voiko miehen liian korkea koulutus olla turnoff?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat kaikki erilaisia, mutta saattaahan joku 'liian" kouluttautunut olla tyypiltään sellainen opiskelunarkomaani, joilla on tapana palaa loppuun. Monesti myös esim insinöörit eivät osaa tehdä käsillään oikein mitään. Kirjatietoa ja päsmää löytyy, mutta käytännöntöistä ei hajuakaan.

Kun ennen sai insinööri vetää sähköt äidilleen niin ne oli oikein tehty toisin kuin tee-se-itse-miesten viritykset. Et pysty korjaamaan teknisiä laitteita jos et tiedä miten ne toimii.

Vierailija kirjoitti:

Koulutetut miehet ovat jotenkin naismaisia. Varsinkin jos on joku pienipalkkainen työtön proffa tms.

Hmmm... Paljonkohan tällaisia on? 

mua ei voisi vähempää kiinnostaa, jos mies on professori, dosentti tai tohtori. Päinvastoin. 

Toki arvostan älykkyyttä, mutta oon huomannut, että nää tittelit kulkee käsi kädessä sen kanssa, että tyyppi on vähän ylimielinen, puhuu luennoitsijan äänellä myös kotona ja selittää asioita "tutkijan näkökulmasta", kun mä haluaisin vaan keskustella ihmisenä ihmiselle.

Yksi exä oli tohtori (filosofiasta), ja tuntui että joka keskustelu kääntyi väittelyksi tai esseeksi. Ei ollut helppoa puhua tunteista tai arjesta, kun kaikki piti perustella jollain metateorialla tai tutkimuksella...

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko sanoa, että en tiedä mikä niitä tohtoreita vaivaa! Aina ne luulee olevansa niin maailman napoja, vaikka oikeasti ovat vain kirjanoppineita. Ei se paperi tee kenestäkään parempaa ihmistä. Päinvastoin, monesti ne on vaan niin kaukana maanpinnasta, ettei niillä ole aavistustakaan normaalin ihmisen elämästä. Mä en jaksaisi sellaista ylimielisyyttä ja ylempänä olemista. Mieluummin mä valitsen kumppanin, joka on käytännönläheinen ja ymmärtää, että elämässä tarvitaan muutakin kuin kirjoja ja tutkintoja. AMK:n käynyt tai ihan vaan amiksen saa mut tuntemaan oloni paljon arvostetummaksi ja tasavertaisemmaksi. Joten kiitos ei, tohtorit voivat pitää oman ylimielisen kuplansa, mä valitsen mieluummin aidon ihmisen seurakseni.

Keskustelupalstalla sh sanoi ettei ottaisi lääkäriä puolisokseen kun tietää  mitä he puhuu kahvihuoneessa. 

Vierailija kirjoitti:

Koulutetut miehet ovat jotenkin naismaisia. Varsinkin jos on joku pienipalkkainen työtön proffa tms.

Vai ihan pienipalkkainen työtön proffa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko sanoa, että en tiedä mikä niitä tohtoreita vaivaa! Aina ne luulee olevansa niin maailman napoja, vaikka oikeasti ovat vain kirjanoppineita. Ei se paperi tee kenestäkään parempaa ihmistä. Päinvastoin, monesti ne on vaan niin kaukana maanpinnasta, ettei niillä ole aavistustakaan normaalin ihmisen elämästä. Mä en jaksaisi sellaista ylimielisyyttä ja ylempänä olemista. Mieluummin mä valitsen kumppanin, joka on käytännönläheinen ja ymmärtää, että elämässä tarvitaan muutakin kuin kirjoja ja tutkintoja. AMK:n käynyt tai ihan vaan amiksen saa mut tuntemaan oloni paljon arvostetummaksi ja tasavertaisemmaksi. Joten kiitos ei, tohtorit voivat pitää oman ylimielisen kuplansa, mä valitsen mieluummin aidon ihmisen seurakseni.

Keskustelupalstalla sh sanoi ettei ottaisi lääkäriä puolisokseen kun tietää  mitä he puhuu kahvihuoneessa. 

Lääkäri voi olla ok mutta lääketieteen proffa kuulostaa, ettei osaa hoitaa niin opettaa

Vierailija kirjoitti:

mua ei voisi vähempää kiinnostaa, jos mies on professori, dosentti tai tohtori. Päinvastoin. 

Toki arvostan älykkyyttä, mutta oon huomannut, että nää tittelit kulkee käsi kädessä sen kanssa, että tyyppi on vähän ylimielinen, puhuu luennoitsijan äänellä myös kotona ja selittää asioita "tutkijan näkökulmasta", kun mä haluaisin vaan keskustella ihmisenä ihmiselle.

Yksi exä oli tohtori (filosofiasta), ja tuntui että joka keskustelu kääntyi väittelyksi tai esseeksi. Ei ollut helppoa puhua tunteista tai arjesta, kun kaikki piti perustella jollain metateorialla tai tutkimuksella...

Osaatko antaa jotain arjen esimerkkiä tutkijan näkökulmasta vs. keskustelusta ihmisenä ihmiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat kaikki erilaisia, mutta saattaahan joku 'liian" kouluttautunut olla tyypiltään sellainen opiskelunarkomaani, joilla on tapana palaa loppuun. Monesti myös esim insinöörit eivät osaa tehdä käsillään oikein mitään. Kirjatietoa ja päsmää löytyy, mutta käytännöntöistä ei hajuakaan.

Minkälaisia käytännön töitä vaikka tekniikan alan professorin sitten pitäisi tehdä?

Kotiaskareita, oman pihan rakentelua (terassit ym helpot asiat), lumityöt, auton huolto, jne.

Minun tuntemani DI:t ja professorit ovat hyvinkin taitavia käsistään. Rakentelevat tuosta vaan terasseja ja hoitavat kaikki työt mitä joku duunarikin hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat kaikki erilaisia, mutta saattaahan joku 'liian" kouluttautunut olla tyypiltään sellainen opiskelunarkomaani, joilla on tapana palaa loppuun. Monesti myös esim insinöörit eivät osaa tehdä käsillään oikein mitään. Kirjatietoa ja päsmää löytyy, mutta käytännöntöistä ei hajuakaan.

Minkälaisia käytännön töitä vaikka tekniikan alan professorin sitten pitäisi tehdä?

Kotiaskareita, oman pihan rakentelua (terassit ym helpot asiat), lumityöt, auton huolto, jne.

Minun tuntemani DI:t ja professorit ovat hyvinkin taitavia käsistään. Rakentelevat tuosta vaan terasseja ja hoitavat kaikki työt mitä joku duunarikin hoitaa. 

Ohis: eihän tässä ollut puhe DI:stä vaan tohtoritasosta ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mua ei voisi vähempää kiinnostaa, jos mies on professori, dosentti tai tohtori. Päinvastoin. 

Toki arvostan älykkyyttä, mutta oon huomannut, että nää tittelit kulkee käsi kädessä sen kanssa, että tyyppi on vähän ylimielinen, puhuu luennoitsijan äänellä myös kotona ja selittää asioita "tutkijan näkökulmasta", kun mä haluaisin vaan keskustella ihmisenä ihmiselle.

Yksi exä oli tohtori (filosofiasta), ja tuntui että joka keskustelu kääntyi väittelyksi tai esseeksi. Ei ollut helppoa puhua tunteista tai arjesta, kun kaikki piti perustella jollain metateorialla tai tutkimuksella...

Osaatko antaa jotain arjen esimerkkiä tutkijan näkökulmasta vs. keskustelusta ihmisenä ihmiselle?

Semmoinen pohdiskeleva ja kaikkea perusteleva. itse arvostan enemmän tosimiestä joka ei jää naismaisesti inttämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän tuokin on persoonasta kiinni. Jos mies vaikka aina haluaa keskustella jostakin omasta kapeasta tutkimusalastaan, niin voi olla vaikeaa. 

YLEENSÄ nämä "professorit" ovat koppavia ja tottuneet olemaan norsunluutornissaan... vaan on aina hyvä nähdä ilme kun meikä näyttää palkkakuittia

 sähkärinä 4500 ekeä bruttona

siinä apurahaprofessorit menee hiljaseks, tais tulla turhaan kouluja käytyä heh heh

 

Olet tainnut tulkita ne ilmeet hieman väärin... He ovat todennäköisesti koittaneet miettiä, että miten pystyvät olemaan hienotunteisia ja että miten ei tarvi sinulle kertoa että tienaavat tuplat sinuun verrattuna... 

On minulle täysin turn off. Ei ikinä mitään huippukoulutettua miestä. Pitäisi minua varmaan jonakin täysin maan matosena ja korostaisi joka käänteessä miten huippu ja mahtava hän on. Varmaan ensisijaisesti henkilö, joka arvostaisi naisessa vaan pelkästään koulutusta eikä mitään muuta. Ajatuskin puistattaa. Jos haluan säilyttää kunnioitukseni ja itsearvostukseni niin ei ja vielä kerran ei. 

Miehen korkea koulutustaso ei vaikuta negatiivisesti, vaikka olisi kaksinkertainen tohtori. Toisaalta amiskin kävisi mulle. Kyse on IHMISESTÄ.

t. maisteri 

Vierailija kirjoitti:

No joo, täytyy myöntää, että olen eri mieltä niiden palstanaisten kanssa, jotka väittävät tosi korkeasti koulutettujen miesten olevan huono valinta! Minä itse asiassa tapasin joskus aiemmin todella komean ja älykkään miehen, joka oli erittäin korkeasti koulutettu. Hän ei ollut mikään ylimielinen, vaan päinvastoin, todella maanläheinen ja mukava tyyppi. Ja kyllä, täytyy myöntää, että hänellä oli upea vartalo, eikä miehuuden koossakaan ollut valittamista päinvastoin, varmaan suurin näkemäni! Mutta sitten meidän tiet erkani, kun hän päätti muuttaa toiseen maahan. Mutta siis pointti on, että koulutustasolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen ihminen oikeasti on tai millainen kumppani hän voisi olla.

Oliko pohjois-afrikkalainen?

Hyvin voisin seurustella korkeasti koulutetun kanssa. Itselle ei ole merkitystä kumppanin koulutuksella, kun vaan meillä juttu luistaa ja huumori kohtaa. Enemmän merkitsee se löytyykö miehisyys olemuksesta ja taidoista.

Ei. Äly on ainakin minua viehättävä asia.

Tosin koulutus ei aina korreloi älyn kanssa.

Seurustelin hetken ekonomin kanssa ja tyhmempää miestä saa hakea.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Äly on ainakin minua viehättävä asia.

Tosin koulutus ei aina korreloi älyn kanssa.

Seurustelin hetken ekonomin kanssa ja tyhmempää miestä saa hakea.

Eikös tässä ollut puhe tohtoritasosta eteenpäin?

TkL tutkijana tutkimuslaitoksessa ja aloitin juuri vääntämään väitöskirjaa, kun vihdoinkin vuosien jälkeen sain kaiken muun kiireen lomassa riittävän nipun julkaisuja suurinpiirtein samasta aiheesta aikaiseksi. Suhteellisen abstrakteja asioita tulee työssä pyöritettyä, mutta kaikilla on toki käytännön solvelluksia. Välillä on toki ollut kolvikin kädessä.

Muuten on kyllä tullut mm. vaihedettua moottori ensimäiseen autoon 18-vuotiaana, remontoitua asunto, rakennettua terassi jne.

Kiinostuksen kohteita löytyy klassisesta musiikista, historiasta, kirjallisuudesta ja luonnontieteistä yleensä. Filosofia kiinnosti jossain vaiheessa, mutta asiaan paremmin perehdyttyäni huomasin aiheen jokseenkin tylsäksi ja hyödyttömän tuntuiseksi - luonnontieteelinen metodi on kuitenkin ainoa toimiva keino saada tietoa ympäröivästä maailmasta.

Minulla ei sinänsä ole mitään erityisiä koulutus- tai älykkyysvaatimuksia naisille, mutta täytyy kyllä tunnustaa, etten pidemmän päälle jaksa tyhmiä ihmisiä - rasittavaa, jos kaikki mitä sanoo pitäisi jatkuvasti moderoida jollekin leikkikoulutasolle. Rationalismini voi varmaankin myös koitua joillekin rasitteeksi, jos elämä pyörii kristalliterapioan, enkelihoitojen ja homeopatian ympärillä. Eli tavallan ymmärrän miksi korkea koulutus voi joillekin olla nk. turnoff.

Tässä mielessä jotain esikarsintaa olisi itsekin tietysti hyvä harrastaa...

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näillä on sellainen kuivakka, analyyttinen mentaliteetti. Ei innosta sellainen. Kaipaan toki joskus syvällisiäkin keskusteluja, mutta harvoin tällaisten kanssa on onnistunut.

Ennakkoluuloja. Parhaat oikeasti mielenkiintoiset keskustelut juuri kouluttautuneiden kanssa. Toki jos oma ajatusmaailma on hyvin pintapuolinen niin voi olla että oikeasti älykkäät keskustelut tuntuu kuivilta.

Vierailija kirjoitti:

Koulutetut miehet ovat jotenkin naismaisia. Varsinkin jos on joku pienipalkkainen työtön proffa tms.

Matalasti koulutetut miehet ovat jotenkin naismaisia, varsinkin jos on joku pienipalkkainen työtön mikä vaan.