Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muita lapsettomia kuinka lapsen saaneet ystävät ja sukulaiset ym häviää siihen lapsiperhearkeen?n
06.04.2024 |
Ja tottakai niinhän se kuuluu mennä ja ovat varmasti tosi onnellisia niin.
Haluaisin vain vertaistukea, kun tuntuu että ihmisten perheellistyttyä olen menettänyt monia ihmisiä elämästäni. Ei siis täysin tietenkään mutta joku syvempi taso näistä ihmissuhteista on mennyttä ihan siksi kun ei sillä toisella enää riitä aika (eikä myöskään varmaan mielenkiinto) samoihin asioihi tai samanlaisiin keskusteluihin kuin ennen. Olen mielestäni joustava ja voin järjestää omat menoni niin että voin vaikka mennä toisen luo kylään jos niin haluavat nähdä mieluiten (koska lapsen kanssa helpointa kotona) jne.
Sitten kun näemme, oikeastaan mitään ei voi pohtia ja keskustella syvällisemmin pidemmän kaavan mukaan kun lapsi tarvitsee huomiota eli kaikki alkaneet jutut keskeytyy ja äiti ei muista missä mentiin eikä varmaan kykene pohtimaan asioita kun toisella silmällä ja korvalla täytyy kokoajan tarkkailla lasta. Ihan ymmärrettävää tämäkin. En siis tarkoita että täytyisi huomioida vaan minua ja unohtaa lapsi.
Sitten jos ajattelee että pitää yhteyttä viestein/ääniviestein jos jotakin "akuuttia" asiaa on tai sitten kevyempiä juttuja. Turha odottaa että heti tai lähipäivinä saisi vastausta. Tämäkin ymmärrettävää ettei kännykän äärellä ehdi enää olla kuten ennen mutta kieltämättä mielenkiintoni ottaa yhteyttä laskee kokoajan, kun en saa tarvitsemaani vastakaikua. Eikä tämä perheellinen myöskään puhu asioistaan minulle kun kokee varmaan että en voi ymmärtää kun itse olen lapseton ja etäsuhteessa.
Eli kaipaisin vertaistukea muilta "sivuun jätetyiltä". Oletteko löytäneet uusia ihmissuhteita elämään vai jääneet kokemaan jonkinlaista yksinäisyyttä?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joihinkin lapsellisiin ystäviin on valitettavasti pitänyt ottaa etäisyyttä, kun se maailmankuva on supistunut ja on hyvin mustavalkoinen. Osan on mahdoton enää ymmärtää, että on monenlaisia tapoja elää onnellista elämää. Ja osa lapsellisista on muuttunut niin kärttyisiksi, että ei vain enää heitä halua tavata.
Minäkin olen huomannut tämän, että joidenkin lapsellisten elämä supistuu niihin lapsiin. Siis että heillä ei ole enää mitään omaa elämää tai omia mielenkiinnonkohteita vaan koko elämä eletään lasten kautta.
Lapset otetaan mukaan elämään, eikä niin, että vanhempi menee täysillä mukaan lapsen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia saaneet luulevat että heidän elämänsä on jotenkin merkityksellisempää kuin lapsettomien. Pitävät itseään parempina.
No eivät todella luule. Millaisia kavereita sinulla oikein on?
No lue nyt tätäkin keskustelua. Lapselliset kehuvat että heidän elämänsä on niin erilaista että kukaan muu muka ei voi heitä ymmärtää
Olen lapsellinen ja elämäni on lapsettomiin nähden erilaista, se on selvä. Mutta siis se on vaan erilaista, eikä sillä mitenkään väheksytä lapsettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia saaneet luulevat että heidän elämänsä on jotenkin merkityksellisempää kuin lapsettomien. Pitävät itseään parempina.
Minulla on kolme pientä lasta. Ja kyllä - koen nyt elämäni saaneen lisää merkityksellisyyttä. En lainkaan koe olevani jotenkin "parempi" (?) kuin lapseton. Elämä lasten kanssa on aivan erilaista kuin ennen lapsia. Tässä vain oma kokemukseni.
Mutta koetko elämäsi olevan merkityksellisempää kuin lapsettomien ystäviesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia saaneet luulevat että heidän elämänsä on jotenkin merkityksellisempää kuin lapsettomien. Pitävät itseään parempina.
Minulla on kolme pientä lasta. Ja kyllä - koen nyt elämäni saaneen lisää merkityksellisyyttä. En lainkaan koe olevani jotenkin "parempi" (?) kuin lapseton. Elämä lasten kanssa on aivan erilaista kuin ennen lapsia. Tässä vain oma kokemukseni.
Mutta koetko elämäsi olevan merkityksellisempää kuin lapsettomien ystäviesi?
Eipä ole käynyt mielessänikään ajatella, että nyt lapsellisena elämäni olisi jotenkin merkityksellisempää kuin lapsettomien. Minä äitinä olen saanut lisää merkityksellisyyttä omaan elämääni. En lainkaan vertaile.
Kai tämä koskee vain niitä, joiden ystävyys perustuu arkisten asioiden ja kuulumisten puimiseen? Nuohan on äkkiä käyty läpi, ja sitten voidaan siirtyä kiinnostavampiin puheenaiheisiin. Joskus jos jotain erityistä on tapahtunut, niin voi siitäkin pidempään puhua.
Matalasti koulutettujen, sivistymättömien naisten ongelmilta kuulostaa nämä perhearkeen hukkumiset ja kakkavaippakeskustelut.
En aio ikinä hankkia lapsia. Yksi parhaista ystävistäni on hankkinut jo kaksi. Toista lasta en ole koskaan edes nähnyt, ei ole tarvetta yrittää sovittaa arkielämää jotenkin yhteen. Kun nähdään, niin puhutaan edelleen meitä molempia kiinnostavista asioista. Puhumme myös perhe- ja parisuhdeasioista, mutta emme siitä näkökulmasta, että mitä esikoinen on vaippaansa paskonut jne.