Elämäsi suurin ja vaikein pettymys?
Kommentit (87)
Sekundäärinen lapsettomuus. Nyt 44 vuotiaana huomasin yksi päivä päässeeni yli asiasta. Se oli puhdistava tunne. Keskityn nyt parisuhteeseeni, rakastamaan ainokaista lastani ja työhön. On muutakin elämää.
Liian kauan junnasin siinä tunteessa, onneksi nyt ohi.
Hallitusohjelma.
Siinä on naurettavan vähän menoleikkkauksia ja sosialismia tuhoavia toimia.
Olin koulukiusattu ja ajattelin aina, että aikuisena sitten on helpompaa ja ihmiset ovat fiksuja ja kohteliaita. Oli järkyttävää huomata miten lapsellisia, ilkeitä ja manipuloivia aikuisia ihan joka työpaikalla ja joskus kadullakin tulee vastaan.
Lapsettomaksi jääminen.Parisuhdetta ei koskaan löytynyt missä lapsia olisi voinut saada ja nyt olen jo 48v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden ihmisten tyhmyyden tajuaminen joskus hieman ennen kouluikää. Oma äo on top 2% sisällä, minkä vuoksi olen lapsesta asti joutunut tavallaan tyhmentämään itseäni kommunikoidessani muiden kanssa. Tavallaan siihen tottuu, mutta se on myös hyvin turhauttavaa ja ikävystyttävää. Tämän vuoksi nautin paljon yksinolosta. Onneksi minulla on ollut onni hakeutua uralle, jossa kollegani ovat hyvin teräviä yksilöitä.
Kuule. Avarra hieman tuota skouppiasi. Muut ihmiset eivät ole niin tyhmiä kuin luulet. Sulla on ylemmyysharha. Kaikki me ollaan idi.ootte.ja jossakin. Relaa vähän. Ehkä opit sitten jotakin kehitysvammaiseltakin!
Pidän epätodennäköisenä, että kehitysvammaisen kanssa syntyisi erityisen kiinnostavaa keskustelua. Säästän itseni siltä. Opin paljon keskusteluista vertaisteni kanssa ja olen valikoiva seurani suhteen. Avarran skouppiani täällä palstalla. Tämä on minulle tirkistelyaukko rahvaan maailmaan. Täältä saa mielenkiintoisen läpileikkauksen ihmisiä puhututtaviin aiheisiin, asenteisiin, keskustelutyyleihin jne.