Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä ajalla lasta voi kasvattaa, jos on töissä ja lapsi päiväkodissa?
07.04.2024 |
Jos vanhemmat (tai ainoa vanhempi) tekee täyttä viikkoa töissä ja työmatkoihin menee se Pk-seudun tavallinen eli tunti suuntaansa, niin lapsi on 5 pvää viikossa 10 tuntia päivässä päiväkodissa. Arkisin kotiin tullessa vanhempi laittaa ruoan ja pian onkin aika aloittaa iltapuuhat nukkumaanmenoa varten, kun aamulla on aikainen herätys töihin ja päiväkotiin. Viikonloput vapaat, mutta silloin vanhemman on pakko myös siivota, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, hoitaa jotain juoksevia kodin asioita ym. Moni lapsi menee 1 tai 2 vuotiaana päiväkotiin ja elämä menee näin kouluun saakka. Millä ajalla vanhemman on tarkoitus kasvattaa lasta? Älä vastaa yleistä filosofointia, että lapsen pitää olla tärkein vaan käytännön konkreettisia ratkaisuja.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Miten ennen lapsia kasvatettiin?
kaikki se aika kun lapsen kanssa oltiin yhdessä.
mikä kysymys tuo nyt on ?
No ainakin omat lapseni ovat päiväkodissa klo 8-17.30. Nukkumaan he menevät klo 19.30. Päiväkotimatka ottaa 30min suuntaansa. Jää siinä muutama tunti yhteistä valveillaoloaikaa per vuorokausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ennen lapsia kasvatettiin?
kaikki se aika kun lapsen kanssa oltiin yhdessä.
mikä kysymys tuo nyt on ?
No ainakin omat lapseni ovat päiväkodissa klo 8-17.30. Nukkumaan he menevät klo 19.30. Päiväkotimatka ottaa 30min suuntaansa. Jää siinä muutama tunti yhteistä valveillaoloaikaa per vuorokausi.
Itse tuskin menet nukkumaan vielä 19.30. Sinulla on siinä hyvin aikaa pyykätä, kokata seuraavan päivän ruuat ja imuroida, kun lapsi on mennyt nukkumaan.
Meillä lapset menivät nukkumaan päiväkoti-ikäisinäkin joskus iltakymmenen aikaan. Päiväkodissa nukutaan päikkärit ja ulkoillaan, sitä ei tarvitse sitten enää kotona tehdä vaan voi viettää aikaa yhdessä lapsen kanssa. Ruokakin on lämmittämistä vaille valmis. kun on edellisenä iltana tehty.
Vierailija kirjoitti:
Tänään 2,5-vuotias oppi mitä on työ (sana + merkitystä). Tai siis, että se on muutakin kuin vanhempi näyttämässä läppäriä lapsi sylissä. Lajittelin ja varastoin talvivaatteita sekä laitoin myyntiin lapsen pieniä vaatteita ja tarpeettomia tarvikkeita. Lapsi halusi minun leikkivän, mutta sanoin, että äiti tekee nyt töitä, että mene leikkimään. Hyvin jo tuon ikäinen pääsi jyvälle asiasta. Pienempänä ei olisi vielä onnistunut näihin hyvin.
Lapsi myös oppi tänään kuorimaan mandariinin omatoimisesti ja pyytämättä. Kehuin osaamisesta.
Mikset ottanut lasta mukaan lajittelemaan vaatteita? Olisi oppinut siinäkin asioita ja samalla olisitte viettäneet aikaa yhdessä.
Minä ja mieheni teemme 100% etätyötä, jotta ehditään nähdä lapsia hereillä muutakin kuin se muutama tunti illassa. Lapset eivät joudu koskaan olemaan yksin. Suosittelen.
Tunnin työmatka on liikaa. En asuisi pk-seudulla. Meillä molemmat vanhemmat tekevät täysipäiväistä. Lapsi haetaan päiväkodista 16.30 ja viedään sinne kahdeksaksi, herääminen 7.30. Nukkumaan lapsi menee 21.30.
Aikavälillä 16.30 -21.30 on 5 tuntia, jolloin lapsi on joko harrastuksessa tai jomman kumman vangemman kanssa, välillä kummankin. Tuossa ajassa ehtii kyllä kasvattaa ja ehtii myös itse levätä ja palstaillakin tai tehdä ylitöitä tai kotitöitä. Toki se edellyttää vanhempien vuorottelua. Optimaalisinta olisi toimia perheenä yhdessä, mutta tämä ei jaksamisen kannalta meillä usein onnistu kuin välillä viikonloppuisin. On paljon avuksi, jos isovanhemmat voivat auttaa välillä esim. viikonloppuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä 30 vuotta sitten lapsi teki kotitöitä vanhemman kanssa, siinä tuli sivussa kasvatettua ja opetettua. Nyt vanhemman tulee 100% keskittyä lapseen, mikä on raskasta lapselle ja vanhemmalle. Vähempikin riittäisi, mutta ei meillä ole kultaista keskitietä.
Kyllä nykypäivänäkin lapset ja vanhemmat tekevät yhdessä kotitöitä. En minä yksin edes ehtisi lakia kotitöitä. Eikö tuskin kukaan anna lapselleen sataprosenttista huomiota. Sehän jo lähtökohtaisesti vaatisi, että vanhempia täytyisi olla kaksi ja lapsia yksi.
t. Kolmen mamma
Perheen yhteiset lomamatkat on tärkeitä. Niillä löytää syvän yhteyden ja me-hengen perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein aloin ajatella, että mitenkäs minut sitten kasvatettiin 60-luvulla?
Äiti ja isä oli töissä. Ne tuli pyörillä töistä (kaupan kautta) kotiin noin viiden tai puoli kuuden aikaan. Työmatka oli 14 kilometriä. Ne oli töissä samassa tehtaassa.
Äiti oli kotona siihen asti, kun menin kouluun. Tulin sitten koulusta yksin kotiin ja tein läksyjä.
Muistan kun istuin ikkunan ääressä ja odottelin niitä. Hämärässä arvuuttelin, mitkä pyörän valot oli vanhempien. Sitten alkoi ruuan laitto ja ruokailu, minä lueskelin jotain. Äiti tiskasi, isä haki kaivolta vettä ja liiteristä puita, lämmitti uuneja ja hellaa, kaikkea sellaista.
Illalla kuunneltiin radiota ja luettiin kirjoja. Nukkumaan mentiin varmaan siinä yhdeksän aikoihin viimeistään.
Mikä ihme nykyajasta tekee niin kiireisen? Käytössä on vielä kaikki mahdolliset kodinkoneet ja helpottimet.
Tuoko se sitten onkin, että äitien on oltava nykyään työssä viimeistään kun lapsi on kolmevuotias. Jo se päiväkotiin rahtaaminen ja sieltä kotiutuminen on kuin joku ohjelmanumero. Lapset on väsyneitä ja riskaa kaiken aikaa.
No meitä tuon ajan lapsia ei kylvetetty joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Ei ollut ammeita eikä suihkuja. Saunassa käytiin kerran viikossa. Siinä vesien ja puitten kantamisessa ja lämmittämisessä meni oma aikansa ja oli oma vaivansa. Me vain pestiin kasvot ja kädet vadissa ja se siitä. Kaikissa kodeissa ei huolehdittu hampaitten pesuistakaan, mutta meillä kyllä siihen opetettiin.
Olin usein jossain naapurissa leikkimässä niiden lasten kanssa koulun jälkeen tai illemmalla, tai meillä oli lapsia kylässä. Kamarin lattia oli täynnä nukkeja ja nuken vaatteita tai paperinukkeja, saatiin leikkiä ihan vapaasti. Minusta lapsuus oli mukavaa aikaa. Me kasvoimme niihin arvoihin, joita vanhemmatkin edusti. Sen kummemmin kasvattamatta.
Olisiko nykylasten pahan olon syy siinä, että vanhemmillakin on paha olla? Minun äidille ei ollut maailman tärkein asia rakennekynnet tai irtoripset eikä isän ehdoton tarve ollut päästä kuntosalille joka ilta ja kavereitten kanssa kaljalle. Isä ja äiti kävi joskus elokuvissa, ja minä menin siksi aikaa naapurin mummolle, joka jutteli minulle Jeesuksesta.
Oman lapseni kanssa oli jo hiukan toisenlaista, kun jouduin yksinhuoltajaksi, mutta kohtuullisen rauhallista se elämänmeno oli vielä silloinkin. Hankin lapselle koiran kaveriksi, kun jouduin muutamana iltana viikossa tekemään iltavuoroja.
Mikä ihmeen hätäisyys tässä ajassa oikein on?
Alue: Aihe vapaa
Aloittaja tässä. Itselläni ei mene työmatkoihin tuota määrää, mutta tiedän, että se on aika normi täällä Pk-seudulla. Monella menee ylikin kaksi tuntia. Vaikka vaihtaisi työpaikkaa. Täällä on poikittaisliikenne hidasta ja aamuisin ja iltapäivisin sisääntuloväylillä kovat ruuhkat.