Miksi monella vanhemmalla miehellä ei ole ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää on viina ja televisio.

Nimenomaan!! 🤩 ...ja tietenni se muuan myös.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei kiinnosta pätkääkään nähdä ystäviä/kavereita muuten kuin liikunnan parissa tai ryypätessä.

M59

Eikö elämä ole aika yksinäistä sitten vanhemmiten kun ei enää kroppa mahdollista hikiliikuntaa tai ryyppäjäisiä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska suomalaiset miehet vanhemmiten keskittyy rouvansa miellyttämiseen ja puuttuu miesten kesken toverillisuus ihan kokonaan. Muutenkin suomalaiset on äärimmäisen epäsosiaalinen kansa. Puuttuu kokonaan kulttuurista sosiaalinen kanssakäynti muuta kuin työtä varten. Tärkeää on viina ja televisio.

kyllä vaimot pitävät huolen, että miesten vanhat kaverisuhteet laimenee. Helposti rouva keksii parempaa yhteistä tekemistä, vaikkapa samassa huoneessa netissä roikkumista, jos mies vihjaisee lähtevänsä kavereiden kanssa tekemään jotain, koska eivät miehen tekemiset ole niin tärkeitä.

Ei vastaa mun kokemusta. Päinvastoin miestä pitää ihan patistella lähtemään kavereiden kanssa ulos, ja keksii heille tekosyitä miksi ei voi mennä. Ei ole tervettä ripustautua vain parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ryyppäys ei enää kiinnosta ja urheillakaan ei jaksa kuten nuorena, no ei miehillä enää oikein ole mitään yhteisiä asioita joiden äärellä yhdessä kokoontua. Vähän stereotyyppisesti mutta näin kutakuinkin.

Ilmeisesti olet nainen?

Mun mies täytti juuri kuusikymmentä, hänellä on ollut pari hyvin hyvää ystävää, ja molemmat ovat kuolleet vuosia sitten, ei hän missään käy mistä tulisi uusia ystäviä. Lapsuuden ystävät on jääneet vuosikymmenten varrella etteivät enää ole pitäneet yhteyksiä.

Toisaalta, sitten eläkeläispaappelit kyllä kokoontuvat erilaisiin paikkoihin juttelemaan, esim. torille tai talvella kauppakeskuksen penkeille. Isäpuoleni joka on vähän päälle 70v, on jo vuosia käynyt lähes joka päivä uimahallissa hoitamassa kuntoaan ja siellä käy muitakin vanhempia ukkoja usein, ja sinne on muodostunut tällainen äijäkööri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tämä ilmiö näkyy jo 35v eteenpäin.

Se johtunee siitä että kaverit perheellistyy eikä jää aikaa samalla tavalla kavereille. Vanhemmilla miehillä ne kaverit kupsahtaa pois 50+ ikäisinä.

Heh. Avaapa nyt vielä miksi, vanhemmilla naisilla sitten on kavereita? Miksi parisuhde/ - perhe on selitys juuri miesten yksinäisyydelle.

Kannattaa taas huomata, että tämäkin on ketjun suosituimipia kommentteja. 

Kyllä ainakin esimerkiksi huoltoasemien kahvioissa on paljon vakio ukkoporukoita.

Aika paljon näissä keskusteluissa täällä esiintyy sitä että mieheltä kielletään kaikki harrastukset, reissut ja sitä myötä myös kaverit jää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ryyppäys ei enää kiinnosta ja urheillakaan ei jaksa kuten nuorena, no ei miehillä enää oikein ole mitään yhteisiä asioita joiden äärellä yhdessä kokoontua. Vähän stereotyyppisesti mutta näin kutakuinkin.

Ilmeisesti olet nainen?

Varmaan hän on. Eilen lueskelin näitä juttuja ja joku ihmetteli miksi miehet kokoontuvat Ärrälle kahvittelemaan. Nyt sitten ihmetellään, miksi ei kokoonnuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lopetin alkoholin käytön n. 7v sitten menetin n.95% ystävistä ja kavereista. Kaikki tekeminen liittyi jollain tavalla alkoholiin ja viinanhuuruisiin matkoihin ja yhdessäoloon. Kun rupesin sanomaan ei, yhteydenotot lakkasivat tietyn ajanjakson jälkeen. Selvinpäin samat ihmiset eivät halua ikinä tehdä mitään, ei edes käydä kahvilla.

Pari kaveria vielä löytyy, mutta jos joskus lopetatte itse alkoholinkäytön, niin se on aika silmiä avaava kokemus.

 

Tässä maassa halutaan pakottaa toiset juomaan. Käsittämätöntä. Itselle ei tule mieleenkään, että alkaisin paasata muille ihmisille "Juo nyt tätä Jaffaa!" tai "Sun täytyy ihan oikeasti nyt ottaa tätä Coca-colaa, kun kaikki muutkin juovat sitä. Senkin ilonpilaaja!"

 

 

Minulla on aivan päinvastaista kokemuksia. Suomalaisilla on omat alkoholijuomat kun jonnekin kokoonnutaan. Muualla (kokemuksia vain Euroopasta) tuputetaan ja tarjotaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit alkavat kuolla siinä 50 ikävuoden kieppeillä ja mitä enemmän omaa ikää kertyy sen vähemmän kavereita.

Kaverit tulee ja menee. Vanhemmiten ei enää tule koska kun tulee mittariin 30-40v menee kaikki ovet kiinni. Olisi hyvä että eläkeikä olisi 40v jotta voisi häippästä inhimilliseen vähemmän miesvihaa täynnä olevaan maahan.

Afganistaniinko ajattelit?

Eihän sitä tarvii mennä kuin Etelä-Eurooppaan, niin ukot istuu tavernassa kahvilla. Ymmärrän toki, että rinnastat tämän kaltaisen miesten sosiaalisuuden ääri-islamiin. 

Isäni oli kuolemaansa asti niin monessa mukana, että hautajaisetkin olivat melkoinen spektaakkeli. Kuoli lähes  90 vuotiaana, mutta oli mukana monessa yhdistyksessä ja tykkäsi harrastaa liikuntaa. Köpötteli viime voimillaan vielä selkä kumarassa puntille ja uimaan ja aina hyvän juttukaverinsa kanssa, joka sanan mukaisesti itki isän hautajaisissa. Saati sitten eri yhdistyksien edustajat ja lukioaikaiset vielä hengissä olevat luokkakaverit yms. 

Isä oli aina kiinnostunut kuuntelemaan ihmisiä ja varmasti viimeisiä herrasmiehiä, joten ei ihme jos oli kaiken aikaa aktiviteetteja lukemisen ja puutarhanhoidon lisäksi. Hän onneksi meni suorilta jaloiltaan.

Luulen, että jos ihminen ei keskity vain itseensä seuraa löytyy miehellekin,

Paljon on meitä vanhempia rouviakin, joilla ei ole ystäviä. Mulla ei ole itse asiassa ollut koskaan elämässäni ystävää. Olen vaan jotenkin naiseksi outo, kiinnostaa enemmän sellaiset asiat kuin miehiä, miesvaltaisella alalla, ei oikein vaan juttu luista naisten kanssa, eikä koulussa tyttöjen. Pojat/miehet taas ei naista porukkoihinsa ota. Toisaalta olen hyvin introverttikin, että mitään suurta hinkua ei ole ystäviä ainakaan kouluiän jälkeen saadakaan. Olen erakko, muttta en yksinäinen (mikäli yksinäisyydellä tarkoitetaan yksinolon sijasta negatiivista tunnetta, joka tulee kun haluaisi ihmisseuraa mutta sitä ei ole).

- nainen 60 v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akat valitsee keitä ovat ne "yhteiset perhetutut" eli miehen omat kaverit jäävät toiselle sijalle. Lopulta kaveruus vaan hiipuu, ehkä soitellaan kerran kaksi vuoteen. 

Miksi mies on valinnut tuollaisen vaimon? 

Hyvä kysymys. Tämä vaan hiipii suhteeseen hiljalleen. Riitoja ajankäytöstä, yllättäviä päällekkäisiä menoja jne. Alkaa perua menoja, kaverit oppii, ettei ole aikaa (tai niillä sama ongelma). 

Miesten tosiaan pitäisi oppia eroamaan herkemmin heti kun suhteessa alkaa ilmetä manipulaatiota. 

Jos olet yksin ja kaveriton nelikymppisenä, olet sitä maailman loppuun asti. Monen kunnollisen ja hyvän miehen kohtalo - paljon tälläisia tapauksia!

Ei ole koskaan kiinnostaneet mieskaverit. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ne rasittavat. Nyt ei ole enää pakko tavata ensimmäistäkään.  M78v.

Olen 67 v Asperger-nainen, eikä minullakaan ole juuri kavereita. Eikä ole kiinnostusta ikäisteni naisten harrastuksiin ja tekemisiin.

Assius on korostunut aivan viime vuosina, liittynee hormonaalisiin muutoksiin. Olen mieluusti yksinäni, erakkona, sillä koen sosiaalisuuden erityäin rasittavana. Joskus harvoin voi kohdats ihmisen, joka antaa enemmän kuin ottaa.

Ymmärrän hyvin vanhempien miesten yksinoloa ja jämähtämistä sijoilleen, koska olen itse kokenut saman. (Olen ollut montakin kertaa parisuhteessa ja minulla on aikuisia lapsia.)

Vierailija kirjoitti:

Paljon on meitä vanhempia rouviakin, joilla ei ole ystäviä. Mulla ei ole itse asiassa ollut koskaan elämässäni ystävää. Olen vaan jotenkin naiseksi outo, kiinnostaa enemmän sellaiset asiat kuin miehiä, miesvaltaisella alalla, ei oikein vaan juttu luista naisten kanssa, eikä koulussa tyttöjen. Pojat/miehet taas ei naista porukkoihinsa ota. Toisaalta olen hyvin introverttikin, että mitään suurta hinkua ei ole ystäviä ainakaan kouluiän jälkeen saadakaan. Olen erakko, muttta en yksinäinen (mikäli yksinäisyydellä tarkoitetaan yksinolon sijasta negatiivista tunnetta, joka tulee kun haluaisi ihmisseuraa mutta sitä ei ole).

- nainen 60 v

Sisäistettyä naisvihaa tämä. 

Se on sitä kun joku nainen selittää miten hän ei ole kuin muut naiset, koska hän ei juorua eikä ole kiinnostunut meikeistä ja ylipäätään hän on paljon älyllisempi kuin muut naiset. Ko. nainen on siis sisäistänyt yhteiskunnan viestin että naiset juoruavat, heidän kiinnostuksenkohteensa ovat turhamaisia ja että tyypilliset naiset ovat tyhjäpäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ryyppäys ei enää kiinnosta ja urheillakaan ei jaksa kuten nuorena, no ei miehillä enää oikein ole mitään yhteisiä asioita joiden äärellä yhdessä kokoontua. Vähän stereotyyppisesti mutta näin kutakuinkin.

Voi olla, mitta miksi? Miksi miesten jutunaiheet ja yhteiset tekemiset eivät seuraa heidän elämäänsä ja elämänkulkuansa?  Miksi ryyppääminen ja urheileminen on ainoat aiheet ja yhdistävät tekijät? Miksi miehet ei puhu perheestä, lapsista, taiteesta, politiikasta, urasuunnitelmista, asumisesta, ja  kaikesta siitä, mitä kaikkea heidän elämäänsä neljänkympin jälkeen kuuluu? Miksi heidän harrastuksensa eivät kehity sen mukaan, mitä he jaksavat? Mikä heidän mieskäsityksessään estää tämän?

Ovat unohtaneet varata paikan ukkiskerhosta? 

Aika monella kai syy on se, että kaverit on jo mullan alla, kun tulee riittävän vanhaksi. Ainakin kahdeksankymppisen isäni kaikki vähäisetkin kaverit on kuolleet.