Ärsyttääkö muita lapsettomia kuinka lapsen saaneet ystävät ja sukulaiset ym häviää siihen lapsiperhearkeen?n

Vierailija kirjoitti:

Omassa ystäväpiirissäni lapselliset ovat niitä, jotka valittelevat yksinäisyyttä. Itselläni oli harhaluulo, että lapselliset tapaavat toisiaan perheineen, mutta ilmeisesti näin ei ole. 

Ikävä kyllä en itse lapsettomana voi sitoutua sellaiseen ystävyyteen, jota lapselliset kaipaavat. En lähtökohtaisesti halua tavata siten, että lapset mukana, en halua osallistua lastenjuhliin, yms. 

Tämä. Haluan jutella aikuisten kesken ja tehdä asioita aikuisten kesken. Täysin ymmärrettävää, ettei se aina lapsellisilta onnistu. 

Mulla ei ole koskaan ollut kavereita, joiden kanssa pohtia syvällisiä. Joskus oli bilekavereita, tai harrastuspiireistä kavereita, mutta syvällisiä ihmisiä en ole tuntenut. Enkä nykyään jaksa yrittää kaveerata kenenkään kanssa kun en biletä, enkä paljon harrasta ja niitä syvällisiä pohtijoita, joita etsin, en ole löytänyt. Puutarhan hoidosta ja lapsista en jaksa keskustella. Mutta tunnistan ilmiön kyllä, että ne entiset bilekaverit ja harrastuskaverit ei enää kerenneet nähdä eikä heitä kiinnostanutkaan kun lapsen saivat. Nykyään minulla on mies joten ihan yksin en ole. Hän on melko syvällinen. Somessa X eli entinen Twitter on huoneita, joissa saa juteltua ihmisten kanssa jos olet yksinäinen. Siellä on syvällisiäkin keskusteluita. Eli luot tilin ja haet huoneita. Alat kuunnella ja jos haluat puhua, pistät puhujapyynnön minkä host yleensä hyväksyy.

Itse olen ollut lapsettomuushoidoissa 5v ja etäisyyttä tuli lapsellisiin kavereihin kun en vain kestänyt sitä perheonnea.

Lapset vaan muuttavat ja syventävät kaikkea niin paljon ja niin monella tavalla, ettei lapseton saa siitä millään kiinni. Ei niitä vanhoja ystäviä tietenkään ole tullut hylättyä, elämä on vaan nyt niin erilaista. Tilanne on varmasti toinen 10v päästä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset vaan muuttavat ja syventävät kaikkea niin paljon ja niin monella tavalla, ettei lapseton saa siitä millään kiinni. Ei niitä vanhoja ystäviä tietenkään ole tullut hylättyä, elämä on vaan nyt niin erilaista. Tilanne on varmasti toinen 10v päästä.

Kuulostat ihanalta ystävältä 🤣

Minä taas olin omasta kaveriporukasta se ensimmäinen joka sai lapset, ne kasvatettu aikuiseksi ja eronnutkin sittemmin joten vietän nyt taas ns. uutta nuoruutta kun ei ole enää huollettavia joten vapaa-aikaa aivan eri tavalla kuin ennen.

Niin nyt nämä kouluikäisten lasten vanhemmat -kaverini kutsuvat minua noihin lapsien tekemisiin mukaan, lähdenkö leikkipuistoon, kentän laidalle harkkareita katsomaan, lastenkutsujen leikkitädiksi?

No enpä taida, tuo aika oli ja meni jo vuosia sitten. (Enkä heiltä kysellyt vastaavia omien lasteni menoihin...)

Joihinkin lapsellisiin ystäviin on valitettavasti pitänyt ottaa etäisyyttä, kun se maailmankuva on supistunut ja on hyvin mustavalkoinen. Osan on mahdoton enää ymmärtää, että on monenlaisia tapoja elää onnellista elämää. Ja osa lapsellisista on muuttunut niin kärttyisiksi, että ei vain enää heitä halua tavata.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olin omasta kaveriporukasta se ensimmäinen joka sai lapset, ne kasvatettu aikuiseksi ja eronnutkin sittemmin joten vietän nyt taas ns. uutta nuoruutta kun ei ole enää huollettavia joten vapaa-aikaa aivan eri tavalla kuin ennen.

Niin nyt nämä kouluikäisten lasten vanhemmat -kaverini kutsuvat minua noihin lapsien tekemisiin mukaan, lähdenkö leikkipuistoon, kentän laidalle harkkareita katsomaan, lastenkutsujen leikkitädiksi?

No enpä taida, tuo aika oli ja meni jo vuosia sitten. (Enkä heiltä kysellyt vastaavia omien lasteni menoihin...)

Kuulostat katkeralta. Miksi et voisi mennä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olin omasta kaveriporukasta se ensimmäinen joka sai lapset, ne kasvatettu aikuiseksi ja eronnutkin sittemmin joten vietän nyt taas ns. uutta nuoruutta kun ei ole enää huollettavia joten vapaa-aikaa aivan eri tavalla kuin ennen.

Niin nyt nämä kouluikäisten lasten vanhemmat -kaverini kutsuvat minua noihin lapsien tekemisiin mukaan, lähdenkö leikkipuistoon, kentän laidalle harkkareita katsomaan, lastenkutsujen leikkitädiksi?

No enpä taida, tuo aika oli ja meni jo vuosia sitten. (Enkä heiltä kysellyt vastaavia omien lasteni menoihin...)

Kuulostat katkeralta. Miksi et voisi mennä? 

 

Ai näinköhän kaverinikin olettavat, että nyt kun omat lapseni ovat lentäneet pesästä niin minulle täytyy järjestää jotain perheohjelmaa? Muuten jään paitsi jostakin ja katkeroidun? Että nainen ei saa vielä täydessä terässään alle 50 v nauttia elämästään matkustellen, vieraillen kulttuuritapahtumissa, lavatansseissa, kuntopoluilla, salilla, treffeillä jne vaan täytyy edelleen pitää lapset etusijalla elämässään? Ihan sama vaikkei olisi edes omat lapset kyseessä, kunhan jotkut lapset? Enhän minä edes joutaisi mihinkään kentän laidalle seisoskelemaan katselemaan jotain tuntemattomia tenavia kun mieluummin hyppään lentokoneeseen ja lähden kannustamaan aikuisten pelejä miljoonastadioneille... Että katkera, siis siitä etten saa enää viettää aikaani lastenmenoissa? Ne ajat menivät oikeasti vuosia sitten! Olen itse aikoinani tehnyt jo tuon kaiken _omien lasteni_ kanssa! Etkö huomannut kirjoittavani uudistuneesta vapaudesta josta nyt nautin? Kyllä tosiaan jotkut uppoutuvat siihen perhe-elämään ja syvälle, kuten tämänkin ketjun ap kirjoitti. Että kaikki muutkin haluavat tulla seuraamaan sitä juuri _teidän_ perhe-elämää ja ovat katkeria kun eivät pääse osallistumaan?

Minä olen se perheellinen ja minulta katosi monta kaveria jo raskaudesta kertoessa. Ihan suoraan sanoivat, että eivät tykkää lapsista ja eivät halua viettää aikaa lasten seurassa. Muutama katosi lapsen syntymän jälkeen, kun en päässyt yksin tapaamaan heitä ja olin vaikeasti sairas (voimavaroja ei ollut mihinkään ylimääräiseen). Minä kyllä kuuntelen kaverien jutut, eikä minua haittaa, jos kaveri on vaikka sinkku tai lapseton. Yhtä tärkeitä hänen kuulumisensa ovat minulle kuin ennenkin. Muistan lapsettoman/sinkun merkkipäivät.

Sitä toivoisin lapsettoman ymmärtävän, että pienen lapsen kanssa voi olla vaikeaa tai mahdotonta järjestää tilanne, jossa tapaamiseen pääsee yksin ilman lasta. Siksi olisikin tärkeää, että lapseton jaksaisi ne muutamat vuodet nähdä äitiä lapsen kanssa, kun lapsi on pieni. Äkkiä se lapsi touhuaa jo omiaan, eikä keskeytä koko ajan. Toivoisin ymmärrystä sille, että vanhemmuus nyt vain sitoo ja vie aikaa.

Minusta lapsiperhearkea voi täysin ymmärtää vain ihminen, jolla on oma lapsi tai omia lapsia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lapseton voisi ymmärtää jotain. Silti minusta ei ole kohteliasta kaataa lapsettoman niskaan kaikkea lapsiperhearkeen kuuluvaa, koska ei hän sitä voi täysin käsittää. Kuten ei lapsiperhearkea elävä ja parisuhteessa oleva vanhempi voi täysin käsittää, millaista on olla samanikäinen lapseton sinkku. Parasta tukea saa samassa elämäntilanteessa olevilta. Kannattaa suosiolla etsiä uusia kavereita, jos entisten kanssa ei enää ole samalla aaltopituudella.

Vierailija kirjoitti:

On ihan normaalia, että ystävät vaihtuvat elämäntilanteiden vaihtumisen myötä. Eli etsi lapsettomia kavereita.

Minusta ei ole normaalia että lapsuudesta asti tutut ystävät noin vain vaihtuisivat 

Vierailija kirjoitti:

Lapset vaan muuttavat ja syventävät kaikkea niin paljon ja niin monella tavalla, ettei lapseton saa siitä millään kiinni. Ei niitä vanhoja ystäviä tietenkään ole tullut hylättyä, elämä on vaan nyt niin erilaista. Tilanne on varmasti toinen 10v päästä.

Voi olla että silloin 10v päästä niitä vanhoja ystäviä ei kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei harmita, ymmärrän että heillä on nyt jotain muuta. Muutama kaveri on taas palannut, kun ovat vauvavuosista selvinneet ja heidän lapsensa ovat muuten aivan mahtavaa viihdettä 😂 kannattaa olla itse aktiivinen ja mennä käymään.

Tämä.

Lapsia saaneet luulevat että heidän elämänsä on jotenkin merkityksellisempää kuin lapsettomien. Pitävät itseään parempina. 

Ärsyttääkö toisten onni ? 

No ei. En ole katkera lehmä. 

Vähän mahdotonta pysyä samana ihmisenä, kun lapsen ensimmäisinä vuosina on vahdittava ja huomioitava häntä melkein 24/7. Kyllä siitä taas ajan myötä vapautuu tilaa muillekin asioille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan normaalia, että ystävät vaihtuvat elämäntilanteiden vaihtumisen myötä. Eli etsi lapsettomia kavereita.

Minusta ei ole normaalia että lapsuudesta asti tutut ystävät noin vain vaihtuisivat 

Jos joku on ollut ystävä lapsuudesta, voi yhtä hyvin olla kyse tottumuksesta kuin ystävyydestä ja kun elämä vie, paljastuu ettei enää ole mitään yhteistä.

Hohoijaa. Tähän ainaiseen jankkaamiseen on aina se kaksi puolta. Lapsettomia ärsyttää lapsia saaneet ystävät ja vauva arkeen hukkuminen ja samalla tavalla lapsen saaneita voi ärsyttää se lapsettomien ymmärtämättömyys jne. Yhtä lailla kun lapsista kertominen ärsyttää lapsetonta niin eo lapsellinen jaksa niitäkään baariseikkailuja kuunnella. Äitiä ymmärtää parhaiten vain toinen äiti. Näin se on. 

Vierailija kirjoitti:

Joihinkin lapsellisiin ystäviin on valitettavasti pitänyt ottaa etäisyyttä, kun se maailmankuva on supistunut ja on hyvin mustavalkoinen. Osan on mahdoton enää ymmärtää, että on monenlaisia tapoja elää onnellista elämää. Ja osa lapsellisista on muuttunut niin kärttyisiksi, että ei vain enää heitä halua tavata.

Minäkin olen huomannut tämän, että joidenkin lapsellisten elämä supistuu niihin lapsiin. Siis että heillä ei ole enää mitään omaa elämää tai omia mielenkiinnonkohteita vaan koko elämä eletään lasten kautta.