on, mutta en koe kyllä tämän vanhemmankaan enempää omaa tilannetta ansainneen.

Emme muutenkaan ole suurituloisia, mutta alempaa keskiluokkaa sanoisin. 

Ap

Sun kokemuksella ei ole mitään merkitystä.

Miehesi vanhemmat ovat päätyneet ratkaisuun yhdessä että toinen vanhempi asuu tässä kodissa ja kasvattaa lapsen siellä ja tämä on hänen kotinsa. 

 

Aika kylmä ihminen saa olla että häätää äitinsä tai isänsä kodistaan jossa tämä on asunut vuosia.

Siis heillä on ollut avioehto, jos puoliso ei ole saanut osituksessa puolta tuosta asunnosta (jos muuta varallisuutta ei ole paljoa ollut)? Onhan ositus tehty? Vain täydessä avioehtotilanteessa sen voi jättää tekemättä, koska kumpikin omistaa vain omissa nimissään olevan omaisuuden.

Jos anoppisi omistaa osituksen pohjalta puolet ja poikasi isänsä perintönä puolet, anopillasi voi silti olla elinikäinen asumisoikeus ja se onkin, jos on saanut noin kauan asua. Jos haluatte hänet pois, maksatte puolet asunnon hinnasta hänelle. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole miehesi asia päättää koska kyse on hänen omasta äidistään. Röyhkeää sinulta valitella asuntonne pienuutta, itsehän olette elämänne valinneet, miksei teillä ole varaa hankkia isompaa asuntoa. Jos olette hyvin pienituloisia, ymmärtänet että myös tuollaisen ison talon ylläpito on melko kallista. Kyllä ihmisen pitää elää sen mukaan mitä ansaitsee. Ei muiden kustannuksella.

Vai elääkö äiti talossa poikansa kustannuksella. Poika on joutunut maksamaan perintöverot, eikä asuntoa ole myyty.

Oma äitini muutti kerrostaloon, ei halunnut asua yksin 200m2 talossa, eikä ylläpitää sen kuntoa/pihatöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on siis maksanut perintöverot 400 000 € asunnosta ja ei ole myynyt sitä. Etkä tiedä miksi? 

Ei ole halunnut vanhempansa kanssa käydä keskustelua asunnosta eikä vanhempikaan ole hänen. Maksoi perintöverot.

Ositus ei ole pakollinen, joten talo saattaa olla vielä rekisterissä vainajan nimissä. Silti puolisolla, ilman avioehtoa, saattaa olla oikeus puoleen talosta. Aikarajaa ei näissä ole.

Vierailija kirjoitti:

Siis heillä on ollut avioehto, jos puoliso ei ole saanut osituksessa puolta tuosta asunnosta (jos muuta varallisuutta ei ole paljoa ollut)? Onhan ositus tehty? Vain täydessä avioehtotilanteessa sen voi jättää tekemättä, koska kumpikin omistaa vain omissa nimissään olevan omaisuuden.

Jos anoppisi omistaa osituksen pohjalta puolet ja poikasi isänsä perintönä puolet, anopillasi voi silti olla elinikäinen asumisoikeus ja se onkin, jos on saanut noin kauan asua. Jos haluatte hänet pois, maksatte puolet asunnon hinnasta hänelle. 

En tiedä tarkemmin oliko avioehto vai miten ositus oli tehty. Ainakin mökin saanut tämä elossa oleva vanhempi. Mies luullut tämän elossa olevan omistaneen puolet asunnosta, mutta perunkirjoituksessa ja perinnönjaossa paljastui toisin. Tämän tehnyt ihan asianajaja muutama vuosi sitten ja mies nyt omistaa asunnon yksin ja kokonaan.

Ap

Köyhyyttä on turha valittaa jos sitten vielä tekee lapsia enemmän kuin on varaa eikä mene töihinkään.  Haukkuu sit miestä miksi hankkii liian vähän eikä järjestä rouvalle mukavia oloja.

Ratkaisu on esitetty.  Jos miehelläsi on lainhuuto ja omistuspaperit taloon,  se kiinnitetään ja kiinnitys pankkiin  omistusasunnon velan pantiksi.   Omistusasuntohan sinällään on 70  % lainasta.

Ymmärrän että sinä viis veisaat anopistasi mutta miehesi ehkä tahtoo huolehtia äidistään..    kaitpa äiti maksaa talon menot,  hallintaoikeudella asuvana itse ainakin vastaan asumiskuluista.

Vierailija kirjoitti:

Neuvotelkaa. Parhaiten se tapahtuu niin, että ensin luodaan hyvä tunnelma ja sitten puhutaan asiat selviksi. Varmasti pääsette johonkin järkevään kompromissiin.

Kutsu anoppisi ja miehesi kanssasi kaupunkiseikkailuun ja tarjoa heille sen jälkeen herkullinen illallinen. Kun sen jälkeen keskustelette, kaikki sujuu kuin itsestäään.

Varhaisaamun hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisilla atraimilla. Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka.

Sitten vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmistusohje on seuraava:

Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.

Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi

Ensimmäinen ja toistaiseksi ainut hyvää tarkoittava ja käytännöllinen tapa ratkaista ap:n ongelma. Kun tällaista kirjoitetaan, enkelit laulavat taivaassa Herran ylistystä. Mutta noista ilkeistä kysymyksistä sielunvihollinen riemuitsee.

Avatkaa silmänne ja korvanne, katukaa, tunnustakaa syntinne ja tehkää parannus. Sielunne ei ole vielä kadotuksessa, mutta enää ei ole aikaa hukattavaksi.

Perintöverot perinnöstä joutuu maksamaan, vaikka asunto on lesken hallussa. Oma meheni maksoi perintöverot v. 1994 ja vasta puolisonkin kuoltua v. 2007 asunto myytiin. Tässä vaiheessa tuli lisäveroa asunnon arvon noususta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on siis maksanut perintöverot 400 000 € asunnosta ja ei ole myynyt sitä. Etkä tiedä miksi? 

Ei ole halunnut vanhempansa kanssa käydä keskustelua asunnosta eikä vanhempikaan ole hänen. Maksoi perintöverot.

Aina sekavammaksi menee.  Äiti ei olekaan äiti.

Jos et tiedä kenellä on lainhuuto taloon, älä puhu mitään ennenkuin tiedät.

Jos miehesi ei ole perintöveroja maksanut se on varmaan  isän kuolinpesän nimissä.

Mitäs omaisuutta sinä itse olet perheeseen tuonut, vain onko miniän tuomisena ollut (erään anopin lausuman mukaan) "vain tuulen huuhtoma p...se".

Te voitte aloittaa säästämisen ihan itsekin, ennen perintöä.