Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää milloin pitää erota
07.04.2024 |
Taustaa: olemme hitusen yli 40 v, kaksi alakouluikäistä lasta, lapset tavallisia reippaita koululaisia. Molemmilla vanhemmilla korkeakoulututkinto ja ihan hyvä asema työelämässä. Yhdessä oltu 16 v, eli ei ihan teinistä mutta n 25 veenä tavattu.
Alkuun mies oli kuin raikas tuulahdus. Aiemmat kumppanini (toki kaikki oli nuoria), tuntuvat jotenkin haastavilta persoonilta, tälle miehelle tuntui kaikki asiat olevan helppoja kivoja eikä konflikteja ollut. Jälkeenpäin olen tajunnut täysin sen, että mies aktiivisesti välttelee kaikkea vähäkään epämukavaa, konfliktia, tilanteita joissa joutuu antamaan itsestään jotain. Kun on tarjolla helppoa kivaa seuraa, hän on viivana paikalla. Ne hetket, kun tarvii tukea tai elämässä isoja asioita käsillä, ei häntä näy eikä kuulu, vetäytyy omiin hommiin. Tuntuu, että kelpaan hänelle vaan positiivisena kepeänä ihmisenä. Näin ollut aina ja näin kohtelee myös muita, ehkä jopa lapsiaan. Mielestäni mies ei ole kasvanut vanhemmuuteen läheskään tarpeeksi. Koen olevani hänen ns apuminä, eli se joka jakelee tehtäviä (tyyliin tänään pitää käydä kaupassa, oisko ruokana vaikka x y z, ostatko ne, tai kaikki lasten asiat). Hän toimii kyllä lihaksena kun patistetaan mutta oma-aloitteisuus ja vastuunotto on aivan nolla. Näin on ollut aina. Jos jätän asioita hoitamatta, ne todella jää tekemättä. Oon näiden vuosien aikana ymmärtänyt, antanut tilaa, perustellut miksi pitää ottaa vastuu , raivonnut ja mitä keksinkin, lopputulos on sama: tsemppaa pari pv, kunnes vaipuu johonkin koomaan, josta häntä pitää patistella elämään elämää, jonka hän on itse valinnut ja halunnut. Huom, lapset haluttiin yhdessä, en todellakaan ollut painostava osapuoli.
Vuosien edetessä mies on alkanut suhtautua mun tekemään työhön perheen eteen itsestäänselvyytenä ja tuntuu ettei mulle ole muutakun tämä jatkuva puuhapeten rooli, johon olen aivan v*tun kyllästynyt. Mies pitää itsestäänselvyytenä, mutta osaa olla myös ilkeä. Esim, oli sovittu laskettelureissu, aamulla lähtö. Hän herää parikymmentä min ennen lähtöä, mähän toki olen jo herännyt pari h aiemmin että kamat on katsottu, lapset syöneet jne. Hän ensimmäisenä huomaa talvivaatteen x lapselle katsottuna ja alkaa ivalliseen sävyyn kysyä miksi muka nyt laittaa x takin kun viimeksi oli y. Hän siis täysin skippasi sen että mä olin herännyt tunteja sitten, tehnyt kaiken valmiiksi ja hän tarttuu ilkeään sävyyn johonkin lillukanvarteen josta puhuu mulle törkeästi. (Miestä ei todellakaan kiinnosta talvitakkien ominaisuudet tai mitkä sopisivat parhaiten), kunhan oli ilkeä. Näitä tapauksia on jatkuvasti, välillä enemmän. Kun kerron että en voi jatkaa tätä elämää näin, kohtelulle on tultava stoppi, lähes itkee ja vannoo kaiken muuttuvan. 16 v kokemuksellani mikään ei muutu , ainakaan pysyvästi. En ymmärrä, miksi hän haluaa olla tässä suhteessa, puuhapeteilyni vuoksi? Varmasti lasten asiat hoituu parhaiten näin. Mainittakoot että mies on älykäs, hoksaavainen vaativassa työssä, ei ole kyse sellaisesta. Päihteitä ei käytä. Apua. Kauanko tälläistä pitää jaksaa ja mitä voi tehdä jos toisen asenne on mitä väliä, ihan sama, älä stressaa tasoa. Rahankäytöstä myös haasteita. Mies hyvätuloinen mutta yllätys yllätys mikään perheeseen liittyvä ei saisi maksaa mitään ja hyvin hyvin pitkin hampain pienet reissut tms onnistuu. Kaveriporukalla parin yön reissuihin budjetti on arvatenkin jotain ihan muuta. Anteeksi avautuminen.
Kommentit (90)
Uhriutumista ja selittelyä. Ap voisi katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isännöitsijä laittaa siitä lapun rappuun.
Tähän on vain yksi oikea tie. Menette parisuhdeterapiaan ja siellä tuot kaikki mieltäsi painavat asiat esille. Tämä olisi tietty pitänyt tehdä jo 10v sitten. Älä kuuntele palstalla vakiopäivystävien koulupudokkaiden "eroa heti" kommentteja
M43
Mietin tuota aloitusta. Miksei kysyjä esim. herättänyt sitä miestä samaan aikaan kun itse nousi valmistelemaan matkaa? Eikö molempien vanhempien kuulu herätä ja nousta samaan aikaan laittamaan kamat kasaan? Se olisi minusta luontevaa. Jos ukko valittaisi, niin vastaus olisi, että mehän ollaan molemmat aikuisia tässä.
Ruokahuollon hoitamisesta: ruoanlaittoon vuoropäivät vaimolle ja miehelle. En ole ymmärtänyt koskaan, miksi se olisi vain vaimon hommaa.
Itse eroamiskysymykseen on tullut hyviä vastauksia, joihin ei ole lisättävää.
Tarvitte happea toisistanne , nyt pitää ottaa enemmän omaa aikaa. Kannattaa myös pitää huoli , että on tulevaisuutta varten omaa rahaa. Se kannattaa muistaa , että parempia miehiä tuskin on tarjolla. Sinkkuelämä voi olla hetkellisesti kivaa mutta fiksua puolisoa on turha haaveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet hyötyy naisten puuhapeteilystä. Siksi miehet on naisten kanssa suhteessa. Pääsevät itse helpommalla.
Teinit raahautukoot ite harrastuksiin ja sinä aloitat golffaamisen kesällä ja vietät kaiken aikasi kentällä. Syksyllä mies on jo lähtenyt.
Mulla oli myös avioliitto, jossa nuo roolit olivat naulautuneet paikoilleen jo aluksi. Ongelma ei ole ap:n marttyyrointi, vaan se, että ihmiset muuttuvat ajan saatossa. Se osapuoli, joka on onnistunut naulaamaan itselleen sen helpomman roolin, ei tietenkään halua siitä luopua, koska saavutetut edut, eikä uuden opettelu ole kivaa. Se osapuoli, jolle on naulaantunut se ikävämpi ja kuluttavampi rooli, uupuu, eikä jaksa taistella roolien muuttamiseksi. Vuosi puitiin tätä pariterapiassa, sitten tuli ero, koska ihminen ei loputtomiin jaksa epäreilussa tilanteessa. Voimia ap:lle, mitä ikinä teetkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, hakekaa nyt ulkopuolista ammattiapua tuohon tilanteeseenne. Eihän tuossa ole mitään, mitä ei voisi korjata. Ei onnistuminen tietenkään varmaa ole, mutta yrittää kannattaa, sekä teidän että lasten kannalta.
Nykyään Suomessa on ihan käsittämätön suhtautuminen parisuhteeseen: ero on ratkaisu parisuhteen ongelmiin. Sinnitellään ensin, ja jos sinnittely ei auta, sitten pitää erota. Eihän ongelmia noin hoideta! Eron pitäisi olla aina se viimeinen keino, ei ensimmäinen.
Ajattele asiaa itsesikin kannalta. Ymmärrettävästi syytät miestäsi tilanteessa. Entäpä jos omassa käyttäytymisessäsi onkin jotain, joka ajaa miestäsi toimimaan niin kuin toimii. Esim. hän kokee että et anna hänelle riittävästi tilaa tai kunnioita hänen näkemyksiään? Tai jotain muuta? Vikaa löytyy hyvin usein molemmista osapuolista. Nyt jos ette kunnolla käsittele ongelmianne vaan eroatte, ette kummikaan osaa kyseenalaistaa ja korjata omaa toimintaanne. Silloin on iso riski, että samat käyttätymismallit siirtyvät seuraavan parisuhteeseen ja ongelmat toistuvat. Ja edessä on toinen ero.
Kirjoitan tätä yli 40 vuoden avioliiton kokemuksia. Ongelmia ja kriisejä on ollut, mutta niistä on selvitty sekä kahdestaan että ulkopuolisen avun turvin. Parisuhde voi nyt paremmin kuin koskaan.
Kiitos vastauksista, antoi ajattelemisen aihetta.
Miksi en herättänyt miestä? Olen senkin tehnyt valehtelematta tuhat kertaa. Kuten todettu, en aina jaksa patistaa toista elämään itse valitsemaansa elämää; siis lapsiperhearkea. Hän on usein kun mun kolmas lapsi (jolla ei ole kunnioitusta, kiitollisuutta tai muita käytöstapoja). En jaksa ja halua ulottaa puuhapeteilyäni 40v miehen elämänhallinnan seikkoihin.
Miehessä on toki paljon hyvää ja siksi mietin, mitä elämä olisi vuorovanhempana ja millainen parisuhde on mahdollista jatkossa muodostaa. Mietin miten ero vaikuttaisi lapsiin, jolla on elämässä muutoinkin kaikkea käynnissä. Meillä elo ei ole mitenkään turvatonta, hasardia tai superriitaisaa, joten lapsilla on nähdäkseni asiat kotona aivan ok. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän on vain yksi oikea tie. Menette parisuhdeterapiaan ja siellä tuot kaikki mieltäsi painavat asiat esille. Tämä olisi tietty pitänyt tehdä jo 10v sitten. Älä kuuntele palstalla vakiopäivystävien koulupudokkaiden "eroa heti" kommentteja
M43
Samaa mieltä tästä, ja siitä että tällaiset asiat olisi pitänyt huomata ja tunnistaa jo ajat sitten eikä vain sietää tai odottaa että toinen muuttuu.
Kannattaa varautua siihen, että mies saattaa mieluummin haluta erota kuin alkaa selvittää asioita tai muuttaa käytöstään sellaiseksi kuin sinä haluat. Omassa suhteessa tuossa oli kyse jostain viksahtaneesta valtataistelusta jota ei olisi saanut korjattua enää millään. 18 vuotta oltiin yhdessä ja ajattelen että se on jo kuitenkin ihan hyvä saavutus vaikka erottiinkin. Käytännönn asiat kyllä järjestyy aina, mutta suhteessa mikään ei muutu jos ei niitä aktiivisesti ala työstämään.
"Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen."
Matteus 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jomkinlaista piilonarsismia. Exäni oli paljon pahempi ja selvästi piilonarsistinen. En käsitä miksi en eronnut aikaisemmin. Suhteemme oli hirveä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata turhan takia erota. Lapsetkin jo noin isoja, odottakaa että ne muuttaa pois.
Turhan takia? Etkö lukenut tekstiä vai etkö ymmärtänyt sitä?
Luin ja ymmärsin. Eroaisit turhan takia.
No jos ei muuta niin lapset todennäköisesti muuttaisi isälle ja SINÄ maksaisit elareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa entiseltä apeltani.
Nepsy, kuten koko perhe.
Miehet osaa käyttää jokaista teknistä vempelettä ja ovat käyneet kuussa, mutta kun viet ne kylpyhuoneeseen ja viet pesukoneen viereen seisomaan että "pese pyykit" niin saat vastaukseksi "En mä osaa tätä käyttää" ja miehen todellinen agenda paljastuu. Kokeilkaa jos ette usko.
Kol. 3:18 "Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa."
Teillä on muodostunut toimitarutiinit. Syyt on monimutkaisia. Yksi aika yleinen syy sille, että mies... tai lapsi, tai kolleega... vähentää spontaania panostustaan on se, ettei heidän tapaansa oikeasti hyväksytä. Se että "korjaa" "huonosti" tehdyn asian joka kerta riittää. Teillä on voinut oikeasti olla alunperin aika pienikin ero siinä, miten halusitte asian tehdä. Muistan kuinka omaa vauvansyöttöintoa söi vakavasti se, että valitettiin kun meni parikymmentä prossaa enemmän aikaa. Kuulemma leikin, enkä tehnyt tehokkaasti. Me onneksi keskusteltiin asia läpi.
Esim imuroinnissa meillä on isot erot, mutta paras jälki tulee kun vuorotellaan.
Vierailija kirjoitti:
Seksiä on, ajoittain. Se miehelle kelpaa (helppoa ja kivaa, sopii hänelle), ei ole kuitenkaan painostava asiassa. Varmaan ymmärtää että joutuisi kohtamaan tän meidän elämäntilanteen.
En halua uhriutua vaan tuntea tasaväkisyyttä siten että perheen asiat on kahden töissäkäyvän taloudessa järkevästi hoidettu. Musta tuntuu ettei mies tajua mitä on vuonna 2024 kahden harrastavan esiteinin vanhemmuus. Maanantaina pitää muistaa sukset, tiistaina viedä pari maitopurkkia kouluun askartelua varten, ke kirjastoon ja enkun koe, to treenit ja kaverisynttärit (lahja!) Jne, pe turnaus, la vieraita siis peruselämää joka vaatii organisointia, kommunikointia ja ennakointia. Mä puuhapeteilen nämä kaikki, tai jaan miehelle työt, ei hän ota näistä koppia vaikka on miten yritetty. Ap
No meillä oli aikanaan toisin päin. Minä miehenä hoidin nää puuhapeteilyt.
Mietin, että mikä erikoinen ominaisuus ihmisellä pitää olla, että pystyy hyvällä omallatunnolla pitää puolisoaan palvelijanaan?
Lekotella ruudun ääressä, kun toinen paiskii kotitöitä. Siisti koti. Lapset hoituu. Valmiit ateriat, vaatehuolto pelaa. Hommat rullaa. Helppoa, ei tarvitse edes olla kiitollinen.
Up