Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muita lapsettomia kuinka lapsen saaneet ystävät ja sukulaiset ym häviää siihen lapsiperhearkeen?n
06.04.2024 |
Ja tottakai niinhän se kuuluu mennä ja ovat varmasti tosi onnellisia niin.
Haluaisin vain vertaistukea, kun tuntuu että ihmisten perheellistyttyä olen menettänyt monia ihmisiä elämästäni. Ei siis täysin tietenkään mutta joku syvempi taso näistä ihmissuhteista on mennyttä ihan siksi kun ei sillä toisella enää riitä aika (eikä myöskään varmaan mielenkiinto) samoihin asioihi tai samanlaisiin keskusteluihin kuin ennen. Olen mielestäni joustava ja voin järjestää omat menoni niin että voin vaikka mennä toisen luo kylään jos niin haluavat nähdä mieluiten (koska lapsen kanssa helpointa kotona) jne.
Sitten kun näemme, oikeastaan mitään ei voi pohtia ja keskustella syvällisemmin pidemmän kaavan mukaan kun lapsi tarvitsee huomiota eli kaikki alkaneet jutut keskeytyy ja äiti ei muista missä mentiin eikä varmaan kykene pohtimaan asioita kun toisella silmällä ja korvalla täytyy kokoajan tarkkailla lasta. Ihan ymmärrettävää tämäkin. En siis tarkoita että täytyisi huomioida vaan minua ja unohtaa lapsi.
Sitten jos ajattelee että pitää yhteyttä viestein/ääniviestein jos jotakin "akuuttia" asiaa on tai sitten kevyempiä juttuja. Turha odottaa että heti tai lähipäivinä saisi vastausta. Tämäkin ymmärrettävää ettei kännykän äärellä ehdi enää olla kuten ennen mutta kieltämättä mielenkiintoni ottaa yhteyttä laskee kokoajan, kun en saa tarvitsemaani vastakaikua. Eikä tämä perheellinen myöskään puhu asioistaan minulle kun kokee varmaan että en voi ymmärtää kun itse olen lapseton ja etäsuhteessa.
Eli kaipaisin vertaistukea muilta "sivuun jätetyiltä". Oletteko löytäneet uusia ihmissuhteita elämään vai jääneet kokemaan jonkinlaista yksinäisyyttä?
Kommentit (85)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lasten saamista en ymmärtänyt, miten paljon kaikki ihan käytännössä muuttuu. Olin alkuun ihan kauhuissani kun en voi enää kävellä edes ulos roskapussia viemään ilman että huomioin kaikki mahdolliset riskit :D lapsi nyt vaan muuttaa kaiken ja ensimmäiset vuodet menee siihen totutellessa. Ei tämä tee minusta parempaa ihmistä, mutta erilaisen kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Hohoijaa. Tähän ainaiseen jankkaamiseen on aina se kaksi puolta. Lapsettomia ärsyttää lapsia saaneet ystävät ja vauva arkeen hukkuminen ja samalla tavalla lapsen saaneita voi ärsyttää se lapsettomien ymmärtämättömyys jne. Yhtä lailla kun lapsista kertominen ärsyttää lapsetonta niin eo lapsellinen jaksa niitäkään baariseikkailuja kuunnella. Äitiä ymmärtää parhaiten vain toinen äiti. Näin se on.
Meinaatko että lapsettomilla ihmisillä ei ole mitään muuta elämässään kuin käydä baareissa.
Huomaa ettei ne lapsettomat ymmärrä tai edes yritä ymmärtää millaista on olla vanhempi. Mulla itselläni on lapsia ja koko kaveriporukkani/piirini koostuu muistakin joilla on lapsia. Ei ole juurikaan mitään yhteistä lapsettomien kanssa.
Hanki ystäviä jotka eivät ärsytä sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia saaneet luulevat että heidän elämänsä on jotenkin merkityksellisempää kuin lapsettomien. Pitävät itseään parempina.
No eivät todella luule. Millaisia kavereita sinulla oikein on?
No lue nyt tätäkin keskustelua. Lapselliset kehuvat että heidän elämänsä on niin erilaista että kukaan muu muka ei voi heitä ymmärtää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen lasten saamista en ymmärtänyt, miten paljon kaikki ihan käytännössä muuttuu. Olin alkuun ihan kauhuissani kun en voi enää kävellä edes ulos roskapussia viemään ilman että huomioin kaikki mahdolliset riskit :D lapsi nyt vaan muuttaa kaiken ja ensimmäiset vuodet menee siihen totutellessa. Ei tämä tee minusta parempaa ihmistä, mutta erilaisen kuin ennen.
Vaikka olen lapseton, niin kyllä minä ainakin ymmärrän sen, että lapsi on kuin pallo jalassa ekat vuodet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohoijaa. Tähän ainaiseen jankkaamiseen on aina se kaksi puolta. Lapsettomia ärsyttää lapsia saaneet ystävät ja vauva arkeen hukkuminen ja samalla tavalla lapsen saaneita voi ärsyttää se lapsettomien ymmärtämättömyys jne. Yhtä lailla kun lapsista kertominen ärsyttää lapsetonta niin eo lapsellinen jaksa niitäkään baariseikkailuja kuunnella. Äitiä ymmärtää parhaiten vain toinen äiti. Näin se on.
Meinaatko että lapsettomilla ihmisillä ei ole mitään muuta elämässään kuin käydä baareissa.
Tuo on juuri sitä vähättelyä mitä lapsia saaneet harrastavat lapsettomia kohtaan. Jos he itse kävivät pelkästään baareissa ennen lapsia niin luulevat ilmeisesti, että kaikki lapsettomat juoksevat vain ryyppäämässä. Mutta ei kannattaisi yleistää, että kaikkien lapsettomien elämä olisi jotain tylsää baareissa ravaamista. Ihan kuin ainoa merkityksellinen asia elämässä olisi lasten saanti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kokenut, että minut on hylätty äidiksi tultuani... Minulla on mies, joka mielellään ottaa koppia lasten hoidosta ja olisin päässyt lähes milloin tahansa kaverin kanssa syömään, lasilliselle, leffaan, yökylään tms., mutta kukaan ei ole pyytänyt eikä ole lähtenyt, kun minä olen pyytänyt. Jo raskausaikana tätä oli havaittavissa. Tiedä sitten mistä johtuu... Kaipaan niitä yhteisiä hetkiä, kun ollaan tyhjennetty viinipullo ja parannettu maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lasten saamista en ymmärtänyt, miten paljon kaikki ihan käytännössä muuttuu. Olin alkuun ihan kauhuissani kun en voi enää kävellä edes ulos roskapussia viemään ilman että huomioin kaikki mahdolliset riskit :D lapsi nyt vaan muuttaa kaiken ja ensimmäiset vuodet menee siihen totutellessa. Ei tämä tee minusta parempaa ihmistä, mutta erilaisen kuin ennen.
Vaikka olen lapseton, niin kyllä minä ainakin ymmärrän sen, että lapsi on kuin pallo jalassa ekat vuodet.
Jotkut jättävät sen pallon jalkaansa loppuiäkseen ja raahaa ystävätärtapaamisiin mukaan teinejään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei harmi, vaan sehän oli ihan odotettavissa. Lapsienkin kannalta parempi kun vanhemmat keskittyvät perheeseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohoijaa. Tähän ainaiseen jankkaamiseen on aina se kaksi puolta. Lapsettomia ärsyttää lapsia saaneet ystävät ja vauva arkeen hukkuminen ja samalla tavalla lapsen saaneita voi ärsyttää se lapsettomien ymmärtämättömyys jne. Yhtä lailla kun lapsista kertominen ärsyttää lapsetonta niin eo lapsellinen jaksa niitäkään baariseikkailuja kuunnella. Äitiä ymmärtää parhaiten vain toinen äiti. Näin se on.
Meinaatko että lapsettomilla ihmisillä ei ole mitään muuta elämässään kuin käydä baareissa.
Tuo on juuri sitä vähättelyä mitä lapsia saaneet harrastavat lapsettomia kohtaan. Jos he itse kävivät pelkästään baareissa ennen lapsia niin luulevat ilmeisesti, että kaikki lapsettomat juoksevat vain ryyppäämässä. Mutta ei kannattaisi yleistää, että kaikkien lapsettomien elämä olisi
Niin no, täytyy sanoa, että se on ehkä ainoa asia, joka elämässäni muuttui, kun tulin raskaaksi ja vielä imetysaikana. En käyttänyt alkoholia. Kaikki muu olisi onnistunut normaaliin tapaan, mutta minun seurani ei enää kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minua ärsyttää vähän se, että tuntuu ettei lapsellinen kaveri ehdi ikinä nähdä ilman lapsia. Vaikka lapsilla on isäkin, eli ihan hyvin hän ehtisi joskus lounaalle tai kahville ilman lapsiakin. Toki nähdään niin, että lapset on mukana, mutta joskus olisi kiva nähdä aikuisten kesken. Kun lasten kanssa mennään johonkin, niin lapset sitten vänisevät koko ajan että koska lähdetään pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lasten saamista en ymmärtänyt, miten paljon kaikki ihan käytännössä muuttuu. Olin alkuun ihan kauhuissani kun en voi enää kävellä edes ulos roskapussia viemään ilman että huomioin kaikki mahdolliset riskit :D lapsi nyt vaan muuttaa kaiken ja ensimmäiset vuodet menee siihen totutellessa. Ei tämä tee minusta parempaa ihmistä, mutta erilaisen kuin ennen.
Vaikka olen lapseton, niin kyllä minä ainakin ymmärrän sen, että lapsi on kuin pallo jalassa ekat vuodet.
Minä en ole kokenut näin, koska meitä on kaksi vanhempaa jakamassa tätä vastuuta ja pikkulapsiarkea. Lapsi ei ole estänyt minua lähtemästä vaikka viikonloppureissulle ystävän kanssa. Eipä sitä ennen lastakaan arkena ole oikein muuta tehnyt kuin töitä ja kotiaskareita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua ärsyttää vähän se, että tuntuu ettei lapsellinen kaveri ehdi ikinä nähdä ilman lapsia. Vaikka lapsilla on isäkin, eli ihan hyvin hän ehtisi joskus lounaalle tai kahville ilman lapsiakin. Toki nähdään niin, että lapset on mukana, mutta joskus olisi kiva nähdä aikuisten kesken. Kun lasten kanssa mennään johonkin, niin lapset sitten vänisevät koko ajan että koska lähdetään pois.
Tämä varmasti on yksi rajoite joillekin. Toinen vanhempi ei ole jakamassa vastuuta. Itselläni taas käynyt hyvin, kun on se toinen puolisko yhtälailla mukana ja antaa "omaa aikaa". Aina olen päässyt ilman lapsia, jos olen jonnekin halunnut mennä.
T. Kahden äiti (2v. ja 5v.)
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan. Kannattaa hengailla muiden lapsettomien ja puolison kanssa. Lasten myötä näiden lisääntyneiden kokemushorisontti kapenee aivan älyttömästi, ja onkin hyvä, että hekin viettävät aikaa samanmielisten kanssa keskustelemassa pilttiruoista ja vaippojen eroista.
Minun kokemushorisontti on lasten myötä laajentunut huikeasti. Lapseni ovat vieneet minua, äitiään, maailmoihin, joita en tiennyt olevankaan. Lasten maailma on täynnä mielikuvitusta, uuden oppimista, huikeita oivalluksia; mikään ei ole itsestäänselvyys. Emme lapsellisten ystävien kanssa ole montaa sanaa vaihtaneet vaipoista tai pilteistä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia saaneet luulevat että heidän elämänsä on jotenkin merkityksellisempää kuin lapsettomien. Pitävät itseään parempina.
Minulla on kolme pientä lasta. Ja kyllä - koen nyt elämäni saaneen lisää merkityksellisyyttä. En lainkaan koe olevani jotenkin "parempi" (?) kuin lapseton. Elämä lasten kanssa on aivan erilaista kuin ennen lapsia. Tässä vain oma kokemukseni.
Ei ärsytä, koska lapsista täytyy huolehtia ja se on ihan kokopäiväistä hommaa.
Lisäksi siihen kuuluu niin paljon kotitöitä ja kuskaamista sekä muuta huolenpitoa, ettei aikaa vain ole.
No eivät todella luule. Millaisia kavereita sinulla oikein on?