Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muita lapsettomia kuinka lapsen saaneet ystävät ja sukulaiset ym häviää siihen lapsiperhearkeen?n
06.04.2024 |
Ja tottakai niinhän se kuuluu mennä ja ovat varmasti tosi onnellisia niin.
Haluaisin vain vertaistukea, kun tuntuu että ihmisten perheellistyttyä olen menettänyt monia ihmisiä elämästäni. Ei siis täysin tietenkään mutta joku syvempi taso näistä ihmissuhteista on mennyttä ihan siksi kun ei sillä toisella enää riitä aika (eikä myöskään varmaan mielenkiinto) samoihin asioihi tai samanlaisiin keskusteluihin kuin ennen. Olen mielestäni joustava ja voin järjestää omat menoni niin että voin vaikka mennä toisen luo kylään jos niin haluavat nähdä mieluiten (koska lapsen kanssa helpointa kotona) jne.
Sitten kun näemme, oikeastaan mitään ei voi pohtia ja keskustella syvällisemmin pidemmän kaavan mukaan kun lapsi tarvitsee huomiota eli kaikki alkaneet jutut keskeytyy ja äiti ei muista missä mentiin eikä varmaan kykene pohtimaan asioita kun toisella silmällä ja korvalla täytyy kokoajan tarkkailla lasta. Ihan ymmärrettävää tämäkin. En siis tarkoita että täytyisi huomioida vaan minua ja unohtaa lapsi.
Sitten jos ajattelee että pitää yhteyttä viestein/ääniviestein jos jotakin "akuuttia" asiaa on tai sitten kevyempiä juttuja. Turha odottaa että heti tai lähipäivinä saisi vastausta. Tämäkin ymmärrettävää ettei kännykän äärellä ehdi enää olla kuten ennen mutta kieltämättä mielenkiintoni ottaa yhteyttä laskee kokoajan, kun en saa tarvitsemaani vastakaikua. Eikä tämä perheellinen myöskään puhu asioistaan minulle kun kokee varmaan että en voi ymmärtää kun itse olen lapseton ja etäsuhteessa.
Eli kaipaisin vertaistukea muilta "sivuun jätetyiltä". Oletteko löytäneet uusia ihmissuhteita elämään vai jääneet kokemaan jonkinlaista yksinäisyyttä?
Kommentit (85)
Lapsia saaneet ystävät ovat valitettavasti yksi toisensa jälkeen pikkuhiljaa tippuneet elämästä. Kyllähän sitä välillä yksinäiseltä tuntuu, mutta siihen on tottunut ja alkanut jopa nauttia siitä. Omat valinnat ovat omia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei harmita, ymmärrän että heillä on nyt jotain muuta. Muutama kaveri on taas palannut, kun ovat vauvavuosista selvinneet ja heidän lapsensa ovat muuten aivan mahtavaa viihdettä 😂 kannattaa olla itse aktiivinen ja mennä käymään.
Eivät he kaikki mitään onnellisia välttämättä ole siinä perhekuplassaan. Se vaan halutaan näyttämään siltä.
On ihan normaalia, että ystävät vaihtuvat elämäntilanteiden vaihtumisen myötä. Eli etsi lapsettomia kavereita.
Mulla ei vapaaehtoisesti lapsettomana ole sellaisia ystäviä jotka olisivat saaneet lapsia koska kaveeraan vain samanhenkisten kanssa ja sukulaisiin en pidä muutenkaam yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niitä vaiheita missä selviää ketkä ovat niitä oikeita ystäviä. Ei välttämättä huono asia. Ne ystävyydet kuolee, joiden on tarkoitus kuolla.
Jossain vaiheessa osa näistä herää omasta kuplastaan ja yrittävät herätellä ystävyyssuhteita. Jotenkin ovat ehkä kuvitelleet, että lapsettomien elämä on jotenkin tauolla ja siitä voi jatkaa mihin on jääty.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niitä vaiheita missä selviää ketkä ovat niitä oikeita ystäviä. Ei välttämättä huono asia. Ne ystävyydet kuolee, joiden on tarkoitus kuolla.
Jossain vaiheessa osa näistä herää omasta kuplastaan ja yrittävät herätellä ystävyyssuhteita. Jotenkin ovat ehkä kuvitelleet, että lapsettomien elämä on jotenkin tauolla ja siitä voi jatkaa mihin on jääty.
Tämä on totta. Tai saattaa välittyä myös käsitys siitä, että kuvittelevat olevansa lasten myötä jotenkin edistyneempiä tai kehittyneempiä. Oma kokemukseni on, että kiinnostavimmat ja ajattelultaan kypsimmät tuntemani ihmiset eivät elä keskellä lapsiperhearkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se harmi kun on ollut jonkun kaveri suuren osan molempien elämästä ja tällainen asia sitten etäännyttää siinä parinkympin puolivälissä. Tätä kävi monen kohdalla ja sitä vain tottui siihen että kaverit ovat katoavaisia. Oma elämäntyylini johti siihen että sain lisää kavereita hiukan nuoremmista ihmisistä ja uskon että sama ilmiö käy pian heidänkin kanssaan.
Ei ärsytä. Keskityn omaan elämääni enkä muiden elämästä ärsyyntymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ärsytä, etenen omaa polkuani ja vietän aikaa samanhenkisten kanssa.
En ole ihan niin itsekäs ihminen, että vaatisi ystävieni elämän pyörivän minun ympärilläni. Elämässä on erilaisia vaiheita ja on täysin ymmärrettävää, että ruuhkavuosiarjessa ystävät jäävät vähemmälle huomiolle kuin sinkkuaikuina. Sitten taas ollaan enemmän tekemisissä, kun lapset ovat teinejä/aikuisia.
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kuin omasta elämästä. Ihan täsmälleen samoja kokemuksia. Eniten ottaa päähän ne kommentit, että et voi ymmärtää koska olet lapseton. Mulla on käynyt niin, että kun lapset on n 5-6v ystävät tulee takaisin. Olen saanut myös uusia ystäviä ihmisistä, joilla on tuon ikäisiä lapsia. Joten tilanne voi olla väliaikainen. Mutta en tosiaan jaksa olla paljon yhteyksissä noiden taaperoikäisten lasten vanhempien kanssa, kun se vaan on niin vaikeaa. Mikä on tosi harmi, kun tykkään lapsista ja vauvoista tosi paljon, mutta kun lapsettomana muhun ei luoteta eism jeesaamaan arjessa niin minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kuin omasta elämästä. Ihan täsmälleen samoja kokemuksia. Eniten ottaa päähän ne kommentit, että et voi ymmärtää koska olet lapseton. Mulla on käynyt niin, että kun lapset on n 5-6v ystävät tulee takaisin. Olen saanut myös uusia ystäviä ihmisistä, joilla on tuon ikäisiä lapsia. Joten tilanne voi olla väliaikainen. Mutta en tosiaan jaksa olla paljon yhteyksissä noiden taaperoikäisten lasten vanhempien kanssa, kun se vaan on niin vaikeaa. Mikä on tosi harmi, kun tykkään lapsista ja vauvoista tosi paljon, mutta kun lapsettomana muhun ei luoteta eism jeesaamaan arjessa niin minkäs teet.
Outoja ystäviä sinulla. Minun ystäväni tuovat lapsia hoitoon minulle oikein mielellään, koska luottavat minuun riippumatta siitä, onko minulla lapsia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmitti kunnes sain itse lapsia ja tajusin miksi niin käy. Ei sitä itsekään toivo tai tarkoituksella tee, on oikeasti ikävä ystäviä mutta sitten räpäyttää silmiään ja viime viestistä whatsappissa onkin jo 4 viikkoa. En käsitä mihin tämä aika menee.
Minulla on ruuhkavuosia eläviä ystäviä. Olen kai onnekas, koska he eivät ole elämästäni hävinneet. Toki joudutaan hieman harvemmin tapaamaan, mutta ihan samalla tavalla pidämme yhteyttä, puolin ja toisin.
Ei ärsytä, koska minullakin välillä elämässäni tilanteita, jolloin en pysty olemaan ystäviini yhteydessä niin paljon kuin yleensä. Ystävyys punnitaan nimenomaan siinä, kestääkö se myös hiljaisemmat kaudet.
Kyllä mutta vielä enemmän ärsyttää se että sukulaisetkin pyörii siinä lapsiperhemaniassa. Itse olen jäänyt suvusta täysin syrjään koska sukulaisia kiinnostaa vain lapset. On ne lapsiperheet ja sitten innokkaat isovanhemmat ja nämä seurustelevat keskenään. Esim omat vanhempani eivät ole enää (sitäkään vähää) kiinnostuneita minun elämästäni ja kuulumisistani kun sisarukseni perheellistyi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mutta vielä enemmän ärsyttää se että sukulaisetkin pyörii siinä lapsiperhemaniassa. Itse olen jäänyt suvusta täysin syrjään koska sukulaisia kiinnostaa vain lapset. On ne lapsiperheet ja sitten innokkaat isovanhemmat ja nämä seurustelevat keskenään. Esim omat vanhempani eivät ole enää (sitäkään vähää) kiinnostuneita minun elämästäni ja kuulumisistani kun sisarukseni perheellistyi.
Sehän on luonnollista, että isovanhempien huomio menee suvun jatkuvuuteen ja uuteen sukupolveen. Niin meni silloinkin, kun itse olit lapsi. Et vain muista sitä.
Itse en ajattele niin, että ystäväni katoaisivat mihinkään. Jos tapaan ystävän yläkouluajoilta, juttu jatkuu samalla tavalla kuin silloin vuosia sitten, vaikka aikaa on kulunut hurjan paljon välissä.
Tai vaikka en näe vanhaa työkaveria enää vaihdettuani työpaikkaa, niin silti olemme ystäviä, kun myöhemmin taas tapaamme.
Mutta olen huomannut, että elän elämääni vähän eri mentaliteetilla kuin monet muut naiset. En etsi ikibestistä, vaan minulla on ystäviä, kavereita ja tuttuja, jotka vaihtuvat elämäntilanteen mukaan. Eivät ne vanhat kaverit mihinkään katoa. Saatan ihan spontaanisti soittaa kaverille, jota en ole nähnyt viiteen vuoteen. Ystävystyn myös helposti ihmisten kanssa, mutta toisaalta ahdistun, jos joku alkaa riippua minussa ja kaipaa jatkuvaa viihdyttämistä ja seuraa. Ahdistuisin, jos pitäisi nähdä koko ajan jotain yhtä kaveria.
Up